Mitä jäi jäljelle kun lähdit
Pelkkää tyhjää,
ei edes kaikua huoneeseen
tai vaatekertaa tuolinkarmille.
Veit kaiken
ja jätit jälkeesi vain kysymyksiä
sekä
tyhjyyden.
Hetkeen ei ollut eilistä
eikä huomista
oli vain se hetki
sekä se mitä lähtösi sai sisälläni aikaan
ja
silti oli kaikki se mitä oli siihenkin asti ollut
paitsi että sinä puutuit siitä
Voiko aika auttaako jotenkin
Onko aika ystävä
vai
vihollinen
ja
onko yhdessä vietetty aika yhteistä
vai
erikseen koettua yhdessä viettettyä aikaa
Aika on ainakin aika armotonta
sillä aina se kuluu
vaikka kuinka haluaisikin sen joskus pysäyttää
Kuitenkin samalla
se on jollakin tapaa myös armollinen
koska aina silloin
kun sitä aikaa kuluu
voi entisen jättää taakseen, unohtaa ja aloittaa alusta
aivan kuin uuden päivän
Mutta voiko kaikkea kuitenkaan unohtaa.
Niinkuin nyt esimerkiksi sinua.
Minä epäilen syvästi
koska
vaikka sinun lähdöstäsi aikaa on mennyt ties kuin kauan enkä edes tarkalleen enää muista
koska sinä lähdit
mutta silti se hetki tuntuu vieläkin
kuin se olisi ollut eilinen
ja
tänäänkin tuntuu vielä siltä
etten kaikesta huolimatta voi unohtaa sinua koskaan
En ainakaan tänään
enkä varmasti vielä huomennakaan
mutta ehkä vielä sekin päivä tulee joskus
Olenko minä katkera
En sitä minä en ole
ehkä hieman kyyninen
ja
sisäänpäinkääntynyt
mutta onko sillä tässä tilanteessa enää mitään merkitystä
Ei ole
Jos olisi ollut edes sitä mahdollisuutta
että olisi voinut ottaa edes mittaa toisesta
kuin mies miestä vastaan
mutta miten siinä toimia kun vastassa oli nainen.
Tilannehan mykisti totaalisesti
eikä siinä tilanteessa voinut alkaa taistelemaan edes omasta olemassaolostaan
Mutta oletko sinä katkera jostakin
Siitä sinun on varmaan paras keskustella jonkun muun kuin minun kanssa
koska siihen keskusteluun minä en halua osallistua
Riitelyksihän se menisi
syyttelyksi
ja
kateellisten panettelemiseksi
Antaisin asian mieluummin olla näin
kuin aikaa tuhlaten
ja
kauniit muistot säilyttäen
sekä ne viimeiset sanasi unohtaen
niin
ehkä joskus tulee vielä toinen tilaisuus minullekin alkaa taas yrittää rakentaa yhteistä tulevaa
Tänään en siihen kuitenkaan vielä pysty
Pelkkää tyhjää,
ei edes kaikua huoneeseen
tai vaatekertaa tuolinkarmille.
Veit kaiken
ja jätit jälkeesi vain kysymyksiä
sekä
tyhjyyden.
Hetkeen ei ollut eilistä
eikä huomista
oli vain se hetki
sekä se mitä lähtösi sai sisälläni aikaan
ja
silti oli kaikki se mitä oli siihenkin asti ollut
paitsi että sinä puutuit siitä
Voiko aika auttaako jotenkin
Onko aika ystävä
vai
vihollinen
ja
onko yhdessä vietetty aika yhteistä
vai
erikseen koettua yhdessä viettettyä aikaa
Aika on ainakin aika armotonta
sillä aina se kuluu
vaikka kuinka haluaisikin sen joskus pysäyttää
Kuitenkin samalla
se on jollakin tapaa myös armollinen
koska aina silloin
kun sitä aikaa kuluu
voi entisen jättää taakseen, unohtaa ja aloittaa alusta
aivan kuin uuden päivän
Mutta voiko kaikkea kuitenkaan unohtaa.
Niinkuin nyt esimerkiksi sinua.
Minä epäilen syvästi
koska
vaikka sinun lähdöstäsi aikaa on mennyt ties kuin kauan enkä edes tarkalleen enää muista
koska sinä lähdit
mutta silti se hetki tuntuu vieläkin
kuin se olisi ollut eilinen
ja
tänäänkin tuntuu vielä siltä
etten kaikesta huolimatta voi unohtaa sinua koskaan
En ainakaan tänään
enkä varmasti vielä huomennakaan
mutta ehkä vielä sekin päivä tulee joskus
Olenko minä katkera
En sitä minä en ole
ehkä hieman kyyninen
ja
sisäänpäinkääntynyt
mutta onko sillä tässä tilanteessa enää mitään merkitystä
Ei ole
Jos olisi ollut edes sitä mahdollisuutta
että olisi voinut ottaa edes mittaa toisesta
kuin mies miestä vastaan
mutta miten siinä toimia kun vastassa oli nainen.
Tilannehan mykisti totaalisesti
eikä siinä tilanteessa voinut alkaa taistelemaan edes omasta olemassaolostaan
Mutta oletko sinä katkera jostakin
Siitä sinun on varmaan paras keskustella jonkun muun kuin minun kanssa
koska siihen keskusteluun minä en halua osallistua
Riitelyksihän se menisi
syyttelyksi
ja
kateellisten panettelemiseksi
Antaisin asian mieluummin olla näin
kuin aikaa tuhlaten
ja
kauniit muistot säilyttäen
sekä ne viimeiset sanasi unohtaen
niin
ehkä joskus tulee vielä toinen tilaisuus minullekin alkaa taas yrittää rakentaa yhteistä tulevaa
Tänään en siihen kuitenkaan vielä pysty
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan olevan onnellinen
olin iloinen kun pääsin siitä helvetistä eroon
ei ollut minun paikka ei minun juttu
ja katsella vierestä kun sinäkin siinä... et minua ainakaan...
Hän oli feikki
vesiluikoinen meikki
Elämä on liian lyhyt turhuuteen
tuhlattavaksi toisen itserakkauteen
oloinen ja tietäväinen; aivan kuin tuntisit hyvinkin kyseisen henkilön?!
Puhutko jostakin ex-naisestasi kun tiedät hänen olevan itserakaskin?
Vai oleko vaan mustasukkainen nainen?
Joka tapauksessa aika katkera on palautteesi.
minulle ei mitään.