Jossakin tutkimuksessa kerrottiin uskottomuudesta yhteiselossa, että mitä vanhempi ihminen on, sitä suvaitsevampi hän on sen osalta.
Miksi näin on, miksi vanheneva ihminen hyväksyy helpommin ns. syrjähypyt ja ilmeisesti samalla myös kaikenlaiset irtosuhteet?
Miksi näin on, miksi vanheneva ihminen hyväksyy helpommin ns. syrjähypyt ja ilmeisesti samalla myös kaikenlaiset irtosuhteet?
Vastaukset 70
Vanhimmat
siksi kun on ikä hionut ja antanut luottamusta siihen että elämä kantaa vaikka tuuli tuivertaa välillä.
Routa porsaan kotiin ajaa ainakin ruoka-aikaan. Jos parisuhteessa on kaikki kohdallaan niin kestää muutaman irtioton.
Tosin eivät kaikki ole niin liberaaleja. Nuorena sitä saattoi hermostua kaverin sivuille vilkuiluista. Nykyään en pane pahakseni jos kaveri löytää aidan takaa nanaa niin sen kun antaa mennä.
Kuka sen määrittää mikä on irtosuhde?
Aika paljon tuomitaan varsinkin maaseudulla eläväisiä seniorinaisia. Miehet ovat kautta-aikain saaneet tulla ja mennä mielensä mukaan. Nyt kun me naiset olemme itsenäisiä, iloisia, meneväisiä niin ompa monella ihmettelemistä.
Kyllä loppusuoralla pitää ja saa toteuttaa haaveensa.
luettuani kirjoituksesi olen kanssasi täysin erimieltä.
miks rueta kenekään kotipiiaksi ja kynnysmatoksi?
ei muuta,kun ukko pellolle ja elää itselleen eikä ukon kautta.
jos suhteessa on kaikki hyvin ei siinä muut kiinnosta.asia on erikseen
ne joille ei mikään riirä ne menevät kaikesta huolimatta.
tämä on minun ajatukseni asiasta tällähetkellä.
Jo avioituessamme 40-v sitten sanoin että jos elämäni sulostuttaja myöhäisempinäkään vuosina minua paremman ukon jostain löytää niin hänen velvollisuutensa on tarttua tilaisuuteen.
Vuosien saatossakaan ei ahdasmielisyyteni ole tästä helpottanut.
Tuo syrjähyppyteoria on jäänyt testaamatta.
en usko että kaikki sen hyväksyy, mutta voi tietenkin olla niitäkin jotka hyväksyy, -- en tiedä---.??
Itse en oikein hyväksy, mielestäni se aiheuttaa henkistä kärsimystä toisissa osapuolissa. Tietenkin pitkässä , elämänmittaisessa liitossa voi olla ja saattaa olla lankeemuksia, mutta yleensä ne yhdessä ymmärretään elämään kuuluvaksi lankeemuksiksi, aika paljon katsotaan sormien läpi kun luottamus puolisoon on hyvä. Kaikki on suhteellista. Hymmm.
Uskottomuutta ei ole ystävyys suhteet joihin ei liity seksiä, eikä halua rikkoa toisen avioliittoa , vaan todellakin on vain ystävyyttä, josta voi avoimesti jutella omankin puolison kanssa.
Tietenkin jokaisella on myös oikeus omiin ystäviin ja omiin ajatuksiin, ei kaikkea tarvitse puolisollekkaan kertoa, varsinkin jos tietää sen aiheuttavan turhaa mustasukkaisuutta ja turhia luuloja joissa ei ole perää.
Ihmis elämä sinäänsä ei ole yksi selitteitä , elämään sisältyy paljon muitakin ihmisiä kuin puoliso. Jokaisella ihmisellä on oikeus ympäröivään yhteiskuntaan , ystäviin, tuttaviin, mutta perhe on aina eri asia.
Puoliso on aina se oma ja tärkein, perhe yhteisö.
Aika monet kuudenkympin ikään ehtineet ovat jo todenneet, että toista ei voi omistaa. Ja että elämässä on paljon muutakin nautintoja kuin seksi, johon aloittaja syrjähypyillä ja irtosuhteilla viittaa (muunkinlaista uskottomuutta toki on). Ja että toisesta kynsin hampain kiinni pitäminen on pelkkää itsekkyyttä.
Jos ihmisen seksuaalisuus pistetään "rautoihin", se häviää. Ehkä jopa kokonaan ja lopullisesti. Näin olen huomannut monille käyneen. Eihän sitä kukaan ole suoraan sanonut, ei ehkä ole itse edes huomannut ;-D. Vai luenko rivien välistä liikaakin?
Jos häviää on se ollut pakkopullaa jo heti alkuunsa.
Ei se mihinkään häviä. komeet ryhdikkäät miehet pistävät silmään vieläkin, varsinkin näin kesällä.
pitää yhdessä maallinen mammona, lapset, lastenlapset, muut sukulaiset, ja tuttavat.
Ei haluta särkeä arkea, ei jakseta aloittaa uutta, erilaista.
On helppoa olla, kuin aina ennen.
Ei enää olla nuoruuden intomielisiä idealisteja.
Enpä tiedä, hyväksyisinkö syrjähyppyä? Onneksi ei ole tarvinnut niillä päätään vaivata.
Kaikenlaiset irtosuhteet, tässä iässä, ihmettelen, kellä niitä lienee.
Naisista en tiedä mutta useiden miesten kohdalla lienee kyse "loppukiri" ilmiöstä.
Olosuhteiden ja tilanteiden mukaan.
Jos asiat ovat kotona kunnossa niin kynnys vieraisiin on korkealla.
Päinvastaisessa tilanteessa pelkkä mahdollisuus tulee ylivoimaiseksi.
Tietenkin osa ikäryhmämme miehistä on hukannut kirikykynsä laiskotteluun ja alkoholiin.
että pitää ehtiä tehdä kaikkea, mikä on mahdollisesti jäänyt tekemättä?
En tiedä, miksi mennä naapurin mansikkamaalle, jos omallakin on makeita marjoja?
Ei se tupakkakaan ole verisuonille lääkettä.
http://www.youtube.com/watch?v=6LW3Edp4yaY&feature=related
Kyllä siinä myös osana painaa omaisuus, suku kaikkineen, ja ehkäpä jo vuosikausia olleet eri makuuhuoneet!
Miksi vaivaisi se mitä itse ei halua? Kunhan tilanne ei ole räikeä.
Jospa tästä aamuiset naurut, jokaiselle
http://www.youtube.com/watch?v=5x-HflO_wds&feature=related
asiassa se on tyhmyyttä
minun mielestäni,
eikä viisautta.
jos on molemminpuolinen kunnioitus
toisiaan kohtaan
ei siinä hypitä muitten sänkyyn
olipa ikä mikä tahansa.
parempi sillon iskeä kantapäät vastakkain ja
mennä erisuuntiin.
asian koskettavan itseään. Vanhetessaan ihmisestä tulee sopivasti "sinisilmäinen".
Syrjähypyt, vieraissa oleminen, muiden vilkuilu, mitä se on? Haetaan seksuaalista mielihyvää toisaalta. Vanhana halut vähenevät tai oikeastaan halut voivat olla, mutta suoritukseen eivät kaikki enää pysty ilman stimulansseja. Naisilla hormoonien väheneminen (jollei lääkitystä ole) vaikuttaa myös seksuaalisia haluja vähentävästi. Jollei itse pysty tai ei halua, miksi silloin estäisi nuorempaa tai hormooneilla pumpattua kumppania harrastamasta seksiä muiden kanssa?
En usko iän kypsyttävän ketään ellei siihen ole muita eväitä. Sen mukaan toisen seksuaalisen vapauden salliminen voisi tapahtua missä iässä tahansa. Enemmän luulen, että itsekkäinä (ja kun omat halumme vähenevät) kiellämme asian: kun minua ei enää kiinnosta, eihän asialla ole merkitystäkään, menköön menojaan.
Ajatuksista se ei kuitenkaan kerro eli tapahtuuko vapauden antaminen myös ajatus- ja tunnetasolla. Mustasukkaisuus on mitä suurimmassa määrin korvien välinen asia. Usein mustasukkainen kärsii myös luulotaudista. Nämä yhdessä voivat ilmetä mitä kummallisimmilla tavoilla jopa päätyen toisen tai oman elämän lopettamiseen, myös ikääntyneillä ja ehkä juuri heillä. Monet piilomustasukkaisista luulotautisista puhuvat aivan muuta eli kehuvat olevansa niin vapaamielisiä, kun antavat puolison mennä menojaan, mutta taustalla kyttäävät ja luulottelevat kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa muka toisen syrjähyppyinä.
Uskon asian liittyvän voimakkaasti sen maan kulttuuriin, missä tutkimus on tehty. Muslimimaissa tällaista tutkimusta tuskin voitaisiin tehdä, ei myöskään maissa, joissa katoliset uskonnot ovat valtauskontoja, epäilen hindujen myöskin karsastavan tällaisia kyselyjä. Suomessa ollaan yleisesti aika ulkokultaisia. Varsinkin vanhempi väestö on sitä. Halutaan antaa itsestään parempi kuva kuin todellisuudessa on asian laita vaikka olemalla muka vapaamielinen ja suvaitseva. Empiirisen kokemukseni mukaan toinen saa mennä mielin määrin silloin, kun kumppaniin ei enää liity minkäänlaisia tunnetason juttuja eli hän on kuollut tunnetasolla. Silloin ei enää välitä mistään toisen tekemisistä.
En taatusti hyväksyisi ainakaankättelyssä moista asiaa jos minulle tulisi tietoon.
Kalipakki nousisi ja siinä sai kuulla nainenkin osuutensa.
Suvaitsevaisuus, välinpitämättömyys, luottamus.
Ulkoiset tunnusmerkit saattavat muistuttaa toisiaan vaikka sisällöt ovat oleellisesti erilaisia.
Jokainen tietää kohdallaan mistä on kyse.
Ulkopuolisen on mahdottonta päätellä.
Useimmat tekevät arvionsa omaan elämäntilanteeseensa perustuen.
Ikäreiden näennäinen suvaitsevaisuus saattaa olla suvaitsevaisuuden asemesta luottamusta.
Jos se on välinpitämättömyyttä niin mattojen halkileikkaus on jäänyt oikeaan aikaan tekemättä.
minäkin ajattelen. Jokainen pari tietää itse tilanteensa.
Kun rakastaa ja luottaa, voi myös sallia kumppanilleen asioita, joista itse ei enää syystä tai toisesta ole kiinnostunut, ja jotka toiselle vielä ovat tärkeitä. Kun toinenkin rakastaa ja kunnioittaa, hän toimii hienotunteisesti ja tulee aina takaisin. Jos ei tule, niin se ei ehkä ole niin suuri menetys kuin olisi ollut nuorempana. Luulen kyllä, että suurin osa toisiaan rakastavista vanhenevista pareista sopeutuu yhdessä tilanteeseen, eivätkä edes halua tehdä syrjähyppyjä.
Nuoremmilla on tilanne toinen. Avioerot kai useimmiten johtuvat jomman kumman (joskus molempien) uskottomuudesta. Eniten kärsivät aina syyttömät, petetty ja hylätyksi tullut puolisko ja lapset. Harva kai niin suvaitsevainen haluaa olla, että katsoo läpi sormien kumppanin sellaisia touhuja, jotka saattavat rikkoa kodin, viedä lapsilta toisen vanhemman ja kenties aiheuttaa suuria taloudellisia vaikeuksia.
Kaikki ovat tietämättömiä,joskin eri asioista. Elämä on kovaa,mutta ilman kovaa ei ole elämää.
Ehkä ei ole enää voimavaroja lähteä toimimattomasta liitosta,jonka toinen käyttää hyväksi..Olla aviossa omaisuuden kanssa,vieras ajatus,samoin lastenkaan takia ei kannata pilata myös heidän tulevaisuutta näennäisliitolla.Kiusata toista kymmeniäkin vuosia,aika sadistista pelkän yhtiökumppanuuden saavuttamiseksi.
ja luottamusta, sellaisia lähinnä ajattelin. Tai liitot, joissa on kiintymystä, hyvää kumppanuutta, kunnioitusta, jos nyt ei halua sanaa rakkaus käyttää.
Ei minusta aivan vieras ajatus ole "näennäisliittokaan", jos se toimii hyvin ja on kaikkien osapuolten - erityisesti lasten - kannalta paras ratkaisu. Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka eivät hylkää perhettään sen takia, että puolisoa ei sen hetkisessä elämänvaiheessa seksi kiinnosta. Miten siinä lasten tulevaisuus voisi mennä pilalle? Ratkaisut voi tehdä sittenkin, kun on lapsien kannalta parempi aika.
Iäkkäämmillä samoin, miksi pitäisi lähteä hyvästä, pitkästä liitosta ja samalla kenties viedä toiselta koko tulevaisuus, se jota joskus yhdessä suunniteltiin.
Ei kai tuo omaisuuden kanssa aviossa oleminenkaan niin kovin vieras ajatus ole. Ei olisi ainakaan minulle tietyissä tilanteissa, vaikka uskonkin suureen rakkauteen ja pidän sitä ainoana perustana parisuhteelle.
Kuinkahan kukaan voisi saavuttaa yhtiökumppanuuden kiusaamalla toista sadistisesti jopa vuosikymmeniä?
Yhteiselossa, eli parisuhteessa toimii uskollisuus-periaate, ei se ole ikäkysymys. Parisuhteessakin ihminen on erillinen yksilö, on lupa olla erilaisia ystävyyssuhteita, rikkautta on se, että molemmilla on oma elämä ja sitten on yhteinen elämä. Suvaitsevaisuus taas on muuta kuin uskottomuuden salliminen. Eikö se ole enemmän erilaisuuden hyväksymistä? Mitä mieltä olet Metsien mies?
kyselee Tainaonerva
Onko pakko jos ei taho?!?
Tainaoravalle! "Kaikki kaunis katoaa,kaikki kuolee aikanaan (Anssi Kela).
vaikeampia toteuttaa kuin miesten, jos suorastaan mahdottomia.
Onko todella miehille se helpompaa kuin naisillekkaan, kysyn vaan?
Luulen että kellekkään kunnon ihmiselle ei syrjähypyt ole helppoja, oli se sitten mies tai nainen! Kuinka se voidaan todistaa, tai voiko joku TODELLA ilman kärsimystä olla omalle puolisolle uskoton?
Mielestäni ei voi, kärsimys seuraa mukana aina kaikkia osapuolia.
Kärsimys/ihanat muistot ja nautinnot! Pian taas kone lähtee.
Onko tummat Kreikkalaismiehet mukavia lomaYSTÄVIÄ?
Onkohan noinkaan ihanaa tuo ulkomailla vieraissakäynti?! Luulisi jo olevan aika morkkis jälkeenpäin ja ne kaikki taudit. Hyi helvata!
No et kai käviskään ja toimisi noin jos morkkis yhtään vaivaisi jälkikäteen. Että se siitä.
Miten niin tummat kreikkalaismiehet? Mukavia ovat älykkäät, hyväkäytöksiset,, keskustelutaitoiset miehet, tukan tai ihon väristä huolimatta. Jos tarkoitat seksiseuraa, niin siihen pätee samat asiat, toki lisäksi paljon muuta, millä ei ole värisävyjen kanssa mitään tekemistä.
Lienen kuitenkin ihan jäävi puhumaan asiasta, en ole käynyt koskaan Kreikassa tai muuallakaan rantalomalla. Kaupunkilomat ovat minun juttuni.
Mielenkiintoisia nuo vastaukset esittämääsi aiheeseen. Kuulostaa kuin ihmiset puhuisivat jostakin ulkoavaruudesta, ei suinkaan parisuhteesta.
Mitä teet muuta, kuin metsuroit ja pohdit tummien kreikkalaismiesten tapauksia?
Oletko myös tuohtunut kalakukkojen uhatusta asemasta, niinkuin koko Savo ja puolet Suomea? Juuri kun on toivuttu kuolemasta nauruun kurkkudirektiiveistä.
Tietysti se taas kerran todistaa, että EU:ssa on paljon tyhjäntoimittajia, joilla ei ole mitään tekemistä aikansa kuluksi.
Tuo "tainaorava" on aika hauska keksintö, harmi etten keksinyt sitä itse. Oikea nimimerkki on kuitenkin "tainaonerva".
Että näin tänään - toivoo tainaonerva
keskenään ristiriitaisia. molemmat sallii,mutta Tainaorava kuitenkin empii. Näin ymmärsin.
Ensinnäkin nimimerkki on " tainaonerva", toiseksi luetun ymmärtäminen lukutaidon lisäksi olisi varsin käyttökelpoinen ominaisuus!!!
toivoo tainaonerva
Olet kyllä yksi typerimmistä ihmisistä,joita tiedän. Tosikko henkeen ja vereen.
Mollaamiseen ei paljon taitoa tarvitse,eikä sinulla sitä olekaan.
Tuhannesti anteeksi, ei tässä ketään mollata, asiat ne keskustelevat, asiat ovat eri mieltä, mikä sallittaneen, näillä foorumeilla ja miksei elämässäkin yleensä.
Hyviä kekusteluja!! toivoo tainaonerva
Kuka oli niin tyhmä,että poistatti "tekee mieli naista" viestiketjun.
Isoista kiveksistä saa kyllä keskustella.
Yököttävä akka pahanen se varmaan oli.
Selvästi näistä kannanototista on käynyt ilmi, että myös kuuskymppisten ihmisarvo (siis oman itsen arvostus) on mitä suurimmassa määrin kiinni siitä, että OMISTAA toisen ihmisen. Onhan se kirkossa kuulutettukin - siis minun on tämä toinen, aina ja iankaikkisesti! Ei kun lieka jalkaan ja tässä pysyt.
Mistähän ihmiskunta (monet ihmisyhteisöt, eivät kaikki) on tällaisen käyttäytymismallin ominut? Minulla on siitä selkeä raamatunhistoriaan perustuva käsitys, ja olen joskus näilläkin palstoilla mielipiteeni esittänyt. En viitsi kertailla, olkoot, koska jokainen muodostakoon itse oman mielipiteensä, oman miehen tai naisen logikkaansa pohjalta.
Mutta miten paljon mielestänne toista ihmistä voi omistaa? Ja kirkkoko se on avioliiton siunaamisineen täyden luvan toisen ihmisen kahlehtimiselle antanut? Eikö se riitä, että jälkeläiset on sulassa sovussa saatettu maailmaan ja maailmalle?
Tästäkin ketjusta käy ilmi, että tässä saumassa tilalle astuu itsekkyys ja itserakkaus, koska: 'jos kaksi ihmistä rakastaa vain toisiaan, eikä ketään muita, se on itserakkautta kaksin'.
Eipä muuta kuin sulassa sovussa vehkeet naftaliiniin, vaikka oma seksuaalisuus kuinka yrittäisi huutaa haloota.
Hupaisaa on se, että jos aloittajan viittaama tutkimus (en ole tutustunut tarkemmin) olisi tehty tämän palstan piirissä, olisi päätelmä mitä ilmeisimmin ollut aivan toisenlainen.
...että tämä kirjoittaja (nyt vielä nuori, mutta tuleva vanha ja ehkä kalkkiskin?) tupsahti tänne kuuskymppisten palstalle kirjoitettuaan hakuun sanan "seksuaalisuus", mikä esiintyi edellisessä tekstissäni. Tai ehkä sanan "syrjähyppy" - tai mitä tuon tyylisiä sanoja ketjussa nyt esiintyikään.
Ihan hauskaa, pysytäänhän niinsanotusti kuusalla mitä muut ajattelee ;-D
arveluistani? Syylliset löytyvät edellisestä ikäryhmästä, ja varuiksi niillekin, jotka täälä kirjoittelevat tai ovat tänne siirtyneet. Kaikki saavat osansa *hymy*
suuntaan tai toiseen. En löytänyt tämän ketjun kannanotoista oikeastaan mitään, mikä tukisi väitteitäsi.
Minulle ei yhdestäkään mielipiteestä käynyt ilmi, että jonkun omanarvontunto olisi kiinni siitä, että omistaa toisen ihmisen. Melkoinen harvinaisuus yleensäkin taitaa olla ihminen, joka kuvittelee voivansa omistaa toisen ihmisen, tai sellaista edes haluaa.
Hyvin harvinaista etenkin meillä varttuneemmilla taitaa olla tuokin, että laitettaisiin kumppanille lieka jalkaan, kahlehdittaisiin. Oma kokemus on pikemminkin sellainen, että enimmäkseen kotona viihtyvä ei edellytä sitä toiselta, vaan suorastaan patistelee toista omiin menoihinsa.
Koko kansa lienee jo oppinut tuon jo suorastaan hokemaksi muodostuneen "ihminen on seksuaalinen olento syntymästään kuolemaansa saakkaa". Näin tietysti on, mutta olemmehan me sentään muutakin. Kun vanhenemme, meissä tapahtuu muutoksia, se koskee tietenkin myös seksuaalisuuttamme. Valitettavasti nämä muutokset eivät ole samanaikaisia miehillä ja naisilla. (Yksilölliset erot ovat vielä luku sinänsä).
Yli 60 vuotiaista naisista n. 75 % tuntee haluttomuutta seksuaaliseen kanssakäymiseen, osa jopa vastenmielisyyttä. Miehistä n. 10 %. Syyt ovat moninaiset.
Jos parisuhteessa on rakkautta ja luottamusta, mahdolliset ongelmat on helpompi käsitellä.
Täysin tyydyttävä rakkauselämä on useimmilla helposti saavutettavissa, kunhan pystytään avoimesti puhumaan asioista, hyväksytään ikääntyminen eikä teeskennellä.
Hiukan ristiriitainen on mielestäni tuo "Eipä muuta kuin sulassa sovussa vehkeet naftaliiniin, vaikka oma seksuaalisuus kuinka yrittäisi huutaa haloota".
Jos siihen sulassa sovussa päädytään, niin ei kai siinä toinen silloin mitään huuda. Tilalle ilmeisesti tulee paljon lisää hellyyttä, läheisyyttä ja henkinen side sekä yhteisymmärrys vahvistuu entisestään.
Ja jos vain toisen "seksuaalisuus huutaa haloota", niin uskoakseni 60+ parit jo tietävät, että seksuaalisuuttaan voi toteuttaa niin monella tavalla ja löytävät sen juuri heille sopivan tavan.
...että beessihousu oli vastannut juuri minulle.
Enpä paljon viitsi muuta kommentoida kuin että osaan lukea myös rivien välit.
Keskustelut käydään täällä yleisesti ottaen melko suppeasti (vrt. face-to-face), laajemmin perustelematta (ei niitä muuten kukaan jaksaisi lukeakaan), joten mielipiteet usein näyttävät törmäävän vaikka ajattelussa ei suuria eroja olisikaan.
Onneksi jokainen saa - ja pitääkin - ajatella omilla aivoillaan. Ja kulkea omaa tietään, jopa kyseenalaistamalla yleisimmin hyväksytyt ajatus- ja käyttäytymismallit. Tälläkin palstalla...???
pitseillä juuri nyt päällä. Noita beessinvärisiä käytän lähinnä läpikuultavien vaatteiden kanssa, ellen päädy stringeihin tai olemaan ilman.
Minä taas luen rivien välejä (joskus kenties liikaakin) vain henkilökohtaisessa kirjeenvaihdossa, en oikeastaan koskaan täällä.
Miksi nuo kysymysmerkit itsestään selvien asioiden perässä?
Aloituksen sisältämään kysymykseenhän me kai kerroimme omalla tavallamme oman vastauksemme.
Minun vastaukseni siis on, että uskon tuon tutkimuksen tuloksen pitävän paikkansa.
Nyt märkänee, kunnolla. Poika toi nurkkiin naisen, joka otti ja alkoi komennella meitä ja naapurin mukuloitakin hommiin.
Elämäntyyli outoa, yöllä kukuttiin ja päivällä nukuttiin, paitsi pojan lähtiessä töihin aamuyöllä yleensä.
Kerran sitten poltin päreeni ja huusin hiljaisuutta. Olin monta kertaa herännyt yön ääniin. Tuli annettua muutakin palautetta. Siitä alkoi muuttorumba ja v-tyylinen moittiminen. Nyt vei viimeisetkin tavarat ja poika perässä.
Paljon muutakin oli, mitä en sano.
Siinä tuli vanhemmille kiitos. No, taivaassa iloitaan, jos täällä ei siihen pysty.
Selailen nyt kirjoituksia, olimme lomareisulla. Ja olen nyt istunut tässä parisen tuntia , alhaalta lähdin lukemaan mitä kirjoiteltu on ja huomasin sinun viestisi.
Noi jutut on kyllä todellakin surullisia, ja varmaan ymmärrät ja uskot et olen todella pahoillani kokemastasi, vaan muuten en kykene mitään sanomaan.
Nuo on niin perhejuttuja, joten kyllä te ite olette parhaat niitä selvittelemään.
Lohdutan sinua, et ehkäpä pieni ero voi olla hyväkin, ja saa ajatukset molemmin puolin selkenemään.
Kyllä sinä tiedät mistä apua saat, luotetaan siihen
että iloitaan, käytöksesi perusteella.
Ei ole kauaa, kun surit, kun poikasi oli sinkku.
Nyt kun löysi itselleen kumppanin, katsoit sinä olevasi häntä parempi.
Joka itsensä ylentää, se ...
Ymmärrän hyvin muuton. Itselleni nuorena miniänä kävi myös sukset ristiin anopin kanssa. Hölmöt aloimme rakentamaan samalle tontille. Sain tarpeekseni anopin nokkimisesta, keräsin tavarani, jä lähdin. Mies seurasi. Anoppi ei koskaan nähnyt kuin esikoisemme, ei seuraavia lapsia. Mies ei koskaan antanut anteeksi, sinne jäi keskeneräinen rakennus, ja paljon töitä.
Itse olisin anteeksi voinut antaa, kun kävi työpaikallani sitä 10v päästä anelemassa, vaan mies ei koskaan. Muisti aina äitinsä pahat sanat, ei edes hautajaisiin mennyt.
Kannattaisi aina miettiä, laskea sataan, varsinkin me iäkkäämmät, joilla elämänkokemusta kuitenkin enemmän, kuin nuorilla.
Toivotaan, että osaat anteeksi pyytää aiemmin, ja saatte välinne kuntoon. Ehkä kannattaisi sitä raamattua lukea tarkemmin, eikä vain oman sen hetkisen tunnetilaan sopivia kohtia.
Laitosvanhukset säästöjen kohteena - suihkuun odotetaan jopa viikkoja
Superin puheenjohtaja Juhani Palomäki on järkyttynyt vanhustenhoitoon viime vuosina kohdistuneista säästöistä.
- Ikäihmiset saattavat joutua odottamaan laitoksissa 2-3 viikkoa, jotta he pääsevät suihkuun, myös vaipoissa säästetään ja esimerkiksi iltapäiväkahvit on saatettu lopettaa joissakin laitoksissa kokonaan, Palomäki puuskahti MTV:n SuomiAreena-tapahtumassa Porissa.
Palomäki korostaa, että vanhustenhoidon saattaminen asianmukaiselle tasolle on tahtokysymys.
- On kuntien päättäjien vastuulla, että laitoksissa on kunnollinen vanhustenhoito. Heidän on priorisoitava toiminta niin, että ikäihmiset saavat laitoksissa asianmukaista hoitoa, hoivaa ja välittämistä.
Superin puheenjohtaja muistuttaa, että laitoksissa on hoidettavina tällä hetkellä se sukupolvi, joka on rakentanut meidän yhteiskuntamme.
- He ovat tehneet hyvin raskaan työn ja me muut nautimme nyt näistä hedelmistä. On todella raukkamaista, ettei näistä ihmisistä pidetä nyt huolta sen jälkeen, kun he ovat kaikkensa antaneet meille.
"Koululaiset mummikummeiksi"
Myös ikinuori Aira Samulin painottaa, että vastuu vanhuksista kuuluu kaikille.
- Minä valjastaisin tähän projektiin kyllä kissat ja koirat. Lisäksi haluan haastaa kaikki koululaiset: Ryhtykää mummikummeiksi, Samulin hihkaisee.
Samulinin mielestä moni ihminen menettää äärimmäisen tärkeitä kokemuksia elämässä, koska he eivät kohtaa arjessaan vanhuksia.
- Vanhat mummelit ja ukkelit ovat yhtä ihania kuin lapset. He ovat todella aitoja ihmisiä, suorastaa hiottuja timantteja.
Jokainen ihminen voi pienillä teoilla antaa ikimuistoisen lahjan vanhuksille.
- Paljoa ei tarvita. Viedään heidät ulos, kammataan tukka, lauletaan, ollaan läsnä.
iästä, vaan henkilöstä riippuvainen asia. Minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu uskollisuus: Se ei tarkoita, että omistaisi toisen. En ole perään kysellyt enkä tarkistellut, olen vain luottanut. Ajattelen, että toinen osapuoli on kuten minä eli vieraissa ei käydä. Ihmisten kanssa voi viettää aikaa muutenkin kuin harrastaa seksiä.
"Ihmisten kanssa voi viettää aikaa muutenkin kuin harrastaa seksiä."
Kyllähän noinkin on. Mitenkäs on asia sitten, jos sitä ei voi harrastaa kotona?
siellähän se stop on päällä.
Onko sinusta sanomaan et ellei se puoli suju, haluat sen tehdä jonkun toisen kanssa? Ja sopiiko se hänelle? Miten sen sitten teettekin,
tuskin kukaan toinen voi neuvoja antaa noin intiimissä asiassa?
eiköhän silloin suhde ole lopussa? Parin asia on sopia, miten toimitaan. Onhan niitä kulissiavioliittoja. Itse olisin eronnut. Jos suhde on kunnossa, niin seksikin sujuu. Itse olisin ollut valmis seksin loppumiseen, kun mieheni sairastui. Läheisyyttä on niin monenlaista. Mieheni tervehtyi, meidän ei tarvinnut miettiä näiden asioiden tyrehtymistä iän vuoksi. Luoja tyssäsi ne sekunnissa.
Keskusteltu selibaatti kotona olisi mielestäni avoin valtakirja aktiivisemmalle osapuolelle tyydytyksen hakemiseen muualta!
Ehkä miehelläkin joskus elintoiminnot hiipuvat siihen pisteeseen että pelkkä kaveruus riittää.
Viisaus puhuu suusi kautta, tämän sivun kaikkein järjellisin kannanotto!!
Kiitoksin tainaonerva
"Jos suhde on kunnossa, niin seksikin sujuu. "
Onko todella noin? Entä toisin päin, jos se ei suju, niin ei suhdekaan ole kunnossa, vai mitä?
eikös ikä tuo asiaan ratkaisun eli seksi loppuu aikanaan, läheisyys jää. Heikko on pohja, jos seksin varassa elellään.
Kyllä tässä suhteessa ollaan jo aika suvaitsevaisia. Mennään siitä, mistä aita on matalin.
Missä kulkevat ja tulevat kulkemaan yhteiskuntamme suvaitsevaisuuden rajat?
Homot ovat nykyäänkin yliedustettuina ja näyttävästi esillä julkisuudessa.
Etnisten ryhmien valtakulttuurista poikkeavat etuoikeudet ovat itsestäänselvyyksiä.
Edellä mainittujen kritisoija leimataan ahdasmieliseksi rasistiksi jne.
Imatralla taitetaan peistä kysymyksestä onko sukupuolen vaihtanut kirkkoherra alunpitäen virkaan valittu henkilö vai joku muu persoona.
Muutama kymmenen vuotta sitten ko. asioista ei olisi edes syntynyt julkista keskustelua.
Nyt nämä suvaitut ryhmät ovat valtaväestön suuntaan suvaitsemattomia.
Entä tulevaisuudessa?
Tulevatko suvaitsevaisuuden piiriin vielä toistaiseksi tuomitut pedofilia, insesmi, eläimiin sekaantuminen, kuolleiden kanssa vehtaaminen yms.?
Tähänastinen suvaitsevaisuuskehitys viittaisi tähän.
Annammeko kaikille vähemmistöryhmille suvaitsevaisuuden nimissä avoimen valtakirjan poikkeavan käyttäytymisen suojeluun?
Missä tosiaan kulkevat rajat? Olemmeko jo rappion tiellä ylenpalttisen suvaitsevaisuuden ihannoimisen kanssa?
olla kyseessä? Itse koen ja päättelen asian jos se noin tutkimuksessa todettu, että vanheneva ihminen sallii toiselle vapauden jos itseltä ne halut ja mahdollinen kykykin esim aktiin on sairauden tms syystä loppunut.
Miksi kahlita ja vahtia toista jos itseään ei seksihommat kiinnosta tai ei kykene...
Mutta tiedän itsekin aika lähipiiristä, että voi kääntyä vanhemmiten täysin toisinpäinkin. Alkaa sairaalloinen vahtiminen ja suoranainen vankeus, ettei toinen voi käydä yksin edes kaupassa, ettei vaan menisi....
Tosiaan helposti vanhemmiten käy niin, että jos toista ei kiinnosta esim. teatteri, niin toinenkaan ei voi oikein lähteä ettei toinen harmistuisi, tai jotain vielä pahempaa. Olen minäkin melko lähipiirissä tällaista huomannut. Eli jos ei itseä kiinnosta jokin asia, niin ei sallita sitä toisellekaan. Usein vielä on käynyt niin, ettei se aktiivisemmin ulkomaailmaan suhtautuva edes vuosien saatossa asiantilaa huomaa tai tiedosta, vaan ns. hyvän sovun nimissä ajaudutaan yhteiseen tekemättömyyteen ja tylsyyteen.
Siksi peräänkuulutan edelleen sitä (tästä on ollut puhetta aikaisemminkin), että suhteen molemmilla puoliskoilla on tärkeää olla myös omia ystäviä ja omia menoja. Iän karttuessa se on aina vain tärkeämpää. Sehän vain aktivoi liittoa, kun molemmilla on "kertomista" ja jutun aiheita sitten kun ollaan yhdessä.
Suhtaudun kaikenkaikkiaan aika skeptisesti aloittajan mainitsemaan tutkimukseen. Kertoisitko tutkimuksesta lisää, vaikka linkin mistä se löytyy, niin voisi tutustua paremmin.
palstakirjoittelua, jota voi lukea laajemminkin, näyttää ikä vievän monilta viimeisenkin suvaitsevaisuuden rippeen, jos sitä koskaan on ollutkaan.
alkaa meitä KAIKKIA vaivaamaan,, on kokemusta................. nääs ..................
haluaa jotkut tyypit iästä riippumatta. Olen tutustunut muutamaan, eivät ole olleet tyytyväisiä. Mielestäni avioliittoon kuuluu uskollisuus. Jos haluaa rillutella siellä sun täällä, niin pysyköön sinkkuna. Mutta omia ystäviä ja menoja pitää olla, ei tarvitse käsi kädessä mennä iltalenkille aina vieläpä samanlaiseen asuun pukeutuneena.
Lopullinen totuus yhdessäolosta. Eipähän tarvitse enää kenenkään miettiä, mitä kaikkea voisi suvaita. Unohdetaan Ison kirjan vaatimius: "Kaikki se kestää."
peräänkuulutan. Mielipide on minun ja elän sen mukaan, muut tehköön kuten haluavat, en sekaannu. En myöskään vahdi miesystäväni menemisiä ja tulemisia, siinä suhteessa uusiosinkun elämä on helppoa. Mutta en myöskään seikkaile varattujen kanssa.
"Jos haluaa rillutella siellä sun täällä, niin pysyköön sinkkuna."
Kuulostaa kovasti elämänohjeelta muille.
tarvitse ohjeitani noudattaa, on varmaan monta miljardia mielipidettä asiassa. Itse pysyn linjassani.
pysyä,uskollisna aina. oothan meille kertonu et kuunaan et ole kovasti seksistä tykänny,et ees nuorena. ; )
oo väittänyt, mutta elämään kuuluu paljon, paljon muuta. Ja seksielämä kuuluu syvimpään yksityisyyteen, niistä asioista en täällä kirjoittele. Ja kohta olen taas netin ulkopuolella ja puuhailen????
rupee,ei oikeesti kiinnosta,mut oot kyl sanonut,et ei oo sulle koskaan oikein maistunu.Monestikin,mut onneks oot nyt löytäny,ilonen puolestasi!!!
Olihan kaikkien tiedossa tasavallan presidentin, Urho Kekkosen läheiset naiset. Heitä olivat Nina Vainikainen, Anita Hallama. Erik von Frenckellin naisena tuli Tabe Slioor tunnetuksi. Nämä naiset olivat jollakin tavalla hyväksyttyjä. Myös puolisoidensa taholta.
ei geeneihin kuulu pysyvä rakkaussuhde. Naimisiin kuitenkin useimmat menevät, joko tavan vuoksi, tai ympäristön painostuksesta.
Tämä ihmiskunnan osa pystyy kiintynmään vain joksikin aikaa kuhunkin kiintymyksensä kohteeseen, mitään pysyvää rakkautta se ei osaa/pysty saamaan aikaiseksi, kokemaan. Sen on helppo jättää, ja lentää taas uusille metsästysmaille, koska ei koskaan olekaan ketään rakastanut, useimmiten kieltääkin rakkauden olemassaolon, koska ei siihen itse pysty.
Usein kohteetkaan eivät tunne syviä tunteita, vaan seksisuhde riittää.
ikää vaan tarvetta vaikka kuinka vanhaks tulisi.Siihen kaatui meidänkin "liitto" kun 70:lle ukolle ei riittänyt mikään.
Jos ei saanut,vika oli minussa,kun ei osannut"ottaa".Sanoinkin et mies kyllä SAA jos osaa käsitellä naista naisena eikä reikänä.
Niin vaan lähti vielä uuden perään,neljäs kierros menossa,kerenneekö enää viidettä...mun puolesta saa yrittää vaikka viittätoista!
Hyvä kun älysimme erota.Moni asia selvisi vasta jälkeenpäin,niin sitä on sokea.
Suvun jatkamiseen.
Nuorena tehdään lapset ja ollaan omistushaluisempia yhteiselämässä.
kai sen huomaa että ei tuo tästä lopullisesti lähde kulumallakaan.