Tervehdys kaikille,
Laitoin aikaisemmin päivällä tälle palstalle viestin, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Luulen sen johtuvan siitä, että viestissä oli mukana s-postiosoite, joten en uskalla sellaista laittaa tähän. Mutta uusi yritys nyt:
Olen toimittaja ja kirjoitan juttua pakko-oireisesta häiriöstä Hyvä Terveys-lehteen. Koska tästä häiriöstä kärsivillä ei ole omaa potilasyhdistystä, etsin haastateltavaa tätä kautta. Mieluiten omalla kuvalla ja nimellä, hätätapauksessa voidaan harkita muutakin.
Asia on nyt niin, etten osaa käyttää tätä keskustelupalstaa enkä tiedä miten saisin teihin turvallisesti ja anonyymisti yhteyden, joten koettakaapa te ottaa yhteyttä minuun. Rekisteröidyin palveluun, ja koetan tässä vasta opetella miten tämä toimii. En uskalla laittaa tähän nimeäni tai yhteystietojani siinä pelossa, ettei viestiä julkaista, mutta saatte kai minut kiinni profiilini kautta.
terv. toimittaja
Laitoin aikaisemmin päivällä tälle palstalle viestin, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Luulen sen johtuvan siitä, että viestissä oli mukana s-postiosoite, joten en uskalla sellaista laittaa tähän. Mutta uusi yritys nyt:
Olen toimittaja ja kirjoitan juttua pakko-oireisesta häiriöstä Hyvä Terveys-lehteen. Koska tästä häiriöstä kärsivillä ei ole omaa potilasyhdistystä, etsin haastateltavaa tätä kautta. Mieluiten omalla kuvalla ja nimellä, hätätapauksessa voidaan harkita muutakin.
Asia on nyt niin, etten osaa käyttää tätä keskustelupalstaa enkä tiedä miten saisin teihin turvallisesti ja anonyymisti yhteyden, joten koettakaapa te ottaa yhteyttä minuun. Rekisteröidyin palveluun, ja koetan tässä vasta opetella miten tämä toimii. En uskalla laittaa tähän nimeäni tai yhteystietojani siinä pelossa, ettei viestiä julkaista, mutta saatte kai minut kiinni profiilini kautta.
terv. toimittaja
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voin olla haastateltavana, mutta en halua kuvaani enkä nimeäni julkisuuteen.
Hei,
Kiitos viestistäsi.
Onko sinun mahdollista ottaa minuun yhteyttä. Se tapahtuu kaiketi siten, että klikkaat tuota nimimerkkiäni ja valitset sieltä "Lähetä viesti". Saan viestin yksityspostiini. Laita ensin minulle vaikka s-postiosoitteesi, niin minä laitan vuorostani sinulle nimeni ja yhteystietoni ja pääsemme alkuun. Et luonnollisestikaan sitoudu mihinkään ottamalla minuun yhteyttä.
toimittaja
Olen kärsinyt pakko-oireisesta häiriöstä yli 20 vuotta. Olen ollut kuvallani ja nimelläni haastateltavana Ylen Akuutti-ohjelmassa sekä tämän vuoden alussa Apu-lehdessä. Tekisin mielelläni yhteistyötä lehtenne kanssa tulemalla haastateltavaksi.
Hei,
Suuret kiitokset viestistäsi. Voitko lähettää minulle yhteystietosi (esim- s-postiosoite) tuon nimimerkkini kautta, niin kirjoitan sinulle.
ystävällisin terveisin
janik
Hei
En pääse nyt omalle koneelleni. Otan sinuun yhteyttä viimeistään ensi viikolla, kun olen kotona.
Minkä ikäisiä henkilöitä etsit haastateltaviksi?
Hei,
Minulla ei varsinaisesti ole ikärajaa. Tärkeämpää on, että haastateltava osaa kuvata tilannettaan, oireitaan tuntemuksiaan ja omia käsityksiään siitä, mistä oireet lähtivät liikkeelle (vai alkoivatko kuin salama kirkkaalta taivaalta). Toivon, että ottaisit minuun yhteyttä nimimerkkini kautta. Yhteydenotto ei sido sinua mihinkään, ja haastatteluun ryhdytään vasta kun kaikki asiat on sovittu.
jani
Otan sähköpostilla yhteyttä jo nyt viikonloppuna.
Itselläni oireet alkoivat yliopisto-opintojeni aikana 80-luvun alkupuolella. Oireet tulivat ikäänkuin salakavalasti hiipimällä. Ajan mittaan ne kuitenkin pahenivat invalidisoiviksi, ja jouduin 1986 sairaalaan, jossa olin kuusi vuotta aina kevääseen -92 asti. Silloin minulle tehtiin Tukholmassa aivoleikkaus, jonka jälkeen olenkin ollut siviilissä. Aivoleikkaus auttoi niin hyvin, että sain tehtyä uupumaan jääneen gradutyönikin vuonna 2003 ja sain maisterin paperit.
Olisin kiinnostunut tulemaan haastateltavaksi, mutta en osaa itsekään käyttää tätä keskustelupalstaa enkä saa sinuun yhteyttä. Ainoa ehto haastattelussa olisi, että en haluaisi oikeaa nimeäni enkä kuvaa missä minut tunnistaisi selkeästi julki. Olen vasta 14-vuotias, olen kärsinyt pakko-oireista 9-vuotiaasta ja sen lisäksi sairastan anoreksiaa. Oireet ovat liittyneet myös syömiseen ja ruokaan.
Hei,
Ketään ei haastatella nimellä ja kuvalla jos haastateltava ei sitä itse halua. Koska olet alaikäinen, haastatteluun nimellä ja kuvalla tarvittaisiin myös vanhempiesi lupa.
Olen kuitenkin kiinnostunut tarinastasi, koska pakko-oireinen häiriö alkaa usein 7-10 vuoden iässä, mutta siitä puhuvat aina aikuiset ihmiset. Olisi siis mielenkiintoista kuulla millaista elämä pakko-oireiden kanssa on lähempänä sitä aikaa, jolloin ne alkavat.
Saat minuun yhteyden kirjautumalla sisään tähän palveluun (ellet ole jo kirjautunut). Sen jälkeen klikkaat nimimerkkiäni "janik". Sieltä löytyy kohta "Lähetä viesti". Tästä tulevat viestit ohjautuvat yksityiseen postiini. Voit laittaa siihen anonyymin s-postiosoitteen, jos sinulla on sellainen. Lähetän siihen nimeni ja yhteystietoni, ja näin saamme yhteyden toisiimme.
Vaihtoehtoisesti voit lähettää minulle postia suoraan osoitteeseen janik at wippies .fi
Tiedoksi muille viestiini vastanneille: Olen saanut aika paljon yhteydenottoja, mutta en ole ehtinyt vielä vastaamaan kaikille - eivätkä kaikki ole vastanneet minulle. Aion kuitenkin olla lähipäivinä yhteydessä kaikkiin vastanneisiin, ja toivon, että minuun otettaisiin yhteyttä jos mitään ei kuulu.
ystävällisin terveisin
jani
laitoin sinulle s-postia.
Heippa!
Laitoin tänään sinulle henkilökohtaista sähköpostia, jossa kerron nimeni ja oman sähköpostiosoitteeni, joten voimme näin toivonmukaan keskustella lähemmin. Olen sama henkilö, joka on esiintynyt tässä ketjussa nimimerkillä "Ruotsinope".
Hei!
Pakko-oireinen nuori aikuinen nainen lähipiiristäni lähti vihdoin viimein
lääkäriin (julkiselle sektorille).
Oli todennut sitten vanhemmilleen miten KIIRE lääkäri-hoitaja -parilla oli.
Siellä oli käsittääkseni puhuttu vain lääkityksestä, ehkä vain sivuttu muuta. Hän ei tapaamisesta paljon ole käsittääkseni muille puhunut.
=> Eikö ensin pitäisi kartoittaa koko tilanne; milloin alkoi ko. oireilu,
mikä sitä lisäsi (hänen tapauksessaan eräs vakava koko perhettä koskettanut heistä riippumaton shokkitilanne),
miten se on ilmennyt aiemmin, miten nyt - ja kauanko siihen per päivä menee?
(Minulle hän kertoi, että n. 2-3 h/pvä!!!, joskus enemmän). Jne.
=> Kun hänenkin on ollut tosi vaikea myöntää tarvitsevansa apua, mutta nyt
sen tajuaa ettei ilman apua voi selvitä - miksi avun saanti sitten tehdään hällä-väliä-meiningiksi? Vai onko julkisella sektorilla NIIN kiire, että tällaista vaikeaksi tapaukseksi tiedettyä nuorta aikuista ei sittenkään pystytä kuulemaan kuin
hät hätää??? Minne meidän veromarkkamme menevät?
=> Jos nuori / nuori aikuinen saa tuollaiseen apua ajoissa ja riittävästi,
voidaan hänen elämänlaatuaan parantaa ja hän pystyisi hakeutumaan koulutukseen/töihin jne. Ja myös lähimmäisten tuska kaikesta hänen kokemastaan ja tekemästään helpottaisi.
(meitä pakko-oireisten läheisiä on tässäkin maassa varmasti kymmeniä tuhansia!) Pelkästään hänen tapauksessaan ihan lähimpänsä ovat yrittäneet saada häntä lääkäriin monta monta kertaa - ja hän on jättänyt menemättä.
(Ja aiempina vuosina kun häntä vielä olisi voitu nuorena hoitaa alkuun paremmin,
terveydenhuoltohlöstö teki monta ratkaisevaa mokaa. Olen käsittänyt että oireita on vähätelty reilusti, jopa naurettu??! niille. Se on anteeksiantamatonta! )
Itse voin olla hänelle vain osittain rinnallakulkijana, mutta esim. hänen lahjakkuutensa jää tällä hetkellä kovasti tuon oireilun varjoon.
Pahimpana hänellä ovat peseytyminen ja pyykinpesu. Pelkästään pesuaineisiin ym. menee kymmeniä euroja / kk ja vaatteet menevät pilalle liiasta pesusta jne.
Kuinka hän pärjäisi yksin joskus asuessaan....???
Myös Face Book tuntuu olevan pakkomielteisen kiinnostuksen kohde; mitä kaverit tekevät - tai esim. ihailun kohde, jne, jne. Lenkkeily alkaa olla lähellä pakko-oireisuutta jo sekin!! (Eli: Maallikkona sanoisin pakko-oireisen välillä siirtävän oireilua asiasta toiseen, kuitenkin perusoireilu eli esim. peseytyminen, pysyy mukana koko ajan.)
Toimittaja hyvä; otatko esille myös miten läheiset voisivat ohjata pakko-oireista hakeutumaan hoitoon. Ja onko Suomessa pakko-oireisiin erikoistuneita yksityisiä psykiatreja ym. - ja mistä heitä löytää? Julkinen sektori kun ei tunnu pystyvän vastaamaan tähän haasteeseen.
Entäpä paljonko pakko-oireista peseytymistä lisää tämä käsihuuhde-hössötys ym. sika-influenssan tiimoilta? Perus käsien pesu kun riitäisi, esim. aina ulkoa tullessa, tai ennen ruokailua jne.
Nimimerkille "pakko-oireisen läheinen".
Koin itsekin aikoinani sairastuessani yliopistossaoloaikana, että pakko-oireiseen häiriöön on vaikea saada apua. Hoitohenkilökunta ei oikein tuntunut tietävän, mitä pitäisi tehdä. Olettaisin, että nykyään on jo tietoakin sen verran, että osataan hoitaa. Nykyään kuitenkin alituinen KIIRE varmaan on henkilökunnallakin jatkuvana riesana.
Turun psykiatrikeskuksessa on ainakin yksityispsykiatri Jukka Turtonen, jolla on paljon tietoa tästä sairaudesta.
Omalla kohdallani oli myös vaikeaa auttaa omaisia. Heitä kyllä kutsuttiin sairaalaan palavereihin, mutta en tiedä, auttoiko se.
ja asiallinen kirjoitus pakko-oireisista ja pakko-oireesta toimittaja Jani. Tosi HYVÄ!! Minulle tulee Hyvä Terveys-lehti ja odotin artikkelia koska olen itsekin pakko-oireinen, mutta että näin hyvä! Kiitos Jani!
Täällä kirjoittaa taas Hyvä Terveys-lehden uusimmassa numerossa olleessa pakko-oirejutussa itse haastateltavana ollut mies Seinäjoelta.
Ensiksi haluan kiittää toimittaja Jania sekä koko lehden henkilökuntaa hyvästä ja asiallisesta jutusta.
Sinulta nimimerkki "käänteinen pakko-oire" haluaisin kysyä tarkempia kommentteja artikkelin eri osista (mm. lääkäreiden mielipiteistä), koska olet ainoa tällä palstalla vastannut henkilö, joka myös on lukenut kyseisen jutun.
Terveisin nimimerkki ocd-potilas