Viimeksi sulle kirjoittelin tänne kevään korvalla. Mun kaikki sulle osoittamat kirjoitukset "näille palstoille" mahtuvat kahden käden sormilla laskettaviksi. En siis kauheen usein kirjoittele tänne. Nyt ajattelin sua kumminkin jotenkin edes muistaa, kun ei me vielä toistaiseksi oikessakaan elämässä nähdä pahemmin. Ja ettet sentään luulisi mun unohtaneen sua, joka olet edelleenkin mun elämäni suurin rakkaus. En usko sen asian muuttuvan miksikään, enkä kyllä edes haluakkaan. Nyt ajattelin tulla tänne sulle viestittämään, että siihen meidän toistemme "näkemättömyyteen" tulee varmasti "piakkoin" muutos ja se aika joka meidän välissä on tähän asti ollut "erottamassa", ei enää suinkaan ole missään vuosissa. Kyllä... siltä musta tuntuu vahvastikkin, yhtälailla kuin sinua rakastan koko sydämestäni ja sikäli kun itseäni tunnen.
Mielessäni käyt usein päivittäin ja siksipä jo pelkkä nimesi kuuleminen tai näkeminen nostaa sykettäni voimakkaasti. Sun pelkkä nimesikin siis on mulle jo = rakkaus. Sinun vuoksesi tunnen monenlaisia tuntoja, mm. pelonsekaista ahdistustakin, koska olen vielä kumminkin aikas epätietoinen sinusta ja nykyisistä tunteistasi mua kohtaan. Ja täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että kaikenlaista on kyllä väkisinkin hiipinyt mieleen. En halua olla mikään liian ennakkoluuloinen, enkä tuomita tuntematonta - vallankaan sinusta en haluaisi ajatella mitään negatiivisia asioita. Mua vain kiinnostaa tietää minkälaista ihmistä olen ihaillut ja rakastanut pian 12 vuotta. Se on kumminkin niin pitkä aika, että monenlaista ehtii tapahtua ja sattua elämässä. Toivottavasti ei kumminkaan mitään sellaista joka voisi syvästi järkyttää minua ja muotouttaa uudelleen käsitystäni sinusta. Ei kai sentään nyt...
Tunnen myöskin surua ja murhetta koska emme käy yhdessä tätä elämänpolkua eteenpäin. Emme vielä tee mitään asioita yhdessä, emmekä naura ja iloitse niistä hyvistä asioista yhdessä. Meillä ei ole käytännössä kuin muistot toisistamme ja elämme molemmat omaa elämäämme omilla tahoillamme. Silmäni kostuvat välistä murehtiessani kun ajattelen sinua ("meitä ja tätä koko juttua"). Joo, "mennyt varmaan roskia silmään". Joskus ne silmät kostuvat kyllä onnestakin ja sä tuot nytkin hymyn mun kasvoilleni, kun tässä tätä "sähköistä kirjettä" sulle kirjoitan ja paljastan sulle niitä syvimpiä tuntoja sisimmästäni. Huoh... toivottavasti sä ymmärrät sen, ettei tää mulle ole kumminkaan mitään helppoa. Otan sut kaikella vakavuudella, enkä minään itsestäänselvyytenä - sillä ethän ole kuka tahansa henkilö mulle. Sä olet mun unelmieni nainen. Ja tämä kirjoitus on nyt osoitettu sellaiselle tavallista tummemmalle (Eksoottiselle), nuorelle kaunottarelle - sanojen varsinaisessa merkityksessä. Liitimpä mukaan vielä biisin, jonka kautta myös haluan kertoa tunteitani sinulle. Ja ompa siinä vielä kuin sattumalta "jotain" lisävihjettä sinun olemuksestasikin.
www.youtube.com/watch?v=g7fmlpMhSsw
Mielessäni käyt usein päivittäin ja siksipä jo pelkkä nimesi kuuleminen tai näkeminen nostaa sykettäni voimakkaasti. Sun pelkkä nimesikin siis on mulle jo = rakkaus. Sinun vuoksesi tunnen monenlaisia tuntoja, mm. pelonsekaista ahdistustakin, koska olen vielä kumminkin aikas epätietoinen sinusta ja nykyisistä tunteistasi mua kohtaan. Ja täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että kaikenlaista on kyllä väkisinkin hiipinyt mieleen. En halua olla mikään liian ennakkoluuloinen, enkä tuomita tuntematonta - vallankaan sinusta en haluaisi ajatella mitään negatiivisia asioita. Mua vain kiinnostaa tietää minkälaista ihmistä olen ihaillut ja rakastanut pian 12 vuotta. Se on kumminkin niin pitkä aika, että monenlaista ehtii tapahtua ja sattua elämässä. Toivottavasti ei kumminkaan mitään sellaista joka voisi syvästi järkyttää minua ja muotouttaa uudelleen käsitystäni sinusta. Ei kai sentään nyt...
Tunnen myöskin surua ja murhetta koska emme käy yhdessä tätä elämänpolkua eteenpäin. Emme vielä tee mitään asioita yhdessä, emmekä naura ja iloitse niistä hyvistä asioista yhdessä. Meillä ei ole käytännössä kuin muistot toisistamme ja elämme molemmat omaa elämäämme omilla tahoillamme. Silmäni kostuvat välistä murehtiessani kun ajattelen sinua ("meitä ja tätä koko juttua"). Joo, "mennyt varmaan roskia silmään". Joskus ne silmät kostuvat kyllä onnestakin ja sä tuot nytkin hymyn mun kasvoilleni, kun tässä tätä "sähköistä kirjettä" sulle kirjoitan ja paljastan sulle niitä syvimpiä tuntoja sisimmästäni. Huoh... toivottavasti sä ymmärrät sen, ettei tää mulle ole kumminkaan mitään helppoa. Otan sut kaikella vakavuudella, enkä minään itsestäänselvyytenä - sillä ethän ole kuka tahansa henkilö mulle. Sä olet mun unelmieni nainen. Ja tämä kirjoitus on nyt osoitettu sellaiselle tavallista tummemmalle (Eksoottiselle), nuorelle kaunottarelle - sanojen varsinaisessa merkityksessä. Liitimpä mukaan vielä biisin, jonka kautta myös haluan kertoa tunteitani sinulle. Ja ompa siinä vielä kuin sattumalta "jotain" lisävihjettä sinun olemuksestasikin.
www.youtube.com/watch?v=g7fmlpMhSsw
Vastaukset 4
Vanhimmat
en edes ymmärrä. Näytä se mulle teoin.
kylläkin.
Jännät mietteet sulla. Ei kyllä ota selvää kelle ne on tarkoitettu. Koko suomi24 on melkosen epäselvä ilmiö. Mutta kyllähän täällä saa tuntojansa ilmoille päästellä. Hyvä niin. Kai. Mutta osaakko sanoa, mitä pocahontas on käännettynä suomeks. Jos kommenttini tuli jonkin keskustelun väliin niin pahoittelut siitä.
kun mies rakastuu