Olenko pikkumainen kun otin herneet nenään? Lapseni ei koe tämän juuri kuvioihin muuttaneen naisen olevan äitipuoli, saatikaan sitten äiti.. Ja tämä nainen ilmoittaa facebookissa, että X on hänen lapsensa...
Facebook.. Äitipuoli ilmoitti, että lapseni on HÄNEN lapsensa
ainoa oikea äiti
291190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Todella naurettavaa.
Kumpi teistä on käytännössä äiti? Monesti lapsi kokee äidikseen / isäkseen äiti- / isäpuolen joka osallistuu lapsen elämään enemmän kuin biologinen isä. Oletko yrittänyt tämän äitipuolen kanssa keskustella? Ehkä hän on ylpeä lapsestasi ja siksi haluaa tuoda sen julki. Oletko mustasukkainen vai miksi se niin paljon häiritsee?
täällä lapsi asuu, elää, täällä on kaverit. Äitipuoli ei ole edes läheinen hänelle, ei lapsella mitään häntä vastaankaan ole (minulla on kyllä, tunnen hänet entuudestaan..) mutta on tottunut siihen ettei isän naiset niin pysyviä ole..
lapsi käy arkisin siellä joka toinen viikonloppu, kesällä vähän enemmän.
Jos nyt tämä "äitipuoli" on ylpeä kun lapsesi on osa hänenkin elämää niin mitä v****a valitat?! Yleensä se menee just päinvastoin.
Facebookissa ei profiilissa ole sellaista vaihtoehtoa kun "äitipuoli" tai "bonuslapsia" vaan joko "lapsi" tai sitten ilmoitat että sulla ei ole lapsia. Jos tämä nainen nyt vaan haluaa ylpeänä kertoa muille että hänellä on lapsi hänen elämässään (vaikka ei hänen oma olekaan) niin mitä pahaa siinä on?!
Nyt olet kyllä vähän pikkumainen... iloitse asiaa, ei se sun äitiyttä vähennä.
Ettei olisi kyse vain sanamuodoista? Meilläkin puhutaan avomieheni etälapsista lapsina yleisesti, vaikkeivät toki minun biologisia lapsiani olekaan. Ovat kuitenkin osa perhettä, joten tietyllä tapaa ovat myös "meidän" lapset.
En toki kävisi missään yhteydessä väittämään heidän olevan omiani, mutta en minä jatkuvasti ole puheissani tai kirjoituksissani mainostamassa sitäkään, että lapset ovat miehen ja hänen eksänsä, ei minun. Väärinkäsityksiä voi syntyä ja ne korjaan jos huomaan.
Ovathan toki lapsesi osa myös eksäsi nykyisen naisystävän elämää. Tosiaan, hyvähän se vain on, että hän kokee lapsen omakseen, välittää, hoitaa ja kantaa vastuuta sen mukaan. Mukavan muksun olet kasvattanut ilmeisesti. :)
Olen täysin samaa mieltä että iloitse siitä että lapset otetaan vastaan tuolla tavoin "ominaan", paljon huonomminkin voisi asiat olla. lueskelin eilen ellit.fi:n sivuilta uusioperheiden keskustelupalstalta erään naisen kirjoitusta jossa kirjoitti inhoavansa miehensä entisestä suhteesta syntynyttä pientä poikaa ja toivovansa tämän kuolevan. ihan hrveää, itku tulee kun tuollaisia lukee.
Itsekin olen "äitipuoli" ja omakin lapsi löytyy ja kaikki lapset ovat meille yhtä tärkeitä ja rakkaita. Omina minäkin pidän mieheni lapsia vaikka biologista sidettä ei olekaan. Lasten äiti ei minusta pidä enkä minä hänestä mutta siitä huolimatta nostan hänellekkin hattua ja kiitän ettei lapsiaan ole tunteisiinsa sotkenut.
Olen itse äitipuoli mieheni lapselle. Mieheni on lähivanhempi eli lapsi viettää meillä enemmän aikaa kuin äidillään. Jos tuttavani kutsuu meidät kylään, ilmoitan, että lapsi tulisi myös. Lomamatkalla otamme perhepaketin, johon kuuluu aikuiset ja lapset. Olemme tytärpuoleni kanssa samannäköiset ja meihin suhtaudutaan usein kuin äitiin ja tyttäreen. En silti ole lapsen äiti.
Milloinkaan lapsen äiti ei perheemme sisällä sekoitu minuun. Lapsella on oma äiti enkä ole sitä paikkaa ottamassa. Kun yhteinen lapsemme syntyy, olen lapsemme äiti. En kuitenkaan anna asian näkyä siinä, miten lapsia kohtelen. Lapsipuoleni on minulle tärkeä siinä missä oma lapsenikin. Onhan hän perheenjäsen, mieheni lapsi ja siis ihan pelkästäänkin lapsi, joka ansaitsee osakseen hyväksyntää, huolenpitoa ja hellyyttä.
Tuntuu pahalta, että joku on niin pikkumainen, että tarttuu sanamuotoihin. Eikö tärkeintä ole, että siitä omasta piltistä huolehditaan hyvin ja että hän on perheenjäsenilleen tärkeä.
sanoa että tämä hänen ex mies on hänen mies? Exän koti on hänenkin koti? Exän auto on hänenkin auto?
Luulen että uusikolla on vaan epätoivoinen olo, kun ei ole omia lapsia, tai miehn lapset ovat parempia kuin omat. Röyhkeetä on mutta mitä heiltä muuta voi odottaakaan. Tuollanen väärä omistusmuoto on pakko oikasta, ilman muuta.
"Voiko tämä ex sitten sanoa että tämä hänen ex mies on hänen mies? Exän koti on hänenkin koti? Exän auto on hänenkin auto?"
Toki ex voi sanoa ihan mitä häntä sattuu huvittamaan. Mutta ex mies ei ole hänen kotonaan joka toinen viikko. Ex ei myöskään käy ex miehensä kodissa koskaan. Ex ei myöskään käytä ex miehensä autoa koskaan.
Mutta ne exän lapset ovat ex miehen ja tämän uuden puolison kotona säännöllisesti. Siinä on vissi ero.
Kuten kirjoitin, en koskaan väittäisi puolisoni ja hänen exänsä lapsia omikseni. Mutta he ovat osa meidän perhettä ja meillä puhutaan sanamuodoilla "Pitäisiköhän mennä lasten kanssa uimaan perjantaina?". Jos joku ulkopuolinen tämän ymmärtää niin, että lapset ovat meidän, niin se on hänen ongelmansa. Ja kuten sanottua, korjaan tämän väärinkäsityksen jos se käy ilmi.
kuten mulle kävi, tämä "äitipuoli" oli minun tuttuni myös kun alkoi exäni kanssa sutinoimaan....Hän halusi kaiken sen mitä minulla oli, miehen, lapset,talon, firman jne. Tämän hän ilmoitti sekä minulle, että tuttavillemme, moni varoittelikin jo aiemmin mitä naisella on mielessä. No, kyllähän hän miehen sai, firmankin vei (konkurssissa nykyään), onneksi sain pitää talon ja lapsista taistelin loppuun saakka, vaikka vaikeaa se oli kun minut leimattiin hulluksi,mielenterveyshäiriöiseksi jne. Piti kyllä monta itkua itkeä ja olla vahva, lasten vuoksi. Mies nyssötti uskaltamatta panna kampoihin yhtään hänelle, vaikka myöhemmin on myöntänyt tehneensä järkyttävän virheen kun antoi sen naisen vehkeillä noin ja sekoittaa oma päänsä.
Sinulle aloittaja sanoisin, että nyt tarkkana. Vaikka täällä tuleekin minulle niskaan tulenkatkuisia vastauksia, niin minulla on ollut pitkä ja kivinen tie kuljettavana, etten olisi tälle naiselle lapsia menettänyt, ja kaikki alkoi hyvin viattomasti.....Sinä olet lasten äiti, ei kukaan muu. Tärkeitä henkilöitä voi olla lapselle muitakin, mutta äiti on se jota äidiksi kutsutaan....Jos olisin sinä, soittaisin hänelle ja pyytäisin kauniisti poistamaan sen facebook homman, siinäpä sitten kuulet heti mitä hänellä on mielessä, vai pyytääkö anteeksi ja poistaa typerän valheen.
lapsistasi tappelemaan.. ottaen huomioon että yleensä laki on äidin puolella (jopa epäreiluimmissakin tilanteissa) eli äiti alkoholisti nisti tms??
tokihan äiti on lapselle kaikkikaikessa jos oikeesti on hyvä/normi turvallinen äiti.
ja sanon tämän nyt äitinä ja "äitipuolena" eli yleensä kyllä lapset kutsuu nimellä ja ihan tyytyväinen olen siitä:D niin ja itse en heitä omiksi lapsiksi katso mutta hyvin läheisiksi ihmisiksi vähän kun lähi sukulaiset:)
miehen kanssa toki kutsuu äidiksi mutta kaikilla samat oikeudet/velvollisuuden iän mukaan:)
noin letkeesti noin vakavaa asia ota. Sitten on saamaton äiti, jos hyväksyy moisen epätoivoisen teon.
Toki en ihmettele, jos ihan oikeasti omakseen kutsuu.. mutta en tähä hätään löytänyt kohtaa missä lapsia naamakirjassa mainitaa erikseen.. :)
Jos olisi sattunut vähä pilkunviilaamista ajatuksissasi, vaikkapa tuo "äitipuoli" todennut jtn "lapsen kanssa" johonkin yms.. ?? Muuten aika outoa touhua..
Heh, pitäsköhän munki seuraavan kerran todeta, jotta "lasten kanssa lähetään reissuun( se ukon äpärä tms).. ei taitas olla kauheen kivasti sanottu. Ei tulis ainakaan väärinkäsityksiä mistään kuitenka.
Ehkä ylireagoit?
mä olen kohdellut mieheni lapsia samoin kuin omaani. kaikki lapsemme ovat pieniä ja miehenkin lapset sanovat minua välillä äidiksi ihan vain siitä syystä kun oma poikanikin niin sanoo. oma poikani taas välillä kutsuu minua vastaavasti nimellä. Olen heille sanonu että omalleni olen äiti ja että muut voivat kutsua minua nimellä. Samoin kuin itse sekoilen välillä sanoissani kun yhdelle puhun että *äiti sitä, äiti tätä* ja muille puhun itsestäni nimellä. Näitä inhimillisiä sanasekoiluja sattuu mutta en ole asiasta stressiä ottanut. Lapset voivat hyvin ja viihtyvät sekä meillä että äidillään ja kaikki on kai kohtuu tyytyväisiä. miehen exä on ilmoittanut ettei hän pidä siitä että olen hänen lastensa elämässä. ihan ok, olkoon pitämättä. En tiedä kuinka paljon mieheni pitää siitä että toinen mies on hänen exänsä rinnalla kasvattamassa osaltaan lapsia mutta ainakaan hän ei asiasta nurise. he kättelevät tavatessaan ja ovat toisilleen ystävällisiä. Minä kun kohtaan lasten äidin niin katse voisi tappaa ja tervehdyksestä ja hymystä huolimatta en saa ystävällisyydelle vastakaikua. Hän itse halusi aikoinaan eron juuri kyseisen uuden miehensä vuoksi mutta miesten välillä ei näy katkeruutta. Miksi me naiset olemme niin susia toisillemme? aina kyrätään ja toivotaan toiselle pahaa. olemme mustasukkaisia lapsistamme vaikka tosiasia on se ettei äidin ja isän paikkaa kukaan korvaa, mutta että se ei meiltä ole pois vaikka lapsen elämässä muitakin läheisiä ihmisiä on. Poikkeuksia lukuunottamatta tuntuu että tämä on meidän naisten ongelma. kateruus, viha, kateus ja juoruilu, kyräily ja pahanpuhuminen. sillä pönkitämme omaa itsetuntoamme että saadaan joku toinen näyttämään itseä huonommalta.
Olen itse lapseni isän exä, uuden mieheni nyxä, vai millä te meitä sitten kutsuttekin. kaikilla meillä on eletyt elämät ja menneisyydet. mitä sitten ? täällä puhutaan lähäreistä ja etäreistä kun puhutaan LAPSISTA, haukutaan ja arvostellaan kaikki. tosi tervettä !
keskustelun aloittajasta en tiedä, kun textistä ei selviä että millä tavalla se uusi nainen lapsiaan omaksi kutsui vai onko kyseessä kuitenkin vain väärinkäsitys. kehotan kuitenkin luottamaan myös lasten omaan arvostelukykyyn, ei ne lapsetkaan mitään idiootteja ole.
Hei haloo kaikki!!!!!
Miettikääs ny Ihan Itte että mitä hyvää se facebook tuo teitin elämäänne??? Eiks teil oo elämää oikeessa elämässä?!?!?!?!?!??????
Nainen halusi olla kohtelias ja huomioida myös miehen lapsen perheenään.
Jos hän olisi ilmoittanut kohdassa perhe, että lapsi ei kuulu siihen miten olisi mies kokenut sen? Nämä on näitä asioita joita tulkitaan negatiiviseksi teit miten vain.
Jos lasta ei laita perheeseen kuuluvaksi siitä vedetään herneet nekkuun kun " lasta ei hyväksytä osana uutta perhettä".
Tietenkin jos kyseessä joku riitaisa juttu teilä motiivi voi olla ilkeyskin.
Nää on niin tapauskohtaisia.
meillä tullut epäilyksiä todellakin niin päin, että miehen lapsi ei kuulu perheeseemme.
Mielestäni et ole pikkumainen loukkautuessasi moisesta. Sinä olet lapsesi äiti eikä hän. Mielestäni hän on ex-miehesi uusi ystävätär ja näin ollen tietysti osa lapsesi elämää ainakin sen aikaa, kun on exäsi kanssa. Lapsen kannalta on tietysti parempi, että ko. nainen suhtautuu lapseesi positiivisesti, muuten vierailut isän luona voivat olla yhtä helvettiä.
joka oli henkisestiniin sairas, että kuvitteli ihan hulluja asioita. Joskus jopa pelotti kun se nainen ilmestyi lähelle. Sill oli kans asenteena et kaikki mikä oli näkyvillä oli hänen. Kerran hän tuli hakeen mun pyykkikopan pihalta, kun pyykit oli narulla. Se kuulemma oli hänen. Lapsmme hän kutsui monasti mehulle ja jäätelölle, ja alkoi kuulemma leikkimään äiti heille. Äiti antaa lisää jäätelöä.. ym.
Sullataitaa olla samanlainen tilanne, että tuo ihminen on sairas.
Mutta se on niin, että se sairas ihminen ei sitä itse huomaa, se on hänelle sanottava, ja ohjattava hoitoon.
Onneksi muutimme pian pois sieltä, ettei naisparka ehtinyt omia meidän taloa ja autoa.
Ihan kauheeeeeeta! :O :O :O
Aatteles, jos se ois vielä ominu sun miehen!!!!!! Ja sen lisäks kaikki sun XXXXXXL-kokoset Sloggit!!!!!!! Oo jatkossakin tarkkana, kun kaikki naiset haluu kuitenkin omia sun peräpukamavoiteet ja känsälaastarit.
vaimolta. Onneks kaikki kävi hyvin ja se katkera eukko pääsi hoitoon, ennenku aiheuttaa lisää harmia.
pistä nainen kuriin, ja tee selväksi, kuka määrää ja kenen ehdoilla mennään. Tuollanen ulkopuolinen ihminen onhelppo saada päiväjärjestykseen, sillä sillä ei ole mitään tekemistä sun perheesi asioihin.
Noinhan siinä voi käydä kun tyrkyttää itteänsä nettiin,,facebook rules vai mitä?!?!
suoraan sanonut heitä lapsikseen ja itseään äidiksi, ilman väärinkäsitysten mahdollisuutta, ja itse tämän todistanut, niin mikset vaikka kommentoi asiaa facebookissa? Sano, että hetkinen kyllä minä noi mukelot taisin synnyttää muistini mukaan tai muuta vastaavaa. Ymmärrän hyvin, että kiukuttaa jos tosiaan suoraan noin sanonut ja ei voi olla kyse väärinkäsityksestä.
lailla sitten freesbookissa oikaista. Eik ukaan voi omia ketään ja keneltäkään. Naapurint alo vois olla vaika meidän...
Minäkin kutsuin miestäni yksi päivä sisareni nimellä julkisesti. Olenko siis mielisairas?
Vaiko vain muuten omistushaluinen ?
Ps.
Mieheni lapsia muuten kutsun heistä jollekin ulkopuoliselle puhuessani "lapsiksi" (en esimerkiksi "pennuiksi, jotka aviomieheni on mennyt tekemään toisen naisen kanssa").
maitonsa asiasta.
Pistää facebookin kommentin että,
sori mutta lapset ovat kyllä minun, eikä sinun.
Siinähän asia selvenee kaikille.
Turhaa tässä tapella.
Taitaa olla jotenkin vähän kipeä ihminen se nainen. Totta kai tuollaista ihmettelee. Ei tulisi mieleenikään väittää että olisin mieheni lasten äiti. En ole edes äitipuoli, olen vain ihminen, joka tahtoo heillekin kaikkea hyvää ja jolle he ovat myös rakkaiksi tulleet.
Mahtaakohan se nainen yrittääkin vähän ärsyttää sinua noin oudolla höpinällä... Älä vaan anna sellaisen onnistua. Joko on hiukan yksinkertainen tai vajaa tai sitten lapsellinen kiusantekijä sellainen nainen. Jätä omaan arvoonsa, sinä kyllä tiedät kuka lapsesi äiti on, ja niin tietää lapsesikin ja jokainen, jonka mielipiteellä on oikeasti merkitystä.
no siis meillä on tilanne se et meil asuu sekä minun et mieheni lapset ja me molemmat olemme kyl jopa naamakirjaan laittanut et kaikki ovat yhtä eli molempien kohdalla kaikki lapset....vaikka osa niistä ei olekkaan niitä biologisia..so what!!! samaa perheeseen me kuitenkin kuulutaan,toki lapset sitten kuuluu myös sen toisen vanhemman perheeseen mut se onkin taas asia erikseen mut ei saa olla liian pikkumainen....minä en ainakaan kenenkään äitiyttä ole vienny tai viemässä ja lapsetkin sen tietää kyllä=)