Vaimoni työskentelee terveydenhoitoalalla. Hän on vuosien saatossa huomannut kuinka vammaisten ja muuten poikkeavien lasten määrä on jatkuvasti kasvanut.
Lähes poikkeuksetta tällaisen pienen lapsen äiti on lähes 40-vuotias tai jopa vielä vanhempi koulutettu nainen, joka on vanhoillaan päivillään herännyt vauvakuumeeseen. Kuvitelkaapa kuinka hyvin tämän ikäinen äiti jaksaa vammaisen lapsen kanssa, kun 20-vuotiaallakin on tekemistä terveen lapsen kanssa!
Meitä kauhistuttaa nykyihmisten tapa jättää lasten hankkiminen 4-kympin villitykseksi. Neuvolakin voisi valistaa ihmisiä ikäsynnyttäjien riskeistä jotenkin konkreettisemmin eikä vain latomalla todennäköisyyslukuja pöytään. Jotenkin suomalaisnaiset pitäisi saada synnyttämään nuorena. Nelikymppisenä kun ei enää voi palata parikymppiseksi.
Yhteiskunnan tulisi suosia nuoria synnyttäjiä, koska jokainen vammainen tai muuten poikkeava lapsi maksaa yhteiskunnalle maltaita. Taloudellinen tilanne tai opiskelu ei saa oikeuttaa lapsen terveydellä leikkimiseen!
Nykysuomessa vain Oulunseudun lestadiolaisyhteisössä synnytetään teini-ikäisenä, mutta toisaalta lestadiolaiskulttuurissa synnytysputki jatkuu aina näihin riskivuosiin asti. Valtaväestö on se johon pitää saada muutos.
Ja sitten se TÄRKEIN asia: LAPSEN OIKEUS. Jokaisella lapsella on oikeus kehittyä nuoren äidin kohdussa ja syntyä terveenä. Jokaisella lapsella on oikeus hyvin jaksaviin vanhempiin. Miksi emme anna lapsillemme tätä oikeutta?
Olenko yksin väärässä, kun ajattelen asioista näin?
Lähes poikkeuksetta tällaisen pienen lapsen äiti on lähes 40-vuotias tai jopa vielä vanhempi koulutettu nainen, joka on vanhoillaan päivillään herännyt vauvakuumeeseen. Kuvitelkaapa kuinka hyvin tämän ikäinen äiti jaksaa vammaisen lapsen kanssa, kun 20-vuotiaallakin on tekemistä terveen lapsen kanssa!
Meitä kauhistuttaa nykyihmisten tapa jättää lasten hankkiminen 4-kympin villitykseksi. Neuvolakin voisi valistaa ihmisiä ikäsynnyttäjien riskeistä jotenkin konkreettisemmin eikä vain latomalla todennäköisyyslukuja pöytään. Jotenkin suomalaisnaiset pitäisi saada synnyttämään nuorena. Nelikymppisenä kun ei enää voi palata parikymppiseksi.
Yhteiskunnan tulisi suosia nuoria synnyttäjiä, koska jokainen vammainen tai muuten poikkeava lapsi maksaa yhteiskunnalle maltaita. Taloudellinen tilanne tai opiskelu ei saa oikeuttaa lapsen terveydellä leikkimiseen!
Nykysuomessa vain Oulunseudun lestadiolaisyhteisössä synnytetään teini-ikäisenä, mutta toisaalta lestadiolaiskulttuurissa synnytysputki jatkuu aina näihin riskivuosiin asti. Valtaväestö on se johon pitää saada muutos.
Ja sitten se TÄRKEIN asia: LAPSEN OIKEUS. Jokaisella lapsella on oikeus kehittyä nuoren äidin kohdussa ja syntyä terveenä. Jokaisella lapsella on oikeus hyvin jaksaviin vanhempiin. Miksi emme anna lapsillemme tätä oikeutta?
Olenko yksin väärässä, kun ajattelen asioista näin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse olen yli kolmekymppinen ja nyt ensi kertaa elämässäni (ehkä) parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa haluaisin lapsen saada.
Siinä yksi syy.
Vai pitäisikö sitä lisääntyä vain lisääntymisen takia vai saako sitä oikeasti miettiä omaa tulevaisuuttaan ja onnellisuuttaan?
Kyllähän sitä kaikenmaailman juippeja parikymppisenä ympärillä pyöri, mutta kunnon isäehdokkaita? Ei todellakaan.
sitä myötä mitä vanhempi äiti on. Tätä synnytävien äitien korkeaa ikää on joskus porukallakin ihmetelty. Yhä useampi kun saa sen ensimmäisensä nelikymppisenä.
Minulle on ollut aina selvää, että teen lapset nuorena. Jää sitten aikaa itsellekin vielä, kun lapset ovat aikuisia. Toiseksi saan vielä (toivottavasti) nähdä, kun heidän lapsensa syntyvät. Eli ehdin vielä olla mukana lastenlasteni elämässä ja tehdä ja touhuta heidänkin kanssaan.
no lapsia tehdään sen takia varmaan myöhemmin jotta olisi VARAA siihen lapseen ja perhe-elämään paremmin ilman että tarvitsee kärvistellä jokaikisen laskun kanssa että kohta taas on tili nollilla.
toinen syy on myös ne miehet, ei ole ainoastaan naisen syy miksi lapsia tehdään vanhemmalla iällä, vaan myös miesten syy, sillä miehillä on usein se alkoholi sun muut päihteet ja kaikki muu tärkeämpää kuin perheen perustaminen saatika se parisuhteen toinen puolisko. perusta siinä sitten perhettä alkoholisoituneen tai muuten vain kakaramaisen äijän kanssa, päädyt satavarmasti yh:ksi.
kolmas syy on myös se oma valmius ja oma tahto, ei kaikki halua lapsia nuorina, saatika ollenkaan, halutaan olla varmoja että pärjätään sen lapsen kanssa, ja pyritään valmistautumaan siihen lapseen henkisellä tasolla.lapsi kuitenkin vaatii paljon sitoutumista ja rakkautta osakseen.
ja mitä noihin nuoriin äiteihin tulee, onko sitten hyvä että väsäät sen lapsen just ja just parikymppisenä jonkun "heebon " kanssa, jäät yh:ksi koska "mies ei ollut valmis isäksi", teet parhaasi kasvatustehtävissä vanhempia hyväksikäyttäen ja sitten nelikymppisenä aloitat baarikierteen ja biletät kun se jäi niin vähälle nuorena...
kyllä lapsella on oikeus syntyä terveenä, mutta on lapsella oikeus myös MOLEMPIIN vanhempiinsa ja terveeseen, hyvään, rakastavaan perhe-elämään.
että ehkä kysymyksen pitäisi kuulua niin että MIKSI MIEHET HALUAVAT LAPSIA NIIN MYÖHÄÄN JA UHRAAVAT NAISEN HEDELMÄLLISIMMÄT JA TERVEELLISIMMÄT VUODET, JA IHMETTELEVÄT SITTEN SAIRASTA LASTA KUN NAINEN SAA ENSIMMÄISEN YHTEISEN LAPSEN 40V.
kyllä se tuntuu enemmänkin olevan näin että ne nuoret miehet ei kovin vauvakuumeisia nykyään ole :P enemmänkin sun kannattaisi toi sun kysymykses keskittää miehille.
"Jotenkin suomalaisnaiset pitäisi saada synnyttämään nuorena. Nelikymppisenä kun ei enää voi palata parikymppiseksi." :D siihen lapsen alkuun saattamiseen kun tarvittaisiin aika paljon muutakin kuin se pelkkä parikymppinen nainen. Oletko lähtenyt ajattelemaan asiaa esim. siltä kantilta että tänä päivänä sinkkuus tuntuu olevan muoti-ilmiö, irtosuhteet ovat arkipäivää toisin kuin ennen vanhaan ja avioerotkin ovat huomattavassa nousussa. Enemmän mä olen huolissani noista sosiaalitapauksista kuin kehitysvammaisista lapsista. joten kyllä mä suosittelisin lähinnä harkintaa siihen lapsentekoon.
oikein menee! siis noin fyysisesti. koko loppuelämä voi olla monien fyysisten vaivojen täyttämä. mm. pissankarkailu, kakkimisongelmat, vatsalihasten erkaneminen ja täydellinen haluttomuus ovat niitä pienimpiä vaivoja...
voisi se vaimosi myös kauhistella sitä että miehillä on tapana jättää nainen tämän ollessa raskaana ja odottaessa yhteistä lasta.
miehenä sä et varmaan ymmärrä sellaista asiaa, että ei 2-kymppinen nainen yksinään tule raskaaksi, siihen tarvitaan kaksi, ja mielellään kunnollinen parisuhde.
se on hyvä vain naista syyttää synnyttämättömyydestä ja myöhäisellä iällä raskaaksi tulemisesta, mutta entäs ne miehet?ovat vielä lapsia 2-kymppisinäkin, ollaan kateellisia vauvalle, kun saa enempi huomiota ja mies ei saa p*llua silloin kun haluaa ja kaljaakaan ei saisi juoda lapsen nähden prkle"..
tarkkaile 2-kymppisiä miehiä ja sano rehellisesti, onko heistä isiksi?
kun eivät kaikki naiset halua ottaa sitä lähemmä 4-kymppistä miestä jos haluaa 2- kymppisenä lapsen..ja silloinkaan ei ole takeita että perhe pysyy kasassa.
kertoa mitä ne isommat vaivat sitten mahtaa olla???
En nyt kenellekkään erityisemmin tässä vastaa tai muuta.. kerron oman mielipiteeni.
Aloittaja puhui pariskunnista ei pelkästään naisista. Ei sanonut sanallakaan että tämä 4kymppisenä synnyttäminen olisi naisten vika ja valinta. Hän totesi kauhistelevansa tilannetta.
Sinänsä on jokaisen oma asia milloin lapsia tekee ja se on mahdollista vielä viisikymppisenäkin.. Mutta suositeltavaa se ei toki ole.
On ehkä monessa mielessä hyvä jos lapset tekee siinä 20-30 ikävuoden välillä. Turha on miettiä sinänsä kestääkö liitot/parisuhteet vielä kymmenen vuoden päästä. Täytyy päättää että kun tulee oikeasti iso riita ja kaikki mietityttää niin silloin puhutaan ja mietitään miten yhdessä selvitään. Paremminkin vielä päättää että tämä kestää. Riitoja tulee, rahasta on tiukkaa, mutta kumppani jonka tuntee luo turvaa. Kunhan ruoka on pöydässä ja lapset saa kaiken oikeasti tarvitsemansa. huolenpitoa ja rakkautta.
Ei kaikkien tarvitse haluta parikymppisenä äidiksi. Joku saa ne 16-v , toinen 20-v , ja jotkut 40-v .
Kunhan muistaa että biologinenkello, josta niin paljon puhutaan, ei kävele kuin yhteen suuntaa.
Talon ei tarvitse olla pystyssä. Auton ei tarvitse olla viimeistä huutoa. Ja se mies jos on oikea mies kasvaa aikuiseksi siinä sivussa raskauden edetessä. Jopa ne parikymppiset. ;) Kokemusta on.
Ja naiset kun esitte niitä vikoja niistä rakkaista miehistänne jotka eivät kasva aikuiseksi; oletteko koskaan nähneet itsessänne vikoja? Minä olen ja joskus tuntuu siltä että olen itse se lapsellisempi osapuoli suhteessa. Miettikää, älkää pitäkö minua Jeesustelijana. :D
Hyvän työtoverini sanoin: "ihan rauhassa vaan niin hyvä siitä tulee. ei saa hätäillä"
Toisiin ihmisiin ja ennen kaikkea siihen omaan kumppaniin pitää luottaa.
Hyvä Isät!!!!
Yksi näkökulma tähän on se, että kaikillehan lapsi ei synny tuosta noin naps vaan, vaikka nainen olisikin parikymppinen ja "parhaassa hedelmällisyysiässä", jos pelkkää ikää tuijotetaan. Voihan käydä niin, että esim. noin 25-vuotias nainen HALUAISI tulla raskaaksi, olisi kunnon parisuhde ja ammatti hankittuna, mutta esim. endometrioosin tai polykystisten munasarjojen tai monen muun häikän takia lasta joudutaan yrittämään vuosikausia tai lasta ei tule ollenkaan.
Toinen jo esiintullut pointti: pitäisikö naisen muka hankkiutua raskaaksi (jos se siis onnistuu) jo parikymppisenä vain siitä ilosta, että on pieni todennäköisyys saada vammainen lapsi? Yleistähän on, että vaikka naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan parikymppisenä, monet tuntevat olevansa valmiita lapsen tuloon vasta kolmenkympin kieppeillä tai myöhemmin. Minusta tuota omaa sisäistä ääntä pitää kuunnella eikä kiiruhtaa "lapsentekoon" parikymppisenä vain siksi, koska lapset on hyvä saada nuorena.
vasta 33 vuotiaana tapasin miehen, joka halusi lapsia :) Nyt niitä on 2 ja ikää minulla on jo 36 v Itse olisin halunnut lapsia jo vaikka 10 vuotta aikaisemmin, mutta eipä ollut halukkaita miehiä tarjolla.. Mutta hyvä näin, tämä oli minulle sopiva ikä. Mitä tulee vaivoihin, niitä ei juurikaan ole, paitsi muutama liikakilo on jäänyt, mutta ne lähtee liikkumalla..
Viestiketjun aloittajalle kommentoisin että asia ei ehkä ole noin yksiselitteistä kuitenkaan. itse tein lapseni sen ainokaisen vähän vajaa 40 kymppisenä. syy myöhäiseen lapsen tekoon oli lähinnä se että en ollut todellakaan valmis 20 vuotiaana äidiksi. silloin oli kaikki muu, bilettäminen, matkustaminen yms. tärkeämpää ja toisekseen en koskaan tavannut miestä jonka kanssa olisin alkanut vakavaan parisuhteeseen ja lasten hankkimiseen. Eli siis olin ja olen sinkku. Mutta vauvakuume alkoi kasvamaan sitä mukaa kun menojalka alkoi hiljentymään.. Joten tein lapsen kuitenkin "vanhoilla" päivillä yksin ja olen ollut erittäin onnellinen tuosta päätöksestä. Uskon että meillä vanhemmilla naisilla on kuitenkin aivan erilainen ote lapsen hoitamiseen ja yleensä elämään. Nuorilla on vielä tarve juhlia ja pyöriä kavereiden kanssa.
Pahaa tekee kun nykyajan nuoret tekevät lapsen, niin jo parin kuukauden päästä täytyy viimeistään päästä baariin ja vauva jää hoitoon..
Ja olen myös vakaasti sitä mieltä että kyllä me vanhemmat äidit jaksetaan myös paljon paremmin kuin nuoret jotka väsyvät niin helposti ja tarvitsevat heti omaa aikaa vauvasta.. Itse en ole vielä halunnut vapaata tai omaa aikaa lapsestani, joka on jo kohta 5 vuotta. Mielestäni olen omalla ajalla kun olen töissä ja loppu aika päivästä ehdottomasti on sitä laatuaikaa kun saan sen viettää oman lapseni kanssa.
Toiseksi mitä tulee siihen että nykyään kehitysvammaisia on mukamas enemmän, mihin tämä tieto perustuu? ja mikä siihen on syynä?? yli 40-vuotiaille kun on nuo lapsivesitutkimukset ja uskon että harva tietoisesti synnyttää välttämättä vammaista lasta, toiset kyllä minkä ymmärrän hyvin senkin. Sehän kertoo vain jo siitä suuresta rakkaudesta ja vastuuntunnosta omaa lasta kohtaan.
tunnen itse henk.kohtaisesti paljon 40v synnyttäjiä ja kaikki ovat mitä parhaimpia äitejä ja taas tiedän ja tunnen näitä nuoria 20v synnyttäjiä.. ja huh huh.. ero on kuin yöllä ja päivällä..
ainoa negatiivinen juttu mikä tulee mieleen tässä iässä olevana äitinä on se että ensimmäisen lapsen jälkeen tuo vauvakuume vain kasvaa ja siinä vaiheessa tulee mieleen, että hitsi kun ei tullut tehtyä vauvaa aikaisemmin että olisi voinut pyöräyttää parit lisää...:O)
Mulla oli taas parikymppisenä tunne että oon valmis äidiksi. Oma äitini teki kuolemaa ja ajattelin että nyt ois hyvä että äitini näkee että pärjätään ja jatketaan sukua. No 50 miestä mulla taisi olla sen vuoden sisällä. Eipä tärpännyt(vaikka toisaalta varmaan suurin osa haluskin käyttää kortsua) ja äidin kuoleman jälkeen sitten aloin seurustella eikä tärpännyt senkään kanssa.eipä tosin ees halunnut isäksi vaikka oli jo 27. Mutta oltiin yhessä kun ei ehkäsyäkään käytetty. Nyt odotan lasta toiselle miehelle mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys klamydian ja pitkän juopottelun jälkeen. Itse asiassa vauvakin alkoi heti kertoa tulostaan kun alkoholinkäyttö väheni kertaan kuussa. (ja raskausaikana tietenkin kokonaan pois.)Oon siis 25-vuotias mutta tunnen olevani kolmekymppinen. Niin paljon tuo elämä kulutti.
Ja jotenkin mulla on hassu kutina että se vauva parikymppisenä ei ois ollut ehkä oikein?! en tiedä onko vieläkään kun mietin vaan että sitten kun vauva syntyy niin pitää päästä parin kuukauden sisällä kyllä käymään jossain viihteellä ja rintapumppu pitää ainakin hankkia että sitä saa krapula aamuna isänsä syöttää. kun ite ei tärinältä pysty. mutta voipihan olla että se jää siksi todisteluksi itelleen että ei oo täysin sidottu neljän seinän sisään.
moista soopaa.
tekijästä.Itse olen tehnyt lapset nuorempana ja näen siinä monta hyvää puolta.Tietenkin pitää olla parisuhde vakaa ja lapsia siunaantuakin helposti,sekään ei ole itsestäänselvyys.
Nyt olen alta viisikymmentä ja lapsenlapsiakin jo useampia.Tämäkin on yksi hieno asia,isovanhemmuus ja siinä jaksaminen myös.Ihanaa olla niiden pienten kanssa,kun on vielä virkeuttä ja voimia tallella.Jos itse olisin hankkinut lapsia nelikymppisenä ja vanhempani samoin,luultavasti saattaisin kahdeksankymppisenä olla hiukan kankeampi leikkimään pikkulapsen kanssa.
Tunnen useampia perheitä,jotka ihan tietoisesti ovat jättäneet lasten hankinnan melko myöhään sen takia,että on ollut niin paljon tärkeämpää ja kiireempää tekemistä.Tai ei ole haluttu vielä "asettua aloilleen".Mutta se sama aika siinä lasten saattelussa aikuisuuteen kuitenkin kuluu ja itselle tulee koko ajan lisää ikää siinä kahdenkymmenen vuoden projektissa,sekin pitäisi muistaa.
Jos nykyään saat lapsen niin että:
- Olet alle 21-vuotias (tämä oikeuttaa ventovieraiden ihmisten oikeuden arvostella sinua ihan missä vain esim. bussissa)
- Sinulla ei ole ammatillista tutkintoa
- Sinulla ei ole vakituista työpaikkaa
- Et pysty elättämään itseäsi sekä lastasi ilman mitään tukia (siis kelan tukia jotka nyt joka tapauksessa saa)
- Sinulla ei ole omaa asuntoa (tai et heti lapsen syntymän jälkeen ota asuntolainaa ja osta)
- Et aio olla kotona lapsen kanssa siihen asti kun hän on vähintään 3-vuotta vanha
- Haluat jättää lapsen hoitoon yöksi ennen kuin hän on 6-10-vuotta vanha
- Satut vain näyttämään nuorelta (tämäkin oikeuttaa vieraat ihmiset arvostelemaan sinua jos kävelevät vastaan)
- Et haluaisi valvoa joka yötä montaa vuotta putkeen vaan toivot että lapsen isä voisi isyysvapaallaan tehdä tätä myös
- Jne. Listaa voisi vielä jatkaa
Eli jos täytät nuo kriteerit tai edes osan, et ole sopiva saamaan lasta meidän yhteikunnassamme. Itse olin lapsemme saadessa 22-vuotias ja ammatillisenkoulutuksen käynyt. Työpaikkaa ei ollut ja se oli kaikista kamalaa. No sitten kun aloin tehdä satunnaisia työvuoroja niin että isä oli lapsen kanssa sillä aikaa oli sekin kamalaa. Myös nuori ulkonäköni (olen nyt yli 25 ja kukaan ei usko minun olevan täysi-ikäinen) ilmeisesti on todella paha asia. Useamman kerran on joku vieras ihminen tullut kertomaan kuinka vastuutonta on hankkia lapset kun on itsekkin vielä lähes lapsi. Nämä ihmiset ovat kaikki olleet itse jo eläkeikäisiä.
Ainiin, neuvola suhtautuu myös nyrpeästi (ainakin täällä, en tiedä miten muualla) minuun koska en käy näissä äiti-lapsi jutuissa. Olen toki kerran käynyt ja totesin ettei sovi minulle. Tapaan toki ystäviäni joilla on lapsia. No, neuvolan tätin mielestä näissä käynti olisi ollut lapsen ollessa pieni välttämätöntä.
Jutun pointti on kuitenkin se ettei tällaisessa hyvinvointi yhteiskunnassa voi tehdä lasta niin ettei, joku siitä löytäisi siitä jotain negatiivista sanottavaa.
Minä olin 19 kun esikoiseni sain ja arvatkaas mitä? Mulle tuli synnytyslaitoksella päälle 30-v (ensisynnyttäjä) valistamaan päiväsalissa että miksi pilasin nuoruuteni lapsella ja miksen tehnyt aborttia ja kuinka en ole valmis äidiksi noin nuorena kun en tiedä lapsista mitään. Siis aivan tuiki tuntematon ihminen.
Noh, alennuin sitten hänen tasolleen ja kysäisin häneltä että monettako hän oli jo tekemässä kun oli niin vanhan näköinen ja kuinka paljon enemmän hän oletettavasti tietää lapsista kuin minä?
Tähän hän ei vastannut muuta kuin lapsen olevan hänenkin ensimmäisensä.
Meitä herra ei rankaise epäterveillä lapsilla, koska emme vastustele Herran lahjojen vastaanottamista. On loukkaus kieltäytyä lahjasta. Seuratkaa meitä. Tulkaa meihin.
Olen huomannut saman että yleisillä paikoilla nyrpistellään ja katsotaan kieroon kun on nuori äiti.Minä täytän loppu vuonna 21 ja olen 2 lapsen äiti.Naimisissa en ole mutta olemme olleet lasten isän kanssa yhdessä 5 vuotta,omistamme paritaloasunnon , farmariauton.Parisuhteemme on ihana.Puhumme kaikista asioista voimme luottaa toisiimme,harrastamme yhdessä ja erikseen,molemmilla on omaa aikaa ja myös mieheni osallistuu lasten hoitoon siinä missä minäkin heitä hoidan.Mieheni on 23 ,vakituinen työpaikka TODELLA hyvässä firmassa minulla on ammatti ja olen ollut töissä jonkin aikaa ennen kuin toinen lapseni syntyi.vanhempi lapsi on 2vuotta,ja ollut yökylässä 2 kertaa.Imetin häntä yli puoli vuotta enkä todellakaan lähtenyt ryyppämään hänen ollessa 2kk. ensimmäisen kerran kävimme illalla yhdessä jossain ja lapsi oli hoidossa hänen ollessa 8kk. Toinen lapsemme on muutaman kuukauden,täysimetyksellä. lapset ovat elämämme suola. Ei elämässä(meidän) olisi mitään ellei noita ihania nassukoita olisi. Nyt aion olla kotona siihen saakka kun nuorempi täyttää 3.Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä että haluan nähdä itse heidän kasvavan ja oppivan uusia asioita.Tämä on se elämän tarkoitus.