Meille tuli viikonloppuna 1,5 vuotias paimenkoiranarttu paikasta, jossa se oli elänyt isossa koiralaumassa ja ilmeisesti vähän vähemmän ihmisten kanssa kontaktissa kuin normaalisti ainoana koirana. Koira kulkee nätisti hihnassa, pysyy omassa pihassa ja on muutenkin ulkona erittäin helppo. Tosin lenkillä ei ota minuun kontaktia, vaan kulkee itsekseen eikä paljoa edes nuuhkuttele. Koira on kuitenkin ollut meillä vasta pari päivää, joten varmaan alkujärkytys on vielä menossa eikä se jaksa oikein keskittyä normaaliin elämään.
Se, mikä mietityttää ja mistä haluaisin neuvoja että miten lähteä viemään asioita oikeaan suuntaan heti alussa on murina. Koira murisee toisille koirille, myös uroksille. Pahinta on kuitenkin lapsille murina. Olen ymmärtänyt, että murina on pelkomurinaa, eli koira menee esim. kotona pöydän alle kun omien lasten kavereita tulee ja murisee sieltä. Ulkona murisi n. 2 vuotiaalle pikkutytölle lenkkipolulla.
Annoin pojan kaverille neuvoksi, että on meillä ihan vain normaalisti eikä yritä ottaa koiraan mitään kontaktia, vaan odottaa että koira tulee tutustumaan. Näillä konsteilla koira lähestyi jo nuuhkimaan ja lopetti murinan. Mutta pelottavaahan tuollainen on vieraalle lapselle. Tänä aamuna oma tytär (7 v.) heräsi ja tuli silittelemään koiraa ja niinpä koira murisi ensin hänellekin!
Samoin meillä on merkkejä eroahdistuksesta. Koira kulkee kotona jatkuvasti perässäni ja tänä aamuna töihin lähtiessäni koira oli istunut oven takana ja uikuttanut, sitten kulkenut ovelta toiselle ja uikuttanut. Minkälaisilla konsteilla tätä kannattaisi lähteä ratkaisemaan?
Muutenkin koira on äärettömän passiivinen, nukkuu vain, ei ole kiinnostunut muista kuin minusta ja lelut ei kiinnosta ollenkaan. Ehkä tämä menee ohi kun koira kotiutuu?
Se, mikä mietityttää ja mistä haluaisin neuvoja että miten lähteä viemään asioita oikeaan suuntaan heti alussa on murina. Koira murisee toisille koirille, myös uroksille. Pahinta on kuitenkin lapsille murina. Olen ymmärtänyt, että murina on pelkomurinaa, eli koira menee esim. kotona pöydän alle kun omien lasten kavereita tulee ja murisee sieltä. Ulkona murisi n. 2 vuotiaalle pikkutytölle lenkkipolulla.
Annoin pojan kaverille neuvoksi, että on meillä ihan vain normaalisti eikä yritä ottaa koiraan mitään kontaktia, vaan odottaa että koira tulee tutustumaan. Näillä konsteilla koira lähestyi jo nuuhkimaan ja lopetti murinan. Mutta pelottavaahan tuollainen on vieraalle lapselle. Tänä aamuna oma tytär (7 v.) heräsi ja tuli silittelemään koiraa ja niinpä koira murisi ensin hänellekin!
Samoin meillä on merkkejä eroahdistuksesta. Koira kulkee kotona jatkuvasti perässäni ja tänä aamuna töihin lähtiessäni koira oli istunut oven takana ja uikuttanut, sitten kulkenut ovelta toiselle ja uikuttanut. Minkälaisilla konsteilla tätä kannattaisi lähteä ratkaisemaan?
Muutenkin koira on äärettömän passiivinen, nukkuu vain, ei ole kiinnostunut muista kuin minusta ja lelut ei kiinnosta ollenkaan. Ehkä tämä menee ohi kun koira kotiutuu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
...todella hyviä neuvoja eroahdistuksen purkamiseen löydät sivustoilta http://www.alahakita.fi
Muuten koiran pitäisi tuntea olonsa ensin turvalliseksi kotonaan, ennenkuin sitä aletaan totuttelemaan kotona pyöriviin vieraisiin ihmisiin. Eli jos mahdollista, niin ensin koiran turvallisuuden tunne kuntoon (eroahdistuksin helpottaa, kun tuntee olonsa kotona turvalliseksi, eikä perusta turvaansa tiettyihin ihmisiin), sitten vasta lupa lapsille tuoda kavereita kylään.