Minä olen nii kyllästynyt elämään.
Vetämätön olo seuraa päivästä toiseen.
Tätäkö tämä vanhuus tulee olemaan?
Arki askareisiinkin täytyy kerätä kaikki voimat että jaksaa.
Kun mikään ei tunnu miltään.
tulevaisuuden kuvako
26
359
Vastaukset
Ompa huono juttu, kun olet menettänyt elämänhalusi! Milläs ihmeellä minä voisin sinua piristää. Aloitappa siitä, että katselet ympärillesi, Suomen kesä on kauneimmillaan, kyllä meidän nyt täytyy jaksaa, kun muuten ne syksyn räntäsateet on ylitsepääsemätön juttu. Onko sinulla läheisiä, omaisia? Koita seurata heidänkin elämäänsä. Iloitse pienistäkin ilon aiheista, koska niitä suuria ei välttämättä meille vanhoille tulekkaan. Älä ajattele, että sinusta ei kukaan välitä. Se ei pidä paikkaansa, minäkin välitän , en ole ollenkaan iloinen jos sinulla ei ole kaikki hyvin, kuka sitten oletkin ja missä sitten oletkin. Jos sinusta tuntuu arkiaskareetkin raskailta, koita tehdä vähän päivässä. Laadi vaikka lista, mitä teet minäkin päivänä. Jos olet sairas, ota yhteyttä lääkäriin , pieniin ja vähän isompiinkin remppoihin on apua saatavana. Pää asia että et masennu sinne kotiin. Puhu kokemuksistasi ja tuntemuksistasi jonkun kanssa. Pelkkä puhuminenkin jo auttaa. Muista, että huomenna on jo parempi , iloisempi päivä, ja elämä alkaa sinullekkin maistua. Toivon sitä sydämmestäni, ja toivotan sinulle jaksamista, ja kaikkea hyvää! Pidä vaan se lippu korkealla!
- 1943
minuakaan ei kiinnosta mikään muu kuin nukkuminen. Siihen on syynä rankka antibioottikuuri, jonka sain ihotulehdukseen jalassa, luultavasti on ruusu. Toivottavasti Sinun tilasi on ohimenevää, niin toivon omastanikin, vaikka humpparalli siirtyi ensi vuodeksi. En edes muista, milloin minulla edellisen kerran on ollut kuumetta. Painu Sinäkin pesääsi ja tule pois, kun tuntuu paremmalta.
- oleelliseen
Säästä arkiaskareissa ja keskitä rajallinen energiasi mielihyvää tuottaiin kohteisiin!
Saattaisi toimia katalysaattorina. Ymmärrän täysin sinua, minulla on ihan samanlainen olo päivästä toiseen.
Masennukseksi kai sitä kutsutaan, mutta mulla kun ei pitäisi olla siihenkään aihetta, ulkonaisesti on kaikki hyvin.
Sain mielialalääkkeitä, kun siitä lääkärillekin puhuin.
Ainoa apu niistä tuntuu olevan nukkumiseen.
Nukuin huonosti, puolenyön aikaan jo katsoin kelloa ja pyörin sängyssä pieniä aikoja nukkuen.
Lääke ei ole varsinaisesti unilääke, vaan se auttaa nukahtamiseen ja se tosiaan auttaa.
Muistan kun otin ensimmäisen pillerin, niin oli aamulla ihmeellinen tunne, kun kymmenen tunnin yöunien jälkeen heräsin uuteen päivään koko yön nukkuneena.
Onhan siinä sitten päivän virkeämpi, mutta se haluttomuus kaikkeen on vieläkin olemassa, ei saa itsestänsä irti, vaikka hyvin tietää tekemättömät työnsä.
Ennen odotti vain iltaa, että pääsisi sänkyyn, nyt ei niin paljon väsytä kun saa yönsä nukuttua.
Kehoittaisin sinuakin menemään lääkärille kertomaan huolistasi, ehkä saat sieltä apua väsymykseesi sinäkin.
Nyt pakotan itseni mansikkamaalle, niin paljon näkyi punaisia mansikoita olevan, vaikka keväällä ajattelin, ettei sieltä mitään tule.
Piristystä toivottelen sinulle, koitetaan jaksaa!Minä tunnen itseni tärkeäksi kun on tekemätöntä työtä,siksi säästän sitä..Ensitöiksi lääkärienkään ei pitäisi lähteä liikkeelle kovalla lääkityksellä,vaan käydään kevyemmät vaihtoehdot ensin läpi,ellei toivottua tulosta saada,voi lääkitys olla paikallaan..Unettomuus on katkaistava aina.
tämä elämä on, välillä ihan sieltä minne ei päivä paista, ja välillä ihan siedettävää, ja joskus mukavaakin.
Joskus sitä miettii että mitähän järkeä tässä olemisessa on ollenkaan, ja sitten päivä paistaa taas risukasaan..
Toivon Sinulle niitä voimaa antavia päivänsäteen pilkahduksia, - huomenna on jo paremmin, usko vaan..:)- väsynyt ja
huonossa vedossa.
ensin oli diabeetes ,sitten vielä kilprauhasen vajaa toiminta.
nyt kun on
lääkitykset kohdallaan.elämä on kohdallaan jaksaa touhuta.
pidä huoli itsestäsi kaikkea
hyvää sinulle.
käy lääkärillä niin siellä selviää oisko jostain sairaudesta,jotuvaa.
kerro sitten miten kävi.- yhden tekemisen
Minulle auttoi tuohon vetämättömyyden tilaan, kun joka päivä suunnittelin tekeväni yhden 'päivän työn'. Olen saanut edes sen suoritettuani hyvää mieltä takaisin ja nyt joskus jopa onnellisuus pilkahtaa sisimpääni. (Ei minullakaan ole syytä ollut huoleen, mutta joskus sitä tulee vaan niin ihmeellinen vetämätön kausi). - Nyt on onneksi kesä ja vaikka säät ovat olleet aika vaihtelevaiset, ehkä jopa siksi on aika raikas ja positiivinen elämänvaihe päällä.
- kevään aikana
yhden tekemisen kirjoitti:
Minulle auttoi tuohon vetämättömyyden tilaan, kun joka päivä suunnittelin tekeväni yhden 'päivän työn'. Olen saanut edes sen suoritettuani hyvää mieltä takaisin ja nyt joskus jopa onnellisuus pilkahtaa sisimpääni. (Ei minullakaan ole syytä ollut huoleen, mutta joskus sitä tulee vaan niin ihmeellinen vetämätön kausi). - Nyt on onneksi kesä ja vaikka säät ovat olleet aika vaihtelevaiset, ehkä jopa siksi on aika raikas ja positiivinen elämänvaihe päällä.
semmonen aikaansaamaton. Harmitti tekemättömät asiat, laadin itselleni jonkinlaisen aikataulun tehtävistä, joka päivälle jotakin. Sitten on kiva olla, kun arkiaskareet tehty ja joku keskeneräinen valmis.
Ja ulos kotoa, vaikka vain kävelylle ( ja vaikka vähän sataisikin) siinä virkistyy. Teen usein ikkunaostoksia, eli siihen ei rahaa kulu. On kyllä ollut kiusauksia astua pikkupuotiin, mutta en astu.
- maatiaistäti
Jatkuva vetämätön olo laitetaan useinkin masennuksen tiliin, mutta oletko milloin viimeksi käynyt perustutkimuksissa: veriarvot, sokerit, kilpirauhasarvot, rasvat,
mahdollinen ylipaino ajatellen vaikka uniapneaa, sydänfilmit, verenpaineet...terkkarin lääkäri sulle äkkiä laatii perustutkimuspaketin ja viikossa tiedät, onko vaivaan joku elimellinen syy. Joskus lääkkeetkin voivat aiheuttaa alakuloa sivuvaikutuksena. Jos ei löydy elimellistä syytä, kokeile rohkeasti serotoniinitasoa nostavaa mielialalääkettä, joka auttaa useimpia vaikutuksen alkaessa muutamassa viikossa. Kun jo jaksat paremmin otat sitten elämäntapaperkauksen ja pyrit itseäsi hyvin hoitamaan. Hyvä aloitus jokaiselle päivälle on kauniisti katettu terveellinen aamiainen. Pikkuisen liikuntaa
joka päivä. Älä yritäkään liikaa, jaa työsi monelle päivälle äläkä kanna huonoa omaatuntoa! Koeta oleilla auringonvalossa ja eläydy luontoon? Tee kaikkea mistä ennen pidit - ja toisaalta, tee jotain mihin et ole ryhtynyt koskaan ennen. Toivottelen sinulle toipumista! - ainainen taistelu
jaksamisesta. Olisko sinulla samat sairaudet kuin minulla? Minulla sydän alkoi oirehtiin, tuli äkillinen ohitus leikkaus, suonet tukkeutui.
Jäi masennus,, väsymys, en olisi tahtonut herätä leikkauksen jälkeen tähän maailmaan.
Mutta leikkaus onnistui niin hyvin, että täällä nyt täytyy jaksaa taivaltaa, vaikka mieli maassa makaa.
Koitan piristää itseäni pitämällä fyysistä kuntoa yllä.
Käyn uimassa melkein jokapäivä, pyöräilen silloin tällöin, voimistelen joka päivä aamuisin ennen ylös nousua , noin 1/2 - 1 tuntia.
Se auttaa kyllä se verran hyvin, että jos en kaikkea tuota tekis, joutuisin vuode potilaaksi.
Väsymys on hyvin ikävä seuralainen, mistä sinut löytäisin, jos meistä olis toisillemme piristävää seuraa, jos jaksaisimme paremmin, kun on sama vaiva.
Olen huomannut , että jos tapaan muita ihmisiä saan henkistä voimaa , jaksan silloin paremmin.
Olen paljon yksin, se on huono juttu, silloin väsymys kaksinkertaistuu.
Mulla olis paljon harrastuksia, mutta en tahdo jaksaa tarttua niihin, on keskeneräisiä maalauksia.
Anteeksi suuresti, kun ilahduin nähdessäni aloituksesi.
Sain siitä voimaa ajatellessani etten olekkaan AIVAN YKSIN saamaton ja väsynyt, mietinkin olisko minusta mitään iloa ystävyänä, kun meillä on aivan sama ongelma jaksamisen suhteen.
Oletko mies vai nainen, ei haittaa kumpi oisit, jos sattuis löytyy jokin yhteinen harrastus, tai mielenkiinnon kohde, ainakin minä saisin siitä voimaa jatkaa eteenpäin, tätä elämän iltaa, kohta laskee elämän aurinko ja yö yllättää.
Sitä ennen voisimme jotenkin piristää toisiamme, murheinemme, jos vaikka sattuis AURINKO vielä paistamaan tähän risukasaan. Jaksamisiin, odotan vastaustasi. Täällä toinen hyvin väsynyt mummeli. - eipä ihme
No, nyt selvisi, miksi tämä palsta on täynnä kärttyisiä akkoja ja ukkoja. Olette siis sairaita. Eikö olisi ollut reilua kertoa jo vähän aikaisemmin sen sijaan, että olette niin pirun ilkeitä. No, oletteko paljonkin saaneet lohtua itsellenne, kun tämän pahan olon seurauksena olette kylväneet torajyviä ympärillenne? Sitä niittää, mitä kylvää.
- haisee niin
talikonvarrelle?
Oletko joku ennustajaeukko, kun tiedät mitä täällä kirjoitellaan?
Ellei seura kelpaa pysyttele poissa, se siitä! - pääse niittohommiin!
Ole 60 palstalla, hus hus!
- mahtoi
ensimmäisen ilkeän viestin
tähän ketjuun kirjoittaa? - harvoin,,,
olen noin ilkeää mielipidettä täältä lukenut.
Onko sinulla noin paha olo, haluaisit sen toisillekin "tartuttaa"?
Itsekullakin, on matalapainetta välillä, sellaistahan elämä on.
Toivottavasti, voit jo itse paremmin? - tora-akka
Toiset perivät sairauksia, iän myöten kuitenkin sairauksien aiheuttajia nykymaailman saastuneissa ympäristöissä on 'kerääntynyt' elimistöön riittävästi jouduttaen jonkin sairauden puhkeamiseen tai kuollaan pois äkkiäkin, onhan näitä esimerkkejä.
Sitten on näitä 'kyttääjiä, itsekehun pöhistämiä' ikiterveitä, ikikauniita hyvinsäilyneitä vanhoja ihmisiä, kiitos useinkin perimänsä, kekkaloimassa laivoilla, tanssilavoilla, valmiita kehumaan elämäntapojansa kehoitellen toisiakin elämään 'täysillä'.
Jotta suotavahan kirjoittajan olisi kertoa, että onko lääkityksen aiheuttamaa sekavuutta ja kiukuttelua vai onko täysin terve pelkästään mieleltään pirullinen ja toisia kiusaava tapaus. :-/
- -yönkulkija
En toivo sinulle elämää,
jossa ei ole vaivaa eikä haasteita,
sillä mitä sinä tekisit sellaisella elämällä.
Sen sijaan toivon,
ettei elämäsi valu hukkaan,
toivon sinulle kätten ja sydämen voimaa.
Että vilja kasvaisi aurasi jäljissä,
ruumiin ja sielun leipä
ja että olkien seassa vilkkuisi aina kukkia.
(Jörg Zink, Mitä sinulle toivoisin)- -aamunavaaja
Aamukahvilla lueskelen,
aurinkoa kurkkailen
pilvien purjehdusta katselen.
p.s. Kiitos, vaikka en ole osallistunutkaan yo. keskusteluun.
- "yksinäinen".
Vaikka omaltakohdaltani yhdyn kirjoitukseesi samoin tuntevana, niin lueskeltuani nuo auttavat neuvot, jotka olivatkin aluksi mitä parhaimpia, kunnes tuo yksi "ikiterve" tuli pilaamaan koko ketjun.
Jäi sitten vastaamatta silloin, mutta kun kuitenkin ajattelen tuntemuksiasi ja vertaan omiini, niin antipa olla tuon ylimielisen "terveen".
Toivottavasti hänellä on silloin keinoja, kuin ketulla, kun omalle kohdalle sattuu vaikeuksia ja terveys pettääkin tavalla tai toisella.
Itse et vielä kertonut, onko läheisiä lähellä, asutko yksin, onko lapsia tai lapsenlapsia ja kuinka kaukana?
Itse asun yksin, mutta lapsenlapsia on lähellä. Siellä vieraillessa piristyn, mutta ei usein voi olla toisten perhe-elämässä, joten yksinäistä aikaa jää PALJON (olkoonkin nyt huutamista, mutta minulla tämä on asian korostamista, kun muitakaan erikoismerkkejä en osaa löytää, esim. kursivoitua) ja silloin olen tosi, tosi tosi, saamaton muuhun, kuin WC-käynteihin jääkaapin ja sänkyni välillä.
Siihenkään ei monta askelta tarvitse, kun on pieni rivitalo yksiö ja ovenraosta käyn ulkoeteis "pöksässä" tupakalla, siis en mene edes OIKEASTI ulos.
Luen paljon ja täyttelen ristikoita ja sudokuja. Ajatukset vain palautuvat hyvin usein lapsuuden aikoihin, jolloin tulee "pahamieli" ja itkettää.
Liikkuakkin pitäisi, mutta esim. jalan nosto ylös sängyssä maatessa, on ylivoimainen saamattomuutta. Ei, että jalka ei vielä nousisi. Olen sitä tarkastellut ajoittain.
Vastaileppa, jos haluat, sillä minulla on "ketun" 100 keinoa, mutta se yksi kissa, yhdellä keinolla, joka puuhun pääsi?!!?? Kumpi meistä pääsisi ensin ja keksittäisiin patentti, jolla tästä "saamattomuudesta" päästäisiin.-
Pian olisimme kuuluisia ja meitä ympäröisi maailman Media. Meidät vedettäisiin ylös sängyista ja tarjoiltaisiin ihania ruokia.
Totta´kai he joutuisivat vaatettamaan, ainakin minut, uudestaan...ja meillä olisi koko maailman pyöritys.
Mutta, mitä se lopulta on? Onnettomia ihmisiä? Vaikka on rahaa ja kuuluisuutta, niin onnellisuutta se ei takaa.
Meillä on siis viellä mahdollisuuksia keksiä tämä pillereistä vapaa "ONNELLISUUS PILLERI", jota ei ainakaan myydä sitten tuolle "ikiterveelle".- kun meitä saamattomia
on näin paljon, minä myäs mukaan luettuna, niin haaveissani perustaisin
kerhon, jossa me vaivaiset saamattomat ihmisrievut tapaisimme toisiamme.
Ei tiedä vaikka masennus, väsymys , saamattomuus katoaisi taivaan tuuliin.
Harmi vaan, kun me kaikki varmaankin asustamme ympäti maata, pitkien matkojen päässä toisistamme, niin kerhon perustaminen on kait mahdottomuus.
Kuvittelen kumminkin että voisimme toisistamme saada elämään sisältöä, ja loppu elämän taival ehkä voisi olla hieman mielekkäämpää.
Ainakin minä olen aivan liian yksin, syy on kyllä minussa ittessäni , kun en jaksa hakeutua ihmistenpariin,-- kun he ovat terveitä kaikkivoipaisia , ja minä olisin väsynyt masentunut alakuloinen , ilonpilaaja , saamaton.
--- Oikeestaan, pitäis yhteiskunnalta vaatia kerhotiloja, ja perustaa saamattomien oma kerho, johon kaikki saamattomat, väsyneet, masentuneet voisi osallistua, ilman että heitä pidettäs yhteiskunnan silmätikkuna, kun ovat niin huonoa porukkaa. Ties kuinka sitten piristyttäsiin pitämään huolta ainaki ittestä, ja sitten toisistamme. Hymmm, näitä nyt ajattelin. - meirikki
kun meitä saamattomia kirjoitti:
on näin paljon, minä myäs mukaan luettuna, niin haaveissani perustaisin
kerhon, jossa me vaivaiset saamattomat ihmisrievut tapaisimme toisiamme.
Ei tiedä vaikka masennus, väsymys , saamattomuus katoaisi taivaan tuuliin.
Harmi vaan, kun me kaikki varmaankin asustamme ympäti maata, pitkien matkojen päässä toisistamme, niin kerhon perustaminen on kait mahdottomuus.
Kuvittelen kumminkin että voisimme toisistamme saada elämään sisältöä, ja loppu elämän taival ehkä voisi olla hieman mielekkäämpää.
Ainakin minä olen aivan liian yksin, syy on kyllä minussa ittessäni , kun en jaksa hakeutua ihmistenpariin,-- kun he ovat terveitä kaikkivoipaisia , ja minä olisin väsynyt masentunut alakuloinen , ilonpilaaja , saamaton.
--- Oikeestaan, pitäis yhteiskunnalta vaatia kerhotiloja, ja perustaa saamattomien oma kerho, johon kaikki saamattomat, väsyneet, masentuneet voisi osallistua, ilman että heitä pidettäs yhteiskunnan silmätikkuna, kun ovat niin huonoa porukkaa. Ties kuinka sitten piristyttäsiin pitämään huolta ainaki ittestä, ja sitten toisistamme. Hymmm, näitä nyt ajattelin.olisiko paikkakunnallasi tälläisiä kerhoja? Täällä on useita, eri yhdistysten pitämiä.
Siellä on myös asiantunteva vetäjä ko. ryhmässä, eli saa sitä ahdistustaan keskustella henkilökohtaisesti ja yhdessä, kuka mitenkin.
Olen käynyt Syöpäsairaitten omaisten illoissa , harvakseltaan kylläkin, vaan mieliala on todella valoisampi kun sieltä kotiinpäin palailen.
Katselepa lehteäsi ´sillä silmällä´:)) - masennus
meirikki kirjoitti:
olisiko paikkakunnallasi tälläisiä kerhoja? Täällä on useita, eri yhdistysten pitämiä.
Siellä on myös asiantunteva vetäjä ko. ryhmässä, eli saa sitä ahdistustaan keskustella henkilökohtaisesti ja yhdessä, kuka mitenkin.
Olen käynyt Syöpäsairaitten omaisten illoissa , harvakseltaan kylläkin, vaan mieliala on todella valoisampi kun sieltä kotiinpäin palailen.
Katselepa lehteäsi ´sillä silmällä´:))Masennus vaivaa niin monia suomalaisia, että onkohan se meidän kansanluonteeseemme kuuluva ominaisuus? - Kun siihen ei tahdo aina tämä ihana kesäkään auttaa. No, yksinäisyys on kyllä yksi masennusta lisäävä tekijä ja ainakin minä olen oppinut, että yksinkin voi mennä 'ylös, ulos ja lenkille'. Kulkea luonnossa ,metsässä, mennä uimarannalle, torille, kaupungille/kylälle kahvilaan, kesänäyttelyihin. Jos haluaa osallistua johonkin taphatumaan tai kesäkurssiin, niin voi rohkeasti vain ilmoittautua. - Ja jos masennus ei omilla konsteilla hellitä, niin kannattaa suosiolla mennä lääkäriin. - Monesti ainakin minulla masennus ei ole jatkuvaa pohjalla oloa, joten olen oppinut arvostamaan hetkittäisiä hyvän fiiliksen olojani ja olemaan onnellinen niistäkin.
- torille kauppoihin
masennus kirjoitti:
Masennus vaivaa niin monia suomalaisia, että onkohan se meidän kansanluonteeseemme kuuluva ominaisuus? - Kun siihen ei tahdo aina tämä ihana kesäkään auttaa. No, yksinäisyys on kyllä yksi masennusta lisäävä tekijä ja ainakin minä olen oppinut, että yksinkin voi mennä 'ylös, ulos ja lenkille'. Kulkea luonnossa ,metsässä, mennä uimarannalle, torille, kaupungille/kylälle kahvilaan, kesänäyttelyihin. Jos haluaa osallistua johonkin taphatumaan tai kesäkurssiin, niin voi rohkeasti vain ilmoittautua. - Ja jos masennus ei omilla konsteilla hellitä, niin kannattaa suosiolla mennä lääkäriin. - Monesti ainakin minulla masennus ei ole jatkuvaa pohjalla oloa, joten olen oppinut arvostamaan hetkittäisiä hyvän fiiliksen olojani ja olemaan onnellinen niistäkin.
ravintoloihin syömään, mutta kun on yksin, se ei tunnu niin hauskalta kuin olis puhekaveri mukana , voisi vaihtaa mielipiteitä erilaisista asioista samalla.
Nyt vuosien jälkeen, minulle on alkanut ilmaantua entisiä työkavereita, jotka ottaa yhteyttä, KYLLÄ ON IHANAA, ja entisiä lapsuuden aikaisia "sukulaisia" kyllä on ihanaa.
Oma kunto on vain tullut hieman heikommaksi, nyt pidän, tai teen pahaani sen eteen että jaksan uuden elämän.
Että aurinko sittenkin alkoi paistamaan tänne risukasaankin.
--- Kiitos neuvostasi , jospa löydän ," saamattomien" väsyneitten kerhon , otan siihenkin yhteyttä. - Vanha sanonta "yksin ei ole hyvä olla" pitää vieläki paikkansa. - sisäänpääsy
torille kauppoihin kirjoitti:
ravintoloihin syömään, mutta kun on yksin, se ei tunnu niin hauskalta kuin olis puhekaveri mukana , voisi vaihtaa mielipiteitä erilaisista asioista samalla.
Nyt vuosien jälkeen, minulle on alkanut ilmaantua entisiä työkavereita, jotka ottaa yhteyttä, KYLLÄ ON IHANAA, ja entisiä lapsuuden aikaisia "sukulaisia" kyllä on ihanaa.
Oma kunto on vain tullut hieman heikommaksi, nyt pidän, tai teen pahaani sen eteen että jaksan uuden elämän.
Että aurinko sittenkin alkoi paistamaan tänne risukasaankin.
--- Kiitos neuvostasi , jospa löydän ," saamattomien" väsyneitten kerhon , otan siihenkin yhteyttä. - Vanha sanonta "yksin ei ole hyvä olla" pitää vieläki paikkansa.Hyvin usin nämä erilaiset kerhot, ovat sisääpäin kääntyneitä, ikävä kyllä.
Uuden on tosi vaikeaa joukkoon päästä.
Niinhän jopa täälläkin ;(
Jos ei ohiteta, näkymättömäksi, saa monesti ilkeilyä.
Siksi kai meistä monet kirjoittavat niitönnä.
Jos on joku tuttu, joka kerhoon tutustuttaa, on helpompaa, hyväksytään helpommin.
Toivon sinun jaksavan oikeasti, lääkärillä käydä. Ensin tuo kilpirauhanen pois sulkea. Jos ei se vaivaa, pyydä lähetettä mielenterveystoimistoon.
Sieltä saa monesti oikeaa apua, ja sen puitteissa on mahdollisuus erilaisiin "kerhoihin". Monet saaneet apua sitä kautta. - 1943
on koulutettuja tukihenkilöitä. Ottamalla yhteyden liittoon saa tukihenkilön, joka voi olla kauempaakin ellei halua lähistöltä. Silloin yhteydenpito hoituu puhelimitse.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata401380Mikä on kaivattusi ihanin ja ärsyttävin piirre?
Ja onko hän mies, nainen ja muun sukupuolinen? Mies. Huomaavaisuus. Kiireisyys. Joskus voi rentoutuakin.981335Riikka Purra: työttömät tulee velvoittaa töihin
Purra panisi työttömät tulevaisuudessa työskentelemään sosiaaliturvan saamiseksi, koska työllisyysaste ei muuten näytä l2891225- 1091095
- 191031
- 641015
- 711012
Näin Ellen Jokikunnaksen Ralph-poikaa suojellaan julkisuudelta - Katso tuoreet kuvat Italiasta!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ovat Ralph-poikansa kanssa kakkoskodissa Italiassa. Mukana on myös Unelmia Italiassa -kuva161009Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f176868Vihdoinkin lavatansseja tv:ssä - Juhannuksena tanssitaan, bändeinä Yölintu ja Komiat!
Jes, vihdoinkin lavatansseja taas televisiossa! Keskikesän juhlaa vietetään tänä juhannuksena Tuuloksen Kapakanmäellä ju17833