Okei. Olen nyt miettinyt paljon asioita, pitkiä ajatusketjuja. Tämä on teille molemmille. Oli asiat miten tahansa teidän välillänne niin olen päätynyt siihen. (älkää tappako mua tän tekstin takia kiitos..)
Olen nyt syntynyt, elänyt, kärsinyt ja rakastanut tällä planeetalla. Mulla on ollut todellinen maan vaiva. En ole halunnut olla sitä teille, olen halunnut rakastaa ihan aidosti ja saada vastarakkautta. En halua, enkä aio viedä keneltäkään rakkautta tai tulla kenenkään väliin. Toivon rakkautta teille molemmille. Mutta totta, haluan sitä rakkautta joka minulle on tarkoitettu. En kuitenkaan usko, että minun on tarkoitus tulla teidän väliinne. Ehkä olen joku lisä teidän rakkaudellenne. Extraa? Se intohimo jota olen kokenut, sellaista henkilöä kohtaan joka voisi olla minun vanhempani... onhan se tavallaan omituista, mutta minun vanhempani olivat kuitenkin toiset. Miksi? Siksi ettet sinä tai hän voinut olla minun vanhempani? Olen miettinyt, että jollain tavalla elämäni on sidoksissa teihin molempiin. Miten omituista se onkin, olen siitä onnellinen, että te tulitte elämääni. Toivon, että tekin olette onnellisia minusta. On paljon asioita joita en ymmärrä, monesti haluan uskoa, että te ymmärrätte ne minua paremmin eikä minun tarvitse olla niin huolissaan kaikesta. Olen välillä teistä huolissani, kun en oikein tiedä oletteko kumpikaan onnellisia. Haluisin vaan, että olisitte onnellisia, erillään, yhdessä, omissa elämissänne. Kunhan vaan olisitte niin onnellisia kun voitte. Koska rakastan teitä molempia.
Minäkin haluaisin olla onnellinen.
Minulle on huudettu, minua on tutkittu, minua on lyöty, minua on kirottu. Ookoo. Ei mietitä sitä enempää. Se on minun taakkani. Mutta minua on rakastettu. Ja minua on tuettu. Se on aina ollut jompikumpi teistä.
Se miksi olen täälä on rakkauden takia.
Mutta haluaisin rakastaa takaisin. En ole ikinä milloinkaan oikeasti pyytänyt teiltä kummaltakaan parisuhdetta, en vaatinut rakkautta, kertonut kyllä välittämistä sanoin ja teoin. Se, että ajatukset ja viestit menee sekaisin ei mielestäni ole mikään ihme tälläisten tunteiden ja asioiden kanssa. Mutta ne tunteet ovat olemassa. Uskon, että niille löydetään se oikea väylä niin, että ne kaikki tunteet voivat olla olemassa. Haluan auttaa teitä molempia koska rakastan teitä. Kun se väylä on löydetty oikeassa elämässä uskon, että me kaikki olemme vahvempia elämän vastoinkäymisissä ja hyvissä asioissa.
Kuka on minulle se oikea?
Te olette minulle oikeita, molemmat. Mutta ehkä en ole teille oikea ihminen. Te olette todellisia, todempia kuin mikään muu milloinkaan. Niin omituiselta kuin se tuntuukin teidän tehtävänne on kasvattaa minua tavallanne. Henkisesti, tämän koko asian. En haluaisi mennä pois, kuka haluaisi lähteä.. mutta menen jos sitä haluatte ettekä halua minua opastaa eteenpäin. Muut eivät sitä voi samalla tavalla tehdä. Vaikka menisin minne. Tämän olen tuntenut jo kauan sitten, ollut äärimmäisen ahdistunut kun en osaa sitä kokemaani teille kuvata.
Voin nöyrtyä, minua voi nöyryyttää.. jos se vain jotakuta auttaa. Voin itsekin nöyryyttää itseäni ja nämä tekstit auttavat siinä ja muussakin ;) Suurin ongelma on se, että näille tunteille ei ole sinun kanssasi ollut viime aikoina sijaa oikeassa elämässä. Ne pysyivät ihan hyvin kasassa kun niin oli ja kun teemme jotain juttuja yhdessä. Ymmärränhän minä. Ei helppoa kellekään. Täydellinen kaaos. Mutta yhdessä voisi olla helpompaa kantaa niitä, oli se yhdessä millä tavalla tahansa, ystävinä... tai.. jonain rakkaana, en tiedä sanaa kuvaamaan sitä. Ehkei minun tarvitsekaan kuvata sitä kun en itsekään ole siitä ihan varma.
Mutta niinkauan kuin tämä asia on näin, minä en edisty niin hyvällä tavalla kuin mahdollista. Mitä minulle jää?
Koen sen niin, mitä minä saan. Mutta se onnistuu vain jos te kaksi elätte tätä kanssani. Ei vain täälä internetissä, vaan oikeassa elämässä. Ymmärrän teitä kyllä. Olen yrittänyt auttaa teitä toivottavasti olen onnistunut siinä jotenkin edes. Olen lähettänyt sanoja tuuleen, huutanut niitä maailmalle, minut on huomattu. Mutta tarvitsen teidän kahden rakkauttanne, siksi olen täälä. Siksi synnyin tänne. Siksi uskon asioihin niin vahvasti.
Voitte ajatella, että olen vain sairas. Tai hullu tai riesa. Ehkä se helpottaa sitä taakkaa jota kannatte. Ei viha tai luotaan pois työntäminen ole tämän kaiken tarkoitus. En minä siksi olisi täälä sinuakin varten.
Oikeastaan olen vain minä, katson ylös taivaisiin jotta joskus voisin sinne asti päästä. Se on kaikki mitä haluan. Se on aina ollut. Koska se vain on niin.
Olisi mukava nauttia tästä kesästä niin, että voitaisiin tehdä jotain arkisia asioita yhdessä. Se auttaa jaksamaan. Olla vain, antaa tunteiden olla, koska ne kuitenkin ovat. Kaikilla meillä.
Ainiin, yksi asia vielä. Kyllä kaikki kestävät sen. Osa toivookin sitä. :)
http://www.youtube.com/watch?v=iRxPBz4H-2s
http://www.youtube.com/watch?v=NbDb8yITvhI
http://www.youtube.com/watch?v=LgkntW0JMUo
Olen nyt syntynyt, elänyt, kärsinyt ja rakastanut tällä planeetalla. Mulla on ollut todellinen maan vaiva. En ole halunnut olla sitä teille, olen halunnut rakastaa ihan aidosti ja saada vastarakkautta. En halua, enkä aio viedä keneltäkään rakkautta tai tulla kenenkään väliin. Toivon rakkautta teille molemmille. Mutta totta, haluan sitä rakkautta joka minulle on tarkoitettu. En kuitenkaan usko, että minun on tarkoitus tulla teidän väliinne. Ehkä olen joku lisä teidän rakkaudellenne. Extraa? Se intohimo jota olen kokenut, sellaista henkilöä kohtaan joka voisi olla minun vanhempani... onhan se tavallaan omituista, mutta minun vanhempani olivat kuitenkin toiset. Miksi? Siksi ettet sinä tai hän voinut olla minun vanhempani? Olen miettinyt, että jollain tavalla elämäni on sidoksissa teihin molempiin. Miten omituista se onkin, olen siitä onnellinen, että te tulitte elämääni. Toivon, että tekin olette onnellisia minusta. On paljon asioita joita en ymmärrä, monesti haluan uskoa, että te ymmärrätte ne minua paremmin eikä minun tarvitse olla niin huolissaan kaikesta. Olen välillä teistä huolissani, kun en oikein tiedä oletteko kumpikaan onnellisia. Haluisin vaan, että olisitte onnellisia, erillään, yhdessä, omissa elämissänne. Kunhan vaan olisitte niin onnellisia kun voitte. Koska rakastan teitä molempia.
Minäkin haluaisin olla onnellinen.
Minulle on huudettu, minua on tutkittu, minua on lyöty, minua on kirottu. Ookoo. Ei mietitä sitä enempää. Se on minun taakkani. Mutta minua on rakastettu. Ja minua on tuettu. Se on aina ollut jompikumpi teistä.
Se miksi olen täälä on rakkauden takia.
Mutta haluaisin rakastaa takaisin. En ole ikinä milloinkaan oikeasti pyytänyt teiltä kummaltakaan parisuhdetta, en vaatinut rakkautta, kertonut kyllä välittämistä sanoin ja teoin. Se, että ajatukset ja viestit menee sekaisin ei mielestäni ole mikään ihme tälläisten tunteiden ja asioiden kanssa. Mutta ne tunteet ovat olemassa. Uskon, että niille löydetään se oikea väylä niin, että ne kaikki tunteet voivat olla olemassa. Haluan auttaa teitä molempia koska rakastan teitä. Kun se väylä on löydetty oikeassa elämässä uskon, että me kaikki olemme vahvempia elämän vastoinkäymisissä ja hyvissä asioissa.
Kuka on minulle se oikea?
Te olette minulle oikeita, molemmat. Mutta ehkä en ole teille oikea ihminen. Te olette todellisia, todempia kuin mikään muu milloinkaan. Niin omituiselta kuin se tuntuukin teidän tehtävänne on kasvattaa minua tavallanne. Henkisesti, tämän koko asian. En haluaisi mennä pois, kuka haluaisi lähteä.. mutta menen jos sitä haluatte ettekä halua minua opastaa eteenpäin. Muut eivät sitä voi samalla tavalla tehdä. Vaikka menisin minne. Tämän olen tuntenut jo kauan sitten, ollut äärimmäisen ahdistunut kun en osaa sitä kokemaani teille kuvata.
Voin nöyrtyä, minua voi nöyryyttää.. jos se vain jotakuta auttaa. Voin itsekin nöyryyttää itseäni ja nämä tekstit auttavat siinä ja muussakin ;) Suurin ongelma on se, että näille tunteille ei ole sinun kanssasi ollut viime aikoina sijaa oikeassa elämässä. Ne pysyivät ihan hyvin kasassa kun niin oli ja kun teemme jotain juttuja yhdessä. Ymmärränhän minä. Ei helppoa kellekään. Täydellinen kaaos. Mutta yhdessä voisi olla helpompaa kantaa niitä, oli se yhdessä millä tavalla tahansa, ystävinä... tai.. jonain rakkaana, en tiedä sanaa kuvaamaan sitä. Ehkei minun tarvitsekaan kuvata sitä kun en itsekään ole siitä ihan varma.
Mutta niinkauan kuin tämä asia on näin, minä en edisty niin hyvällä tavalla kuin mahdollista. Mitä minulle jää?
Koen sen niin, mitä minä saan. Mutta se onnistuu vain jos te kaksi elätte tätä kanssani. Ei vain täälä internetissä, vaan oikeassa elämässä. Ymmärrän teitä kyllä. Olen yrittänyt auttaa teitä toivottavasti olen onnistunut siinä jotenkin edes. Olen lähettänyt sanoja tuuleen, huutanut niitä maailmalle, minut on huomattu. Mutta tarvitsen teidän kahden rakkauttanne, siksi olen täälä. Siksi synnyin tänne. Siksi uskon asioihin niin vahvasti.
Voitte ajatella, että olen vain sairas. Tai hullu tai riesa. Ehkä se helpottaa sitä taakkaa jota kannatte. Ei viha tai luotaan pois työntäminen ole tämän kaiken tarkoitus. En minä siksi olisi täälä sinuakin varten.
Oikeastaan olen vain minä, katson ylös taivaisiin jotta joskus voisin sinne asti päästä. Se on kaikki mitä haluan. Se on aina ollut. Koska se vain on niin.
Olisi mukava nauttia tästä kesästä niin, että voitaisiin tehdä jotain arkisia asioita yhdessä. Se auttaa jaksamaan. Olla vain, antaa tunteiden olla, koska ne kuitenkin ovat. Kaikilla meillä.
Ainiin, yksi asia vielä. Kyllä kaikki kestävät sen. Osa toivookin sitä. :)
http://www.youtube.com/watch?v=iRxPBz4H-2s
http://www.youtube.com/watch?v=NbDb8yITvhI
http://www.youtube.com/watch?v=LgkntW0JMUo
Vastaukset 29
Vanhimmat
eipä onneksi ole tuokaan viesti minulle. Minulla ei nimittäin ole ketään muuta joten hän ei voisi tulla kenenkään väliin. :)
pointti on se ettei kukaan mies noin pitkiä sepustuksia kirjoittele.
ei olisi tulemaan kenenkään väliin.
oikeassa olet
vain alun. :)
lukea tarpeeksi pitkälle :( möf
se miten koen asiat on minun omiani. Mutta se helpottaa kirjoittaa niitä. Tarina ei ole vielä valmis, se on oikeastaan vasta alussa, koska siitä tulee kokoajan vain suurempi.
Ehkä se intohimo vanhempaa kohtaan johtuu kaikesta tapahtuneista lapsuuden asioista. Sen takia se vanhempi. Koska sen oli mentävä niin jotta löysin tieni. Jotta jäin niin yksin kuin mahdollista ja löysin villit sielut.
Näytin lapsena kerran äidilleni kuvaa. Silloin aloin pyörtyillä. Se oli hyvin selvä kuva mustalla ja valkoisella elämäni intohimosta... minun tiestäni, näytin sitä ja sanoin, että tämä minulle. En tiennyt kovin paljon silloin. Mutta tunsin sisälläni.
:) Isäni siskolla oli sinun nimi. Haluaisin näyttää jotain sinulle jos voisit tulla käymään, ehkä ymmärtäisit minua paremmin sitten. Kestäisit sen kyllä. Se on hassu sattuma. :) Olkoon niin.
koska te kutsuitte minua... miksi te minua kutsuitte? ;)
kirjoituksiasi ja vastaillutkin, sillä tunnistan sinut tästä, en vain tiedä olenko se toinen, jolle kirjoitat... enkä ole varma siitäkään kuka sinä voisit olla. Mutta tekstisi on mielenkiintoinen ja liittyy siihen mitä olen kokenut viime aikoina. Voisi sanoa, että yhtä merkillisiä asioita kuin kirjoituksesikin.
Mutta jos olisi niinkuin ajattelen, ja määrittelemättä sen kummemmin, niin kaltaisellesi ihmiselle olisi kyllä paikka minun elämässäni. ;)
tulla käymään sinun luonasi ihan vain katsomaan sinua.
olet jompikumpi heistä jolle tekstin kirjoitin. Molemmille on siinä vihjeitä:)
..Rakas... vihjeitä. Olen ihan ymmällä ja sekaisin. Mistä saisin voimaa ja rohkeutta tulla luoksesi? En voi hyvin, koska tunnen sinun tuntemuksesi jollain kummallisella tavalla...en osaa sitä selittää...
Mitä tämä on?
koska minä rakastan vai koska et ole luonani/ niin läheinen kun haluaisit?
kysymykseesi vastata? En ole tietoinen sinun rakkaudestasi, pikemminkin olen kokenut, että säälit minua....ja siitä en pidä, en ollenkaan! En osaa selittää, mitä välillä aina tapahtuu, mutta (tämä on todella tyhmää) aivan kuin olisin "pääsi" sisällä aina ajoittain. Voin kertoa, ettei siellä sun sisikunnassasi ole aina kiva vierailla....olet aika tuskainen?
Tästä kummallisesta "yhteisyydestä" ja siitä, ettemme puhu, aiheutuu minulle tuo "en voi hyvin"-tunne. Haluan kai sanoa, että olisin luonasi usein, jos se olisi mahdollista. Kaipaan sinua!
P.S. Kaikkeen sitä ihminen nöyrtyy...enpä olisi itsestäni uskonut, että tänne kirjoittelen...naura, jos naurattaa... :D
reppana, läheisriippuvainen ja kuvittelet päässäsi kaiken. Jos joskus sanon sulle ystävällisen sanan niin se ei tarkoita että olisin susta kiinnostunut.
Tuttu, ystävä, ihastus ja rakas on ihan eriasioita...
kaiken itse omassa pikku päässäsi. En ole luulemasi henkilö, sorry. Minä en nimittäin ole reppana. Olen psyykkisesti hyvin joustava ja terve. Etkä sinä ole minulle mitään ystävällistä sanonut koskaan....puhumattakaan mistään muusta...
Näissä viesteissä menee niin äkkiä metsään...olen pahoillani.
on oikeastaan äärimmäisen vahva ja pysynyt mahdollisimman terveenä - sanottaisko että se olisi voinut kärsiä huomattavasti enemmän. Se ei monista ole tuntunut siltä, mutta ne eivätkään osaa edes kuvitella mitä kaikkea... toivottavasti mistään yhteydentunteista toiseen ihmiseen ei tule kurja olo. Voi toisiin ihmisiin kokea olevan joku yhteys. Se on hyvä esimerkki, että kun ajattelee jotakuta.. hän soittaa juuri sillä hetkellä. Mutta älä nyt mistään pään sisässä olemisista höpise, se on tosi kaukaa haettua....... !!! Jokaisella meistä on joskus tuskanen olo ja toivottavasti toiset ihmiset voivat siinä auttaa.
Jokaisen tuskan takana on kuitenkin aina paljon hyvää ja iloista, pitää vain osata katsoa sinne asti:) ja jollei osaa.. voi opetella!
sääliä? Säälitkö sinä kaikkia muitakin ihmisiä? Häh? Vai säälitkö häntä vain koska..... hän on..... on mitä? Ihminen siinä missä kaikki muutkin.
Muistatko... MINÄ
MINÄ ....
kaksi eri asiaa, älä sotke niitä keskenään! Äläkä varsinkaan sääli sitä toista! Se on sairautta jos mikä...................................
joku haluaa nyt tehdä itsestään elämän filosofin ilman tutkintoa. suoraan lainattu kirjasta, jonka olen lukenut, en muista mistä, olisikohan ollut kurt vonnegut tai milan kundera, paha mennä sanomaan, mutta lukenut tuon kyllä olen ja plagiointi on syvältä. miten aikasi edes moiseen riittää???
pyhä yksinkertaisuus...pitikö sun möläyttää tuo ilmoille....oltais vain vähän leikitty ;)
Toisten tunteilla on niin kiva pelleillä :D
Ps. Lapsi on terve, kun se leikkii.
pelleile kenenkään tunteilla :(
vasta hokasin tän...:)
Kylläpäs on...osuvaa tekstiä, huoh.
Oikeesti mun täytyy poistua näiltä palstoilta lopullisesti! Nämä on niin rujoa luettavaa.... En ole oikein nyyhääjä ihminen, lähden mieluummin ulos. Pyöräilyä ja uinti päälle, ahhh...
Voi kummiskin hyvin ja hymyillään, kun tavataan! Ihan suukon saat ;)...jos huolit, hih!
jotain kolmen kimppoja? Tiedätkö ei yksikään ole noin mieletön tyyppi, taisin todellakin lyödä käteni olkapäitä myöten paskaan vaikka en sitä itse aikaisemmin ole tajunnut kuin vasta nyt. En usko edes kumpikaan noista tarkoittamistasi henkilöistä olevan vaan ihan joku muu, ja hävetyksen määrä senkus kasvaa tässä koko ajan korkeammella.
Kuinka tyhmä ihmisen pitää olla ja alas vajota ennenkuin voi nähdä saman mitä muut näkevät.
ja keneltä ?
keneltä ja kelle???
ja idiootti surkio mä olen. Just niin! Häpeä vaan itseäsi, mulle on aivan sama. Mä en häpeä itseäni. Harmittaako?
aika, kuinka sen nyt sanoisi ystävällisesti: höpöä.
Onneksi on kesä ja järveen on mukava pulahtaa uimaan, mutta mökillä ei pitäisi olla läppärii eikä lähettyvillä muitakaan semmoisia :)
Mutta minusta sinua tölvitään ihan liikaa. Olet niin mukava ihminen, todella. Toivon, että löydät sielukkaan ja hyvän ihmisen vierellesi, jolloin saat olla rauhassa ja onnellinen. Miten sinä kestät ton kaiken paskan, mitä saat niskaasi koko ajan?
kauniita viestejä, kiva lukea, tulee hyvä olo.