Hei! Ongelmani on sinänsä pieni, mutta se tekee minut hulluksi. Elikkä siis 3v lapsi joka ei kerää lelujaan pois lattialta. Päätin pitää siivous päivän tänään, ja käskin lasta laittamaan lelut lelulaatikkoon, pois lattialta että voisin imuroida. Olen aamusta asti sanonut samasta asiasta hänelle, monta tuntia käskenyt, pyytänyt, lahjonut, puhunut, huutanut, raivonnut, uhannut heittää lelut roskiin ym ja MIKÄÄN ei tehoa!! Aina sama juttu, joka ikinen kerta,lapsi ei yksinkertaisesti tottele enkä saa häneen mitään kontaktia, meinasin jo napsahtaa ja sain todellakin hillitä itseni että en tarraisi kiinni lapseen.. Olo on todella epätoivoinen ja inhottava kun en saa häntä tottelemaan, en enään tiedä mitä tehdä!! Olenko vaan huono äiti vai onko jotain tehtävissä?? Typerintä tässä on että melkein kaikessa muussa hän kyllä kuuntelee js on kiltti ym, mutta kun pitäisi siivota niin ei tule kuuloonkaan.. Todella inhottavaa!
Epätoivo iskee!!!
Mikä auttaisi!?
15326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jos et muuta, niin ainakin helv typerä.
Ei taida oma pääsi olla kunnossa, vastauksesta päätellen, sanasi heijastuvat sinuun itseesi takaisin.
Kiitos kaikille MUILLE jotka vastasitte. Olen tosiaan nuori äiti ja esikoinen kyseessä joten en aina tiedä miten toimia. Annoitte hyviä neuvoja ja ajattelun aihetta.. Sitä kun yksin pyörittää arkea ja tutustuu aina uuteen ikävaiheeseen lapsen kanssa niin en aina osaa niin järkevästi ajatella,ymmärtää ja joustaa, mutta oppia ikä kaikki.. Kiitos vielä :)
no mitenkä se lapsi osaisikaan ottaa sinut todesta jos vain uhkailet rangaista mutta et uhkailujasi ikinä toteuta?? ei kalliita leluja nyt roskiin tarvitse heittää, mutta takavarikkoon kyllä...jos eivät lelut häviä lattialta niin pistät ne kaappiin piiloon - huuto ja parkuhan siitä tietysti tulee, mutta eiköhän se pikkuhiljaa opeta
Meillä 3v poika, joka ei ikinä eikä milloinkaan ole suostunut ainakaan kaikkia lelujaan keräämään. Joskus on jotain kerännyt, mutta yleensä ei mitään. Viimeksi siivouspäivänä mieheni keksi, että leikitään että poika on nosturi, joka nostaa tavaroita lattialta. Eipä siinä mennyt kuin hetki niin tuo "nosturi" oli kerännyt kaikki tavarat pois lattialta ja päästiin imuroimaan. Kyllä siinä isotsiskot olivat kateudesta vihreinä kun pikkuveli sai tehdä kaikkea kivaa kun he vielä siivosivat omia huoneitaan.
kuin toinenkin vastaaja.. Turha sinun on uhkailla jos et toteuta uhkauksia!! Ei tietenkään leluja roskiin, mutta jätesäkkiin vaan ja johonkin piiloon seuraavaan päivään asti. Ei kai se lapsi usko jos tietää ettei mitään tapahdu vaikka ei tottele.
Lahjominen ei ole oikea tapa, ei lapsi tarvitse palkintoa siitä että kerää lelunsa. Ne pitää kerätä ihan vain sen takia että ne pitää kerätä!
Minulla on ollut eräs ehkä kauheakin uhkaus, että aamulla jos lelui on lattialla tulee roskamies ja vie roskiin kaikki mitä lattialla ollut.Ollut ihan suht tehokas varsinkin jos lattialla on se lempilelu.Toi mitä eräs ehdotti että leikitää nosturia oli tosi nerokas.
iso urakka siivota leikkiensä jäljet. Voit kysyä keneltä tahansa lastenpsykiatrilta, niin sanovat aivan varmasti, että pienen lapsen kuuluu saada leikkiä rauhassa ilman ikävää jälkiseuraamusta (eli siivoamista). Nyt myös joissain päiväkodeissa otettu tämä malli käyttöön. Lapsen kuuluisi myös saada jatkaa samaa leikkiä seuraavana päivänä ja esim. jättää maja vaikkapa viikoksikin paikalleen. Leikki on lapsen työtä ja kehittävää sellaista.
Lapsi voi laitella lelujaan paikalle äidin kanssa ja vaikkapa leikin varjolla. Ei kuitenkaan aina joka leikin jälkeen, ellei erikseen halua. Ehtii kyllä loppuelämänsä siivota.
Lapsia pitää suojella kamalilta ja ahdistavilta asioilta.. Omien jälkien siivoomiseen ei saa pakottaa eikä kehottaa, koska siitä tulee ikävä jälkimaku ja pahamieli.
Ei näitä pikku palleroisiamme voida loputtomiin suojella maailmalta.
3 vuotiaani saan siivoamaan ihan sillä kun sanon, että lelut pois lattioilta, äiti imuroi nyt. Jos leikki kesken, pyydän siirtämään lelut hetkeksi sivuun.
Niskurointia esiintyy mutta olenkin niin julma ja kamala hirviö, että otan lelut sitten leikki kieltoon hetkeksi. Siivoamisesta saadaan käydä vääntö mutta lopputulos on se, että äiti vie voiton joka tapauksessa. Se takaa sen, että lelut korjataan peräti joka kolmannella kerralla ilman mutinoita.
Ja nyky-yhteiskunnassa äideille laitetaan niin paljon soopaa päähän lastenkasvatuksesta ja siitä mitä saa ja mitä ei ja mitä hirveää siitä ja tästä seuraakaan jos komennat ja jos et komenna.
AP. saikin hyviä neuvoja, tyhmiä kysymyksiä ei ole. 3v alkaa olla jo fiksu kaveri uhmaamisessa yms.
ettei lapselle saisi tulla paha mieli. Rajoja saa ja pitääkin asettaa ja ei -sana on sallittu.
Siivoaminen on kuitenkin lapsellle oikeasti kova urakka, eikä kolmivuotiaan tarvitse vielä kaikkien leikkiensä jälkiä yksin siivota. Sen ikäisen kuuluisi saada rauhassa leikkiä ja toteuttaa itseään ilman huolta ikävästä jälkiseurauksesta. Päiväkodissa voi kuulla lapsen sanovan, ettei viitsi aloittaa leikkiä, kun kohta joutuu kuitenkin siivoamaan. Tämä on jo todella surullista, että aikuiset tukahduttavat lapsen luontaisen (ja kehittävän!) tarpeen.
Tottakai voi esim. leikin varjolla kolmevuotiaskin hieman siivota, mutta ei sitä mielestäni kannata vielä sen ikäiseltä lapselta vaatia. Lapsi on hädintuskin kykenevä olemaan kuivana ja sitten pitäisikin jo olla vastuussa omien jälkien korjaamisesta. Mielestäni välillä unohdetaan, kuinka pieniä lapset oikeastaan ovatkaan.
3-vuotiasta saa millään lelujaan keräämään, ehkä pari saattaa kerätä mutta siihen se jää. Ei kyllä ole sinänsä ollut ongelma, kerään lelut itse ja joskus kerätään yhdessä koko perheen voimin :) Ei kai 3-vuotias jaksa kaikkea itse kerätä.
Ei 3 v ole vielä pitkäjänteinen toimissaan eikä toimi aikuisten aikataulujen mukaisesti. Vähän voi harjoitella, mutta on ihan turha kuvitella, että hän siivoaa tosissaan systemaattisesti.
Eihän ne lapset auta semmoisissa töissä, jotka he osaavat. Meilläkin neiti haluaa pursottaa kermat kakkuun, suurustaa kiisselin ja pestä ikkunat. Mutta ei puhettakaan, että voisi kerätä omat lelunsa tai tuoda vaipan tai nenäliinan pyydettäessä, kun hoidan pikkusysteriä...
Lapsi aina siivonnut omat lelunsa pois, heti leikin jälkeen. Kunhan vaan ensin kasvoi sen verran että oppi siivoamaan.
En ole koskaan lahjonut, enkä kiristänyt.
Ai, mikäs minun niksi on?;)
No, äiti siivoaa mukana. "katsoppas kun äiti siivoaa tätä keittiötä, ole sinä pikkuäiti ja siivoa omat lelusi, äiti tulee kaveriksi kun on saanut omat sotkunsa siivottua".
Sitten olen mennyt monesti kamuksi, vain istunut lattialla ja jutellut lapsen kanssa siivoamisesta.
Meillä pienestä saakka opettettu siivoamaan, jokainen lapsi, heitä on 3kpl.
Nyt opetetellaan imuroimista ja moppaamista 3veen kanssa, koska lapsi haluaa tehdä niitäkin=)
Kyllä se siitä, kunhan kannustat lastasi ja teet siivouksesta mukavaa.
En usko että minun lapseni ovat siinä erilaisempia kuin muut..
Eräs kaverini tekee myös "itsestään marttyyrin", eli kertoo lapselle "voi kun äiti joutuu aina siivoamaan teidän sotkunne, äiti on niiiin väsynyt" hän teeskentelee samalla yliväsynyttä. Tai sitten hän ottaa jätesäkin ja siivoaa romut siihen, jollei lapset niitä siivoa, hän pitää tavaroita jonkin aikaa (muistaakseni muutaman päivän) takavarikossa ja antaa sitten takaisin, kun lapset ovat siivonneet sotkujaan.
Minä en tahdo noin tehdä, mutta sehän on ihan sinun oma asiasi miten opetat siivoamaan.
Toivottavasti poika oppii, osaa sitten isonakin jälkensä siivota.
Mikäli leikki on iso ja lapsella haluttaa jatkaa sitä seuraavana päivänä tai ulkoilun jälkeen hän siivoaa leikkinsä vasta kun on lopettanut leikin.
Minusta 3v voi itse siivota, tuskinpa siitä mitään harmia hänelle tulee.
Lisäksi minä olen lapsen lelut järjestänyt siten, että jokainen juttu on omassa laatikossaan, barbit ja niiden tavarat omassaan, legot omassaan.. Lapsella on myös omia hyllyjä joilla esimerkiksi nukketalo, hän pitää siitä kun yhdessä laitamme nuket nätisti taloon ja hän saa sitten siitä alkaa leikkimään.
Kyllä siivota omat jälkensä pitää. Se on lapselle vain hyväksi.
Muistan suurin piirtein samanlaisen tilanteen omasta lapsuudestani... Äiti pyysi ja käski ja uhkaili että siivoaisin leluni pois lattialta, mutta kun mua ei vaan huvittanut- Noh, jossain vaiheessa vaan kuulin, kun äiti rupesi imuroimaan, ihan hiljaa, ei sanonut mitään. Huomasin, että leluni olivat kadonneet jonnekin. Katsoin paikasta, missä niitten olisi pitänyt olla... ei mitään. joka paikan katsoin, ei ollut missään. Äiti oli piilottanut ne jonnekin. Sain muuten ansaita ihan joka ikisen lelun tekemällä jotakin pientä kotityötä. Ja voit muuten arvata, ettei mun lelut ole enää ikinä ollu lattialla epäjärjestyksessä, etenkään enää sen jälkeen, kun äiti on sanonut, että ne pitää siivota.