Moikka!
Olen pitkään pohtinut näitä asioita ja luulisin, että ympärilläni on ihmisiä joilla on elämässään aivan samanlainen tilanne.. Elikkä, olen siis 23-vuotias nainen ja olen seurustellut 3 vuotta 26-vuotiaan avopuolisoni kanssa. Olen kohta kahden vuoden ajan potenut hirvittävän suurta vauvakuumetta! Minun mielestäni lapsi olisi tervetullut vaikka heti elämäämme. Kumpikin meistä käy töissä, mutta mies suorittaa vielä täyspäiväisen työnsä ohella tutkintoaan loppuun. Miehen mielestä moneen vuoteen ei ole vielä oikea aika lapselle. Ei myöskään koiralle saatikka kihlaukselle. Olen ajautunut kaikkien keskusteluidemme myötä epätoivoon.. Rakastan miestäni yli kaiken! Enkä näe elämäämme erillämme. Mutta jos minä en saa vielä sitä ihanaa koiranpentua, lasta tai kihloja.. Tulenko edes saamaan? Varmasti moni on sitä mieltä, että "mies vaihtoon".. Mutta kai asian täytyisi vain antaa kypsyä mieheni mielessä.
Täältä löytyy varmasti naisia (ja miehiä) joilla on samanlaisia tilanteita tai kokemuksia! Kertokaa, minkälaisia ratkaisuja näissä asioissa olette tehneet!
Olen pitkään pohtinut näitä asioita ja luulisin, että ympärilläni on ihmisiä joilla on elämässään aivan samanlainen tilanne.. Elikkä, olen siis 23-vuotias nainen ja olen seurustellut 3 vuotta 26-vuotiaan avopuolisoni kanssa. Olen kohta kahden vuoden ajan potenut hirvittävän suurta vauvakuumetta! Minun mielestäni lapsi olisi tervetullut vaikka heti elämäämme. Kumpikin meistä käy töissä, mutta mies suorittaa vielä täyspäiväisen työnsä ohella tutkintoaan loppuun. Miehen mielestä moneen vuoteen ei ole vielä oikea aika lapselle. Ei myöskään koiralle saatikka kihlaukselle. Olen ajautunut kaikkien keskusteluidemme myötä epätoivoon.. Rakastan miestäni yli kaiken! Enkä näe elämäämme erillämme. Mutta jos minä en saa vielä sitä ihanaa koiranpentua, lasta tai kihloja.. Tulenko edes saamaan? Varmasti moni on sitä mieltä, että "mies vaihtoon".. Mutta kai asian täytyisi vain antaa kypsyä mieheni mielessä.
Täältä löytyy varmasti naisia (ja miehiä) joilla on samanlaisia tilanteita tai kokemuksia! Kertokaa, minkälaisia ratkaisuja näissä asioissa olette tehneet!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse halusin kovasti lasta kolme vuotta, olin silloin suurinpiirtein sinun ikäisesi, uhkailu/lahjonta/kiristys keinot käytössä, kunnes lopetin asiasta puhumisen, ja mies otti itse asian puheeksi, hän oli vasta sitten valmis!
On toki myöhemmin sanonut että olisihan sitä aiemminki voinut, sen verran ihana juttu oli, mutta hyvä näin!
Tiedän kuinka kamalaa on olla vauvakuumeessa, ja kun toisen mieli ei muutu.
Voimia, ja koittakaahan löytäää sopiva ratkaisu!
Mä ymmärrän oikein hyvin sun tilanteen!
Mä olin parikymppinen kun alettiin seurusteleen, mies neljä vuotta vanhempi. Mä tein heti suhteen alkuaikoina selväksi mitä mä haluan. Mies oli ehdottomasti sitä mieltä ettei ikinä halua lapsia. Mies sai vielä miettimisaikaa asialle ja kyllä se mieli muuttuki mutta vastaus oli "sit vasta vuosien päästä mietiään sitä vauvaa." Päätin siis kärvistellä muutaman vuoden kuumeiluni kanssa. Nyt kolme vuotta myöhemmin miehessä on tapahtunut selvää lämpenemistä asialle. :D
Koiran hankkiminenkaan ei ollut mikään ihan selvä homma. Vuoden seurusstelun jälkeen vauvakuume jatku ja ajattelin et koira lievittäis asiaa. (Se kyllä auttaa mutta vain hetkex) Mies oli jälleen kerran vastaan ettei mitään koiria riesax. Mä kuitenki olin päättäny et koira tulee halusit tai et, ei tarvi vaikuttaa miehen elämään. Kyllä mies sit lopulta osallistu koiran maksuun ja yhdes käytiin pentu valitsemassa. Koira on nyt kahden ja lähes täysin mun vastuulla, mutta on ollut ihana huomata miten paljon mies voi kuitenkin rakastaa ja välittää koirasta.
Toivottavasti saatte asiat keskusteltu molempia miellyttävään ratkaisuun! Aikaa se tosin voi vaatia, ei kaikki tapahdu ihan yhdessä yössä.
Mutta puhukaa ja puhukaa, ilman liikaa painostusta. Silti ei saa alistua liikaa toisen tahtoon, tarvii myös kuunnella omaa tahtoa..