Olen nuori nainen, mulla ei ole koskaan diagnosoitu "virallisesti" että kärsisin paniikkihäiriöstä, mutta näin on epäilty. Kärsin todella pahasti niistä ala-asteella ja yläasteen alussa, yhtäkkiä kohtauksia ei enään tullutkaan muutakun satunnaisesti. Nyt olen ammattikoulussa eli minulla ei ole ollut kohtauksia moneen vuoteen kunnes keväällä sain aivan kamalan kohtauksen, sen jälkeen niitä on taas tullut aika montakin ketaa, olin sitten kaupungilla,töissä,jne.. joskus jopa kotona. En voi uskoa että ne alkavat taas! en halua enää kärsiä siitä sillä se on kauheaa, kun ei enää mikään kiinnosta ja tekee mieli vaan olla neljän seinän sisällä koska muulla tulee kohtuksia.
kun minulla on kohtaus päällä, kaikki tuntuu epätodelliselta ja kuin olisin jossain "kupalan" sisällä jonka sisältä en pääseulos.
Mitä minun nyt kuulu tehdä? mennä lääkäriin ja pyytää jotain lääkkeitä? en tunne ketään jolla olisi paniikkihäiriötä, joten olen aika yksin asian kanssa, vaikka läheiset kyllä tukevat ja auttavat niin paljon kun voivat... hyvin usein kun minulle tulee kohtaus minulle tulee kauhea kuoleman pelko, mistä se johtuu, onko se normaalia siinä tilassa?
olisi mukavaa saada tietoa ja kuulla kokemuksia... että onko kellään mulla samanlaisia tuntemuksia? :)
kun minulla on kohtaus päällä, kaikki tuntuu epätodelliselta ja kuin olisin jossain "kupalan" sisällä jonka sisältä en pääseulos.
Mitä minun nyt kuulu tehdä? mennä lääkäriin ja pyytää jotain lääkkeitä? en tunne ketään jolla olisi paniikkihäiriötä, joten olen aika yksin asian kanssa, vaikka läheiset kyllä tukevat ja auttavat niin paljon kun voivat... hyvin usein kun minulle tulee kohtaus minulle tulee kauhea kuoleman pelko, mistä se johtuu, onko se normaalia siinä tilassa?
olisi mukavaa saada tietoa ja kuulla kokemuksia... että onko kellään mulla samanlaisia tuntemuksia? :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmaan sinunkin tuttava piiriin kuuluu muitakin paniikkioiretta sairastavia, mutta he eivät osaa liittää oireita sairauteen.
Oireet tulevat, joko tapahtumien myötä tai jos ei ole nukkunnut hyvin.
Lue aiheesta netistä. Lue kaikki mitä löydät, niin näet mikä on tavallista, mikä harvinaisempaa, ja miten asiaa voi alkaa käsitellä syvemmin.
Ensin kannattaa tosiaan hakeutua lääkärille, puhua asiasta (vaikka oirelistan kanssa jos ei muuten onnistu) ja kannattaa esittää toivomus psykologin juttusille pääsystä. Kerro mahdollisimman tarkoin miten koet tilanteen. Tämä on se yleisin käytäntö, ja siitä lähdetään liikkeelle. Se, miten tilanne kehittyy, vaikuttaa siihen, miten jatketaan.
Kuolemanpelko nyt kuuluu "perusoireisiin" eli ei huolta sen suhteen. Kyseessä on pelko, muttei todellinen kuolemisenuhka. Jo sen ymmärtäminen saattaa auttaa hieman.
Kun saat juteltua tuttujesi kanssa, varovaisestikin, niin saatat huomata tosiaan, että samankaltaiset ajatukset ja oireet ja olotilat ovat aika yleisiä. Toisilla hyvin paljon lievempinä, mutta kuitenkin näistä saa jo hyvin juteltavaa, ja se auttaa itseä käsittelemään asioita.
Näin minun kohdallani - 6v sairastanut, 2v siitä olen ollut puhtaammilla vesillä jo :)
Toivottavasti tästä on apua.