ettei pidetä päivittäin yhteyttä? Odotan jonkinlaista viestiä, jo kolme päivää ettei mitään kuulunut...ikävä kalvaa, hän on kyllä lomalla..vai onko unohtanut minut kokonaan. En kehtaa itse laittaa mitään viestiä ettei hän luule minua takertujaksi jne. Varmaankin lomailee vaimon ja lasten kanssa, pitää hauskaa eikä suo minulle ajatustakaan...olen kateellinen enkä ymmärrä miksei voi edes pientä viestiä laittaa! Onko muilla kokemuksia samankaltaisia? Suhteemme on kestänyt n. puoli vuotta, onkohan tämä lopun alkua, pelottaa ihan, olen ihastunut häneen kunnolla, enkä halua menettää häntä! Pitäisikö minun vaan rohkaista mieleni ja kysäistä kuulumisia?
Onko tavallista miehille....
Odottavan aika on pitkä!
9314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miettisin, että onko minulla oikeutta olla kateellinen, tai muutakaan. Sinä olet se, joka on ylimääräinen henkilö tässä kuviossa. Luuletko todellakin olevasi perhettä tärkeämpi. Hän pitänee hauskaa perheensä kanssa ja sinun on se hyväksyttävä. Jos et sitä hyväksy, niin jatka elämääsi ja valitse seuraavaksi vapaa ihminen, joka pitää lomallaan hauskaa sinun kanssasi. YMMÄRRÄTKÖ???
miehelle. Hänelle perhe ja vaimo on tärkeä. Sinä tulet siellä sitten näiden jälkeen ja se tuntuu sinulle sopivan. Onko tämä sinusta tasa-arvoa? Haluatko, että olisit miehen kanssa tasa-arvoisessa suhteessa?
Olen nyt harvinaisen suora, mutta tuosta paistoi esiin muutamalta riviltä ainakin kolme eri syntiä, jotka ovat ihmisen pidemmän päälle tuhoon:
-Kateus
-Riippuvuus
-Oman arvon alentaminen
palaa lomalta ,pidä siitä huoli että et ole tavattavissa ihan heti...kohta hän kuolaa sun perään kun koira taas..
ammattilaista. Kokemusta löytyy vuosien kakkosena olosta?
olekkaan luotu typerään parisuhteeseen.
sua aikas rajusti. Vai ei typerään parisuhteeseen.... sua oo luotu. Sä tykkäät olla sit vaan sellanen hätävara?
on kuin hätävara ..en ainakaan tunne itseä sellaiseksi?
´Nautin vapaudesta ,totta kai on kiva lekkiä "kotia" joskus viikkonloppuisin miehen hellässä sylissä ..jaksa paremmin työelämässäkin ja silleen.. vaihtelua tuo elämään.
Ymmärrän kyllä täysin tilanteeni, että perhe on etusijalla enkä halua sitä kyseenalaistaakkaan. En ole viemässä miestä heiltä pois, en suunnittele mitään, elän päivän kerrallaan ja iloitsen että hän on olemassa. Pelkään hieman että rakastun mieheen, silloin tilanne saattaisi muuttua. En usko avioliittoon tai muihin instituutioihin jotka painottavat yksiavioisuutta ja uskollisuutta, olemme kaikki yksilöitä, vapaita sellaisia. Kukaan ei voi omistaa toista, elämä on ainutkertainen. Henkilökohtaisesti aion nauttia ja ottaa vastaan kaiken hyvän mitä minulle tulee, ilman omantunnon vaivoja tai typeriä moraalisääntöjä.
lukee toi alotukses ja miettiä, onko joku vähä ristiriitasta verrattuna nyt tähän tekstiin. Huomasitko itse kuinka typerä aloituksesi oli?