Helsingin Sanomat 9.7.2009:
Tutkija-sosiologi Anna Kontula uskoo, että venäläismestariin turvautuvat lähinnä teiniangstissaan
rypevät nuoret, jotka haluavat näyttää fiksuilta raitiovaunussa.
Näinkö on?
Ehdoton suosikkini on Dostojevskin "Rikos ja Rangaistus", jonka luen pari kertaa vuodessa.
Voisin kyllä häpeää tuntematta lukea sitä linja-autossa tai jopa raitiovaunussa.
Lukisitko Dostojevskia linja-autossa?
26
333
Vastaukset
- Hintriika*
No jaa, olen kyllä lukenut ko. teoksen, mutta en sentään paria kertaa vuodessa. Julkisessa kulkuneuvossa toki kehtaisin sitä lukea muuten, mutta kun se on niin pirskatin painava kirja, että minulla kädet väsyvät kotonakin sen kanssa.
Lukemisenakaan vanha venäläismestarit eivät ole kovin kevyttä tavaraa. Niiden kieli on niin kiemuraista, että todennäköisesti nykyajan kustantajat kehottaisivat oikomaan vähän mutkia suoriksi, jos vastaavanlaisen tekstin saisivat joltakin.
Mutta ihania "tarinaniskijöitä" sen ajan mestarit olivat, muutkin kuin venäläiset, esim. Maupassant, joka on yksi lempinovellisteistani.- pilvi*
Jos olisi parin kolmenkin tunnin ajamatka,voisin syventyä Rikos ja rangaistukseen:)
Vaatii ensalkuun pitkäjännitteisyyttä,----ja saattaa olla,että kesällä maisemien kauneus linja-autossa istuessa veisi päähuomioni.
Jäännitys saisi sitten, kun maisemat kyllästyttäisivät,minut niin valtaansa,että unohtaisin pysäkkini!
Gogol sopii minun "psyykkelleni"paremmin kuin Dostojevski. Ja kaikkein eniten runoilija ----Baratinsky,----sääli vain ettei ole suomennettu hänen upeita runojaan,joissa kieli on niin upean suoraa ja kuitenkin niin ajatusta herättävää:)
- Maalaismies*
Dostojevskia voi lukea kuka vain ja missä vain. Sehän on hienoa, jos teinitkin ovat löytäneet "Rikoksen ja rangaistuksen" tai "Idiootin" tai "Karamazovin veljekset". Nuo kaksi viimeksi mainittua ovat minun lempparikirjojani. Vaikka en uskokaan olevani mikään naisten mies, hurmaannun Gruchenkasta Karamazowissa tai Nastasha Flippovnasta Idiootissa. Gruchenka Pani päät pyörälle niin ukko Karamazovilta kuin pojiltakin Ivanilta ja Dmitriltä, Nastasha puolestaan paitsi Idiootilta myös hurjalta, julmalta kauppias Rogosiniltakin.
Yksi ehdokas olisi Ivan Turgenjev: Tarpeeton ihminen.
Ei ole " tyypillinen" raskas venäläinen tiiliskivi käsissä pideltäväksi. Minusta hyvä, en ehkä kuitenkaan enää kertaa, vaikka pianhan sen lukee.
- Ramoona*
Mahtoiko tämä liittyä juttuun, jossa haastateltavat kertoivat, mitä eivät kehtaa lukea julkisella paikalla. Minä luin junassa kerran Parnassoa ja sain ivallisen ryöpytyksen. Jotkut ovat laittaneet ruskeaa paperia kirjan kansien peiitteeksi tai valeirtokannet, ettei paljastaisi "liian" kevyttä tai akateemista luettavaansa.
Venäläisiä klassikoita olen lukenut, mutta kerta on riittänyt. Sen sijaan katselen aina mielelläni uusia teatterisovituksia, esim. Tsehovia.- Hintriika*
Ainakin joissakin murteissa kehtaaminen on viitsimisen synonyymi. Joten vastaan tuohon kysymykseen, etten kehtaisi lukea julkisella paikalla kirjaa, jota en kotonakaan viitsi lukea.
Ennakkoluulottomasti voin tarttua kirjaan kuin kirjaan, mutta jokaista kirjaa en viitsi lukea kovin pitkästi, jos huomaan sen täysin kiinnostamattomaksi. Joskus olen sinnillä lukenut jonkun kirjan loppuun, kun en ole millään uskonut, ettei se siittään parane loppua kohti! Ei vain ole parantunut.
Tshehovin näytelmät ovat taattua laatua. Olen lukenut näytelmiä suurella mielenkiinnolla (siinä oppii draamaa itsekin), mutta tulkinnat teatterin lavalla voivat olla niin erilaisia, ettei aina samaksi näytelmäksi uskoisikaan. Ja sen mestarin novellit ovat luku sinänsä, onhan tshehovilainen novelli ihan oma tyylinsä novellikirjallisuudessa. Hintriika* kirjoitti:
Ainakin joissakin murteissa kehtaaminen on viitsimisen synonyymi. Joten vastaan tuohon kysymykseen, etten kehtaisi lukea julkisella paikalla kirjaa, jota en kotonakaan viitsi lukea.
Ennakkoluulottomasti voin tarttua kirjaan kuin kirjaan, mutta jokaista kirjaa en viitsi lukea kovin pitkästi, jos huomaan sen täysin kiinnostamattomaksi. Joskus olen sinnillä lukenut jonkun kirjan loppuun, kun en ole millään uskonut, ettei se siittään parane loppua kohti! Ei vain ole parantunut.
Tshehovin näytelmät ovat taattua laatua. Olen lukenut näytelmiä suurella mielenkiinnolla (siinä oppii draamaa itsekin), mutta tulkinnat teatterin lavalla voivat olla niin erilaisia, ettei aina samaksi näytelmäksi uskoisikaan. Ja sen mestarin novellit ovat luku sinänsä, onhan tshehovilainen novelli ihan oma tyylinsä novellikirjallisuudessa.Jos on joku 20 min. matka..en ala lukemaan mitään,mutta jos pitempi matka,
esim.junassa,luen aina..matka menee nopeasti. Kai sitä voi lukea ,ihan mitä vaan..
Dostojevskin, "Karamazovin veljekset" on niin paksu kirja,että en sitä viitsisi ottaa matkalukemiseksi,vie liikaa tilaa.. muut kyllä kävisivät..Pidän,näistä venäläisistä klasssikoista...Nuorempana ,ajoin usein pysäkin ohi,kun innostuin lukemaan..
Joskus,joku vieressä istuja..alkoi kertoa,omia ajatuksiaan,kirjasta,mitä satuin lukemaan,jos oli hänelle tuttu.. Ihan kiinnostavaa..Tuli mieleen.. kioskikirjallisuus..
Yksi tuttuni sai ilmatteeksi ,jotain "Harlekiini -sarjaa"..toi niitä tytöilleni.. Silloin kyllä suututti..Tyttäret kyllä nopeasti huomasivat,mitä roskaa ne olivat..He vieläkin muistelevat yhtä kohtaa,joka on heille jäänyt mieleen ja toistavat sitä,hyvänä vitsinä..näin se meni..jostain miehestä oli kysymys.." valkoiset shortsit peittivät,hänen hyvin ruskettuneet käsivartensa ..." Onneksi,heillä oli niin paljon järkeä,etteivät tuhlanneet aikaansa, semmoiseen roskaan.Huh,olin helpottunut.. Hei taas..t.Irkku
.. taideteoksena keskitetyin ja ehyin Dostojevskin tuotannosta.
Se on saavuttanut kuuluisuuden juuri sen takia.
Vaikka vaikuttimet ovat ylevät rikoksen tekemisen motiivina, hänhän rahojen avulla aikoi tokeuttaa korkeita päämääriä, niin omantunnon tuskat syöksevät hänet kurimukseen: hän huomaa, ettei ole murhannut vain toista ihmistä, vaan samalla oman itsensä.
Rakkaus Sonjaan antaa voimia lähteä tunnustuksen ja sovituksen tielle.
Dostojevsti on syvälletunkevasti eritellyt murhaajan sielussa tapahtuvaa prosessointia ja päätynyt siihen, ettei hyvää voi olla ilman pahaa, ei valoa ilman varjoa.
- Että ottaisinko bussiin tämän teoksen tai Idiootin tai Karamazovin veljekset?
En varmaankaan, laukku painaa aina jo muutenkin liian paljon.
Sukulaissielu olet, Venlastiina, sillä minäkin luen kirjan aina uudelleen.
~- pilvi*
päällystää kirja,jotta kanssamatkustajat eivät näkisi luettavaani,on aivan vieras ajatus.
En osaa odottaakaan,että kukaan olisi niin kiinnostunut vilkuilemaan mitä kukin lukee.
Ihmisiä voin katsella ,junassa esimerkiksi,ohimennen tietenkin,mutten muuta.
Tuo valon ja varjon olemassaolo,sitä kai kutsutaan pimeäksi puoleksi meissä,on tosiasia.
Kirjallisuudesta puheenollen,pidin nuoruudessani Gwen Bristovin:etelän orjien vapautumista kuvaavista: Tammikuja, Keskikesä
ja Uudet tuulet triologiasta, niin paljon, että ne luin uudelleen.Muuten en palaa juuri
lukemiini romaaneihin. - *Kukkahame*
pilvi* kirjoitti:
päällystää kirja,jotta kanssamatkustajat eivät näkisi luettavaani,on aivan vieras ajatus.
En osaa odottaakaan,että kukaan olisi niin kiinnostunut vilkuilemaan mitä kukin lukee.
Ihmisiä voin katsella ,junassa esimerkiksi,ohimennen tietenkin,mutten muuta.
Tuo valon ja varjon olemassaolo,sitä kai kutsutaan pimeäksi puoleksi meissä,on tosiasia.
Kirjallisuudesta puheenollen,pidin nuoruudessani Gwen Bristovin:etelän orjien vapautumista kuvaavista: Tammikuja, Keskikesä
ja Uudet tuulet triologiasta, niin paljon, että ne luin uudelleen.Muuten en palaa juuri
lukemiini romaaneihin.Kaksi kirjaa olen elämäni aikana lukenut kahteen kertaan Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Kalevala, jonka lopetin vasta hiljattain.
Muuten olen suomalaisten kirjoittajien ystävä nykypäivänä, onhan niitä Gogolia ja Tzehovia, venäläisiä yleensä siinä pitää olla päivät nenä kirjassa.
Tolstoin Sota ja Rauha Anna Karenina, niistä kyllä tykkäsin, olen nähnyt elokuvatkin.
Kuolleet Sielut komeilee kirjahyllyssä puoleen väliin olen päässyt ja siinä se.
Kirjastosta tulee kannettua mielettömästi kirjoja, mutta kaikki kyllä 'kahlailen' joten miten läpi.
Tässä kun lähitalossa on kirjasto käyn siellä lukemassa aikakausilehdetkin.
- isoäiti*
Mielestäni kaikkien matkustavaisten kannattaisi lukea Dostojevskia ja mahtavaa olisi,jos joku vielä lukisi klassikoita ääneen kaikkien nautinnoksi.
Mitä mieltä, eivätkö tämän päivän poliitikot ole kuin
suoraan Gogolin *Päällystakista*.
Tuota en ole kuullut, että kirjat pitäisi päällystää
matkan ajaksi. Aina oppiiYksi ehdokas olisi Ivan Turgenjev: Tarpeeton ihminen.
Ei ole " tyypillinen" raskas venäläinen tiiliskivi käsissä pideltäväksi. Minusta hyvä, en ehkä kuitenkaanynnämuu kirjoitti:
Yksi ehdokas olisi Ivan Turgenjev: Tarpeeton ihminen.
Ei ole " tyypillinen" raskas venäläinen tiiliskivi käsissä pideltäväksi. Minusta hyvä, en ehkä kuitenkaanAikaisemmin sotkusta viesteissä. Siksi panin tämän näytteen, koska se vielä tuli uudestaan.
- *Kukkahame*
ynnämuu kirjoitti:
Aikaisemmin sotkusta viesteissä. Siksi panin tämän näytteen, koska se vielä tuli uudestaan.
Jos on väärä valinta jollain sivulla kirjainmerkeissä tuota saa kyllä
Mainitsin
Kirjoittanut: ynnÀmuu / TÀnÀÀn / klo 21:58
Aikaisemmin sotkusta viesteissΓ€. Siksi panin tΓ€mΓ€n nΓ€ytteen, koska se vielΓ€ tuli uudestaan. - *Kukkahame*
*Kukkahame* kirjoitti:
Jos on väärä valinta jollain sivulla kirjainmerkeissä tuota saa kyllä
Mainitsin
Kirjoittanut: ynnÀmuu / TÀnÀÀn / klo 21:58
Aikaisemmin sotkusta viesteissΓ€. Siksi panin tΓ€mΓ€n nΓ€ytteen, koska se vielΓ€ tuli uudestaan.Zorgen,,,anteeksi
*Kukkahame* kirjoitti:
Zorgen,,,anteeksi
En väitä, että olisin asiantuntija. Mutta...selain jostain syystä käyttää väärää merkistöä - tai on pakotettu käyttämään. No olkoon toistaiseksi, jospa se lutviutuu.
- *Kukkahame*
ynnämuu kirjoitti:
En väitä, että olisin asiantuntija. Mutta...selain jostain syystä käyttää väärää merkistöä - tai on pakotettu käyttämään. No olkoon toistaiseksi, jospa se lutviutuu.
lutviutua, sammuttaminenkin voi auttaa, ja kohta on lupa sammua käyttäjänkin¨.
..hymy.. - etsivivä-amadeus
*Kukkahame* kirjoitti:
lutviutua, sammuttaminenkin voi auttaa, ja kohta on lupa sammua käyttäjänkin¨.
..hymy..kun en voi lukutaidollani kerskua.Olen sivistyksestä jäljessä.TV.stä katsoin Rikos ja rangaistus ja eläydyin täysin.
Luen runokirjallisuuta,kevyttä ,elämäni omaishoitajana vaatii sen,pysymisen pinnalla.
amateus vielä pinnalla
- Vakinikki
Kai sitä varhaisessa aikuisiässään ois voinut lukeakin, jotta tekisi vaikutuksen kanssamatkustajiin, heh. Sen harvan kerran kun busseilen,i junailen tai lentelen, luen jotain kepeää lehteä, jos sitäkään. Oli sekin vaihe, että aina ostin Hymyn ja sitä koetin esillä pitää. Joo, pitänee joskus reissuevääksi ostaa Alibi ja Nyyrikki.
Tolstoit ja Dostojevskit luin teini-ikäisenä. Rakastuin palavasti Idioottiin, josta ammensin arvomaailmaani tätä vieläkin kukkivaa idealismiani. Mutta kun luin sen täällä kypsillä kymmenillä uudelleen, olikin se sanoisinko imelä tms., en enää tykännytkään.Aatelkaapas,mikä määrä ajatuksia,tietoa,sanoja,meillä on taltioituneina aivoihimme.
On se vaan tilava elin nämä aivot.Ja mitä vaikutteita olemme kaikesta lukemisestamme saaneet,misätä syystä yksi tykkää yhdestä,toinen toisesta
No,kysymykseen ensin vastaisin,etten enää mitään "klassikoita" lukisi,kaipa ne niin intensiivisesti tulikin nuorena ahmittua,ja antaa olla vaan jo se tietynlainen tunne niistä.
Mutta totta on,joku tuolla mainitsi,että jos nyt lukisi uudelleen,yli viidenkymmenen vuoden takaa,mitenkähän vaikuttaisivat.No,jos vaikka kokeilisi Kafkaa ja Hesseä,hehän olivat niitä tietyssä iässä kiinnostavia kirjailijoita.
Paremmin kuin raskassoutuinen Dodtojevski,minulle sopivat tulisieluinen "maalainen" Gorki,Solohovin kasakkamentaliteetti,Hiljaa virtaa Don,Gogol ja ehkäpä Pasternak.
Nuorena intomieli-idealistina luin kyllä bussissakin Helsingissä opiskelu-ja työmatkat,samat maisemat kun aina,samalla opiskelua oli sekin,Siihen aikaan vaikkapa mieleistä Albert Camusía,muistan hyvin jopa kirjan kannen;
L´étranger=Sivullinen,sisällön ymmärsi,ja kynällä alleviivailin vaikeimmat sanat suomennettaviksi myöhemmin.
Näitä pehmeäkantisia "pokkareita" ostin halvalla siitä Stockan vieressä,vastapäätä olevasta kirjakaupasta...liekkö vielki,en oo pitkään aikaan siitä kohdasta kulkenut.
Juu,Hintriika,Maupassant on ihana vielki,talvellahan tulikin useita hänen novellejaan TV:sta.
Ja...hehheh Vakinikki,ymmärrän hyvin,mitä tarkoitat.
Aikaisemmin olenkin kertonut,että lukamattomuuden kausi oli minulla,siis sellainen vakilukeminen.Nyt tuntuu ihan hyvältä taas,kun kirjoja on kasa tuossa yöpöydällä.
Löytyisi vaan sopivaa luettavaa,kun kriittisyys ja tietysti ajatusmaailmakin totisesti muuttunutkin.
Mielenkiintoinen ja avartava olikin se Afganistanin naisten elämästä kertova dokumentin tapainen romaani;Tuhat loistavaa aurinkoa,kirjoittanut mies...Khaled Hosseini.susmorsian kirjoitti:
Aatelkaapas,mikä määrä ajatuksia,tietoa,sanoja,meillä on taltioituneina aivoihimme.
On se vaan tilava elin nämä aivot.Ja mitä vaikutteita olemme kaikesta lukemisestamme saaneet,misätä syystä yksi tykkää yhdestä,toinen toisesta
No,kysymykseen ensin vastaisin,etten enää mitään "klassikoita" lukisi,kaipa ne niin intensiivisesti tulikin nuorena ahmittua,ja antaa olla vaan jo se tietynlainen tunne niistä.
Mutta totta on,joku tuolla mainitsi,että jos nyt lukisi uudelleen,yli viidenkymmenen vuoden takaa,mitenkähän vaikuttaisivat.No,jos vaikka kokeilisi Kafkaa ja Hesseä,hehän olivat niitä tietyssä iässä kiinnostavia kirjailijoita.
Paremmin kuin raskassoutuinen Dodtojevski,minulle sopivat tulisieluinen "maalainen" Gorki,Solohovin kasakkamentaliteetti,Hiljaa virtaa Don,Gogol ja ehkäpä Pasternak.
Nuorena intomieli-idealistina luin kyllä bussissakin Helsingissä opiskelu-ja työmatkat,samat maisemat kun aina,samalla opiskelua oli sekin,Siihen aikaan vaikkapa mieleistä Albert Camusía,muistan hyvin jopa kirjan kannen;
L´étranger=Sivullinen,sisällön ymmärsi,ja kynällä alleviivailin vaikeimmat sanat suomennettaviksi myöhemmin.
Näitä pehmeäkantisia "pokkareita" ostin halvalla siitä Stockan vieressä,vastapäätä olevasta kirjakaupasta...liekkö vielki,en oo pitkään aikaan siitä kohdasta kulkenut.
Juu,Hintriika,Maupassant on ihana vielki,talvellahan tulikin useita hänen novellejaan TV:sta.
Ja...hehheh Vakinikki,ymmärrän hyvin,mitä tarkoitat.
Aikaisemmin olenkin kertonut,että lukamattomuuden kausi oli minulla,siis sellainen vakilukeminen.Nyt tuntuu ihan hyvältä taas,kun kirjoja on kasa tuossa yöpöydällä.
Löytyisi vaan sopivaa luettavaa,kun kriittisyys ja tietysti ajatusmaailmakin totisesti muuttunutkin.
Mielenkiintoinen ja avartava olikin se Afganistanin naisten elämästä kertova dokumentin tapainen romaani;Tuhat loistavaa aurinkoa,kirjoittanut mies...Khaled Hosseini.keskittymistä vaativaa on näiden venäläisten tunnettujen kirjailijoiden kirjat.
Tolstoi on minulle tutumpi,Anna Karenina, Sota ja rauha, niitä olen elokuvina myös katsonut, Sota ja rauha myös teatterissa.
Dodtojevski on tullut tutuksi myös, mutta en enää pysty keskittymään, tai enpä tiedä en ole yrittänytkään lukea aikoihin.
Idiootin olen nähnyt teatterissa.
Tohtori Zivago on myös yksi mieluinen, senkin olen monasti katsonut elokuvana.
Luulen että kirjat vaatisi hyvin rauhaisa lukunurkkaa, en yleisessä kulkuneuvossa pystyisi lukemaan mitään näitä edellä mainittuja.
Nykyään pitemillä matkoilla on matkaseurana ristikot tai neule ja ohi kiitävät maisemat;)susmorsian kirjoitti:
Aatelkaapas,mikä määrä ajatuksia,tietoa,sanoja,meillä on taltioituneina aivoihimme.
On se vaan tilava elin nämä aivot.Ja mitä vaikutteita olemme kaikesta lukemisestamme saaneet,misätä syystä yksi tykkää yhdestä,toinen toisesta
No,kysymykseen ensin vastaisin,etten enää mitään "klassikoita" lukisi,kaipa ne niin intensiivisesti tulikin nuorena ahmittua,ja antaa olla vaan jo se tietynlainen tunne niistä.
Mutta totta on,joku tuolla mainitsi,että jos nyt lukisi uudelleen,yli viidenkymmenen vuoden takaa,mitenkähän vaikuttaisivat.No,jos vaikka kokeilisi Kafkaa ja Hesseä,hehän olivat niitä tietyssä iässä kiinnostavia kirjailijoita.
Paremmin kuin raskassoutuinen Dodtojevski,minulle sopivat tulisieluinen "maalainen" Gorki,Solohovin kasakkamentaliteetti,Hiljaa virtaa Don,Gogol ja ehkäpä Pasternak.
Nuorena intomieli-idealistina luin kyllä bussissakin Helsingissä opiskelu-ja työmatkat,samat maisemat kun aina,samalla opiskelua oli sekin,Siihen aikaan vaikkapa mieleistä Albert Camusía,muistan hyvin jopa kirjan kannen;
L´étranger=Sivullinen,sisällön ymmärsi,ja kynällä alleviivailin vaikeimmat sanat suomennettaviksi myöhemmin.
Näitä pehmeäkantisia "pokkareita" ostin halvalla siitä Stockan vieressä,vastapäätä olevasta kirjakaupasta...liekkö vielki,en oo pitkään aikaan siitä kohdasta kulkenut.
Juu,Hintriika,Maupassant on ihana vielki,talvellahan tulikin useita hänen novellejaan TV:sta.
Ja...hehheh Vakinikki,ymmärrän hyvin,mitä tarkoitat.
Aikaisemmin olenkin kertonut,että lukamattomuuden kausi oli minulla,siis sellainen vakilukeminen.Nyt tuntuu ihan hyvältä taas,kun kirjoja on kasa tuossa yöpöydällä.
Löytyisi vaan sopivaa luettavaa,kun kriittisyys ja tietysti ajatusmaailmakin totisesti muuttunutkin.
Mielenkiintoinen ja avartava olikin se Afganistanin naisten elämästä kertova dokumentin tapainen romaani;Tuhat loistavaa aurinkoa,kirjoittanut mies...Khaled Hosseini.matkoillakin tykänny tuijotella ihmisiä. Jopa niin,että poikani kanssa ollessani kesällä Tallinnan laivalla,sain vihdoin kuula totuuden tästä tuijottelustani:Älä tuijottele ihmisiä niin paljon!
Vielä huvittava muisto nuoruudesta,miten voikin näin älytöntä....muistan nähneeni elämäni kauneimmat korvat eräällä naisihmisellä ratikassa jossain Messuhallin tienoilla!
- Maalaismies*
Joillekin lienee yllätys, että Dostojevski julkaisi nämä mestariteoksensa jatkokertomuksina sanomalehdissä. Niillä oli kova kysyntä lukijoiden keskuudessa. Seurattiin silmä kovana Raskolnikovin ja Sonjan tarinaa. Dostojevskillä oli ainainen taloudellinen paine pelurin veloista johtuen.
Ehkä nykyisin joistakin telkkarin sarjafilmeistäkin tulee joskus klassikoita, joihin palataan aina uudelleen?- Satu*
Vaikka Eastenderseissä porukkaa on paljon, niin tallennan silloin,
jos tiedän olevani poissa, on se siksi kiinnostavaa seurattavaa.
Kaikkien nimet eivät vielä ole tuttuja, sillä kaikkia jaksoja en ole nähnyt.
Olen aina pitänyt englantilaisista elokuvista enemmän kuin muista.
Lontoo olisi toiveasuinpaikkani, ellen Suomessa asuisi. Ihmistyypit ovat ikuisia, löytyvät kansaneepoksista, Raamatusta, klassikkokirjailijoilta ja saippusarjoistakin. On rikolliset, hyväksikäyttäjät ja uhrit, tavikset ja luuserit, kauniit ja rohkeat. Mikä onkaan nykyaikaisempi tyyppi kuin Dostojevskin peluri tai tsehovilainen tarpeeton ihminen.
Dostojevskin teoksia on hiljattain uudelleen suomennettu, pitäisikin tutustua niihin, esim. Olli Kuukasjärvi on suomentanut Rikoksen ja rangaistuksen, Martti Anhava Köyhää väkeä.
Luin suuret venäläiset klassikot nuorena, mielikuviani ovat paljon muokaneet filmatisoinnit ja teatterisovitukset. Ehkä olisi aika palata lähtöruutuun avoimin mielin ja elämänkokemusten kypsyttämänä. Rikollisen sielunmaiseman analysointia suomalaisista rikoskirjailijoista on varsin ansiokkaasti Matti Yrjänä Joensuun kirjoissa. (En tietenkään luokittele Rikosta ja rangaistusta rikoskirjallisuuteen.)- pilvi*
Ramoona1 kirjoitti:
Ihmistyypit ovat ikuisia, löytyvät kansaneepoksista, Raamatusta, klassikkokirjailijoilta ja saippusarjoistakin. On rikolliset, hyväksikäyttäjät ja uhrit, tavikset ja luuserit, kauniit ja rohkeat. Mikä onkaan nykyaikaisempi tyyppi kuin Dostojevskin peluri tai tsehovilainen tarpeeton ihminen.
Dostojevskin teoksia on hiljattain uudelleen suomennettu, pitäisikin tutustua niihin, esim. Olli Kuukasjärvi on suomentanut Rikoksen ja rangaistuksen, Martti Anhava Köyhää väkeä.
Luin suuret venäläiset klassikot nuorena, mielikuviani ovat paljon muokaneet filmatisoinnit ja teatterisovitukset. Ehkä olisi aika palata lähtöruutuun avoimin mielin ja elämänkokemusten kypsyttämänä. Rikollisen sielunmaiseman analysointia suomalaisista rikoskirjailijoista on varsin ansiokkaasti Matti Yrjänä Joensuun kirjoissa. (En tietenkään luokittele Rikosta ja rangaistusta rikoskirjallisuuteen.)kuinka kirjat joita luemme, muokkaavat arvomaailmaamme jo lapsena.
Saadessani suosituksen apuraha-anomukseeni Suomen Kulttuuri Rahastolta,minun kuvailmaisuni oli kuulema Topeliaaninen, suunta,jota Suomi tarvitsee nyt, ja tulevaisuudessa.
Olin iloisesti hämmentynyt silloin---apuraha tuli. Olenkin joutunut oppimaan, että on näkijöitä---ja tekijöitä. Itse en pystyisi ketään luokittelemaan ,en edes ismeihin,
paitsi ei aitoihin----Kaipa se maailmankuva,mikä meillä on heijastuu myös tuotannossamme,kaikilla taiteen aloilla:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611507SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä70866- 37862
Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen58809Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa158809- 42782
Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182735Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki44719- 49672
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto43667