Onko muita lenkkeilystä tai muusta liikunnasta kiinnostuneita?
Siitäkin olis hyvä keskustella. Vaihtaa mielipiteitä ja kannustaa toinen toisiamme liikkumaan:) Eihän se välttämättä tälle palstalle kuuluu, mutta onhan liikunta hyvä keino pysyä pois viinasta.
Onhan lenkkeilyketjuki olemas: esim. Sepon kotisivuilla on tullu pyörittyä.
Voitais sit joskus "vanhat juopot" osallistua vaikka johonkin yhteiseen lenkkikisaan.:)
Siitäkin olis hyvä keskustella. Vaihtaa mielipiteitä ja kannustaa toinen toisiamme liikkumaan:) Eihän se välttämättä tälle palstalle kuuluu, mutta onhan liikunta hyvä keino pysyä pois viinasta.
Onhan lenkkeilyketjuki olemas: esim. Sepon kotisivuilla on tullu pyörittyä.
Voitais sit joskus "vanhat juopot" osallistua vaikka johonkin yhteiseen lenkkikisaan.:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lenkkeily on tosi hyvä keino karkottaa viinanhimoa hetki kerrallaan. Mä olen treenannut sekä kävelyä että juoksua. En voi muuta kuin suositella.
Se tuo sellaista positiivista tsemppiä. On mahtava tuntea se energinen ja pirteä olo ja verrata sitä fiilistä johonkin krapula-aamun olotilaan. Kontrasti on melkoinen.
Lenkkeilyyn voi jäädä koukkuun kuten viinaankin. Mutta se koukku on aika tavalla terveempi... ;-)
et on muitakin kiinnostuneita. Onkos tämän päivä lenkki jo tehty?
Mä kävin tos aamupäivällä kiertämäs pururadan. Juoksin melkein koko matkan, vain jyrkät alamäet kävelin (ajattelin, etten kompuroi omiin jalkoihini). Pururata on n. 5.5km ja aivan lähellä kotiani. Sopivasti mäkinen maasto.
Mahtava tunne oli lenkin päätyttyä ja jo lenkilläki. Venyttelin sit jonkin verran, ja tuumailin et kyl lenkki"kutaa" tekee kropalle.
Aikaisemmin juoksin paljonkin, et kyl mul peruskunto on varmaan ihan hyvä.
Sais vain ittensä liikkeelle.
Sen olen kans huomannu, et mitä enemmän liikkuu, sitä paremmin ja terveellisemmin syöki, ihan automaattisesti. Joten siinäki mieles jaksaa paremmin.
Lenkkeily on "ihmelääke" vähän kaikkeen. Lienee paras lääke esim masennukseen. Ja tosi hyvä viinanhimon karkottaja.
Tänään taas lenkille. Töiden jälkeen muutama kilometri.
Siitä vaan ylos ulos ja lenkille!!!! Tsemppiä!
Itse olin nuoruudessa kaikkia urheilumuotoja ja liikuntaa ylipäätään vilpittömästi inhoava tyyppi.
Jo kauan ennen juoppouran pohjakosketuksia tuttavapiiriin sattui juoppokolleega, joka jaksoi liikkuakin, ja oli aina potkimassa takalistoon että sai minutkin liikkeelle ja lenkille.
Muutti aikanaan muualle, mutta sai meikäläiseen istutettua liikunnan. Siitä olen kiitollinen.
Nyt olen vuosia liikkunut, voimistellut, heilutellut puntteja, polkenut kuntopyörää vähintään pari kertaa viikossa. Se on jo hyvä riippuvuus, josta ei tule krapulaa.
Raitistelun alun kriittisimmät ajat, kun päästä viirasi ja hatutti, hermot kireällä kuin viulun kieli - niistä pääsin yli suurelta osin liikunnan avulla.
Se rentouttaa, rauhottaa mielen, ja senkertaiset levottomuudet lähtevät.
Rapakuntoisena liikunnan aloittava yleensä kompastuu siihen, että heikkokuntoiselle puuha on raskasta, paikat kipeytyvät, ja mielihyvä on kaukana.
Homma onkin aloitettava vähitellen ja hitaasti suorituksia kasvattaen.
Tärkeintä on säännöllisyys ja kerran vielä säännöllisyys, sillä liikunta ei ole kertasuoritus vaan elämäntapa, kuten raittiuskin.
A-klinikan hoitsu aikoinaan kertoili jenkkitutkimuksesta, jonka mukaan liikunta on parhaimpia depression hoitomuotoja. Sen uskon.
Säännöllistä liikuntaa voi vain suositella alkukuivattelussa kärvisteleville.
Jos maapallossa olisi kahvat, kääntäisin sitä.
Lopettaessani juomisen viime tammikuun alussa lopetin samalla tupakoinnin, ja rupesin käymään päivittäin kävelylenkillä. Alkuun puoli tuntia (~3 km) kerrallaan tuntui sopivalta, kun kunto alkoi nousta lenkki piteni hieman, vakiintuen kevään mittaan noin 1 h / 6 km päiväannokseksi. Se tuntui minulle sopivalta, ja tuo 6 km matka antoi myös mahdollisuuksia liikkua kotoaan vähän laajemmalla säteellä eri suunnilla.
Mielestäni minun kohdallani lenkkeily toimii ensisesti henkireikänä ja tapana saada ajatukset muualle, peruskunto pysyy yllä siinä samalla. Aivan alkuraittiuden aikana olin vielä päivätyössä, joten oli mukavaa käydä töiden jälkeen tuulettumassa, eikä reippaasti kävellessään tarvinnut miettiä juoma-asioita hyvässä tai pahassakaan.
Nyt kesällä, kun olen ollut lomalla (tai työttömänä, mutta otan loman kannalta) lenkkeily on kumminkin jäänyt toistaiseksi. Tupakointikin alkoi pikkuhiljaa uudestaan. Juttelin siitä A-klinikalla viimeisillä käynneilläni ja päihdetyöntekijä tuumasi, että polttaminen on raittiuden kannalta pienempi paha kuin olla poltamatta ja hankkia sillä stressi, joka puolestaan lisää retkahtamisvaaraa... Niin kai se onkin. Noin aivokemian puolesta nikotiinin vaikutusmekanismi aivoissa on myös erilainen, eikä polttaminen itsessään (minulla) vaikuta viinanhimoon. Juoma-aikoinanikin pystyin halutessani olemaan savuton.
Edellisellä ajan takaa ehkä sitä, että sain kevään mittaan kokemuksen liikunnan positiivisista vaikutuksista arjessa jaksamiseen, ja palaan siihen mielelläni tuossa syksymmällä, jos saan töitä, ja miksei muutenkin. Nyt kesällä en muutenkaan elä kovin tiukasti kellon mukaan, ja kun raittiuskin tuntuu nyt pian 7 kk jälkeenkin edelleen hyvältä (paranee vain), ei lenkille tarvitse sännätä orjallisesti joka ilta. Von käydä kävelyllä kun siltä tuntuu, tai olla käymättä ja tehdä jotain muuta - tai olla tekemättäkin. Juoda ei kumminkaan tarvitse.
Aloitin kevättalvella hissukseen lenkkeilyn, yhden urheiluhullun kaverin kannustuksella. Syynä ei kuitenkaan ollut viina vaan painon pudotus. Olin oikeastaan pitkään ajatellut, että hölkkä tai juokseminen on ihan pöllöä hommaa mutta kuinkas kävikään - sopii meikäläiselle vallan hyvin!
Hissukseen aloitin ja nyt käyn 3-4 kertaa viikossa sellaisen 40-45 minuutin pätkän juoksemassa. Tällä hetkellä on niin kova helle, että ajoitan lenkin aamuseitsemän pintaan, myöhemmin päivällä se ei onnistu.
Toki liikunnalla on sellainen merkitys, että jos tulee ykskaks mieli lähteä "muutamalle" niin saman tien voikin sitten pyyhkäistä seuraavan päivän lenkin kalenterista. Näin on näreet, koska meikäläinen ei ole mikään yhden kaljan tyttö.
Painokin muuten putosi mutta liikunta jatkuu :-) Huomenna aamulla olisi taas lenkki tiedossa. Kiva liikuntaharrastus sikäli, että se ei vaadi matkoja sinne sun tänne ja liikkeelle voi lähteä koska huvittaa missä tahansa!
Mutta: ei se sinänsä minua estäisi viinaa juomasta, jos sille päälle tulen!
ja seuraavana päivänä henki ei kulje,joten lenkkeilyt jää.
Mites meni ilta, Loviisa? Kävitkö lenkillä? ;-)
Ja mulla on myös sama kuin tuossa eräällä... eli krapulapäivänä ei tule juoksusta mitään. Ei tosiaankaan.
ihan kivasti. Kävin eilen jo aamulla lenkillä.
Mun kohdalla on kyl, et sopivin aika on joskus klo18. Aamuisin ei tahdo "kulkea".
Nyt olis aikomus mennä taas täs aamupäivällä, mut vettä sataa aivan kaatamalla.
Vaikka sateessa juoksemisessakki on oma viehätyksensä:) Sen jälkeen lämmin suihku:)
Eilen tosiaan huomasin, että olin paljon pirteämpi, ku normaalisti (vai oliko sattumaa) sain vähän jotain tehtyäki.
Ja tosiaan masentuneelle tekee hyvää:saa aivojen välittäjäaineetki kyytiä.
Mä en sitten oikein millään innostu tuosta aamujuoksusta. Liittyyköhän isihen, että armeijassa oli pakko lähteä juoksemaan 2 min heräämisen jälkeen...
Eihän täällä mitään vettä sada! ;-)
Ai sulla on 5,5 km pururata lähellä? Onpa mukavan pitkä. Tylsää tikuttaa jotain muutaman sadan metrin rataa monta kertaa.
Lenkkeilu on parasta huumetta. Kymmenen vuotta sitten mä inhosin juoksua. Nyt viimeisinä vuosina se on ollut välillä ihan intohimo. Nyt vähän laiska mutta kyllä se tästä taas jotenkin...
tänään aamupäivästä. Välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko. Ajattelin vain, et tossua toisen eteen, hopi, hopi. Hyvä fiilis oli, metsä tuoksui mahtavalta. Sit kotiin suihkuun ja syömään lasagnea. Nyt on mustikkapiirakka uunis. Menee nyt herkuttelun puolelle, mut ei mul ole oikeastaan paino-ongelmia. Muutama kilo putoaa äkisti, jos lenkkeilen säännöllisesti. Yleensä syön terveellisesti.
Ajattelin muuten lenkillä, et on toi hikoilu varmaan parasta ihon ja kasvojen hoitoa, ku hiki virtaa, niin kyl lika lähtee, luulisin. Ei tartte mennä kalliille kosmetologille:)
Onkos siel jo lenkit tehty? Vai onko menny laiskottelun puolelle?
Oli aika puolikkaassa?
jos oot maratonkunnos. Ite juoksin muutama vuosi sitten pari puolikasta.
Mut kyl täys maratooniin pitää huolella valmistautua. Ei siinä oikein sovi ryypätäkkää. Muutenkin mun mielestä kaikki lenkkitapahtumat on mukavia, siel tutustuu nopeasti uusiin ihmisiin ja meininki on sellainen leppoinen. Saman on huomannu pururadallaki, ku pysähtyy telineille venyttelemään ja, jos on joku toinenki, niin pian juttu luistaa. Eikä ole iällä tai sukupuolella väliä. Et kai endomorfiinit saa meidät vähän seurallisemmaksiki:)
Tsemppiä maratonin harjoitteluun!
Ehkä mäki sit joskus:)