Haluaisin tietää miten toimia tilanteessa, jossa isä käyttää liikaa alkoholia ja sen takia rikkoo kaikki ihmissuhteensa. Isä on aina ollut minulle ihana ja rakastan häntä, mutta nyt minulla on alkanut olla vihantunnetta häntä kohtaan, vaikka rakastankin häntä edelleen ja kaipaan.
Kun alkoholi tuli isän elämään enemmän ja enemmän niin alkoi ongelmatkin lisääntyä. Hän ei kunnioita toisia ihmisiä lainkaan humalassa ja ei ota vastuuta teoistaan.
Nyt en ole isäni kanssa ollut n. 6kk väleissä ja kaikki yhden auton takia.
Olin hänelle kuskina ja isän olisi tiettyyn paikkaan päästä. E jaksanut ajella enää vaan ehdotin, että ajan hänet kotiin ja hankitaan toinen kuski. Se ei kelvannut vaan isä alkoi haukkua minua ja suuntasi rahaongelmansa minun niskaani, koska hänellä ei ollut varaa taksiin. Hermostuin ja jätin auton hänen kanssaa kaupungille. Sen jälkeen minulla ei enää ole ollut isää ja asiaa näyttää naamaani heidän kotonaan (siis isä näin minulle sanoi).
Päätin, että tällä kertaa minä en ole se, joka antaa periksi, koska tiedän sen etten tule muuten koskaan kuulemaan anteeksi pyyntöä. Isä on monet kerrat aikaisemmin humalapäissään meinannut heittää minut pihalle omasta kodistani ja kerran melkein lyönyt. Äitipuoleani hän hakkaa jatkuvasti humalassa.. minä olen vielä siltä säästynyt.
Ihmettelen vain, miten ihminen voi muuttua alkoholin voimasta tuollaiseksi? Selvinpäin hän on ihana, se isä mitä minä haluan.. normaali isä siis. Mutta alkoholi tuo aivan vääränpuolen esiin hänestä.
En tiedä mitä tekisin, että saisi isäni takaisin.. Olen käynyt kuraattorilla puhumassa ja etsiyt neuvoa auttavilta sivuilta.. silti en osaa tehdä mitään ja en voikkaan, ennenkuin isä päättää auttaa itseään.
Kun alkoholi tuli isän elämään enemmän ja enemmän niin alkoi ongelmatkin lisääntyä. Hän ei kunnioita toisia ihmisiä lainkaan humalassa ja ei ota vastuuta teoistaan.
Nyt en ole isäni kanssa ollut n. 6kk väleissä ja kaikki yhden auton takia.
Olin hänelle kuskina ja isän olisi tiettyyn paikkaan päästä. E jaksanut ajella enää vaan ehdotin, että ajan hänet kotiin ja hankitaan toinen kuski. Se ei kelvannut vaan isä alkoi haukkua minua ja suuntasi rahaongelmansa minun niskaani, koska hänellä ei ollut varaa taksiin. Hermostuin ja jätin auton hänen kanssaa kaupungille. Sen jälkeen minulla ei enää ole ollut isää ja asiaa näyttää naamaani heidän kotonaan (siis isä näin minulle sanoi).
Päätin, että tällä kertaa minä en ole se, joka antaa periksi, koska tiedän sen etten tule muuten koskaan kuulemaan anteeksi pyyntöä. Isä on monet kerrat aikaisemmin humalapäissään meinannut heittää minut pihalle omasta kodistani ja kerran melkein lyönyt. Äitipuoleani hän hakkaa jatkuvasti humalassa.. minä olen vielä siltä säästynyt.
Ihmettelen vain, miten ihminen voi muuttua alkoholin voimasta tuollaiseksi? Selvinpäin hän on ihana, se isä mitä minä haluan.. normaali isä siis. Mutta alkoholi tuo aivan vääränpuolen esiin hänestä.
En tiedä mitä tekisin, että saisi isäni takaisin.. Olen käynyt kuraattorilla puhumassa ja etsiyt neuvoa auttavilta sivuilta.. silti en osaa tehdä mitään ja en voikkaan, ennenkuin isä päättää auttaa itseään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja viimeisessä lauseessa tulikin esiin se asian ydin. Sen verran voisit yrittää puheyhteyttä, jossa rehellisesti kerrot, että rakastat häntä omana itsenään, mutta vihaat humalaisena. Viina kun muuttaa ihmisen, arvot menevät sekaisin. Isäsi tarvitsee sen pohjan, ennenkuin huomaa ongelmansa. Tiedä, vaikka perhesuhteiden menetys olisi se, mutta sekään ei riitä kaikille.
olen sanonutkin, moneen kertaan ja päin naamaakin.. mikään ei tunnu auttavan, tuntuu ettei isä halua myöntää, että tekee väärin loukatessaan toisiaan. Olen omasta mielestäni yrittänyt tehdä kaikkeni ja muutosta ei ole tapahtunut.. ja viimeinen keinoni on tämä, että yritän saada isäni edes soittamaan minulle, kun hän on selvinpäin. Muuta yhteyttä hän ei ole viime kuukausina tehnyt kuin soitellut humalapäissään ja yrittänyt sopia. Mutta en voi luottaa ihmiseen kun hän on juonut. Pelkään että hän lyö minua, pelkään että hän satuttaa vielä enemmän. En haluaisi pelätä omaa isääni.
...elää maailmassa, jossa arvoasteikossa ensimmäisenä tulee juominen ja sen mahdollistaminen. Juominen ei ole hänelle enää vaihtoehto, vaan pakkomielle. Selvinä kausina hän saattaa olla (ja usein onkin) kiltti ja huomaavainen, koska kärsii juomisestaan ja tuntee jatkuvasti syyllisyyttä siitä, että pitää lähimpiä ihmisiään huolen vallassa. Tuollainen minäkin olin. Syyllisyys oli hirvittävä, kun tunsin etten halua kenellekään pahaa enkä halua vaivata muita juomisellani. Alkoholiongelma ei ole kuitenkaan koskaan yksitysiasia, kuten olet joutunut huomaamaan.
Sinun olisi tärkeää oivaltaa, että isäsi voi muuttua vain omasta tahdostaan. Jokaisella on tässä maailmassa vapaus juoda tai olla juomatta, ja raitistumisen valinnanta lähtee aina ihmisestä itsestään. Kuten edellinen kirjoittaja totesikin, tämän asian oivaltaminen on tärkeintä, jotta lähimmät ihmiset voivat kaikesta huolimatta alkaa elää omaa elämäänsä ja ennen kaikkea osaavat olla mahdollistamatta juomisen jatkumista "pelastamalla" juopon kerta toisensa jälkeen, jotta vastuu ongelmasta siirtyy hänelle itselleen ja hän joutuu joku päivä valinnan eteen kohdatessaan vaikeudet. Voit sanoa isällesi, että rakastat häntä, mutta vihaat sitä kun hän juo. Juominen on tunneasia ja päähänpinttymä, ja kaikki järkevältäkin kuulostavat selitykset ovat tekosyitä. Alkoholismi on luonteeltaan itsensä kieltävä sairaus.
Suosittelen lukemaan tämän artikkelin. Se auttaa ymmärtämään ehkä paremmin, mistä kieltämisessa ja mahdollistamisessa on kyse:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm
Kaikesta huolimatta hyvää kesänjatkoa, ja voimia! Muutos on mahdollinen.