Tällaiseen olisi mukava saada vähän selvitystä. Selitys on pitkä, mutta perusteellinen.
Isäntä kuoli vuonna 1990. Pesä jäi jakamattomana lesken A haltuun, rintaperillisiksi naimisissa olevalla pariskunnalla jäi 2 alaikäistä lasta, B ja C. Jaettavaksi jäi yhteinen talo, rahaa, sekä firma, jonka leski myi vuonna 1991. Perukirjoitus tehty, mutta pesää ei ole tähänkään päivään mennessä jaettu, vaikka molemmat lapset B ja C ovat nyt aikuisia. Pesänjakaja ja uskottu mies ovat jättäneet hommansa kesken.
Sekä kuolinpesän rahat, että firman myynnistä saadut rahat olivat lesken henkilökohtaisella tilillä - perukirjoituksen ja muiden asiakirjojen mukaan yhteensä noin 450 000 markkaa vuonna 1991.
Nyt tilillä ei ole enää yhtään rahaa. Leski on kuitenkin lainannut rahaa huomattavan summan osakkaalle C. Lesken mukaan hän on lainannut omia rahojaan.
Lesken mukaan kuolinpesällä ei siis ole enää rahaa, sillä hän on ne käyttänyt välttämättömiin menoihin sekä investoimalla kuolinpesän omistamaan kiinteistöön. Kukaan perillisistä ei ole asunut kiinteistössä vuoden 2001 jälkeen, jonka jälkeen kiinteistöllä on harjoitettu lesken A ja rintaperillisen C toimesta vuokraustoimintaa. Kiinteistö myytiin kuolinpesän osakkaiden yhteisellä päätöksellä C:lle vuonna 2005, joka siis aiemmin sai myös leskelta A lainan. C antoi A:lle ja B:lle velkakirjan, jonka panttina on kyseinen kiinteistö. Velkakirja erääntyy vuonna 2010 kokonaan maksettavaksi.
Lesken mukaan hänellä on ollut oikeus käyttää jakamattoman pesän varoja välttämätöömiin elinkustannuksiin. Kuitenkin lapsilisien lisäksi leskellä A on ollut käytössä vakuutusyhtiön kuukausittaiset tulot itselleen ja lapsilleen - itselleen yli 3000 markkaa kuukaudessa ja 1800 markkaa kuukaudessa per lapsi kunnes lapset ovat 18 vuotiaita. Lesken tekemistä investoinneista ei ole ilmoitettu lasten ollessa alaikäisiä maistraatille, joka on alaikäisten lasten tapauksessa valvonut kuolinpesän rahankäyttöä. Sen sijaan muita menoja on ilmoitettu.
Minkäänlaisia sopimuksia ei ole tehty kuolinpesän hallinnoinnista. Käytännössä kuitenkin leski A ja rintaperillinen C ovat hallinneet pesää yhdessä.
Nyt B vaatii osuutta perinnöstään itselleen.
Kysymykset:
1. Onko leski A syyllistynyt rikokseen käyttäessään kuolinpesän varoja? Onko leskellä ollut tähän oikeus?
2. Onko leski A syyllistynyt rikokseen lainatessaan kuolinpesän rahoja C:lle?
3. Mikä on jakamattoman pesän nykytila ja miten sen voisi B:n näkökulmasta saada jaettua kustannuksia minimoiden?
4. Koska kuolinpesän kaikki osakkaat ovat myyneet yhdessä kuolinpesän omistaman kiinteistön, niin tämä omaisuuslajihan on siten jaettu eikä kuulu enää kuolinpesän omaisuuteen?
5. Ovatko pesänjakaja ja uskottu mies edelleen vastuussa, vaikka alaikäisistä lapsista viimeinen on täyttänyt 18 vuotta vuonna 2000?
Isäntä kuoli vuonna 1990. Pesä jäi jakamattomana lesken A haltuun, rintaperillisiksi naimisissa olevalla pariskunnalla jäi 2 alaikäistä lasta, B ja C. Jaettavaksi jäi yhteinen talo, rahaa, sekä firma, jonka leski myi vuonna 1991. Perukirjoitus tehty, mutta pesää ei ole tähänkään päivään mennessä jaettu, vaikka molemmat lapset B ja C ovat nyt aikuisia. Pesänjakaja ja uskottu mies ovat jättäneet hommansa kesken.
Sekä kuolinpesän rahat, että firman myynnistä saadut rahat olivat lesken henkilökohtaisella tilillä - perukirjoituksen ja muiden asiakirjojen mukaan yhteensä noin 450 000 markkaa vuonna 1991.
Nyt tilillä ei ole enää yhtään rahaa. Leski on kuitenkin lainannut rahaa huomattavan summan osakkaalle C. Lesken mukaan hän on lainannut omia rahojaan.
Lesken mukaan kuolinpesällä ei siis ole enää rahaa, sillä hän on ne käyttänyt välttämättömiin menoihin sekä investoimalla kuolinpesän omistamaan kiinteistöön. Kukaan perillisistä ei ole asunut kiinteistössä vuoden 2001 jälkeen, jonka jälkeen kiinteistöllä on harjoitettu lesken A ja rintaperillisen C toimesta vuokraustoimintaa. Kiinteistö myytiin kuolinpesän osakkaiden yhteisellä päätöksellä C:lle vuonna 2005, joka siis aiemmin sai myös leskelta A lainan. C antoi A:lle ja B:lle velkakirjan, jonka panttina on kyseinen kiinteistö. Velkakirja erääntyy vuonna 2010 kokonaan maksettavaksi.
Lesken mukaan hänellä on ollut oikeus käyttää jakamattoman pesän varoja välttämätöömiin elinkustannuksiin. Kuitenkin lapsilisien lisäksi leskellä A on ollut käytössä vakuutusyhtiön kuukausittaiset tulot itselleen ja lapsilleen - itselleen yli 3000 markkaa kuukaudessa ja 1800 markkaa kuukaudessa per lapsi kunnes lapset ovat 18 vuotiaita. Lesken tekemistä investoinneista ei ole ilmoitettu lasten ollessa alaikäisiä maistraatille, joka on alaikäisten lasten tapauksessa valvonut kuolinpesän rahankäyttöä. Sen sijaan muita menoja on ilmoitettu.
Minkäänlaisia sopimuksia ei ole tehty kuolinpesän hallinnoinnista. Käytännössä kuitenkin leski A ja rintaperillinen C ovat hallinneet pesää yhdessä.
Nyt B vaatii osuutta perinnöstään itselleen.
Kysymykset:
1. Onko leski A syyllistynyt rikokseen käyttäessään kuolinpesän varoja? Onko leskellä ollut tähän oikeus?
2. Onko leski A syyllistynyt rikokseen lainatessaan kuolinpesän rahoja C:lle?
3. Mikä on jakamattoman pesän nykytila ja miten sen voisi B:n näkökulmasta saada jaettua kustannuksia minimoiden?
4. Koska kuolinpesän kaikki osakkaat ovat myyneet yhdessä kuolinpesän omistaman kiinteistön, niin tämä omaisuuslajihan on siten jaettu eikä kuulu enää kuolinpesän omaisuuteen?
5. Ovatko pesänjakaja ja uskottu mies edelleen vastuussa, vaikka alaikäisistä lapsista viimeinen on täyttänyt 18 vuotta vuonna 2000?
Vastaukset 1
Vanhimmat
pesän tilille, onko ollut käyttöoikeus esimerkiksi testamentilla määrättynä?
Onko laina ollut suurempi kuin mahdollinen osuus pesästä.
Jakamattomassa pesässä pitäisi olla yhteinen päätös
Millä perusteella kuolinpesän myymän kiinteistön rahat lesken tilillä?
Pesänjakajan ja uskotun miehen olisi pitänyt valvoa myyntirahojen tilille menoa, joka tosin on ilmeisesti tapahtunut perillisten täysikäisyyden aikana.
Siellä on harjoitettu vuokraustoimintaa, ne rahat kuuluisivat pesälle, koska tapahtui pesän omistamassa kiinteistässä ja kyllä ne investoinnitkin olisi pitänyt ilmoittaa samalla lailla kun muutkin menot.
Oliko pesänjakaja oikeuden määräämä vai vain joku palkattu tuomari?
Tarvitset kyllä lakimiehen apua, monessa kunnassahan toimii lakimiesten ilmainen palveluneuvonta, tai oikeusaputoimistosta.
Näillä nykyisillä tavallisilla juristeilla, lakimiehillä ei vaan tahdo olla osaamista siihen kun kuolinpesään liittyy liiketoimintaa yms, osaavat vain perusasiat.