Olen vajaa 4-kymppinen, kahden pikkukoululaisen äiti. Erosin avomiehestäni pari vuotta sitten, kun löysin seksuaalisen identiteettini ja rakastuin nykyiseen puolisooni. Tavallinen tarina, juu. Kaapista tuleminen oli vaikeaa. Omat vanhempani hyväksyivät uuden minäni ainakin puheissaan, vaikka jotenkin aistin, että seksuaalinen suuntautuminen ja sitä edeltävä ero on edelleen kielletty puheenaihe.
Sen sijaan veljeni perheessä tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. Kerroin ensimmäisenä naisystävästäni veljeni vaimolle, joka otti tiedon vastaan asiallisesti. Hän on tuollainen päällisin puolin lempeä kolmen lapsen äiti, joka on tosin edistynyt myös urallaan ja omassa elämässään noin kolmekymppiseksi. Sivistynyt ihminen, lukee paljon, seuraa aikaansa, huolehtii ympäristöstä ja omasta itsestään aktiivisesti jne. No, tiedätte varmasti. Enkä veljeänikään ole ikinä minään pösilönä pitänyt.
Kaapista tulon jälkeen ensimmäinen shokki minulle oli se, että heidän kolmannen lapsensa ristiäiset päätettiinkin pitää yhtä äkkiä jossakin hornantuutissa Espooseen nähden, Lapin huvilalla yms. Ihmettelin tuota, koska kutsukortit oltiin jo lähetetty (kortissa tosin lastemme nimet perhe). Koska eron vuoksi taloudellinen tilanteemme on huono, emme tietenkään voineet lähteä minnekään Leville tuosta noin vaan. No, lahjan lähetimme ja kaikki oli OK.
Veljeni vaimo on ottanut tyttäremme mukaan aina ratsastamaan, koska yhärinä en tietenkään ehdi olla joka ilta auton ratissa harrastuskuskina. Lapsemme ovat kaikki tyttöjä ja samanikäisiä, joten yhteisiä miitinkejä on ollut. Noh, yhtä äkkiä toisella tytöistä oli alkanut tulla "outoa allergiaa", ja tämän vuoksi hevostelut lopetettiin. Myöhemmin kyllä selvisi, että veljeni tyttäret käyvät toisella tallilla, mutta kai siellä oli sitten jotenkin allergiasuojattuja hevosia.
Tämän jälkeen minulle selvisi parit mutkan kautta, että veljeni lapset ovat kutsuneet minua jossakin toisessa paikassa nimeltä "pimppis" ja "kirkkovenesoutaja". Lisäksi lapset selittivät, että tuolla tavalla ihmisille käy, kun maailma on liikakansoitettu, niin ihmisten vietit alkavat vääristyä, ettei lisää porukkaa syntyisi. Ja lapset ovat kuulemma iltaisin itkeneet, että mitä jos heidänkin vanhempansa eroavat.
Tuolloin minulla kilahti, ja soitin veljelleni, joka oli toisella puolella maailmaa (Tallinnassa) työmatkalla, eikä raaskinut puhua. Sen jälkeen otin veljeni vaimoon yhteyttä, ja tein kieltämättä itse väärin, kun olin aika kiihtyneessä mielentilassa. Vaimo sanoi, että hän ei voi sille mitään, mitä hänen lapsensa puhuvat kodin ulkopuolella. Sitten hän yhtä äkkiä vaihtoi puheenaihetta ja oli jo kauan halunnut keskustella kanssani siitä, miten silloin aikanaan tein väärin, kun vein vanhemman lapseni hoitoon hoitaessani vauvaa kotona. Tai miten lasten itsetunto vääristyy, kun en pue heitä kunnolla, vaan he joutuvat aina käyttämään toisten vaatteita. Lisäksi tuli myös urputusta siitä, että käytin lomastani puolison kanssa kahdenkeskeiseen aikaan niin ja niin monta prosenttia ja tietääkö puolisoni, mitä on olla äiti! Siis aivan tuulesta temmattuja syytöksiä. Tietysti uupuneena aloin itkeä ja säälitellä, kuinka olen huono äiti jne.
Veljeni vaimo oli huomauttanut vaatteista ja muista vain sen vuoksi, koska välittää lapsistani niin paljon. Aivan, eihän hän ole vaivautunut edes tapaamaan heitä edellisen syysloman jälkeen. Että tällaista...
Sen sijaan veljeni perheessä tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. Kerroin ensimmäisenä naisystävästäni veljeni vaimolle, joka otti tiedon vastaan asiallisesti. Hän on tuollainen päällisin puolin lempeä kolmen lapsen äiti, joka on tosin edistynyt myös urallaan ja omassa elämässään noin kolmekymppiseksi. Sivistynyt ihminen, lukee paljon, seuraa aikaansa, huolehtii ympäristöstä ja omasta itsestään aktiivisesti jne. No, tiedätte varmasti. Enkä veljeänikään ole ikinä minään pösilönä pitänyt.
Kaapista tulon jälkeen ensimmäinen shokki minulle oli se, että heidän kolmannen lapsensa ristiäiset päätettiinkin pitää yhtä äkkiä jossakin hornantuutissa Espooseen nähden, Lapin huvilalla yms. Ihmettelin tuota, koska kutsukortit oltiin jo lähetetty (kortissa tosin lastemme nimet perhe). Koska eron vuoksi taloudellinen tilanteemme on huono, emme tietenkään voineet lähteä minnekään Leville tuosta noin vaan. No, lahjan lähetimme ja kaikki oli OK.
Veljeni vaimo on ottanut tyttäremme mukaan aina ratsastamaan, koska yhärinä en tietenkään ehdi olla joka ilta auton ratissa harrastuskuskina. Lapsemme ovat kaikki tyttöjä ja samanikäisiä, joten yhteisiä miitinkejä on ollut. Noh, yhtä äkkiä toisella tytöistä oli alkanut tulla "outoa allergiaa", ja tämän vuoksi hevostelut lopetettiin. Myöhemmin kyllä selvisi, että veljeni tyttäret käyvät toisella tallilla, mutta kai siellä oli sitten jotenkin allergiasuojattuja hevosia.
Tämän jälkeen minulle selvisi parit mutkan kautta, että veljeni lapset ovat kutsuneet minua jossakin toisessa paikassa nimeltä "pimppis" ja "kirkkovenesoutaja". Lisäksi lapset selittivät, että tuolla tavalla ihmisille käy, kun maailma on liikakansoitettu, niin ihmisten vietit alkavat vääristyä, ettei lisää porukkaa syntyisi. Ja lapset ovat kuulemma iltaisin itkeneet, että mitä jos heidänkin vanhempansa eroavat.
Tuolloin minulla kilahti, ja soitin veljelleni, joka oli toisella puolella maailmaa (Tallinnassa) työmatkalla, eikä raaskinut puhua. Sen jälkeen otin veljeni vaimoon yhteyttä, ja tein kieltämättä itse väärin, kun olin aika kiihtyneessä mielentilassa. Vaimo sanoi, että hän ei voi sille mitään, mitä hänen lapsensa puhuvat kodin ulkopuolella. Sitten hän yhtä äkkiä vaihtoi puheenaihetta ja oli jo kauan halunnut keskustella kanssani siitä, miten silloin aikanaan tein väärin, kun vein vanhemman lapseni hoitoon hoitaessani vauvaa kotona. Tai miten lasten itsetunto vääristyy, kun en pue heitä kunnolla, vaan he joutuvat aina käyttämään toisten vaatteita. Lisäksi tuli myös urputusta siitä, että käytin lomastani puolison kanssa kahdenkeskeiseen aikaan niin ja niin monta prosenttia ja tietääkö puolisoni, mitä on olla äiti! Siis aivan tuulesta temmattuja syytöksiä. Tietysti uupuneena aloin itkeä ja säälitellä, kuinka olen huono äiti jne.
Veljeni vaimo oli huomauttanut vaatteista ja muista vain sen vuoksi, koska välittää lapsistani niin paljon. Aivan, eihän hän ole vaivautunut edes tapaamaan heitä edellisen syysloman jälkeen. Että tällaista...
Vastaukset 30
Vanhimmat
tämä nyt ei liity perusasiaan, mutta siis mitä? Veit vanhemman lapsesi hoitoon, kun itse hoidit vauvaa kotona??? Miten äiti voi tehdä omalle lapselleen noin? En voi ymmärtää.
liity aiheeseen, mutta se saattaa olla jopa palvelus lapselle, joka ikävystyy kotona. Lapset tarvitsevat virikkeitä ja ikätoverienkin seuraa, mitä vauvaa hoitava äiti ei voi aina välttämättä tarjota.
Miksi hemmetissä päiväkotiin? Miksei äiti voisi rahdata perseensä ylös sohvalta ja viedä lasta kerhoon tai lähipuistoon? Ainakin pk-seudulla, jossa ap tuntuu asuvan tekstin perusteella, on kaiken maailman asukaspuistoja satutunteineen, kerhoja, MLL:n liikuntapiirejä jne. Miksi kuormittaa päivähoitojärjestelmää ja viedä paikka sellaiselta lähitarhasta, jonka vanhempi oikeasti tarvitsee päivähoitoa työnsä vuoksi. Tuliko sinulle yllätyksenä, että päivähoitojärjestelmä on kehitetty alun alkaen työelämää varten - ei lapsen tarpeisiin. Ja tuliko sinulle yllätyksenä, että yhteiskunta kustantaa ison osan jokaisen lapsen päivähoitopaikasta. Vanhempien maksettavaksi jää käytännössä ruokalasku.
Niin minulla ei itselläni ole lapsia, eikä seurustelukumppaneilla ole ollut, mutta olen päässyt läheltä seuraamaan muiden lapsellisia elämää, sekä myös ihan näitä ns. perusperheitä joissa tosin lapsiluku ei ole ollut se kaksi vaan yksi tai useampia.
Mitä nyt seurannut niin samoja ongelmia ja ilonhetkiä kaikissa perheissä on oli kokooonpano sitten mikä vain.
Olen itse kovin värikkäinkin sanankääntein kertonut ja perustellut omaa elämäntyyliäni, joka alunalkaen oli valtaväestön mukainen aina kolmikymppiseksi.
Tiettyyjen ihmisten puheet tms. on paras vain jättää omaan arvoonsa, ja joskus etäisyyden otto paras tai ainakin sillä hetkellä hyvästä.
Ei muuta kuin kovasti tsemppiä teille elämään ja mukavaa Kesää!
Tekisipä mieli kuulla toinenkin puoli tästä tarinasta. Et aivan täyspäiseltä vaikuta itsekään ja tuskin kukaan normaalilla järjellä varustettu vanhempi on niin idiootti, että käyttää tuollaisia pimppitermejä lastensa kuullen.
Keneltäpä muilta penskat on voineet tuollaisia termejä oppia kuin vanhemmiltaan. Ei todellakaan vaikuta ihan täyspäiseltä ainakaan kyseinen naikkonen. Ei hän ole mikään arvostelemaan kenenkään äitiyttä, jos mun lapset jäis kiinni tuollaisesta kielen käytöstä ja siitä, että olen arvostellut lasten kuullen muita ihmisiä. Kyllä se omaan nilkkaan jossain vaiheessa osuu moinen käytös.
Voimia sinne. Toivottavasti asiat selviää.
selvää, että lapset toistelevat sitä, mitä ovat kotona kuulleet. Perin ikäväähän tuo on, vielä kun sukulaiset ovat kyseessä. Itse en kyllä päästäisi tuollaisia ihmisiä lähellekään omia lapsiani ilman että olen itse läsnä. Veljesi vaimolla ei lisäksi ole mitään oikeutta arvostella lastesi pukemista tai päiväkodissa käyntiä, olit lesbo tai et. Puolisoasiaakaan hänellä ei pitäisi olla sanottavaa, ellei hänellä ole jotain todisteita siitä, että puolisosi kokemattomuus äitinä jollakin tapaa vahingoittaisi lapsia. Itse yrittäisin sinuna pysyttäytyä mahdollisimman kaukana koko perheestä silloin, kun se on suinkin mahdollista. Voit tietenkin vielä keskustellla aiheesta veljesikin kanssa, mutta todennäköisesti hän kuitenkin vaikeassa tilanteessa päätyy asettumaan vaimonsa puolelle.
Tässä oli nyt sitten taustalla tällainenkin juttu (äitini kertoi), että aikanaan veli ja hänen vaimonsa pyysivät minua ja silloista miestäni kummeiksi heidän toiselle lapselleen. Pohdin silloin kirkosta eroamista, ja sanoin heille, että en ole varmasti paras mahdollinen valinta, koska olen eroamassa kirkosta. Veli ja hänen vaimonsa sanoivat, että asia on OK ja he valitsevat jonkun toisen kummin. En kuitenkaan saanut erottua kirkosta ja nyt toisaalta haluan olla mukana, jos meidänkin oikeudet alkaisivat siellä vähitellen toteutua.
Nyt joku (epäilen veljeni vaimoa) on ystävällisesti kertonut lapsilleen, että tätiä kyllä kysyttiin toisen lapsen kummiksi, mutta hän ei HALUNNUT! 8-vuotias tyttö oli osannut myös selittää, että valehtelin kirkosta eroamisen voidakseni välttyä hänen elämäänsä osallistumiselta kummiuden myötä. Ja nyt ilmeisesti veljenikin on raivoissaan asiasta.
Tämän lisäksi veljeni vaimo oli soittanut suutaan jostakin tilanteesta, jossa käyttäydyin epäasiallisesti, koska näyttäydyn ilman rintaliivejä hänen ja hänen aviomiehensä nähden. Voi kamalaa, kyseessähän on oma veli... Kaikkensa he tekevät!
Siis ilman rintaliivejä ololla tarkoitan sitä, että en kerran muistanut pukea kiireessä paitaa ylleni, kun kävelin saunasta omalle vaatekaapilleni. Tissit vilahti, voi kamalaa!
sun ei pidä kertoa näitä asioita täällä.Olisko sun hyvä harkita jotain ammattiapua jonka kanssa käydä läpi näitä asioita ja etsiä ratkaisua sun ja veljes perheen konfliktiin?
Toki avautuminen auttaa aina vähän,mut tää on mun mielestä niin henkilökohtaista ja ehkä tunnistettavaakin ettei kuulu tänne.
tässä ihan pohtia, ovatkohan omat veljeni nähneet tissini. Voi olla. En pitäisi sitä minään ihmeenä.
Palatakseni asiaan, kuulostaa siltä, että teillä on melko konservatiivinen suku tai ainakin veljesi vaimo on sitä. Ikävintä tuossa on oikeastaan se, että he opettavat lapsensa vihaamaan. Meille ei lapsena olisi tuollaisia juttuja (kummiudesta kieltäytymisestä) kerrottu, vaikka ne olisivatkin totta, ja itsekin olen sillä kannalla, että lapsen tunteita tulisi säästää, oli vanhemman suhde toiseen mikä hyvänsä. Kummiuskin on asia, josta tulisi voida kieltäytyä vakaumuksellisista syistä ilman mitään porua, eikä kummi ole ainoa aikuinen vanhempien lisäksi, joka on osa lasten elämää. Itselläni on samanlainen suhde niin kummilapsiin kuin muihinkin sukulaislapsiin. Jotkut tietenkin nostavat kummiuden korkeaan arvoon.
Kuulostaa tosiaan siltä, että he haluavat sulkea sinut ja perheesi lopullisesti pois elämästään. On ikävää, että vieläkin joillekin ihmisille homoseksuaalisuus on kuin rutto. Olen pahoillani puolestasi, että sinulla on sellaisia ihmisiä omassa suvussasi.
Kai nyt noita tarinoita on pilvin pimein. Höh! Tosin tuskin toi suku käy lesbopalstalla ja jos käy, niin pelkkää informaatiota tää on heille.
Niin no. Oli sitten ehkä oma vika. Ei aina tartte olla niin helevetin luomu.
En viitsinyt kirjoittaa uudelleen.
veljesi vaimo tiukkapipoinen kusipää.
Mutta se on totuus ja se sun on vain hyväksyttävä. Anna heidän olla, tiivistä perhettäsi, selitä lapsillesi asioita ettei heidän tarvitse olla tietämättömiä jos ja kun heille joku yhtä idiootti tulee selittämään kirkkovenejuttuja yms.
Kyllä se siitä tasoittuu ja ennen kaikkea, pitäkää perhe yhtä, puhukaa ja valistakaa lapsia että he eivät luule että teissä on jotain väärää jos joku tosiaan heillekkin siitä päätään aukoo.
Mitä tulee veljesi perheeseen, sulje heidät elämästänne pois. Sun ei tarvi koittaa mitään, sulla ei ole mikään pakko olla kiltti heille eikä edes tunnustaa heitä sukulaisiksi, itsehän ovat puolensa asiassa jo näyttäneet. Sä olet aikuinen ihminen ja saat elää elämääsi ja jos he eivät sitä hyväksy eivät he kuulu silloin sun elämäänkään.
Sulla alkaa toisenlainen elämä, aina se ei ole helppoa siksi muista puhua rakkaillesi ja antaa heidän puhua ja kysyä sinulta. Koska oikeasti, se että on onnellinen perhe ympärillä on suurempi voimavara kuin mikään. Silloin ei joku paskantärkee veljenvaimo tunnu kuule missään.
Tsemppiä ja ole vahva ja onnellinen.
Kyllä heissä on paljon väärää. Erittäin paljon väärää. Lapsi tarvitsee kasvaakseen isän ja äidin eikä mitään kahta biologisesti vaurioitunutta yksilöä. Mietipä itsekin! Olen aivan varma, että tiede löytää joku päivä syyn, minkä vuoksi jotkut yksilöt eivät saa syntyä terveinä. Jos Downin syndrooman riskiä lisää äidin korkea ikä, niin samanlainen selitys saadaan lääketieteeltä myös homoseksuaalisten taipumusten etymologiasta. Odotan innolla. Jos minulla olisi omia lapsia, kehottaisin heitä olemaan yhteydessä mahdollisimman kunnollisten ihmisten lasten kanssa.
Kerro lisää.
Äitini oli biologinen ihme. Hän sai minut juuri kuusikymmentä täytettyään. On tieteellisesti todistettu fakta, että tämä on johtanut minun homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalisuuden johdosta soutelen kaikki yöt kirkkoveneellä. Jopa talvella.
Minua ei saa päästää heteroiden jälkikasvun välittömään läheisyyteen.
Ghanalaisen tutkimuksen mukaan homoseksuaalisuus tarttuu myös pisaratartuntana yli-ikäisten äitien lapsiin.
Mä luulin, että mun vanhempani olivat hyväksyneet täysin parisuhteeni. Mutta kun tuli suhteen rekisteröinnin aika ja olisimme tarvinneet rahaa juhlan järjestämiseen, vanhempani ilmoittivat pitkän harkinnan jälkeen, etteivät koe tarpeelliseksi rahoittaa ELÄMÄNTAPAANI!! Sisko sai kyllä 6000 euroa häidensä laittamiseen, ja kun vauvoja on syntynyt, niin on lahjoitettu tolkuttoman kalliita lastenvaunuja, kestovaippasettejä, merkkivauvanvaatteita ym. Tosin onhan siskoni muutenkin maailman paras ihminen. Eipä sukukokoukseenkaan kutsuttu puoliskoani, minut vain.
hehe heh ... tuu alas sieltä, parishilton.
kaikkee kans.
vanhempieni hyväksyvän mut. Mutta nyt on silmät alkaneet aukenemaan. Vaikka ovat kiinnostuneita kumppanistani, lähettelevät terveisiä ja pyytelevät käymään, niin kuitenkaan en saa kertoa kenellekään (paitsi omille kavereille), että olen lepakko ja suhteessa naisen kanssa. Ja jos otan aihetta esiin, niin vaihtuu puheenaihe tai huone tyhjenee, lähtevät "karkuun". Eli tiettyä ongelmaa löytyy suhtautumisessa/hyväksymisessä.
Mietin vaan sitä päivää jos/kun muutamme yhteen. Ja minulla on tapana muuttaessa lähettää ne osoitteenmuutoskortit. :) Vanhemmat varmaan repivät hiuksensa päästä, mutta mitä sitten. Tää on mun elämäni, ei heidän. Mä en ala kenellekään selittelemään mitään. Nauran vaan taustalla. :)
ihmiset ei tarvi vanhemmiltaan rahaa mihinkään.
Pointtina kirjoittajalla ei ollut itse raha, vaan se, että sisko on suosiossa. Ja kirjoittaja itse on vanhemmilleen seksuaalisen suuntautumisen takia ei niin tärkeä enää. Ymmärsittekö? Taidatte olla vaan kateellisia (rahasta), kun ekana tuli mieleen tuo taloudellinen etuus. Ette siis nähnyt asiaa sen pidemmälle. Hävetkää. Olette todennäköisesti niitä lepakoita, jotka huutavat itselleen hyväksyntää, mutta silti itse tuomitsette sellaisen joka on erilainen kuin te.
Tuossahan on kyse kahdesta eri asiasta. Toinen tytär meni naimisiin ja toinen halusi rekisteröidä parisuhteensa. Lapsenlapset ovat myös tärkeitä. Siksi heille liikenee myös rahaa.
Suurissa häissä on kyse näyttämisen halusta. En itse näe järkeä sijoittaa noin suurta summaa kertakäyttöjuhliin. Sama meno jatkuu sukujuhlissa. Onkohan kirjoittaja Pohjanmaalta?
Soitin sitten kuitenkin veljelleni, jonka oletin viimeistään nyt kotiutuneen sieltä "maailman ääristä".
Alun alkaenkin veljeni kuulosti todella äreältä ja kiireiseltä. Kysyin suoraan, onko tämä minun seksuaalinen suuntautumiseni syynä siihen, että hänen perheensä on tehnyt ja puhunut sitä sun tätä. Veljeni sanoi, että lähtökohtaisesti heidän perheensä (huom! puhui koko perheen puolesta) mielestä siinä ei ole mitään väärää, jos poika tykkää pojasta tai tyttö tykkää tytöstä.
Veljeni on kuitenkin todella huolissaan lapsistani, jotka joutuvat käsittelemään liian suuria muutoksia, kun äiti käyttäytyy, miten käyttäytyy. Veljeni kysyi suoraan, että kun olet kerran heteroliitossakin ollut, että oliko miesten kanssa todellakin niin hirveää, että minun on täytynyt pudottaa pohja lasteni perusturvallisuudelta ja maailmankäsitykseltä. Lisäksi hän kysyi, olenko varma, että yhteiskunnan lait kulkevat käsi kädessä moraalin kanssa. Olihan Natsi-Saksassakin sallittua tappaa! Loppujen lopuksi hän ilmoitti, että voin tulla tapaamaan hänen lapsiansa heidän lapsuusaikanansa yksin, ilman puolisoani. Mutta mitään asiaa heille ei ole naispuolisten kumppanien kanssa. Esitti jopa, että hänen lapsiansa voidaan alkaa kiusata, jos kaverit saavat kuulla heidän tätinsä elävän "vaihtoehtoisesti". Lisäksi rivien välistä tuli, että olen huono äiti ja minun kuuluisi ottaa oppia hänen vaimostaan, joka on viettänyt vuosia lasten kanssa kotona tarjoten heille kuitenkin paljon virikkeitä ja kehittävää tekemistä ja perkele soikoon teki lisensiaatin työnsäkin siinä sivussa! Käski vielä miettiä, miltähän minusta tuntuu kaikki tämä sen jälkeen, kun aika jättää vanhemmistamme... Eli vihjaisi siihen, että lesbouteni on ollut kova pala kotipuolessakin.
Olen aivan sekaisin, enkä tiedä, pystynkö töihin kesäloman jälkeen. Olen paska äiti, seksivammainen, itsekäs paskapää ja muiden elämän tuhoava kiusankappale. :(
Näinhän se on, että nainen tekee miehen. Äiti kasvattaa pojan, josta vaimo voi muokata sitten mieleisensä. Jaksuja nyt kaikesta huolimatta.
vääristä ihmisistä, aikuinen ihminen. Sä haluat vaan olla marttyyri ja ole mun puolesta, mutta sulla on rakastava nainen, hyvät lapset, niin mitäs jos keskittyisit niin sen sijaan että koitat opettaa aikuiselle veljellesi mitä sen pitää ajatella. Se koittaa tehdä sitä samaa sulle ja näköjään onnistuu.
Aikuistu. Ei elämä ole noin paskaa kun lakkaat miettimästä mitä muut ajattelee, keskity perheeseesi ja auta lapsiasi ymärtämään asiat ennen kuin on liian myöhäistä. Älä ala uhriksi koska sulla ei siihen ole mitään syytä.
mielipide. Kyllä minuunkin ainakin koskisi, jos minulle rakkaata ihmiset kääntäisivät selkänsä, eikä siinä ole kyse mistään riippuvaisuudesta. Eivät ihmiset elä elämäänsä välittämättä muiden mielipiteistä, ei ainkaan läheisten. Se vain on ikävä fakta, ja kun toinen paljastuukin ulkokultaiseksi paskiaiseksi, sattuu ja kovaa. Voimia ap:lle.
mutta tarviiko siihen jäädä sitten rypemään ja koittamaan ihan kuin ap:n elämän onnellisuus olisi siitä riippuvainen mitä joku paskiainen on mieltä. Sukuaan ei voi valitettavasti valita mutta sen voi antaako heidän kävellä ylitsesi.
Kuinka monta kertaa sinä suosittelet että ap lähestyy veljeään ja saa palkaksi olon ettei ole edes elämänsä arvoinen?
Minä sanon että ihminen osaa voi ja saa tehdä valintansa miten elää ja keitä elämäänsä ottaa mukaan. Jos haluaa pilata päivänsä johonkin idioottiveljeen tai ihmiseen ylipäätään, on minusta yhtä tyhmä.
Vaikeaa kun rakkaat kääntää selän? Rakkaat ei käännä selkää, siinä on se ero.
Hänen pitäisi keskittyä perheeseensä ja antaa veljen perheinensä olla.
Ikävä suhtautuminen veljesi perheessä kerta kaikkiaan, ja valittettavan yleinen tarina. Ollaan valmiita teoriassa hyväksymään homoja, jotta voidaan lukeutua avarakatseisten ja suvaitsevaisten joukkoon, mutta oman läheisen kohdalla tilanne on toinen. Jos olet yhtään sukurakasta tyyppiä, on varmasti vaikea vain antaa olla ja vetäytyä takavasemmalle. Ymmärrän.
Ehdotan, että toimitat veljellesi tuhdin tietopaketin, Setalta ja Sateenkaariperheet ry:ltä löytyy esitettä jos minkämoista ja sympaattista kirjallisuuttakin löytyy. Esim. Marja-Leena Parkkisen Ulos kaapista (vai Kaapista ulos, en muista miten päin se meni...) Ja päälle vielä itse kirjoittamasi kirje, johon pistät kaikki rauhoittavat perustelut yksitellen. Perustelut siis siitä, että kyseinen "valintasi" ei vahingoita ketään ja olet sama ihminen kuin ennenkin, lapset eivät näe vanhempien välistä seksuaalista toimintaa yhtään sen enempää kuin keskivertoheteroperheissäkään, lapsia voidaan kiusata, mutta ei vanhempien heterosuhde kiusaamiselta ketään pelasta, tärkeintä on että lapsella on kotona turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Kysy veljeltäsi myös, olisiko hän valmis luopumaan elämänsä rakkaudesta (vaimostaan?) ihan vain siksi, että suku asiasta kakistelisi, vaikkei itse eikä tieteelliset tutkimuksetkaan näe asiassa mitään pahaa. Ja kysy, jos hän lasten edun nimissä on noin jyrkästi sisartaan vastaan eikä halua puolisoasi näkyville, millaisen kuvan hän toimillaan antaa erityisesti sinun lapsillesi, mutta myös omille lapsilleen, onko oikein sulkea joku suvusta tuolla tavalla. Ja tämän tietopläjäyksen jälkeen otat etäisyyttä, teet selväksi veljellesi, että yhteydenpitoa voidaan jatkaa, kun ovat valmiita katsomaan tosiasioita silmiin ja näkemään teidät sellaisena kuin todellisuudessa olette: tavallinen perhe.
Tsemppiä. Veljesi käy nyt jyrkkää, itsekästä (vaikka luuleekin olevansa lasten edun puolella) vaihetta läpi, mutta aika usein tuosta tilasta toipuu ennemmin tai myöhemmin. Hyvä asia on, että hän pohtii asiaa. Tulee varmasti järkiinsä jonain päivänä. Anna hänelle aikaa. Mutta oma perheesi olisi mielestäni hyvä sulkea tuosta vaikutuspiiristä tässä vaiheessa. Lapsesi, puolisosi ja sinä itse ette ole ansainneet tuota kohtelua, jota valitettavasti nyt olette joutuneet vastaanottamaan, eikä sitä ole syytä ottaa vastaan yhtään tämän enempää.