Syövästä toipuminen

yksi meistä

Mitä sanotte aiheesta syövästä toipuminen,kulkeeko siinä rintarinnan se ruumiillinen ja henkinen parantuminen?
Minulla mieliala vaihtelee
jotensakkin tuntuu,ettei fyysinen toipuminen olekaan ihan helppoa..
Kommentteja laidasta laitaan :)

79

3304

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • toivu henkisesti

      ikinä vaikka ruumiillisesti toipuisi

      • yksi meistä

        Kommenttisi oli hyvin lyhyt , onko tämä oma kokemuksesi ?
        Onko sinulla jo kauan siitä,kun sairastit syövän?

        Omalta kohdaltani syövästä on vajaa vuosi - enkä voi tietää kuinka pitkä aika on edessä mutta uskoisin,että vähitellen helpottaa henkinenkin puolikin.

        Uskon ja tiedän tämän kokeneena,että syöpä jättää mielenterveyteenkin jälkensä vaikka siitä toipuminen saattaa olla pitkä projekti.


      • Ira¤
        yksi meistä kirjoitti:

        Kommenttisi oli hyvin lyhyt , onko tämä oma kokemuksesi ?
        Onko sinulla jo kauan siitä,kun sairastit syövän?

        Omalta kohdaltani syövästä on vajaa vuosi - enkä voi tietää kuinka pitkä aika on edessä mutta uskoisin,että vähitellen helpottaa henkinenkin puolikin.

        Uskon ja tiedän tämän kokeneena,että syöpä jättää mielenterveyteenkin jälkensä vaikka siitä toipuminen saattaa olla pitkä projekti.

        joudun syömään Losec vatsalääkkeitä lopun elämääni.Ne loppuivat kesken.2 vuorokautta oksensin verta,ja väsytti tolkuttomasti.Päivystävältä lääkäriltä sain reseptin,ja nyt jo hieman hellittää.Heikkoon kuntoon veti,lääkäri epäili vatsassa olevia polyyppeja,uskoi kun sanoin etteivät ne aiuheuta verioksennuksia.


      • arvista ainakin
        Ira¤ kirjoitti:

        joudun syömään Losec vatsalääkkeitä lopun elämääni.Ne loppuivat kesken.2 vuorokautta oksensin verta,ja väsytti tolkuttomasti.Päivystävältä lääkäriltä sain reseptin,ja nyt jo hieman hellittää.Heikkoon kuntoon veti,lääkäri epäili vatsassa olevia polyyppeja,uskoi kun sanoin etteivät ne aiuheuta verioksennuksia.

        kun suihkuun menee,ja välillä sitä ajattelee jotta kunhan ei uusisi.
        Aika vaikea vakuuttaa itseään että syöpä olisi lopullisesti parantunut,on tietty joitalin vuosia.Muttei surrakkaan kannata etukäteen.Tulee jos on tullakseen,ja tänään olen "terve"


      • vesiripuli..
        Ira¤ kirjoitti:

        joudun syömään Losec vatsalääkkeitä lopun elämääni.Ne loppuivat kesken.2 vuorokautta oksensin verta,ja väsytti tolkuttomasti.Päivystävältä lääkäriltä sain reseptin,ja nyt jo hieman hellittää.Heikkoon kuntoon veti,lääkäri epäili vatsassa olevia polyyppeja,uskoi kun sanoin etteivät ne aiuheuta verioksennuksia.

        kerroit aikaisemmin et puhunut mitään verioksennuksesta..?


      • vesiripuli
        vesiripuli.. kirjoitti:

        kerroit aikaisemmin et puhunut mitään verioksennuksesta..?

        ettei voinut minnekkään lähteä ellei vessa ollut lähellä,nyt enään harvemmin.
        Kahtena yönä heräsin.kun meinasin tukehtua,veristä oksennusta suu täynnä,samoin tyynyliinat.Ei kovin häävi tunnelma yöllä pestä veristä vessaa.
        Tuli mieleeni olisiko se vatsahaava noista Voltaren kipulääkkeistä.mutta nyt on ohi muuta kun väsyttää armottomasti.


      • Vesiripuli/verioksenn.
        vesiripuli kirjoitti:

        ettei voinut minnekkään lähteä ellei vessa ollut lähellä,nyt enään harvemmin.
        Kahtena yönä heräsin.kun meinasin tukehtua,veristä oksennusta suu täynnä,samoin tyynyliinat.Ei kovin häävi tunnelma yöllä pestä veristä vessaa.
        Tuli mieleeni olisiko se vatsahaava noista Voltaren kipulääkkeistä.mutta nyt on ohi muuta kun väsyttää armottomasti.

        Onko sinulle tehty lainkaan gastroskopiaa, noiden oireiden vuoksi? Mitä olen lukenut, kohdallasi hoidetaan oireita, mutta ei tautia, nuo oireesi johtuvat selvittämättömistä syistä.


      • sekä myös
        Vesiripuli/verioksenn. kirjoitti:

        Onko sinulle tehty lainkaan gastroskopiaa, noiden oireiden vuoksi? Mitä olen lukenut, kohdallasi hoidetaan oireita, mutta ei tautia, nuo oireesi johtuvat selvittämättömistä syistä.

        rektoskopia.Ruokatorvessa on reikä josta maata mennessä pääsee ruoka valumaan takaisin suuhun.Polyyppeja llllöytyi myös hyvänlaatuisia.Ilmaa kertyy
        päivän aikana niin kuin olisin synnyttämään menossa,en tiedä mistä johtuu.
        Tuntuu etten jaksa enää mennä mihinkään lääkärille kun aina lyödään vaan losecresepti käteen.


      • saa apteekista?
        sekä myös kirjoitti:

        rektoskopia.Ruokatorvessa on reikä josta maata mennessä pääsee ruoka valumaan takaisin suuhun.Polyyppeja llllöytyi myös hyvänlaatuisia.Ilmaa kertyy
        päivän aikana niin kuin olisin synnyttämään menossa,en tiedä mistä johtuu.
        Tuntuu etten jaksa enää mennä mihinkään lääkärille kun aina lyödään vaan losecresepti käteen.

        Minulla on samantyylisiä vaivoja kuin sinullakin, söin Losecia vuosia, mutta nykyisin eri nimisiä lääkkeitä ,kun Losecia ei kai saa enää eikä ole vuosiin saanut, näin minulle on sanottu..?


      • Pillerin pyörittäjä
        saa apteekista? kirjoitti:

        Minulla on samantyylisiä vaivoja kuin sinullakin, söin Losecia vuosia, mutta nykyisin eri nimisiä lääkkeitä ,kun Losecia ei kai saa enää eikä ole vuosiin saanut, näin minulle on sanottu..?

        1. MITÄ LOSEC MUPS ON JA MIHIN SITÄ KÄYTETÄÄN

        Losec MUPSin vaikuttava aine on omepratsoli. Omepratsoli kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan protonipumpun estäjiksi. Losec MUPS vähentää hapon määrää vatsassa.
        laakeinfo.fi/


      • Ya-sivuilta
        Pillerin pyörittäjä kirjoitti:

        1. MITÄ LOSEC MUPS ON JA MIHIN SITÄ KÄYTETÄÄN

        Losec MUPSin vaikuttava aine on omepratsoli. Omepratsoli kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan protonipumpun estäjiksi. Losec MUPS vähentää hapon määrää vatsassa.
        laakeinfo.fi/

        Reseptilääkkeet (3) Tuote Hinta Tarjoushinta Vastaavat tuotteet Lääke-
        korvaus
        LOSEC MUPS 10 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 28
        Astrazeneca 23,95 €
        0,86 €/kpl
        LOSEC MUPS 20 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 100
        Astrazeneca 100,40 €
        1,00 €/kpl
        LOSEC MUPS 20 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 56
        Astrazeneca 58,81 €
        1,05 €/kpl
        www.yliopiston apteekki.fi


      • tietoa.
        Ya-sivuilta kirjoitti:

        Reseptilääkkeet (3) Tuote Hinta Tarjoushinta Vastaavat tuotteet Lääke-
        korvaus
        LOSEC MUPS 10 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 28
        Astrazeneca 23,95 €
        0,86 €/kpl
        LOSEC MUPS 20 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 100
        Astrazeneca 100,40 €
        1,00 €/kpl
        LOSEC MUPS 20 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 56
        Astrazeneca 58,81 €
        1,05 €/kpl
        www.yliopiston apteekki.fi

        Näköjään minulla väärä tieto, en tiedä miksi minulta vuosia sitten lopetettiin Losec ja sain muita tilalle. Onkohan se ollut joskus tilapäisesti pois markkinoilta, tai lopussa. Täytyypä kysyä sitä uudelleen, sillä muistaakseni se oli hyvä lääke. Vai onko muiden mielestä?


      • Ira¤
        Ya-sivuilta kirjoitti:

        Reseptilääkkeet (3) Tuote Hinta Tarjoushinta Vastaavat tuotteet Lääke-
        korvaus
        LOSEC MUPS 10 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 28
        Astrazeneca 23,95 €
        0,86 €/kpl
        LOSEC MUPS 20 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 100
        Astrazeneca 100,40 €
        1,00 €/kpl
        LOSEC MUPS 20 MG OHUTSUOLESSA HAJOAVA TABLETTI 56
        Astrazeneca 58,81 €
        1,05 €/kpl
        www.yliopiston apteekki.fi

        hyvä lääke.mutta aluksi kovin oli kallista.Sain rinnakkaislääkettä mutta se ei käynyt Nexinium muistaakseni.


      • ira¤meiltä joilta ri
        yksi meistä kirjoitti:

        Kommenttisi oli hyvin lyhyt , onko tämä oma kokemuksesi ?
        Onko sinulla jo kauan siitä,kun sairastit syövän?

        Omalta kohdaltani syövästä on vajaa vuosi - enkä voi tietää kuinka pitkä aika on edessä mutta uskoisin,että vähitellen helpottaa henkinenkin puolikin.

        Uskon ja tiedän tämän kokeneena,että syöpä jättää mielenterveyteenkin jälkensä vaikka siitä toipuminen saattaa olla pitkä projekti.

        vaikka syövästä toipuisikin,siitä jää epävarmuus elämän haavoittuvuudesta,ja tietty uusiutumisen pelko.


    • hoitojen jälkeen..

      oli sellainen tyhjä olo - henkinen käsittely alkoi vasta siinä vaiheessa.
      Sen hoitorumban aikana kai keskittyy siihen fyysiseen puoleen,psyykinen
      paraneminen alkaa sen jälkeen.

      Siinä vaiheessa tuli tarve puhua mitä on käynyt läpi,puhua ja taas puhua...
      Joskus tuli pelko että oliko hoidot riittäviä,olenko nyt tosiaan terve että syöpä on poissa.
      Mutta usko kun kerron,jonakin aamuna heräät ja huomaat että ensimmäinen ajatus ei enää ole syöpä
      Ja se on riemullinen tunne ja alkaa uskoa se on ohi, olen parantunut:))))

      • yksi meistä

        sinulle,tarkoituksenihan oli keskustella lähinnä henkisestä toipumisesta:)
        Olen nyös huomannut,että hoitojen jälkeen haluan puhua näistä,
        hoitojen aikaan henkinen puoli odottaa..


      • Ira¤
        yksi meistä kirjoitti:

        sinulle,tarkoituksenihan oli keskustella lähinnä henkisestä toipumisesta:)
        Olen nyös huomannut,että hoitojen jälkeen haluan puhua näistä,
        hoitojen aikaan henkinen puoli odottaa..

        jotta jo hoitojen aikaan pitäisi kiinnittää huomiota myös henkiseen puoleen,sitä varten voisi olla vaikka psykiatrinen sairaanhoitaja,se puoli kuitenkin jää kokonaan useimmiten hoitamatta,taitaa olla paikka kohtaista.


      • ei ollut ....
        Ira¤ kirjoitti:

        jotta jo hoitojen aikaan pitäisi kiinnittää huomiota myös henkiseen puoleen,sitä varten voisi olla vaikka psykiatrinen sairaanhoitaja,se puoli kuitenkin jää kokonaan useimmiten hoitamatta,taitaa olla paikka kohtaista.

        ..hoitojen aikana mitään ongelmia mielenterveyden kanssa
        Diagnoosi järkytti tietty ja olin leikkaukseen asti jotenkin pois tolaltani...
        Mutta hoitojen aikaan oloni oli jo hyvin helpottunut henkisesti

        Sitten hoitojen loputtua iski masennus ja hakeuduin terapiaan
        Hoitojen aikana olin ruumiillisesti heikoilla - mutta psyykisesti
        kuin liiankin hyvinvoiva
        Että ei kaikilla samanlaista.


      • Ira¤
        ei ollut .... kirjoitti:

        ..hoitojen aikana mitään ongelmia mielenterveyden kanssa
        Diagnoosi järkytti tietty ja olin leikkaukseen asti jotenkin pois tolaltani...
        Mutta hoitojen aikaan oloni oli jo hyvin helpottunut henkisesti

        Sitten hoitojen loputtua iski masennus ja hakeuduin terapiaan
        Hoitojen aikana olin ruumiillisesti heikoilla - mutta psyykisesti
        kuin liiankin hyvinvoiva
        Että ei kaikilla samanlaista.

        muutaman kerran psykologin kanssa keskustelemassa,muttei hän ymmärrä syövästä mitään-Käski herätyskellon soimaan puolen tunnin kuluttua,ja surra sen aikaa,ja sitten unohtaa koko sairauden.Tulipa mieleen mitäköhän siellä teen ja varmasti en enää mene.


      • hänen pitäisi
        Ira¤ kirjoitti:

        muutaman kerran psykologin kanssa keskustelemassa,muttei hän ymmärrä syövästä mitään-Käski herätyskellon soimaan puolen tunnin kuluttua,ja surra sen aikaa,ja sitten unohtaa koko sairauden.Tulipa mieleen mitäköhän siellä teen ja varmasti en enää mene.

        syövästä ymmärtää?
        Tarkoitan jos hait apua syövän aiheuttamaan masennukseen?


      • Elina K.
        Ira¤ kirjoitti:

        jotta jo hoitojen aikaan pitäisi kiinnittää huomiota myös henkiseen puoleen,sitä varten voisi olla vaikka psykiatrinen sairaanhoitaja,se puoli kuitenkin jää kokonaan useimmiten hoitamatta,taitaa olla paikka kohtaista.

        Meilahden syöpäpoliklinikalla ja ainakin minun henkinenkin puoli huomioitiin
        Olisin päässyt tarvittaessa puhumaan psygologin kanssa mutta en silloin tuntenut tarvetta sellaiseen.
        Riippuu varmaankin sairaalasta miten tämä asia on hoidettu.?


      • Inkoon
        hänen pitäisi kirjoitti:

        syövästä ymmärtää?
        Tarkoitan jos hait apua syövän aiheuttamaan masennukseen?

        reissu?

        Niin, onkologi on syövän asiantuntija, jolla ei ole koulutusta psykiatriaan, sama toisin päin.


      • kesälomalle.............
        Inkoon kirjoitti:

        reissu?

        Niin, onkologi on syövän asiantuntija, jolla ei ole koulutusta psykiatriaan, sama toisin päin.

        ..samoin tänne Inkoon läheisyyteen Raaseporiin, : kuntaliitosten myötä tähän yhdistyivät Tammisaari,Hanko,Pohja,Karjaa..

        Kotiseudulleni:-)))))


      • me ajelemme
        kesälomalle............. kirjoitti:

        ..samoin tänne Inkoon läheisyyteen Raaseporiin, : kuntaliitosten myötä tähän yhdistyivät Tammisaari,Hanko,Pohja,Karjaa..

        Kotiseudulleni:-)))))

        kahvittelemaan joka viikonloppu jonnekin lähelle Helsinkiä, viime viikonloppuna oli vuorossa Tammisaari, Hanko ja Karjaa.
        Sopiva matka ajaa autolla Helsingistä. Jos ilmat ovat ok lähdemme lauantai-aamuna Imatralle. Pitkähkö kahvittelureissu, mutta mikäs sen kauniimpaa kuin kotoinen kesäinen Suomi


    • joyder

      henkinen ja fyysinen toipuminen käsi kädessä. Isompi operaatio tehtiin 06/2004 ja vähän pienempi toinen 04/2008 syövän nimissä molemmat, ekaan sain sytot yms. ja tukanlähdöt ja kaikki mahdolliset ylimääräiset vaivat, toisesta selvisin jo rutiinilla.

      Palkakseni sain keskivaikean masennuksen, mutta senkin kanssa olen tehnyt töitä viimeiset puolitoista vuotta ja valoa risukasassa on. Olen saanut kirjastoni järjestykseen muiden ihmisten avulla ja voimia tehdä kaikenlaisia asioita. Toki tippumisiakin tulee aina välillä, mutta ne eivät enää ole niin kovia kolauksia kuin joskus silloin ennen.

      Nyt jo elämä naurattaa ja osaan olla onnellinen vähän vähemmästäkin ja ihanista kolmesta pienestä kummipojastani, sillä omaa perhettä minulla ei ole. Helppo ei ole tämä sairaus syöpä nimeltään ja sitä en toivo edes pahimmille vihollisilleni, mutta kaikessa pahasuopaisuudessaan se on avannut minulle myös hyviä ovia ja näen elämäni ihan uudessa paremmassa valossa. Oppia ikä kaikki ehkä näin.

      • on monia

        vakavia sairauksia.On tullut mietittyä jaksaisiko pyörätuolissa olla toisten autettavana,tai monta muuta tautia jossa jatkuva särky.Vaikka eipä syöpääkään kenellekkään haluaisi.


    • Poistettu on

      on ollut huonoja aikoja myöskin...henkisesti tuntuu välillä että on ihan loppu..pahimmoillaan olen ajatellut että eipä minulla täällä maan päällä ole enää kenellekkään mitään annettavaa, mutta onneksi tuo oli vain ohimenevää. Säikähdin jopa omia ajatuksiani tuolloin kun tuo tuli mieleen.
      Itselläni vaikuttaa mielialoihin myöskin nämä päälle pukkaavat ennenaikaiset vaihdevuodet joka keikuttaa mieltä kuin laiva myrskyssä. :)

      On herännyt kysymyksiä miksi juuri minä?,miksi reilu vuosi sitten kukaan lääkäri ei kertonut että tämä kasvain munasarjassani oli näkyvissä?, mitä sitten jos en tästä selviäkkään?, tuleeko syöpä jonnekkin muualle vaikka tästä paranenkin?...varmasti suurin osa syöpään sairastuneita käy noita asioita läpi, kuka mitenkin ja milläkin voimakkuudella.

      Itse olen ollut suht hyvässä kunnossa fyysisesti, kiitos hyvän yleiskuntoni ennen leikkausta ja hoitoja, mutta pääkopan kasassa pitämiseen on tarvittu paljon ponnisteluja ja niistäkin on jotenkuten selvitty tähän asti ja toivottavasti jatkossakin ja luulen että tulen käsittelemään tätä syöpääni vielä jonkin aikaa viimeisen hoidon jälkeenkin.

      • syöpä hoidettu

        mutta aina puolen vuoden välein sama jännitys,onko uusiutunut.Ikuinen seuralainen tämä on.


      • .,vcwqe45y6
        syöpä hoidettu kirjoitti:

        mutta aina puolen vuoden välein sama jännitys,onko uusiutunut.Ikuinen seuralainen tämä on.

        Parin päivän päästä rintasyöpä leikkaus. Minua peloittaa niin että vapisen. En osaa tehdä mitään. Elämäni hirvein aika. Pelottaa etukäteen ne hoidot, uusiutumisen riski. Tuntuu, että elämä luiskahti ohi. Käperryn nurkkaan ja itken ja huudan. Minä saastainen ruttonen syöpää sairastava. Mitkään sanat ei lohduta. Edessä on vain pimeys.


      • ira¤
        .,vcwqe45y6 kirjoitti:

        Parin päivän päästä rintasyöpä leikkaus. Minua peloittaa niin että vapisen. En osaa tehdä mitään. Elämäni hirvein aika. Pelottaa etukäteen ne hoidot, uusiutumisen riski. Tuntuu, että elämä luiskahti ohi. Käperryn nurkkaan ja itken ja huudan. Minä saastainen ruttonen syöpää sairastava. Mitkään sanat ei lohduta. Edessä on vain pimeys.

        vaikka nyt siltä tuntuukin.Suurinosa paranee,ja saa jatkaa töissään,sekä palata normaali arkeen.Usko leikkauksen jälkeen odotat hoitoihin pääsyä,jotta ne syöpäsolut kukistuvat.Helppoa se ei ole,mutta sinulle toivon voimia.Sinä selviät niin kuin me muutkin.Kirjoittele vaan on täällä monta kohtalotoveria,ja varmasti ymmärretään miltä tuntuu.Lääkärille kabbattaa kertoa pelostaan.Onhan tämä rankka sairaus,mutta hoitojen jälkeen helpottaa.Kaikkea hyvää sinulle jotta hoitosi menisi hyvin,ja saisit alkaa paranemaan,


      • risukko
        ira¤ kirjoitti:

        vaikka nyt siltä tuntuukin.Suurinosa paranee,ja saa jatkaa töissään,sekä palata normaali arkeen.Usko leikkauksen jälkeen odotat hoitoihin pääsyä,jotta ne syöpäsolut kukistuvat.Helppoa se ei ole,mutta sinulle toivon voimia.Sinä selviät niin kuin me muutkin.Kirjoittele vaan on täällä monta kohtalotoveria,ja varmasti ymmärretään miltä tuntuu.Lääkärille kabbattaa kertoa pelostaan.Onhan tämä rankka sairaus,mutta hoitojen jälkeen helpottaa.Kaikkea hyvää sinulle jotta hoitosi menisi hyvin,ja saisit alkaa paranemaan,

        Mutta kun alkoi tämä itkukausi. Tuntuu ettei tällä hetkellä saa mitään otetta siihen mielialaan jota jaksoin pitää yllä hoitojen ajan.

        Tietenkin alussa oli aivan hirveää mutta jotenkin sitä vain jaksoi. Mutta kun nyt olen lukenut näitä viestejä niin taitaa olla aika tavallista että tulee hoitojen jälkeen masennus. Minullakaan ei fyysinen kunto paljoakaan huonontunut hoitojen aikana. Kävin lenkillä joka päivä. Luin. Tukan lähtökään ei minuun alussa niin vaikuttanut. Pahinta oli kun joulun jälkeen huomasin, ettei ripsiväriä tartte enää laittaa, kun ei ole ripsiä eikä kulmakarvoja.

        Nyt kun hoidot on ohi, niin tuntee yhä enemmän itsensä joksikin kummajaiseksi. Vaikka saan kyllä kehujakin ulkonäöstäni. Tuli jonkun verran laihduttua! Mutta jotenkin nyt kaiken kokee voimakkaammin tukanlähdön ym.

        Vai onko se niin ettei sillä ollut silloin väliä kun taisteli syöpää vastaan. Ja nyt kun se ainakin hetkellisesti on takanapäin (toivon tietysti että pysyvästi) haluaisi mahdollisimman pian hiukset, ripset takaisin.

        Sen kyllä huomasin, ettei ihmiset jaksa eivätkä halua kohdata syöpään sairastunutta. On paljon helpompi jättää se puhelinsoitto väliin ja olla ajattelematta. Mutta niin kuin minun syöpälääkärini sanoi samalla kertaa kun diagnoosi kerrottiin. Minusta hän sanoi viisaasti: Sinun pitää nyt ajatella niin että syöpä on sairaus muiden sairauden joukossa. Nyt on tullut niin hyviä lääkkeitä että yhä useammat selviytyvät siitä siinä missä muistakin sairauksista selvitään.


      • ira¤
        risukko kirjoitti:

        Mutta kun alkoi tämä itkukausi. Tuntuu ettei tällä hetkellä saa mitään otetta siihen mielialaan jota jaksoin pitää yllä hoitojen ajan.

        Tietenkin alussa oli aivan hirveää mutta jotenkin sitä vain jaksoi. Mutta kun nyt olen lukenut näitä viestejä niin taitaa olla aika tavallista että tulee hoitojen jälkeen masennus. Minullakaan ei fyysinen kunto paljoakaan huonontunut hoitojen aikana. Kävin lenkillä joka päivä. Luin. Tukan lähtökään ei minuun alussa niin vaikuttanut. Pahinta oli kun joulun jälkeen huomasin, ettei ripsiväriä tartte enää laittaa, kun ei ole ripsiä eikä kulmakarvoja.

        Nyt kun hoidot on ohi, niin tuntee yhä enemmän itsensä joksikin kummajaiseksi. Vaikka saan kyllä kehujakin ulkonäöstäni. Tuli jonkun verran laihduttua! Mutta jotenkin nyt kaiken kokee voimakkaammin tukanlähdön ym.

        Vai onko se niin ettei sillä ollut silloin väliä kun taisteli syöpää vastaan. Ja nyt kun se ainakin hetkellisesti on takanapäin (toivon tietysti että pysyvästi) haluaisi mahdollisimman pian hiukset, ripset takaisin.

        Sen kyllä huomasin, ettei ihmiset jaksa eivätkä halua kohdata syöpään sairastunutta. On paljon helpompi jättää se puhelinsoitto väliin ja olla ajattelematta. Mutta niin kuin minun syöpälääkärini sanoi samalla kertaa kun diagnoosi kerrottiin. Minusta hän sanoi viisaasti: Sinun pitää nyt ajatella niin että syöpä on sairaus muiden sairauden joukossa. Nyt on tullut niin hyviä lääkkeitä että yhä useammat selviytyvät siitä siinä missä muistakin sairauksista selvitään.

        sinulle jotta hoidot ovat ohi.Hyvin tuttuja tunteita meistä varmasti useampi on tuntenut.Sitä vaan jotenkin hoitojen aikana sai kun ylimääräistä voimaa käydä läpi ne hoidot.Hoitojen jälkeen tulee tyhjyys,että siinäkö tämä olikin.Syöpäjärjestöstä saat tukihenkilön,jos haluat.Yritä ottaa päivä kerrallaan,niin sitä mennään,huomisesta ei huolta kannata ottaa.Voimia sinulle,ja siunausta.


      • risukko
        ira¤ kirjoitti:

        sinulle jotta hoidot ovat ohi.Hyvin tuttuja tunteita meistä varmasti useampi on tuntenut.Sitä vaan jotenkin hoitojen aikana sai kun ylimääräistä voimaa käydä läpi ne hoidot.Hoitojen jälkeen tulee tyhjyys,että siinäkö tämä olikin.Syöpäjärjestöstä saat tukihenkilön,jos haluat.Yritä ottaa päivä kerrallaan,niin sitä mennään,huomisesta ei huolta kannata ottaa.Voimia sinulle,ja siunausta.

        Kiitos sinulle ira kannustuksesta. Toivotaan että aurinko alkaa paistaa tannekin päin.

        Voimia myos itsesi elämään. Kun vain aina muistais elää sitä elämää eikä vain odoittais jotain???

        Tsemppiä kaikille ja kyllä tämä kirjoittelukin osaltaan auttaa pääsemään taas kiinni ns. normaalista elämästä.


    • Helmikuussa rintasyöpähoitoni olivat ohi siis tasan kaksi kuukautta sitten. Enpä ole sairauttani sen kummemmin mietiskellyt vaan elänyt elämääni ja nauttinut terveydestäni nyt täällä Hollannin kauniissa keväässä. Jo viime syksyllä mammon jälkeen kuullessani, että minulla on vasemassa rinnassa jotain häikkää, matkustin Saamokselle keräämään voimia enkä surrut tulevaa.

      Mielestäni elämä on annettu lahjaksi eikä sairastetun sairauden sureminen auta eteenpäin vaan päinvastoin. Mielestäni meille annettu aika on elettävä sovussa kuolevaisuutemme kanssa.

      Teen joka aamu viidentoista minuutin harjoitusohjelman, joka on taannut yläraajojen hyvinvoinnin. Ulkoilen paljon ja kävelen pitkiä matkoja sekä pyrin säännölliseen yöuneen. Olen syönyt pari viimeistä kuukautta Femar-lääkettä estrogeenihormoonitoiminnan säätöön ja päinvastoin kuin pelkäsin täysin ilman sivuoireita.

      En ole unohtanut seuraelämää vaan sitä on viimeaikoina ollut ihan liikaakin ; ) Rakastan kevättä ja terassielämää, ihmisten bongailua ja punaviiniä ja juustopaloja. Vietimme pääsiäisen Maastrichtissa ja vierailimme Vaalsissa kolmen valtakunnan kohtauspisteessä. Illalla kiertelimme Maastrichtin vanhaa kaupunkia nauttien vanhan ajan arkkitehtuurista. Kuvia matkastani galleriassani.

      En ole joutanut suremaan ja miksi surisin? Sain lahjan säästyin ehjänä enkä menettänyt mitään naiseuteeni liittyvää.

      Hoidot ovat ohi ja seuraava kontrolli kesäkuussa.

      Toivottavasti teillä muillakin olisi hyvä ja kevyt kevätmieli ; )

      Nelly62

      • syöpäp.-10

        melkein käy että olet noin ihanan positiivinen ihminen:)
        Kyllä minullakin on kevätmieltä ja olen luvannut itselleni matkan syksyllä..


      • risukko
        syöpäp.-10 kirjoitti:

        melkein käy että olet noin ihanan positiivinen ihminen:)
        Kyllä minullakin on kevätmieltä ja olen luvannut itselleni matkan syksyllä..

        Tuntui jotenkin tosi pahalta kun luin korpikirjailijan kertomusta, Mistä? Oliko se vain kirjoittamista, kirjoittamisen vuoksi. Itselläni oli munasarjasyöpä.

        Ensin 3 sytostaattihoitoa. Sitten leikkaus ja sen jälkeen kuusi kertaa sytostaatteja. Ei, ei todellakaan ollut helppoa. Nyt sanoivat syopä ohi, mut miten pitkään? Se tässä se vaikeus onkin. Kun on tää netti niin pystyy keräämään tietoa liian paljon jopa tästä syövästä.

        Ja se et ei ole niin helppoa kulkea kaduilla tai missä tahansa peruukki päässä. Jos se jollekin helppoa on niin valehtelee.

        Koettelee ainakin minua, mutta ehkä se kuuluu minun minäkuvan muodostamiseen uudelleen.


      • Nelly62
        risukko kirjoitti:

        Tuntui jotenkin tosi pahalta kun luin korpikirjailijan kertomusta, Mistä? Oliko se vain kirjoittamista, kirjoittamisen vuoksi. Itselläni oli munasarjasyöpä.

        Ensin 3 sytostaattihoitoa. Sitten leikkaus ja sen jälkeen kuusi kertaa sytostaatteja. Ei, ei todellakaan ollut helppoa. Nyt sanoivat syopä ohi, mut miten pitkään? Se tässä se vaikeus onkin. Kun on tää netti niin pystyy keräämään tietoa liian paljon jopa tästä syövästä.

        Ja se et ei ole niin helppoa kulkea kaduilla tai missä tahansa peruukki päässä. Jos se jollekin helppoa on niin valehtelee.

        Koettelee ainakin minua, mutta ehkä se kuuluu minun minäkuvan muodostamiseen uudelleen.

        Olen pahoillani jos loukkasin sinua.

        Kun sädehoitovaihe sairauteni hoidossa loppui ajattelin, että lopetan tänne kirjoittelemisen. Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä.

        Muista kuitenkin, minullakin oli syöpä!!! Se löydettiin ajoissa koska käyn säännöllisissä kontrolleissa. Nyt se on leikattu pois, en odota sen palaavan ja jos palaa se on sitten toinen juttu, sitä en kuitenkaan etukäteen sure.

        Ok, tänään täällä Hollannissa on ollut kaunis aurinkoinen päivä löhösin puolipukeissa päivällä parvekkeella ja illalla laitoin kynttilät palamaan parvekkeen pöydälle ja nautin pari lasillista punaviiniä. Tiedätkö punaviini on tutkimusten mukaan kohtuudella nautittuna hyvin terveellistä.

        Hyvää viikonloppua sinulle.


      • risukko
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen pahoillani jos loukkasin sinua.

        Kun sädehoitovaihe sairauteni hoidossa loppui ajattelin, että lopetan tänne kirjoittelemisen. Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä.

        Muista kuitenkin, minullakin oli syöpä!!! Se löydettiin ajoissa koska käyn säännöllisissä kontrolleissa. Nyt se on leikattu pois, en odota sen palaavan ja jos palaa se on sitten toinen juttu, sitä en kuitenkaan etukäteen sure.

        Ok, tänään täällä Hollannissa on ollut kaunis aurinkoinen päivä löhösin puolipukeissa päivällä parvekkeella ja illalla laitoin kynttilät palamaan parvekkeen pöydälle ja nautin pari lasillista punaviiniä. Tiedätkö punaviini on tutkimusten mukaan kohtuudella nautittuna hyvin terveellistä.

        Hyvää viikonloppua sinulle.

        Hei vaan sulle. En tiedä miten ja pitkäänkö olet tänne kirjoitellut. Poistettiinko sinulta rinnat? Haluaisin kuulla mitä sinulle tehtiin.

        Tosin minulla oli pahempi syöpä. Mut elossa vielä. Ja toivon todella et se ei ilmaannu uudelleen.

        Minun asiani ei ole puhua tänne kivoista päivistä tai muutenkaan paskaa. Jos joku sitä jaksaa tehdä niin ok Olen ihminen joka haluaa kuulla faktat ja mistä toivuttiin.


      • risukko
        risukko kirjoitti:

        Hei vaan sulle. En tiedä miten ja pitkäänkö olet tänne kirjoitellut. Poistettiinko sinulta rinnat? Haluaisin kuulla mitä sinulle tehtiin.

        Tosin minulla oli pahempi syöpä. Mut elossa vielä. Ja toivon todella et se ei ilmaannu uudelleen.

        Minun asiani ei ole puhua tänne kivoista päivistä tai muutenkaan paskaa. Jos joku sitä jaksaa tehdä niin ok Olen ihminen joka haluaa kuulla faktat ja mistä toivuttiin.

        Tiedätkö ei me olla täällä yhtään tyhmempiä kuin, joku joka on muuttanut Hollantiin. Ehkä se on niin että Ne jotka muuttaa pois Suomesta kuvittelevat olevansa fiksumpia. Tiedätkö ei aurinko tuo fiksuutta vaan päinvastoin.

        Fiksuus on sisäinen juttu ei se tule ulkoisista tekijöistä jos puhutaan älykkäistä ihmisistä. Sry olen pahoillani.


      • Missä empatia?
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen pahoillani jos loukkasin sinua.

        Kun sädehoitovaihe sairauteni hoidossa loppui ajattelin, että lopetan tänne kirjoittelemisen. Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä.

        Muista kuitenkin, minullakin oli syöpä!!! Se löydettiin ajoissa koska käyn säännöllisissä kontrolleissa. Nyt se on leikattu pois, en odota sen palaavan ja jos palaa se on sitten toinen juttu, sitä en kuitenkaan etukäteen sure.

        Ok, tänään täällä Hollannissa on ollut kaunis aurinkoinen päivä löhösin puolipukeissa päivällä parvekkeella ja illalla laitoin kynttilät palamaan parvekkeen pöydälle ja nautin pari lasillista punaviiniä. Tiedätkö punaviini on tutkimusten mukaan kohtuudella nautittuna hyvin terveellistä.

        Hyvää viikonloppua sinulle.

        "Miksikö,...siksi, että kun ITSE on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä. "

        Ja tämä sinun pitää tulla kertomaan tänne syöpäpotilaiden palstalle. Kuulostaa aika pahalta. Jos et jaksa "inspata" niin ehkä silloin todellakin kannattaa miettiä palstanvalintaa ja mitä suustaan möläyttelee. Mites tukihenkilötoiminta, mites siellä inspaat ;-) ?


      • ira¤
        Missä empatia? kirjoitti:

        "Miksikö,...siksi, että kun ITSE on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä. "

        Ja tämä sinun pitää tulla kertomaan tänne syöpäpotilaiden palstalle. Kuulostaa aika pahalta. Jos et jaksa "inspata" niin ehkä silloin todellakin kannattaa miettiä palstanvalintaa ja mitä suustaan möläyttelee. Mites tukihenkilötoiminta, mites siellä inspaat ;-) ?

        ihmiset suhtautuvat..Toiset pitävät jotta hoitojen jälkeen ovat parantuneet,toiset jotta ainekin joksikin aikaa.


      • ira¤
        ira¤ kirjoitti:

        ihmiset suhtautuvat..Toiset pitävät jotta hoitojen jälkeen ovat parantuneet,toiset jotta ainekin joksikin aikaa.

        tehnyt pesänsä meidän ikkunan yläpuolelle.


      • 22
        ira¤ kirjoitti:

        tehnyt pesänsä meidän ikkunan yläpuolelle.

        Onko siellä Hesan hulinassa lintu pesiytynyt talon seinälle? Eipä uskoisi, jos et olisi kertonut. Siellä kovassa metelissä ja pörinässäkö..


      • ira¤
        22 kirjoitti:

        Onko siellä Hesan hulinassa lintu pesiytynyt talon seinälle? Eipä uskoisi, jos et olisi kertonut. Siellä kovassa metelissä ja pörinässäkö..

        ovat metsään päin,siellä ei ole muita taloja.Toisessa päässä taloa manee tuhansia autoja Prisman tavarataloon joka on muutaman sadan metrin päässä,ja ostari tien toisella puolella.


      • syöpäp.-10
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen pahoillani jos loukkasin sinua.

        Kun sädehoitovaihe sairauteni hoidossa loppui ajattelin, että lopetan tänne kirjoittelemisen. Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä.

        Muista kuitenkin, minullakin oli syöpä!!! Se löydettiin ajoissa koska käyn säännöllisissä kontrolleissa. Nyt se on leikattu pois, en odota sen palaavan ja jos palaa se on sitten toinen juttu, sitä en kuitenkaan etukäteen sure.

        Ok, tänään täällä Hollannissa on ollut kaunis aurinkoinen päivä löhösin puolipukeissa päivällä parvekkeella ja illalla laitoin kynttilät palamaan parvekkeen pöydälle ja nautin pari lasillista punaviiniä. Tiedätkö punaviini on tutkimusten mukaan kohtuudella nautittuna hyvin terveellistä.

        Hyvää viikonloppua sinulle.

        mielestäni jokainen saa kirjoittaa mielipiteensä tänne ja jakaa ilot niin kuin myös surut:)
        Sinä NELLY 62.olet voittanut syövän ja olet siitä onnellinen,miksi et saisi tuoda iloasi julki?
        Minä luen paljon mieluummin
        näitä positiivisia viestejä,joissa hoidot saanut potilas kertoo parantuneensa,
        kuin tätä ainaista valitusta että'syöpäni uusii kuitenkin joskus,ei se tähän jää..'

        Tottakai rintasyöpäkin voi josku uusia,jopa sellainen,mikä on löydetty ajoissa: mutta miksi pitäisi vain odottaa uusiutumista ja unohtaa elää?

        Itse odotan aikaa ja elämää syövän jälkeen,luotan hoitoihin jotka saan,ETTÄ NE PARANTAA MINUT .
        Syöpääni ei löydetty yhtä varhaisessa vaiheessa kuin sinulta Nelly62,gradus oli 3 ja kainaloon levinnyt ,koko rinta jouduttiin poistamaan:
        rinnan poistoakaan en sen enempää sure, sitten kun on ajankohtaista,minulle tehdään uusi rinta.

        Hyvää jatkoa kaikille syöpää sairastaville ja siitä parantuneille,kirjoita jatkossakin Nelly62,kirjoituksesi ovat minulle positiivista terapiaa:-))))


      • syöpäp.-09
        syöpäp.-10 kirjoitti:

        mielestäni jokainen saa kirjoittaa mielipiteensä tänne ja jakaa ilot niin kuin myös surut:)
        Sinä NELLY 62.olet voittanut syövän ja olet siitä onnellinen,miksi et saisi tuoda iloasi julki?
        Minä luen paljon mieluummin
        näitä positiivisia viestejä,joissa hoidot saanut potilas kertoo parantuneensa,
        kuin tätä ainaista valitusta että'syöpäni uusii kuitenkin joskus,ei se tähän jää..'

        Tottakai rintasyöpäkin voi josku uusia,jopa sellainen,mikä on löydetty ajoissa: mutta miksi pitäisi vain odottaa uusiutumista ja unohtaa elää?

        Itse odotan aikaa ja elämää syövän jälkeen,luotan hoitoihin jotka saan,ETTÄ NE PARANTAA MINUT .
        Syöpääni ei löydetty yhtä varhaisessa vaiheessa kuin sinulta Nelly62,gradus oli 3 ja kainaloon levinnyt ,koko rinta jouduttiin poistamaan:
        rinnan poistoakaan en sen enempää sure, sitten kun on ajankohtaista,minulle tehdään uusi rinta.

        Hyvää jatkoa kaikille syöpää sairastaville ja siitä parantuneille,kirjoita jatkossakin Nelly62,kirjoituksesi ovat minulle positiivista terapiaa:-))))

        joka sana ja nostan hattua sinulle syöpäpotilas 2010 että olet ottanut positiivisen asenteen syöpääsi ja uskot että hoidot parantavat sinut:)))
        Samoja teitä kuljin viime vuonna ja nyt aloittelen syövän jälkeistä elämää,olen seurannut palstaa jonkin verran ja tälläinen Melly 62:n kirjoitus on kuin tuulahdus syövästä parantuneen ihmisen elämästä,
        hän ei ole jäänyt odottelemaan syövän uusiutumista vaan elää täysillä.
        Täällhän on heitäkin,jotka lähes joka kirjoituksessaan uhoavat että kyllä se uusii..ja sitä uusimista oottaessaan unohtavat elää:(
        Sitten jos ja kun syöpä todella uusiutuu,ymmärrän että tosiasian edessä kirjoitetaan tänne ja haetaan tukea.Tai sitten ei kirjoiteta,tukeahan saa muutenkin kuin täältä,kuten olen itsekkin saanut.

        Raspis on hyvä esimerkki positiivisesta asenteesta,vaikka hänellä on parantumaton syöpä,hän ottaa senkin asenteella: näin on käynyt,ruikuttaminen ei auta,eteenpäin elämässä niin kauan kuin elämää on:))

        Lähden positiivisin mielin kohti jatkoelämääni,jätän vähitellen nämä syöpäpalstojen selailut,kontrollien aikaan saatan käydä kertomassa uutiseni.

        Hyvää jatkoa kaikille ,ennenkaikkea uusille syöpäpotilaille:-)))-

        Terv.Anneli S. syöpäpotilas vm.2009.


      • ira¤
        syöpäp.-09 kirjoitti:

        joka sana ja nostan hattua sinulle syöpäpotilas 2010 että olet ottanut positiivisen asenteen syöpääsi ja uskot että hoidot parantavat sinut:)))
        Samoja teitä kuljin viime vuonna ja nyt aloittelen syövän jälkeistä elämää,olen seurannut palstaa jonkin verran ja tälläinen Melly 62:n kirjoitus on kuin tuulahdus syövästä parantuneen ihmisen elämästä,
        hän ei ole jäänyt odottelemaan syövän uusiutumista vaan elää täysillä.
        Täällhän on heitäkin,jotka lähes joka kirjoituksessaan uhoavat että kyllä se uusii..ja sitä uusimista oottaessaan unohtavat elää:(
        Sitten jos ja kun syöpä todella uusiutuu,ymmärrän että tosiasian edessä kirjoitetaan tänne ja haetaan tukea.Tai sitten ei kirjoiteta,tukeahan saa muutenkin kuin täältä,kuten olen itsekkin saanut.

        Raspis on hyvä esimerkki positiivisesta asenteesta,vaikka hänellä on parantumaton syöpä,hän ottaa senkin asenteella: näin on käynyt,ruikuttaminen ei auta,eteenpäin elämässä niin kauan kuin elämää on:))

        Lähden positiivisin mielin kohti jatkoelämääni,jätän vähitellen nämä syöpäpalstojen selailut,kontrollien aikaan saatan käydä kertomassa uutiseni.

        Hyvää jatkoa kaikille ,ennenkaikkea uusille syöpäpotilaille:-)))-

        Terv.Anneli S. syöpäpotilas vm.2009.

        voi verrata esim.diabetekseen,verenpainetautiin,tai vaikkapa reumaan,tai epilepsiaan.Niistä kun jonkun saa rauhoittumaan lääkkeillä,mutta tosi harvoin paranee kokonaan.


      • 20+11
        ira¤ kirjoitti:

        voi verrata esim.diabetekseen,verenpainetautiin,tai vaikkapa reumaan,tai epilepsiaan.Niistä kun jonkun saa rauhoittumaan lääkkeillä,mutta tosi harvoin paranee kokonaan.

        ..mutta esim.rintasyövästä paranee nykyhoidoilla yli 90% ja nämä uudet lääkkeet nostavat vielä paranemis prosenttia:)

        Moni muu syöpä on huomattavasti hankalampi hoitaa,kokemusta on siitäkin.


      • Minä minä
        syöpäp.-10 kirjoitti:

        mielestäni jokainen saa kirjoittaa mielipiteensä tänne ja jakaa ilot niin kuin myös surut:)
        Sinä NELLY 62.olet voittanut syövän ja olet siitä onnellinen,miksi et saisi tuoda iloasi julki?
        Minä luen paljon mieluummin
        näitä positiivisia viestejä,joissa hoidot saanut potilas kertoo parantuneensa,
        kuin tätä ainaista valitusta että'syöpäni uusii kuitenkin joskus,ei se tähän jää..'

        Tottakai rintasyöpäkin voi josku uusia,jopa sellainen,mikä on löydetty ajoissa: mutta miksi pitäisi vain odottaa uusiutumista ja unohtaa elää?

        Itse odotan aikaa ja elämää syövän jälkeen,luotan hoitoihin jotka saan,ETTÄ NE PARANTAA MINUT .
        Syöpääni ei löydetty yhtä varhaisessa vaiheessa kuin sinulta Nelly62,gradus oli 3 ja kainaloon levinnyt ,koko rinta jouduttiin poistamaan:
        rinnan poistoakaan en sen enempää sure, sitten kun on ajankohtaista,minulle tehdään uusi rinta.

        Hyvää jatkoa kaikille syöpää sairastaville ja siitä parantuneille,kirjoita jatkossakin Nelly62,kirjoituksesi ovat minulle positiivista terapiaa:-))))

        "miksi et saisi tuoda iloasi julki?"

        Kyse ei olekaan siitä ettei saisi tuoda iloaan ilmi vaan jos tarkemmin kommentteja luet, siitä, että hän ei jaksa kuunnella toisten syöpälaiseten kertomuksia jotka, välttämättä eivät ole niin positiivisia- Älä sekoita kahta eri asiaa.


      • Kaikenlaisia
        Minä minä kirjoitti:

        "miksi et saisi tuoda iloasi julki?"

        Kyse ei olekaan siitä ettei saisi tuoda iloaan ilmi vaan jos tarkemmin kommentteja luet, siitä, että hän ei jaksa kuunnella toisten syöpälaiseten kertomuksia jotka, välttämättä eivät ole niin positiivisia- Älä sekoita kahta eri asiaa.

        Aivan niin, kyse ei ole positiivisuudesta vaan aivan muusta:

        "Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä."

        tuossa yllä on lainaus eli ei oikein inspaa muiden pelot ja valitukset

        Täällä on lupa valittaa ja kipuilla, olitpa Nelly mitä mieltä tahansa. Mitäs luet kun ei inspaa...


      • Nelly62
        Kaikenlaisia kirjoitti:

        Aivan niin, kyse ei ole positiivisuudesta vaan aivan muusta:

        "Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä."

        tuossa yllä on lainaus eli ei oikein inspaa muiden pelot ja valitukset

        Täällä on lupa valittaa ja kipuilla, olitpa Nelly mitä mieltä tahansa. Mitäs luet kun ei inspaa...

        Inspiraatio eli innoitus, ei innosta lukee pelosta ja tuskasta, se on empatiaa eli elän mukana tuntien myötäeläväni toisten kivussa ja koen lukemisesta pahaa oloa.

        Haluan nauttia elämästä parantumiseni jälkeen, haluan elää iloisten inspiraatioiden innoittamana.

        Tässä asian ydin, en loukkaannu teille jotka, ette minua ymmärrä. Kiitos teille, jotka elätte samalla aaltopituudella ; ))


      • Monia näkemyksiä
        Nelly62 kirjoitti:

        Inspiraatio eli innoitus, ei innosta lukee pelosta ja tuskasta, se on empatiaa eli elän mukana tuntien myötäeläväni toisten kivussa ja koen lukemisesta pahaa oloa.

        Haluan nauttia elämästä parantumiseni jälkeen, haluan elää iloisten inspiraatioiden innoittamana.

        Tässä asian ydin, en loukkaannu teille jotka, ette minua ymmärrä. Kiitos teille, jotka elätte samalla aaltopituudella ; ))

        Miten tuo pitäisi tulkita, olitko mukana tukihenkilönä tietylle potilasryhmälle. Tukihenkilön tulee olla riittävän vahva, että tuettava pystyy vapaasti purkamaan tunteitaan, niitä käsittelemättömiä ja terapeutti on vahva tuki,joka ne ottaa vastaan. Toipumisessa on tietyt vaiheet, kaikki eivät harppaa suoraan viimeiseen vaiheeseen, sinulla on myös käsittelemättömiä aiheita, vaikket sitä edes itsellesi myönnä. Olen opiskellut myös psykologiaa ja traumaattisen potilaan kohtaamista.


      • meitä on moneksi
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen pahoillani jos loukkasin sinua.

        Kun sädehoitovaihe sairauteni hoidossa loppui ajattelin, että lopetan tänne kirjoittelemisen. Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä.

        Muista kuitenkin, minullakin oli syöpä!!! Se löydettiin ajoissa koska käyn säännöllisissä kontrolleissa. Nyt se on leikattu pois, en odota sen palaavan ja jos palaa se on sitten toinen juttu, sitä en kuitenkaan etukäteen sure.

        Ok, tänään täällä Hollannissa on ollut kaunis aurinkoinen päivä löhösin puolipukeissa päivällä parvekkeella ja illalla laitoin kynttilät palamaan parvekkeen pöydälle ja nautin pari lasillista punaviiniä. Tiedätkö punaviini on tutkimusten mukaan kohtuudella nautittuna hyvin terveellistä.

        Hyvää viikonloppua sinulle.

        Oletko Nelly oikeasti pahoillasi. Mietin tuota sinun tapaasi esittää asioita. Ensiksikin sinähän et ole saanut muita syöpähoitoja kuin rinnan sädetyksen; sinä et siis edes tiedä mitä syöähoidot on. Kirjoitat myös, että syöpäsi löydettiin ajoissa, koska käyt säännöllisissä kontrolleissa, moni sairastuu syöpään niin nuorena, ettei ole ollut edes mahdollisuutta päästä mihinkään kontrolleihin.
        Lisäksi tämä lause sinun viestistäsi: En ole joutanut suremaan ja miksi surisin? Sain lahjan säästyin ehjänä enkä menettänyt mitään naiseuteeni liittyvää
        Tästä voimme jokainen muodostaa oman käsityksemme sinusta.


      • Minä minä
        Nelly62 kirjoitti:

        Inspiraatio eli innoitus, ei innosta lukee pelosta ja tuskasta, se on empatiaa eli elän mukana tuntien myötäeläväni toisten kivussa ja koen lukemisesta pahaa oloa.

        Haluan nauttia elämästä parantumiseni jälkeen, haluan elää iloisten inspiraatioiden innoittamana.

        Tässä asian ydin, en loukkaannu teille jotka, ette minua ymmärrä. Kiitos teille, jotka elätte samalla aaltopituudella ; ))

        "se on empatiaa eli elän mukana tuntien myötäeläväni toisten kivussa ja koen lukemisesta pahaa oloa. "

        Nii, ja se on taas sitä minä minä -ajattelua. Eli et jaksa kuunnella toisten pelkoja ja surua kun SINUA ei innosta. Kantsisiko sitten pysytellä ihan omissa ketjuissa ja jättää nämä "häiritsevät" ei inspaavat tekstit lukematta. Pysyt itse lioisena ja tytyväisenä ja muut saavat kuulijakseen sellaiset joita "inspaa" :-)).Minun käsittääkseni empatia on sitä että kuuntelee mitä toisella on sanottavana, myötäelää niin iloissa kuin suruissakin. Ei siinä inspaamisesta ole kyse. Se että pistää päänsä pensaaseen toisten murheilta ei liity empatiaan muta kuin sillä tavalla että toisten asiat ja surut ei jaksa kiinnostaa. Silloin pitää vain pysyä sitten kommentteineen iloketjuissa joissa saa itse loistaa ;.)


      • syöpäp.-10
        meitä on moneksi kirjoitti:

        Oletko Nelly oikeasti pahoillasi. Mietin tuota sinun tapaasi esittää asioita. Ensiksikin sinähän et ole saanut muita syöpähoitoja kuin rinnan sädetyksen; sinä et siis edes tiedä mitä syöähoidot on. Kirjoitat myös, että syöpäsi löydettiin ajoissa, koska käyt säännöllisissä kontrolleissa, moni sairastuu syöpään niin nuorena, ettei ole ollut edes mahdollisuutta päästä mihinkään kontrolleihin.
        Lisäksi tämä lause sinun viestistäsi: En ole joutanut suremaan ja miksi surisin? Sain lahjan säästyin ehjänä enkä menettänyt mitään naiseuteeni liittyvää
        Tästä voimme jokainen muodostaa oman käsityksemme sinusta.

        puolestani olen onnellinen,että jokukaan meistä syöpäpotilaista pääsee hiukan helpommalla,itse saaan hoidot raskaimman kautta. - Mutta minun hoitojani ei helpottaisi yhtään se,että Nellykin olisi saanut yhtä raskaat hoidot kuin minä saan .

        Minä luen kyllä viestejä täällä,kaikki empatiani ovat vakavaa sairautta potevien puolella,haluan että he jaksaisivat kaiken mitä jaksettava on,samoin kuin itseni.

        Mutta jonkun jo aiemmin sairastaneen valituksia ja negatiivisia pelkoja syövän 'varmasta uusimisesta'en jaksa enää - se on itsensä ja muiden pelottelua joka on ihan turhaa.
        Ehkä hän saa siitä itselleen jotain - mutta ei anna muille mitään,aluksi olin hämilläni,sitten aloin ärsyyntymään,aina samaa..syöpäni uusii kuitenkin,,syöpäni on uusinut..ei ole uusinut vielä..yms.
        Hänen kirjoituksensa olen jo alkanut ohittaa,ettei siitä sen enempää.

        Nelly on kertonut oman kokemuksensa,iloinnut parantumisestaan ja varmasti tuntee empatiaa heitä kohtaan,jotka eivät vielä ole parantuneet.

        Miksi tänne ei saisi kertoa iloisia asioita elämästä: syövästä paraneminen on täällä iloisin asia,mitä voin lukea.
        Pitäisikö Nellynkin kirjoittaa negatiiviseen sävyyn:" ..minut hoidettiin mutta olen varma että syöpäni vielä uusii.." ja jäädä odottamaan sitä uusiutumista vuodeksi-kolmeksikin vuodeksi.

        Minä olen käynyt vasta yhden taxo-hoidon läpi ja se oli helppo,mitään sivuvaikutuksia en saanut.
        Mutta tiedän,että jatkossa niitäkin tulee,hiukset lähtevät,voin huonosti ja kaikkea sellaista.

        Mutta nyt kun tunnen itseni siltä osin täysin terveeksi,olen iloinen ja nautin elämästä ,vai pitäisikö minunkin nyt etukäteen surra tulevia sivuvaikutuksia,istua ja surra niitä ja jättää elämä siksi aikaa sivuun?
        Ja olla ihan varma,että saan kaikki mahdolliset sivuvaikutukset mitä voi olla?

        Sitten kun minun hoidot on ohi ja olen parantunut,en tiedä,uskallanko kertoa tänne siitä - iloita,että syöpäni saatiin pois?
        Vai pitääkö minunkin sitten vaan valittaa että hoidettiin se mutta ei kannata iloita,täytyy vaan odotella uusimista..:)
        Kommentteja.


      • Nelly62
        Monia näkemyksiä kirjoitti:

        Miten tuo pitäisi tulkita, olitko mukana tukihenkilönä tietylle potilasryhmälle. Tukihenkilön tulee olla riittävän vahva, että tuettava pystyy vapaasti purkamaan tunteitaan, niitä käsittelemättömiä ja terapeutti on vahva tuki,joka ne ottaa vastaan. Toipumisessa on tietyt vaiheet, kaikki eivät harppaa suoraan viimeiseen vaiheeseen, sinulla on myös käsittelemättömiä aiheita, vaikket sitä edes itsellesi myönnä. Olen opiskellut myös psykologiaa ja traumaattisen potilaan kohtaamista.

        No jaa, suutarin lapsilla ei välttämättä ole kenkiä vaikka kuinka lukisi psykologiaa ja traumaattisten potilaiden kohtaamista se ei tee ihmisestä empaattista. Empatia on myötäelämistä niin surussa kuin ilossakin. Nythän iloni ja onneni parantumisestani ei saisi näkyä, pitäisikö minun nuo onnen tunteeni kieltää?

        Kirjoittelemiseni ei löydä empaattista pohjaa kuin muutamilta ja se kertoo, että positiivisyys elää vaikka sitä yritetään negatiivisyydellä kieltää.

        Tulkitsen jyrkän positiivisen asenteeni arvostelun olevan itseasiassa arvostelijoiden itsensä kokema empatian vähäisyys silloinhan arvosteliaa yleensä kutsutaan kateeksi.

        Käsittelen asiani aina tärkeysjärketyksessä. Minua on aina kehuttu tehokkaaksi onganisoijaksi. Käsittelen asioitani mieheni kanssa hänellä kun on siihen riittävä koulutus.

        Mitä tulee vapaaehtoistyöhöni se on nyt ollut sairauteni myötä tämän talven katkolla ja viimeisimmät autettavat ovat olleet ylivelkaantuneita. En osallistu mielenterveystyön henkilökohtaiseen tukitoimintaan, siihen en katso olevani kykenevä.


      • Nelly62
        meitä on moneksi kirjoitti:

        Oletko Nelly oikeasti pahoillasi. Mietin tuota sinun tapaasi esittää asioita. Ensiksikin sinähän et ole saanut muita syöpähoitoja kuin rinnan sädetyksen; sinä et siis edes tiedä mitä syöähoidot on. Kirjoitat myös, että syöpäsi löydettiin ajoissa, koska käyt säännöllisissä kontrolleissa, moni sairastuu syöpään niin nuorena, ettei ole ollut edes mahdollisuutta päästä mihinkään kontrolleihin.
        Lisäksi tämä lause sinun viestistäsi: En ole joutanut suremaan ja miksi surisin? Sain lahjan säästyin ehjänä enkä menettänyt mitään naiseuteeni liittyvää
        Tästä voimme jokainen muodostaa oman käsityksemme sinusta.

        Olen oikeasti pahoillani. Onko ihmisen käytävä henkilökohtaisesti sairaudet läpi pahimman kautta kirkastuakseen paremmaksi?

        Olen todellakin onnellinen, että säästyin silpomisilta ja naiseuteni ei kärsinyt.

        Kun luet tätäkin ketjua huomaat kuinka naisille on tärkeää rinnat, hiukset ja silmäripset, sain kaikki nuo säilyttää, tuskani elin sairauteni alkuvaiheessa onneksi sain tehdä valintoja ja otin myös riskejä.

        Taivas on täällä Hollannissa pilvipoutainen ja aurinko paistaa lämpimästi, päästessään pilven varjosta esille ja karkuun ; )).


      • syöpäp.-10
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen oikeasti pahoillani. Onko ihmisen käytävä henkilökohtaisesti sairaudet läpi pahimman kautta kirkastuakseen paremmaksi?

        Olen todellakin onnellinen, että säästyin silpomisilta ja naiseuteni ei kärsinyt.

        Kun luet tätäkin ketjua huomaat kuinka naisille on tärkeää rinnat, hiukset ja silmäripset, sain kaikki nuo säilyttää, tuskani elin sairauteni alkuvaiheessa onneksi sain tehdä valintoja ja otin myös riskejä.

        Taivas on täällä Hollannissa pilvipoutainen ja aurinko paistaa lämpimästi, päästessään pilven varjosta esille ja karkuun ; )).

        tulen suurella todennäköisyydellä menettämään hoitojen aikana hiukseni,silmäripseni ym,mutta aikanaan ne kasvavat takaisin.
        Olen vielä suht.nuori syöpäpotilas ja tietenkin ulkonäkö ja naisellisuus ovat minulle tärkeitä,mutta se,että menetin toisen rintani on hinta siitä,että voin parantua:)
        Ja minulle on luvattu että poistetun tilalle tehdään uusi rinta,tämä on vain väliaikainen aika elämässäni ja puolisoni ja lapsieni kanssa olemme yhtämieltä:
        he ovat onnellisia että saavat pitää minut,oli yksi tai kaksi rintaa.
        Rinnan poistoon minulla ei ollut vaihtoehtoa,se oli girurgin päätös saadakseen kaiken leikattua pois.

        Täällä Suomessakin on ihana aurinkoinen kevät päivä,nyt menemme piiiitkälle pyöräily lenkille,terveisetHollantiin:)


      • riittää
        syöpäp.-10 kirjoitti:

        tulen suurella todennäköisyydellä menettämään hoitojen aikana hiukseni,silmäripseni ym,mutta aikanaan ne kasvavat takaisin.
        Olen vielä suht.nuori syöpäpotilas ja tietenkin ulkonäkö ja naisellisuus ovat minulle tärkeitä,mutta se,että menetin toisen rintani on hinta siitä,että voin parantua:)
        Ja minulle on luvattu että poistetun tilalle tehdään uusi rinta,tämä on vain väliaikainen aika elämässäni ja puolisoni ja lapsieni kanssa olemme yhtämieltä:
        he ovat onnellisia että saavat pitää minut,oli yksi tai kaksi rintaa.
        Rinnan poistoon minulla ei ollut vaihtoehtoa,se oli girurgin päätös saadakseen kaiken leikattua pois.

        Täällä Suomessakin on ihana aurinkoinen kevät päivä,nyt menemme piiiitkälle pyöräily lenkille,terveisetHollantiin:)

        Todella hieno asenne!
        "puolisoni ja lapsieni kanssa olemme yhtämieltä:
        he ovat onnellisia että saavat pitää minut, oli yksi tai kaksi rintaa."

        Juuri näin se on, ei turhia rutinoita.

        Oikein hyvää jatkoa ja uudesta rinnasta tulee varmasti menetetyn veroinen.


      • ira¤
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen oikeasti pahoillani. Onko ihmisen käytävä henkilökohtaisesti sairaudet läpi pahimman kautta kirkastuakseen paremmaksi?

        Olen todellakin onnellinen, että säästyin silpomisilta ja naiseuteni ei kärsinyt.

        Kun luet tätäkin ketjua huomaat kuinka naisille on tärkeää rinnat, hiukset ja silmäripset, sain kaikki nuo säilyttää, tuskani elin sairauteni alkuvaiheessa onneksi sain tehdä valintoja ja otin myös riskejä.

        Taivas on täällä Hollannissa pilvipoutainen ja aurinko paistaa lämpimästi, päästessään pilven varjosta esille ja karkuun ; )).

        mielummin rinta pois,kuin henki.


      • ei rintasyöpäp.
        ira¤ kirjoitti:

        ihmiset suhtautuvat..Toiset pitävät jotta hoitojen jälkeen ovat parantuneet,toiset jotta ainekin joksikin aikaa.

        lääkäri sanoo,että hoidot on tehonneet ja toteaa terveeksi,silloin ainakin minä pidän itseäni terveenä.
        Ihan turha alkaa ajattelemaan että "joksikin aikaa..
        Kaikki ihmisethän voi sitten ajatella,että olen jonkin aikaa terve ja sitten sairastun..

        Syöpä on niin yleinen että jos kaikki ihmiset alkaisivat pelkäämään että juuri minä sairastun syöpään ja sitä vain miettisi ja murehtisi niin elämä jäisi elämättä.

        Kaikilla on riski sairastua syöpään,ei vain heillä,jotka ovat joskus sen sairastaneet,näin minä ajattelen joka hoidettiin 2.vuotta sitten ja terveeksi todettiin myöskin viime viikkoisessa kaksi vuotis kontrollissa.


      • minääääääääääää
        Kaikenlaisia kirjoitti:

        Aivan niin, kyse ei ole positiivisuudesta vaan aivan muusta:

        "Miksikö,...siksi, että kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä."

        tuossa yllä on lainaus eli ei oikein inspaa muiden pelot ja valitukset

        Täällä on lupa valittaa ja kipuilla, olitpa Nelly mitä mieltä tahansa. Mitäs luet kun ei inspaa...

        "kun itse on onnellinen ja elämä kantaa ei oikein inspaa lukea syövän uusiutumisen pelosta tai pitemmän tien kautta käyneiden kärsimyksistä. "

        Tämä lause sai minunkin "karvani pystyyn". Ei AINAKAAN mistään empatiasta kerro. Lähinnä pöyristyttävää itsekeskeisyyttä. Ja hmmmmmmmmmmmmmmmmm, jos on onnellinen ja elämä kantaa ja ei jaksa lukea toisten kärsimyksistä, miksi ihmeessä tulla tänne? Tuntuu kyllä lähinnä oudolta. muutoin ihan kiva että joku paranee ja kertoo siitä,se tuo lohtua ja toivoa toisillekin, mutta että tulla tänne kertomaan ettei inspaa kuunella toisten kärsimyksistä, on boy.


      • 2
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen oikeasti pahoillani. Onko ihmisen käytävä henkilökohtaisesti sairaudet läpi pahimman kautta kirkastuakseen paremmaksi?

        Olen todellakin onnellinen, että säästyin silpomisilta ja naiseuteni ei kärsinyt.

        Kun luet tätäkin ketjua huomaat kuinka naisille on tärkeää rinnat, hiukset ja silmäripset, sain kaikki nuo säilyttää, tuskani elin sairauteni alkuvaiheessa onneksi sain tehdä valintoja ja otin myös riskejä.

        Taivas on täällä Hollannissa pilvipoutainen ja aurinko paistaa lämpimästi, päästessään pilven varjosta esille ja karkuun ; )).

        Jollakin tavalla sinulta puuttuu semmoinen juttu! Et tule varmaan ymmärtämään solunsalpaajanhoitoja käyneitä syöpäpotilaita, koska SINÄ ET OLE saanut solunsalpaajanhoitoja!
        Muistan kaikki juttusi, en vaan viitsi tarkentaa. Jokainen lukija viitsii kaivata arkistosta. Saithan kaipaamasi apua tässä ja se riittää! Sait tehdä valintasi ja säilytät rintasi. Se on tietoinen valintasi. Koska syöpäriskisi on todella PIENI! Yksinkertaista, eikö niin?


      • ira¤
        2 kirjoitti:

        Jollakin tavalla sinulta puuttuu semmoinen juttu! Et tule varmaan ymmärtämään solunsalpaajanhoitoja käyneitä syöpäpotilaita, koska SINÄ ET OLE saanut solunsalpaajanhoitoja!
        Muistan kaikki juttusi, en vaan viitsi tarkentaa. Jokainen lukija viitsii kaivata arkistosta. Saithan kaipaamasi apua tässä ja se riittää! Sait tehdä valintasi ja säilytät rintasi. Se on tietoinen valintasi. Koska syöpäriskisi on todella PIENI! Yksinkertaista, eikö niin?

        kenellekkään ei uusisi,ja hoidoissa olevat toipuisivat mahdollisimman hyvin.Voimia kaikille.niin uusille kuin "vanhoillekkin"


      • syöpäp.-10
        2 kirjoitti:

        Jollakin tavalla sinulta puuttuu semmoinen juttu! Et tule varmaan ymmärtämään solunsalpaajanhoitoja käyneitä syöpäpotilaita, koska SINÄ ET OLE saanut solunsalpaajanhoitoja!
        Muistan kaikki juttusi, en vaan viitsi tarkentaa. Jokainen lukija viitsii kaivata arkistosta. Saithan kaipaamasi apua tässä ja se riittää! Sait tehdä valintasi ja säilytät rintasi. Se on tietoinen valintasi. Koska syöpäriskisi on todella PIENI! Yksinkertaista, eikö niin?

        palstalle kirjoittamiseen ehtona se,että on joutunut käymään läpi myös sytostaattihoidot?
        Jos niin on,tämä palsta ei ole minua varten.
        Sanot Nelly 62:lle,että hänen syöpäriskinsä on pieni? Olen käsittänyt,että hän on sairastanut syövän,tarkoittanet uusiutumisriskiä?
        Olen lukenut mm.cancerilla,että hyvin monella on syöpä uusiutunut riippumatta siitä,mikä gradus on,jopa gradus 1.potilailla on uusiutumisia.

        Antakaa nyt Nellyn nauttia elämästään syövän jälkeen ja tuoda omaa iloaan meille uusille syöpäläisille,kenenkään meidän muiden sytostaattihoitoja ei helpottaisi se,että myös hänelle ne olisi annettu.


      • Joku raja sentään
        syöpäp.-10 kirjoitti:

        palstalle kirjoittamiseen ehtona se,että on joutunut käymään läpi myös sytostaattihoidot?
        Jos niin on,tämä palsta ei ole minua varten.
        Sanot Nelly 62:lle,että hänen syöpäriskinsä on pieni? Olen käsittänyt,että hän on sairastanut syövän,tarkoittanet uusiutumisriskiä?
        Olen lukenut mm.cancerilla,että hyvin monella on syöpä uusiutunut riippumatta siitä,mikä gradus on,jopa gradus 1.potilailla on uusiutumisia.

        Antakaa nyt Nellyn nauttia elämästään syövän jälkeen ja tuoda omaa iloaan meille uusille syöpäläisille,kenenkään meidän muiden sytostaattihoitoja ei helpottaisi se,että myös hänelle ne olisi annettu.

        Mielestäni Nelly vaikuttaa todella pinnalliselta ja sietämättömän typerältä mielipiteineen. Kyllä täällä saa valittaa vapaasti ja tuskailla mitä kaikkea on menettänyt syövän vuoksi, monilla ei ole ollut tilaisuutta valita, taitaisi olla Nellylläkin toinen ääni kellossa jos katselisi maailmaa kaljupäänä sytojen pöhöttämänä, ilman toista rintaa. Kirjoitelkaa ihmeessä, miltä tuntuu saa hänkin lukea tosielämän sankareista, niistä jotka eivät voi nauttia hiuksistaan ja naiseudestaan ilman menettämistä. Kuinka voi olla noin pinnallisen koppava, minä en halua lukea teidän valituksianne ja pelkojanne, mitä tällainen kertoo...


      • niinpä niin
        Joku raja sentään kirjoitti:

        Mielestäni Nelly vaikuttaa todella pinnalliselta ja sietämättömän typerältä mielipiteineen. Kyllä täällä saa valittaa vapaasti ja tuskailla mitä kaikkea on menettänyt syövän vuoksi, monilla ei ole ollut tilaisuutta valita, taitaisi olla Nellylläkin toinen ääni kellossa jos katselisi maailmaa kaljupäänä sytojen pöhöttämänä, ilman toista rintaa. Kirjoitelkaa ihmeessä, miltä tuntuu saa hänkin lukea tosielämän sankareista, niistä jotka eivät voi nauttia hiuksistaan ja naiseudestaan ilman menettämistä. Kuinka voi olla noin pinnallisen koppava, minä en halua lukea teidän valituksianne ja pelkojanne, mitä tällainen kertoo...

        Minä olen odotellut että "häirikkö", joka on usein Ira¤:n kirjoituksiin vastannut, olisi nyt ottanut kantaa näihin Nellyn kirjoituksiin. Aihetta olisi kyllä ollut, mutta eipä ole ilmaantunut.... kukahan se häirikkö mahtaa olla.


      • 1+11
        niinpä niin kirjoitti:

        Minä olen odotellut että "häirikkö", joka on usein Ira¤:n kirjoituksiin vastannut, olisi nyt ottanut kantaa näihin Nellyn kirjoituksiin. Aihetta olisi kyllä ollut, mutta eipä ole ilmaantunut.... kukahan se häirikkö mahtaa olla.

        sinulla on Nelly 62:a vastaan?
        Hän on yksi syövän sairastanut tuhansien joukossa ,nyt hän on parantunut ja haluaa elääja antaa toistenkin elää,miksi jonkun täytyisi alkaa" häiriköidä" hänen kirjoituksiaan?
        Jos joku on nähnyt arvostelemista ira¤n kirjoituksissa,niin sinä olet nähnyt arvostelemisen aihetta Nellyn kirjoituksissa.

        Mieti vähän:)


      • Raspikurkku
        Nelly62 kirjoitti:

        Olen oikeasti pahoillani. Onko ihmisen käytävä henkilökohtaisesti sairaudet läpi pahimman kautta kirkastuakseen paremmaksi?

        Olen todellakin onnellinen, että säästyin silpomisilta ja naiseuteni ei kärsinyt.

        Kun luet tätäkin ketjua huomaat kuinka naisille on tärkeää rinnat, hiukset ja silmäripset, sain kaikki nuo säilyttää, tuskani elin sairauteni alkuvaiheessa onneksi sain tehdä valintoja ja otin myös riskejä.

        Taivas on täällä Hollannissa pilvipoutainen ja aurinko paistaa lämpimästi, päästessään pilven varjosta esille ja karkuun ; )).

        kärsimyksistä kirkastu muualla kuin elokuvissa. Täällä on monasti todettu että tuollaiset jalostumis-höpinät on sellaisten keksintöä jotka ei ole syöpää nähneetkään. Osui netistä oiva kuvaus syöpäläisen henkimaailmasta sairauden aikana:

        "Autio elämän aamu,
        Manan ilta autiompi.
        Pirtit on pienet Tuonelassa,
        maan alla kaitaiset kamarit,
        kuu ei loista, päiv' ei paista,
        yksin istut, yksin astut,
        toukka seuloo seinähirttä,
        itse seulot itseäsi
        ikävässä ainaisessa,
        haikeassa, vaikeassa."

        ja sitten kun hoidot on läpikäyty ja toivo herännyt:

        "Poika Tuonelta palasi,
        tuli miesnä hiljaisena,
        istui tuttuhun tupahan;
        kohenti takassa tulta,
        talon töitä toimitteli,
        hymysuin hyreksi joskus
        sinipiioista saloilla,
        vellamoista veen selällä:
        meni merelle, metsähänkin,
        vei verkon, asetti ansan,
        niin eli ikänsä kaiken,
        ei iloiten eikä surren,
        pannen päivät päälletyksin
        niin tulevat kuin menevät,
        niin paremmat kuin pahemmat;
        päällimmäiseksi paremmat."

        Mutta kevät tulee kolisten ja hanget hupenevat, samoin hiukset. Kohta on kesä ja meikäläisen suosikkikukat, ne keltaiset joiden nimeä en nyt muista mutta niitä on pihalla vaikka kuinka, ilmestyvät nurmikolle.


      • sp.2009
        Raspikurkku kirjoitti:

        kärsimyksistä kirkastu muualla kuin elokuvissa. Täällä on monasti todettu että tuollaiset jalostumis-höpinät on sellaisten keksintöä jotka ei ole syöpää nähneetkään. Osui netistä oiva kuvaus syöpäläisen henkimaailmasta sairauden aikana:

        "Autio elämän aamu,
        Manan ilta autiompi.
        Pirtit on pienet Tuonelassa,
        maan alla kaitaiset kamarit,
        kuu ei loista, päiv' ei paista,
        yksin istut, yksin astut,
        toukka seuloo seinähirttä,
        itse seulot itseäsi
        ikävässä ainaisessa,
        haikeassa, vaikeassa."

        ja sitten kun hoidot on läpikäyty ja toivo herännyt:

        "Poika Tuonelta palasi,
        tuli miesnä hiljaisena,
        istui tuttuhun tupahan;
        kohenti takassa tulta,
        talon töitä toimitteli,
        hymysuin hyreksi joskus
        sinipiioista saloilla,
        vellamoista veen selällä:
        meni merelle, metsähänkin,
        vei verkon, asetti ansan,
        niin eli ikänsä kaiken,
        ei iloiten eikä surren,
        pannen päivät päälletyksin
        niin tulevat kuin menevät,
        niin paremmat kuin pahemmat;
        päällimmäiseksi paremmat."

        Mutta kevät tulee kolisten ja hanget hupenevat, samoin hiukset. Kohta on kesä ja meikäläisen suosikkikukat, ne keltaiset joiden nimeä en nyt muista mutta niitä on pihalla vaikka kuinka, ilmestyvät nurmikolle.

        Raspis sinä aina löydät jotain ihan sanoinkuvaamattoman mahtavaa:-)))
        Jaa,kyllä ne leskenlehdet pian ilmestyvät,odotellaan vaan..


      • ira¤
        sp.2009 kirjoitti:

        Raspis sinä aina löydät jotain ihan sanoinkuvaamattoman mahtavaa:-)))
        Jaa,kyllä ne leskenlehdet pian ilmestyvät,odotellaan vaan..

        on Raspiksen lempikukka.


      • Erkki.
        Raspikurkku kirjoitti:

        kärsimyksistä kirkastu muualla kuin elokuvissa. Täällä on monasti todettu että tuollaiset jalostumis-höpinät on sellaisten keksintöä jotka ei ole syöpää nähneetkään. Osui netistä oiva kuvaus syöpäläisen henkimaailmasta sairauden aikana:

        "Autio elämän aamu,
        Manan ilta autiompi.
        Pirtit on pienet Tuonelassa,
        maan alla kaitaiset kamarit,
        kuu ei loista, päiv' ei paista,
        yksin istut, yksin astut,
        toukka seuloo seinähirttä,
        itse seulot itseäsi
        ikävässä ainaisessa,
        haikeassa, vaikeassa."

        ja sitten kun hoidot on läpikäyty ja toivo herännyt:

        "Poika Tuonelta palasi,
        tuli miesnä hiljaisena,
        istui tuttuhun tupahan;
        kohenti takassa tulta,
        talon töitä toimitteli,
        hymysuin hyreksi joskus
        sinipiioista saloilla,
        vellamoista veen selällä:
        meni merelle, metsähänkin,
        vei verkon, asetti ansan,
        niin eli ikänsä kaiken,
        ei iloiten eikä surren,
        pannen päivät päälletyksin
        niin tulevat kuin menevät,
        niin paremmat kuin pahemmat;
        päällimmäiseksi paremmat."

        Mutta kevät tulee kolisten ja hanget hupenevat, samoin hiukset. Kohta on kesä ja meikäläisen suosikkikukat, ne keltaiset joiden nimeä en nyt muista mutta niitä on pihalla vaikka kuinka, ilmestyvät nurmikolle.

        "Panna päivät päälletyksin
        niin tulevat kuin menevät
        niin paremmat kuin pahimmat
        päällimmäisiksi paremmat"

        kohta kolahti.


      • rija5
        Erkki. kirjoitti:

        "Panna päivät päälletyksin
        niin tulevat kuin menevät
        niin paremmat kuin pahimmat
        päällimmäisiksi paremmat"

        kohta kolahti.

        oli


      • dkiehongl
        rija5 kirjoitti:

        oli

        Maailman pisimmät tunnit,
        niiden otteeseen jää kiinni,
        niitä kantaa loppuun asti
        vaikka itse ei aina huomaa.
        Millainen on se taivas,
        jota ei löydetty koskaan?
        Olen kuullut paljon siitä,
        osan jopa omasta suustani.
        Voi niin pitkälle jaksaa,
        kuin itselleen vakuuttaa.

        Kipu kuolee huutamalla
        alastomana lattialla.
        Miten kauan sitä kestää
        ei, sitä ei voi tietää.
        Kehen sattuu ja
        kuinka paljon,
        siitä kysymys enää tässä kai on,
        kun on saavuttu siihen pisteeseen,
        ettei mikään ole varmaa.

        Joku meistä on onneton,
        palanut mutta tunnoton,
        katuva mutta uskoton,
        enemmän kuin rauhaton,
        periaate on ehdoton,
        perustelu on aukoton.
        Yhtälö ehkä mahdoton,
        miten niin muka armoton,
        miten niin muka armoton..


      • Mailta
        Raspikurkku kirjoitti:

        kärsimyksistä kirkastu muualla kuin elokuvissa. Täällä on monasti todettu että tuollaiset jalostumis-höpinät on sellaisten keksintöä jotka ei ole syöpää nähneetkään. Osui netistä oiva kuvaus syöpäläisen henkimaailmasta sairauden aikana:

        "Autio elämän aamu,
        Manan ilta autiompi.
        Pirtit on pienet Tuonelassa,
        maan alla kaitaiset kamarit,
        kuu ei loista, päiv' ei paista,
        yksin istut, yksin astut,
        toukka seuloo seinähirttä,
        itse seulot itseäsi
        ikävässä ainaisessa,
        haikeassa, vaikeassa."

        ja sitten kun hoidot on läpikäyty ja toivo herännyt:

        "Poika Tuonelta palasi,
        tuli miesnä hiljaisena,
        istui tuttuhun tupahan;
        kohenti takassa tulta,
        talon töitä toimitteli,
        hymysuin hyreksi joskus
        sinipiioista saloilla,
        vellamoista veen selällä:
        meni merelle, metsähänkin,
        vei verkon, asetti ansan,
        niin eli ikänsä kaiken,
        ei iloiten eikä surren,
        pannen päivät päälletyksin
        niin tulevat kuin menevät,
        niin paremmat kuin pahemmat;
        päällimmäiseksi paremmat."

        Mutta kevät tulee kolisten ja hanget hupenevat, samoin hiukset. Kohta on kesä ja meikäläisen suosikkikukat, ne keltaiset joiden nimeä en nyt muista mutta niitä on pihalla vaikka kuinka, ilmestyvät nurmikolle.

        Ainakin Kalevalan runomittaa 8-tavuista. Aika hienoja runoja.


      • Raspikurkku
        Mailta kirjoitti:

        Ainakin Kalevalan runomittaa 8-tavuista. Aika hienoja runoja.

        Eino Leinon Helkavirsistä.


      • Nelly62
        Raspikurkku kirjoitti:

        kärsimyksistä kirkastu muualla kuin elokuvissa. Täällä on monasti todettu että tuollaiset jalostumis-höpinät on sellaisten keksintöä jotka ei ole syöpää nähneetkään. Osui netistä oiva kuvaus syöpäläisen henkimaailmasta sairauden aikana:

        "Autio elämän aamu,
        Manan ilta autiompi.
        Pirtit on pienet Tuonelassa,
        maan alla kaitaiset kamarit,
        kuu ei loista, päiv' ei paista,
        yksin istut, yksin astut,
        toukka seuloo seinähirttä,
        itse seulot itseäsi
        ikävässä ainaisessa,
        haikeassa, vaikeassa."

        ja sitten kun hoidot on läpikäyty ja toivo herännyt:

        "Poika Tuonelta palasi,
        tuli miesnä hiljaisena,
        istui tuttuhun tupahan;
        kohenti takassa tulta,
        talon töitä toimitteli,
        hymysuin hyreksi joskus
        sinipiioista saloilla,
        vellamoista veen selällä:
        meni merelle, metsähänkin,
        vei verkon, asetti ansan,
        niin eli ikänsä kaiken,
        ei iloiten eikä surren,
        pannen päivät päälletyksin
        niin tulevat kuin menevät,
        niin paremmat kuin pahemmat;
        päällimmäiseksi paremmat."

        Mutta kevät tulee kolisten ja hanget hupenevat, samoin hiukset. Kohta on kesä ja meikäläisen suosikkikukat, ne keltaiset joiden nimeä en nyt muista mutta niitä on pihalla vaikka kuinka, ilmestyvät nurmikolle.

        Tämä viikko on alkanut täällä tuulisena, ei haittaa, pesimme pikkupyykkiä ja kuivaavatpahan joutuin parvekkeella, pitänee vain ostaa pyykkipoikia pitämään pyykit aloillaan ; )

        Kauniita otteita Kirjoitit, kiitos.

        Minulla on täällä matkalla mukanani läppäri, eikä tässä ole kansioita runoistani mm. sairauteni alkuvaiheiden mielentiloja kuvaavia runojani, epävarmuuden keskellä kamppailevan kuvauksia silloisista tunteista.

        Ilojani taas en taida uskaltaa ulos tuoda. No, ei ole ollut aikaakaan runoilemiseen.

        Edellinen viikonloppu kului Maastrichtissa ja juuri kulunut viikonloppu täällä Haarlemin seuduilla sukuloidessa. Huomenna aamusta matkustamme Frieslandiin päivän pyrähdykselle. Kotimatkalla pydähdymme Amersfoord nimisessä kaupungissa ; ) Joten Hollannin pohjoinen-etelä-länsisektori alkaa olla hahmotettu aivojen kansioihin.

        Hyvää alkanutta viikkoa!


    • Mailta

      Aikaisemmista syövistäni toipumisista ei taida olla tämän palstan linjan mukainen Kuitenkin se on Juuri Minun Oma kokemus. ei minulla ollut ihmeempiä tunteita silloin kun syöpä oli. Vähän tietysti harmitti ja hirvitti, mutta ei paljon. Kai se toipuminenkin oli sitten nopeaa sen takia. Tämä epätietoisuus on paljon pahempaa ainakin tällä hetkellä.

      • riittää

        Samanlaiset tunnot ovat täälläkinpäin.
        Vuoden verran meni hyvin.
        Leikkauksen jälkeen jäänyt etäispesäke ei suurentunut.
        Nyt on kuitenkin muutoksia tapahtunut, että jännitystä riittää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ootko nainen jotenkin

      Epävarma ulkonäöstäsi
      Ikävä
      219
      5973
    2. Minun rakkaani.

      Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m
      Ikävä
      26
      3734
    3. Koska näet seuraavan kerran

      Kaivattusi? Onko päivä tiedossa vai sattumasta kiinni?
      Ikävä
      82
      2587
    4. Ootko nainen jotenkin

      itseäs täynnä? Mars laihduttamaan. 🫵🏽 K
      Ikävä
      39
      2121
    5. Hyvästi.....

      En vain enää jaksa.....
      Ikävä
      33
      1902
    6. Hyvää yötä

      Mm❤️
      Ikävä
      45
      1868
    7. Ongelma Ibizalla

      Mistä saada triatleetin jalkaan mahtuva kenkä häitä varten?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      107
      1765
    8. Eelle

      Huomenta,ajattelen sua..
      Ikävä
      21
      1656
    9. Hauskaa nimipäivää rakkaalle!

      On kova ikävä. Rakastan sua ikuisesti ❤️🤗😘
      Ikävä
      27
      1502
    10. Tappajamanne kiinni

      Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!
      Mikkeli
      33
      1458
    Aihe