riepoteltaviksi. Kuka on heidän puolellaan? Kuka heistä oiekesti välittää? Aikuisten oma onni lähinnä, kun lasten, jotka heitä tarvii. KUn isä jättää toisen naisen tähden, ja äiti yksin yrittää, on äiti se paha. Selalsen kuvanko annamme lapsille, oman elämäsä eväiski. Viis muista kun itsellä on kivaa.
Lapsia käy kovin sääli
jotka joutuvat täälläkin
26707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
joten ei tarvi perheitä rikkoa yhden miehen takia. Lapset ensin, ja muu sitten.
niin, että parisuhde ja laatuaika ensin ja lapset sitten jos sattuu jaksamaan...ikäväkseni lähipiirissä olen tätä joutunut seuraamaan...
lapset ja manipuloi miehen heitä vastaan. Niin säälittävää touhua.
Luonnottomaksi on mennyt, kun ajatellaan vain kutupuuhia eikä lainkaan niiden seurauksia.
Luonnonjärjestyksen mukaan ensin pannaan jälkeläiset alulle ja sitten huolehditaan niistä.
Moni nainen on se joka jättää miehen ja ero tulee siksi.
jokainen vanhempi (terve) välittää ja rakastaa lapsiaan.
Isä(kin) on lastensa puolella.
Jos hänelle siihen annetaan mahdollisuus.
Mutta kun pari eroaa, syystä jos toisesta, niin yleensä se äiti
heittäytyy hankalaksi.
Ei anna lapsia tapaamisiin, haukkuu isää jne.
Ja tätä katkeraa, kyynistä ja kostonhaluista naista vastaan on
todella vaikea taistella, moni antaa periksi ja
sitten onkin uusi syy haukkua: isä on lapsensa hylännyt
plaa plaa...
Säkin voisit jo uskoa, että liitot päättyvät myös muista syistä?
Niin moni vaimokin on nykyaikana uskoton, täytyy saada omaa aikaa,
etsiä itseään ja aletaankin suhteeseen.
Sitten kun aviomies/puoliso ei sitä hyväksykkään ja anna anteeksi,
alkaa mahdoton rumba.
Vaikka on erottu, niin isätkin haluaa olla lastensa kanssa, mutta eivät enään sen ex-puolison.
Muista sinäkin olla haukkumatta isää, isän uutta onnea ja anna lastesi muodostaa oma näkemyksensä asioista.
Lapsia ei saa kuormittaa aikuisten asioilla.
Aikuisten parisuhdeongelmat eivät kuulu lapsille.
Lapsilla on kivaa vanhempiensa kanssa,
kunhan toinen ei tätä kivaa sabotoi.
Ja vaikka ero olisikin tullut, niin lapset sitä eroa eivät kuitenkaan
ole aiheuttaneet, syy on aikuisissa.
Eikä lapsille saisi välillisesti kostaa isän/äidin tekemisiä.
Lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan, vaikka vanhemmat asuisivat
eri osoitteissa.
Täälläkin on saanut lukea äidistä,joka ei anna isän tavata
lapsiaan, ellei se tapahdu hänen ehdoillaan. (ja on vielä ylpeä siitä).
Se on sairasta, pitäisi aikuisena pystyä olemaan omien katkeruuksiensa yläpuolella ja antaa lasten olla isänsä kanssa.
Ja tietysti myös toisin päin.
voin rehellisesti myöntää itsestäni sen että kun erosin lapseni isästä (syitä oli molemmissa, homma vaan ei toiminut enää ollenkaan ja päädyimme yhdessä eroon ), isä löysi heti itselleen uuden naisen. olivat halukkaita olemaan lapsen kanssa mutta minä estelin ja tein kaikkeni että olisin voinut isää ja tämän uutta naista kiusata. Myönnän sen tässä ihan rehellisesti. Olin äärimmäisen mustasukkainen lapsestani, pelkäsin menettäväni hänet ja pelkäsin että tuo uusi "äitipuoli" olisi jotenkin parempi kuin minä. Heillä oli siellä "eheä" asetelma ; äitipuoli, isä ja lapsi kun taas minä olin säälittävä yksinhuoltaja. missä tahansa keskustelupalstoilla juttelin (tyhmänä) ja hain vertaistukea, yh:t haukuttiin sosiaalipummeiksi, perheenrikkojiksi jne. Laihduin rajusti, itkeskelin ja olin tasapainoton, sain kaikki kärsimään. myös lapseni.
nyt tuosta on kulunut viisi vuotta, isän uusi naisystävä on nykyään hyvä ystäväni. Vaati perheneuvolan psykologit ja sosiaalityöntekijät että asian laidan tajusin ja sain elämästäni taas kiinni. Kukaan muu minua ei kiusannut kuin minä ITSE.
Nykyään minulla on uusperhe, mies ja oma poikani sekä miehen kaksi lasta. Asetelma on jälleen sama, paitsi nyt minä olen se uusi nainen. Näen että exällä tekee pahaa ja hän vihaa minua. Minä en vihaa häntä, tiedän äärimmäisen hyvin hänen tuskansa, olkoonkin että hän itse halusi miehestään erota uuden miehen vuoksi. Ei ole kyse kiusanteosta tai veemäisyydestä vaan puhtaasta mustasukkaisuudesta lapsia kohtaan ja siitä että erot ovat kamalia, vaikeita ja haasteellisia.
Turha teidän on täällä ketään haukkua, etsiä syitä muista. jokainen tuijottakoon peiliin ja koittakoot omalta osaltaan ottaa kaikki osapuolet huomioon. tälläinen jauhaminen ja toisten kyräily ovat omiaan vaan jatkamaan muiden ihmisten huonoa oloa. Erot aiheuttavat paljon masennusta ja pahaa oloa, ei ole helppoa kummankaan asemassa, ei uutena naisena tai entisenä. Molemmat tarvitseavt tukea.
toteaminen ovat kaksi eri asiaa. Lapsilla ei ole arvostelukykyä kehittynyt, että he voisivat muodostaa välttämättä oikeaa kuvaa uudesta puolisosta. Lähivanhemman tehtävä on olla silmät ja korvat auki. Ei siinä mitään sairasta ole, lapsen etu se on. Uusikotkin on ihania eksien mielestä sen aikaa kun ovat kunnes silmät alkavat avautua tosiasioille. Ennen sitä pitää jollakin olla järki ja arvosteluky tallessa menossa mukana.
mieltä. Jos isäsi uusi nainen on sun ystävä, sitten se on, mutta minun lapseni ei niin alas vajoo, että ensin isä heidät hylkäsi, ja otti uuden eukon ja kuvittelee että lapset hyväksyy sen. Ehei, lapset eivät itsekkään haluu moista nähdä, eikä isälleen anteeksi antaa että hylkäsi.
Onhan se suuri loukkaus lapsia kohtaan.
Miksi minun, lasten äidin pitäisi jättää ja unohtaa omat lapset??? Olen heidät synnyttänyt ja huolta kantanut, ja yks kaks, hietä ei enää elämässäni olisi. Sitä en hyväksyisi. Onneksi lapset ovat elämässäni nyt ja toivottavasti koko elämäni ajan. Suurempaa lahjaa he eivät minulle voi antaa, enkä minä heille. Onneksi ovat yhä edelleen ja onnellisa, että pidän heidän puoliaan.
nainen tulla jätetyks toisen naisen takia. tai sitten taitaapi olla silkkaa provoa taas kaikki. :D ihan niinkuin aina olisi niin että mies jättää naisen ja lapset. kyllä ne naiset ihan samallalailla osaa perheensä rikkoa. Ja siinä vaiheessa kun ihmisellä se perhe hajoaa niin teidän textejä kun lukee niin loppuelämä olisi sitten vietettävä yksin, koska vääjämättä jokainen uusi elämääntuleva elämänkumppani on läpeensä paha joka haluaa ainoastaan teidän lapsillenne pahaa. Varokaa siis ettette koskaan missään vaiheessa rakastu mieheen jolla on jo ennestään lapsia koska siinä vaiheessahan teistä tulee se kusipää uusikko. :D vaikka eipä se teitä enää juurikaan muuttaisi. nostan hattua mun miehen exälle, ettei se kuulu tähän teidän kategoriaan vainoharhaset exät. onnea teille, teillä on elämä ton katkeruuden kanssa varmaan oikein mukavaa ja lepposaa ;)
tuskin sun mies sun lapsia hylkäs, ainoastaan sut. ja textiä kun lukee niin en ihmettele että hylkäs.
En mielestäni löytänyt kirjoituksestani uusiopuolisoNAISTA, löydätkö sinä. Et saa tyydytystä nyt, minua ei ole jätetty toisen naisen takia. Kun tällaista tulee silmille, ehkä valitsen jonkin uusionaisen miehen itselleni kumppaniksi. Vienpä häneltä miehen ja katson onko tästä mieheksi itselleni vai laitanko kiertoon. Uusikko kuitenkin jää katkeraksi ex-uusikoksi.
ei kykene viemään keneltäkään ketään.
On sulla isot luulot itsestäs !!!
mies vaivautuisi tuollaiseen ala-arvoiseen kirjoitukseen. en ole vielä sellaista miestä tavannut joka eron jälkeen kutsuisi exänsä uutta miestä uusikoksi ja joka kuluttaisi aikaa suomi24 keskustelupalstalla tätä haukkuen, yleistäen kaikki "uusikot" kusipäiksi. Mä olen ex, nykyinen uusikko enkä oo vielä katkeraks päätyny, kuten ei myöskään mun miehen ex.
tuskin viet keneltäkään miestä, tunnut sen tasoiselta naiselta että jäät ihan itekseks ton happaman ja katkeran asentees kanssa :D :D
sitten exällä?Ettei vain olisi itsellä puolueellinen kuva uudesta isän ystävästä,mutta väitetään,että lapset on niitä,joilla ei ole arvostelukykyä.
yleensä ja molemmista sukupuolista ja itse olen nainen, toivottavasti täsmentyi. Jos kirjoitukseni vaikutti happamalta, niin kiitos siskot huomautuksestanne. Pyrin muistamaan tuon, että muistan olla entistäkin hunajaisempi teidän miestenne lähettyvillä.
siihen on syynsä että meillä on miehet ja sä oot yksin. Kuka hullu sitä tollasen
lehmän itselleen ottais.
niin unohdetaankin koko juttu. Hauskoja omaishoitaja aikoja, muistakaa antaa pillerit ajallaan.
kun erosin esikoisen isästä pojan ollessa alle vuoden ikäinen, sai isä tavata lastaan niin paljon kuin halusi. Toki imetys vielä esti pitkät kyläilyt yms. Mutta isä sai tavata vaikka joka päivä.
Koskaan en ole pojalle isäänsä haukkunut, koska isä on isä, vaikka ihan p***apää onkin ;)
En ole estänyt poikaa tapaamasta isän tyttöystäviä, paitsi silloin kun havaitsin niiden alkavan vaihtua aika tiuhaan tahtiin. Sellainen ei ole lapselle hyväksi, koska lapsi ehtii kuitenkin kiintyä, eikä ymmärrä missä se kiva täti nyt on??
Isä sai hepuleita, kun aloin seurustella. Yritti kaikin tavoin tehdä elämästämme vaikeaa.. Soitteli tappouhkauksia yms.
Nyt 7 vuotta myöhemmin kaikki on ok. Juuri viimeviikolla pojan isä soitti ja sanoi, miten tyytyväinen on, koska hänen ei milloinkaan tarvitse epäillä, ettenkö tekisi kaikki ratkaisut elämässäni lasteni parhaaksi. Meillä on uusioperheessämme nyt 3 lasta, joista 2 yhteisiä uuden mieheni kanssa. Pojallani on 2 isää: lähi-isä ja biologinen-isä. Ratkaisu on pojan oma. Sanoi vaan kerran, että isä nyt ei ole mitään niin ihmeellistä. Ei ainakaan yhtä ainut laatuista kuin äiti, joita voi vain olla yksi. Aika herttaista (kun biologinen isäkin on tahollaan naimisissa ja suhteessa on lapsikin, jota poika pitää sisarenaan)Biologinen isäkään ei ole koskaan reagoinut siihen negatiivisesti, kun hakiessaan opoikaansa poika sanoo :Hei ***-iskä oota käyn sanoon iskälle heippa!
Että ei kaikissa uusperheissä aikä kaikissa parisuhteissa tiomita kuten sinä kerrot.
Minäkin laitan ehtoja, mutta vain silloin ja sellaisia, jotka oikeasti ovat LAPSEN edun mukaisia.
Toki itse tietoiseti aikanani valitsin uuden miehen siten, ettei hänellä ole lapsia. Elämä yhden exän kanssa on aivan tarpeeksi haastavaa. ;) Sekä minun että miehen mielestä.
kuin siihen ex vaimoon johon se on suunnattu. Exä pystyy elämään ilman luuseri miestään, mutta lapsille on pieninä vaikeaa olla ilman isää. Mutta jos se uusikko niin haluukin, nähdä lasten kärsivän, niin napakymppi. Harmi vaan, että siitä äidistä tehdään se suurin syntipukki, ei siitä uusiosta. Ehkä heillä on kokemusta ennestäänkin, jos osaa junailla niin, ettei kukaan epäile hänen tekevän lapsille kiusaa.
ihmisen hampaisiin, eikä uusikot ole voineet heitä pilata. Kun mies meidät hylkäsi tein selväksi, että uusilla naisilla ei sitten ole mitään asiaa meille eikä lastemme lähelle, jotta vältymme moisitla kieroiluilta, haukkumisilta ja kaiketa kieroon kasvamiselta. En ole koskaan antanut lupaa heidän pilata lapsiamme, ja sen mieskin ymmärsi, että lapset ovat tärkeimmät.
Nyt lähes aikuiset lapset ovat onnellisia ja fiksuja, ihania ihmisiä, joita ei ole heitelty paikasta toiseen, ei kukaan ulkopuolinen ihminen ole heitä päässty haukkumaan päin naamaa eikä minua. Olemme tyytyväisiä ja onnellisa, että tein hyvä päätöksen. Ties millaisia lapsia olisi nyt, jos heitä olisi pienestä pitäen isänsä uudet naiset päässeet haukkumaan ja antamaan vääriä vaikutteita. Me emme tarvitse ex miehen naisia meillä, joten pysyköön siellä, missä niitä tarvii.
Lissu on näemmä taas päässyt suljetulta osastolta kotilomalle.
tyhmälle,että miten ihmeessä "lissu" päivästä toiseen jaksaa samaa jauhaa? Melkein osaa jo ulkoa tuon tarinan. Ei voi olla kovin terveellistä lapsillekkaan,kun äiti on ihan pihalla....
Edelleen,isä ei eroa lapsista,koska eihän isä lasten kanssa ole naimisissa vaan äidin. Paha sen äidin periköön,joka ei anna lasten tavata isää, kun isällä on uusi. Tänne tullaan marttyyrinä puolustelemaan omaa toimintaa,joka on väärin. Oma katkeruus ja koston himo peitetään mukamas lasten etua ajatellen. Hyi hitto, että ihan sylettää!!! :( Ja lapsien puolesta tekee pahaa.
Sekä ne uudet vaimot/miehet. Älkää ikinä menkä lasten ja vanhemman väliin. Olette valinneet puolisoksi ihmisen,jolla on lapsia,eläkää sen kanssa hyvällä. Päinvastoin,edes auttakaa,että lapset tapaavat tätä etävanhempaa.
Kahden aikuisen välillä tapahtuva ero ei KUULU lapsille,eikä lapsia pidä laittaa valitsemaan isän tai äidin välillä. Se on aikuisten asia.
Se joka sen tekee,ei ole hyvä vanhempi!
Olen eronnut, uudessa suhteessa ja olemme miesystäväni kanssa puhuneet paljon eroista ja lapsista. Lapsia meillä on 2 2. Oikeastaan kun seuraa tätä keskustelua kuulostaa siltä että suurimmalla osalla on jäänyt käsittelemättä asioita eroprosessin aikana...ei kukaan eronnut ole varmaankaan ajatellut elävänsä vain lapsille loppunelämää, vaan hakenut siihen tyytyväisyyttä itselleen ja näin myös tasapainoista vanhemmuutta lapsilleen, koska huonossa suhteessa ei vanhemmuuskaan voi olla kovin vahvoilla. Itse ainakin koin omalla kohdallani näin.
Tarkoitan tällä sitä että itse ainakin mietin jo eroa harkitessa millaista elämä eron jälkeen on niin omasta, ex:n kuin lasten näkökulmasta. Tosin ero meillä oli helppo juuri varmaankin sen takia että asioista keskusteltiin myös ex:n kanssa silloin kun eroa tehtiin. Molemmat oli tyytymättömiä ja ei haluttu jatkaa suhdetta usean vuoden väkisin yrittämisen jälkeen.
Kuvioon on tullut nyt molemmilla uudet suhteet. Itsestäni on ollut reilua että suhteista puhuttiin alusta asti avoimesti ex:n kanssa, samalla kun uusi kaveri tiesi myös keskusteluiden tarkoituksen, ajattelimme lapsia. Kaikille meille kuudelle aikuiselle, jotka toimii meidän 2 2 lasten kanssa on tärkeää että lapset voi hyvin. Minkä ihmeen takia minun tai mieheni tarvitsee arvostella kummankaan ex:ää, molemmat olemme eronneita ja asiat menneisyydessä ovat olemassa mutta ne on kumpikin käsitellyt tahollaan ja tunnesuhteet lopetettu. Ja kun erottu on asiat käsiteltynä ei tarvitse haukkua ja moittia entisiä vaan asioista voidaan sopia ja keskustella.
Lapsilla on biologiset vanhemmat, muut ovat turvallisia aikuisia heitä kutsutaan nimillä ja heistä puhutaan avoimesti mutta kunnioittavasti. Ja lapsilla on oikeus tavata vanhempiaan, se ei ole vanhempien oikeus vaan lasten.
En ymmärrä kenelle muulle ihmiset tekevät huonoa oloa kun itselleen ja lapsilleen typerän katkerilla eroilla, selvittäkää asiat entisten kanssa ennen kun lähdette uusiin suhteisiin, se olisi minun mielipide. Ihmisiä on tietysti erilaisia ja kaikki me reagoidaan asioihin persoonalla, mutta jos on lapsia hankkinut maailmaan tietämättä että rakkaus ei kannakkaan läpi elämän, täytyy olla sen verran aikuinen ettei satuta muita ihmisiä enempää kuin tilanne jo itsessään tekee; ei lapsia, ei ex:iä, ei nykyisiä.
Onnellista elämää kaikille, siihen me kaikki kuitenkin pyrimme :)
kun röyhkeitä ihmisiä on jotka kehtaavat särkeä toisten pehreen tostanoin vaan. He ovat sairaita, jotka eivät tiedä misä aiheuttavat lapsille ja puolisoille, kun tunkeutuvat ja hajoittavat toisten omaa. Ei voi toivoa muuta kun että he kokisivat itse samanlaista ja monta kertaa, sillä eihän he tyydy yhteen rikottuun perheeseen, vaan tekevät sen useasti.
Kun tulee raskaaksi ja synnyttää, tulee äidiksi. Naisen siittänyt mies tulee isäksi.
Heidän yhteisellä päätöksellään muodostetaan perhe. On tapauksia, joissa toinen puoliso haluaa leikkiä perhettä mutta toinen haluaa pois hinnalla millä hyvänsä. Silloin tämä ei kuulu perheeseen,
Sellaisiakin tapauksia on, että perhettä leikkivä ottaa lapset julmasti pelinappuloikseen eikä suo vapautta sitä haluavalle. Sellaiset eivät ole oikeita vanhempia, ja sääliksi käy näitä lapsia.