Tämä myöskin omalla tahollaan varattu mies on kuulunut kaveripiiriimme jo monta vuoden, olemme tulleet vuosi vuodelta läheisemmiksi. Hän se minuun taisi jotenkin ihastua? (ulkoiseen olemukseeni kai) ja alkoi tehdä kaikkensa saadakseen minun huomion itseensä. Aika lapsellisiakin juttuja välillä ;D Minut hän hurmasi mennentullen, mikä on aika paha juttu koska olen itsekin naimisissa...
Me ollaan siis kierretty kuin kissa kuumaa keittoa jo joitakin vuosia. Epäilen joidenkin ihmisten läheisyydestämme tietävän meidän keskinäisestä vetovoimasta, onhan se melkoisen selvää välillä.
Sitten päästää ongelman ytimeen: En ota selvää mitkä on hänen tunteensa minua kohtaan! Hän on myöntänyt kerran juhlien jälkeen yön pimeinä tunteina tykkäävänsä minusta. Ja on hän kertonut haluavansa suudellakin minua muttei ole yrittänyt sitä koskaan. TOsin ei mahdollisuuksiakaan ole ollut.
Olenkin nyt vähän pihalla, että oikei....siinäkö se?
En tiedä mitä itse odotan... En tiedä mihin olisin itse valmis..
Melkoisen tunnemyrskyn keskellä ollaan...
Me ollaan siis kierretty kuin kissa kuumaa keittoa jo joitakin vuosia. Epäilen joidenkin ihmisten läheisyydestämme tietävän meidän keskinäisestä vetovoimasta, onhan se melkoisen selvää välillä.
Sitten päästää ongelman ytimeen: En ota selvää mitkä on hänen tunteensa minua kohtaan! Hän on myöntänyt kerran juhlien jälkeen yön pimeinä tunteina tykkäävänsä minusta. Ja on hän kertonut haluavansa suudellakin minua muttei ole yrittänyt sitä koskaan. TOsin ei mahdollisuuksiakaan ole ollut.
Olenkin nyt vähän pihalla, että oikei....siinäkö se?
En tiedä mitä itse odotan... En tiedä mihin olisin itse valmis..
Melkoisen tunnemyrskyn keskellä ollaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
avioliittosi ja särkemään hänen liittonsa? Onko teillä lapsia? Oletko valmis aiheuttamaan heille elämän mittaisen surun? Ihastumisia tulee ja menee, oli parisuhteessa tai ei. Eri asia on, mitä niiden suhteen tekee. Jos yhtään ajattelee muita kuin itseään, ei tee ihastumisen suhteen mitään, vaan antaa sen hiipua pois.
Osaatkohan yhtään ajatella pitemmälle? Mitä sitten, jos antaisit tunteillesi/himollesi periksi ja ryhtyisit suhteeseen ko. miehen kanssa? Sen lisäksi, että särkisitte todennäköisesti kaksi avioliittoa ja mahdollisten lasten elämän, arveletko että mies jatkaisi suhdetta kanssasi sen jälkeen? Millaista liittoa voisit hänen kanssaan odottaa? Kunnes kuolema teidät erottaa, vai siihen asti, kunnes jompi kumpi taas ihastuu...
jamassa ollaan, aikalailla.
Tosin mies ei kuulu kuitenkaan kaveripiiriini, mutta tuota kiertelyä ja kaartelua, ja katselua, on kestänyt jo vuosia. Eräissä merkeissä kun törmäilty on.
Kummallakin on (kai) tunteita, kyllä sen voi nähdä jos ei sokea ole:-), vaikka en voi varmaksi puhua kuin omasta puolestani.
Nyt olemme alkaneet törmäillä useammin, ja tuntuu että on vain ajan kysymys milloin hän tulee juttelemaan. Toisaalta odotan, mutta vielä enemmän pelkään, mitä siitä voisi seurata.
Itse en aio häntä lähestyä, vaikka hän niin kiehtookin....
meneeköhän tämä tunne koskaan ohi? huoh...
"En ota selvää mitkä on hänen tunteensa minua kohtaan! Hän on myöntänyt kerran juhlien jälkeen yön pimeinä tunteina tykkäävänsä minusta. Ja on hän kertonut haluavansa suudellakin minua muttei ole yrittänyt sitä koskaan. "
->No sinä itse olet ainakin ihastunut, kun hoksottimet eivät tunnu toimivan. Siis jos tyyppi on SANONUT tykkäävänsä ja haluavansa SUUDELLA, niin mikä siinä vielä voi olla niin epäselvää??
Ihan kiva, kun on fiiliksissä, vai kui??? ;-)
Tarkoittaakohan hän tykkäämisellä ihan yleisellä tasolla "tykkään susta, oot hyvä tyyppi".. tykkäänhän mäkin monistakin miehistä kaveritasolla ja voin sanoa sen.
sillä tiedolla sä et tee lopulta mitään, kun se ei vastaa realismiin mitenkään.
Ei jonkun sekoilut varattuna ole mitään tosirakkautta. Mies heivaa entisen elämästään ja fiksusti sen tekeekin, jos haluaa todella sut, mut ei vaikuta siltä tuollainen.
Ei sun tilannetta auta, vaikka hän SANOIS mitä kun toteuttaa elämässään muuta. Katso tekoja, katso mitä se mies arvostaa ja miten aikansa käyttää. Se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa hänestä.
ei se tieto kenekään tunteista muuta mitkään, koska ne on teot jotka puhuu puolestaan sitä oikeaa elämää.
Olet tietyllä tapaa ärsyttävän oikeassa. Teot puhuvat puolestaan jne.
En siltikään tuomitsisi tuollaisia(kaan) rakkaudentunnustuksia, vaikkei jutusta koskaan mitään tulisikaan. Pienen ohikiitävän hetken voi tuntea jotain muuta... mitä se sitten onkaan.
Elämä on kuitenkin vaihtelevaa ja monimuotoista, sekin on realismia.
no se on ihan naurettavaa, jos sä oikeesti haluat suhteen ja aidon rakkauden, niin kyllä sillon on vähintäänkin naurettavaa jonkun varatun miehen "ohikiitävät hetken huumat", lapsellista tosiaan. Oikein tunteen paloa varmaan varatulla, kenties tullut riitaa pikkuvaimon kanssa jostain ja sitten uhossa vähän lirkutellaan sinnetänne, "pienet ohikiitävät hetket puutaheinääpalturia" sehän se on onnea, eiks nih :DDD.. Voi mikä upea mies..
Pikkasen enempi itsearvostusta ja järkeä päähän, niin tajuaa, että siinäpähän huumailkoon ja seikkailkoon hetkensä huumassa iltansa iloksi, mut itselleen sitä nyt ei kannata ottaa yhtään todesta. En tiedä kumpi on säälittävämpi, varattu mies, joka kuvittelee vielä elävänsä nuoruuttaan lirpuilemalla vähän sinne sun tänne, kun pikkuvaimo karkkilasta nalkuttaa tai ei olekaan mikään ihanne, vai se, joka todella näkee tollasessa miehessä muka miestä.
aitoa suhdetta, oikeaa suhdetta. Enkä tulevaisuutta, hänen kanssaan. Se ei voisi koskaan toteutua.
En provosoidu kirjoituksestasi KOSKA tiedän asioiden oikean laidan, toisin kuin sinä. Asiat eivät todellakaan mene eikä ne ole, kuvailemallasi tavalla.
Taisin kysyä jotain mistä sen ihastumisen näkee? Vähän putosit polulta..
jos sä haluat pettää itseäsi, niin mäpäs kerron, että jos toinen on ihastunut ja aikuinen ja vastuullinen ihminen, niin sä kysyt turhia, koska hän sanoisi sen ja näyttäisi ja toteuttais elämällään sitä, mitä ajattelee. Tosin hän tekee sen jo nyt, joten ei ole ihastunut.
Ja koska sä et vieläkään tota tiedä, niin et tule koskaan tietämäänkään, ja jos hän nyt muka ilmoittaisi, että olisi aina ollut suhun ihastunut, niin sekö sulle riittäis, mitä se näkyis sun elämässä mitenkään, olisitko todella otettu toisen jutuista? Mä en. Sanoisin sinuna, että jaa vai tollasta ihastumista.. Se ei muuta asiaa mitenkään sun kannalta, että joku sulle sanoo jotakin. Ei se tee asiasta sen todempaa mihinkään suuntaan ja jos sä haet jotain typerää lapsellista leikkiä niin etsi joku sellanen ettei viaton pikkuvaimo joudu kärsimään sun lapsellisuuksistas.
Sano vaan hepulle, että pikkuvaimo karkkilasta on se, mitä hänen kannattaa ihastella. Ja et jättää oikeet naiset muille, jolla on tosissaan jotain, mitä tuoda suhteeseen. Tolla miehellä ei ole mitään, paitsi naisten halveksuntaa omasta kumppanista lähtien. Ihme tyyppi olet, eikö sua edes se pikkuvaimo säälitä, kun on tollanen mies hänellä..
Ja kerta sä tiedät ja tunnet nuo paskaa puhuvat petolliset idioottiääliöt jotka on valmiita näihin "hetken salaisiin intoiluihin" niin mitä sä fiksu aikuinen ihminen edes täällä mitään kyselet.
Jos sä et ole sitä nähnyt, niin sitä ei tule näkymäänkään. Senkun petät itseäsi. Itse saat soppasi selvittää sitten.
Kuule, se mies on aika kaukana antamistasi esimerkeistä. Munsta on ihan turhaa vatvoa sitä tai "pikkuvaimoa" täällä koska et tiedä asiasta mitään. Voinen sanoa ettei "pikkuvaimokaan" puhtaista jauhoista pullaa leivo...
Varattujen tunteista on vaikea ottaa selvää. Ja itse myös samanlaisia tunteita läpi käynyt. Olen miettinyt, vaikka mä tykkään yhdestä miehestä ihan hirveesti, ja eleistä oon lukenut että hänellä samanmoisia fiilareita mua kohtaan on. Niin mitä se oikeastaan mua hyödyttäisi, että sanoisin hälle että, hei mä oon ihastunu suhun! Tuo mies on myös hurmannut minut mennen tullen, mutta koitan pysyä lujana. Silti nautin joka hetkestä hänen kanssaan, kaverina. Mutta koskaan en aio viedä juttua pidemmälle. Pelissä niin paljon. En halua loukata hänen vaimoaan, enkä omaa miestäni. Järki sanoo niin, vaikka sydän sanoo, jotain iiiiiiiiihan muuta, ja ajatukset lentelee ties missä ;)