Romanttinen kosinta

Auringon säteet kimalsivat valkoisilla helmikuun hangilla. Jännitys sai käteni hikoamaan, vaikka pakkasta oli kivat 20 astetta. Odotin täydellistä hetkeä. Laskimme rinnettä alas, minä hieman taempana miehestäni. Hän pysähtyi rinteen reunalla olevan kiven viereen ja minä huomasin tilaisuuteni tulleen. Laskin mieheni eteen niin vauhdilla, että pysähtyessäni lumi pölisi ympärillämme. Polvistuin, otin taskusta sormuksen, ojensin sen miestäni kohti ja pyysin miestäni menemään kanssani naimisiin. Vastaus oli hieman hämmästyneen ilmeen jälkeen kyllä. Pujotin sormuksen hänen sormeen ja suutelin häntä. Täydellistä. Kunnes irrottauduin miehestäni, en muistanu seisovani sukset jalassa, selkä menosuuntaan ja niin sitä sitten taas mentiin.. Loppuen lopuksi olin solmussa kuusessa ja kanssa laskettelijat nauroivat makeasti kustannuksellani.

En tiedä osasinko kertoa asian niin hauskasti, mitä se oli. Näin jälkeenpäin muisteltuna se oli jopa romanttista.. Joskus kuitenkin käy niin, että aika kultaa muistot. Meillä oli kyllä hauskaa ja sehän se on pää asia.

Tulin myöhään illalla töistä kotiin.

Kotipihalle oli laitettu soihtukuja, alkoi tosi paljon siinä vaiheessa hymyilyttämään. Alitajuisesti siinä vaiheessa arvasin että mistä on kyse...

Pääsin ulko-ovelle, sieltä löytyi lappu joka kehotti seuraamaan ohjeita. Lappuja oli matkan varrella yhteensä 7 kappaletta. Sisältäen tällasia kuten:, mene suikuun, pistä parasta päälles, ota skumppaa, tule yläkertaan jne jne.

Yläkerrassa mies oli pistänyt kynttilöitä koko paikan täyteen, levitellyt vielä ruusunlehtiä lattialle ja odotti arvokkaasti puku päällä ruusukimppu kädessä. Hän polvistui, piti pienen puheen. En kyllä muista pätkääkään mitä hän sanoi, koska siinä vaiheessa itkeä tillitin ja koitin vaan saada henkeä. No, myöntävästihän minä vastasin.

Hän oli varannut myös juustolautaset ja punaviinit.

Ja voin kyllä sanoa että koskaan en tule sitä unohtamaan! Toisille tällanen on liian lässyä. Mutta minä olen romanttinen ihminen ja tallanen oli enemmän mitä olisin koskaan edes voinut kuvitella. Kosinta tuli kyllä ihan puun takaa, vaikka oltiinhan me puhuttu että joskus tulevaisuudessa mennään naimisiin.

tollaset 4 kuukautta myöhemmin tanssittiin häitä, ja melkein viisi vuotta avioiittoa takana. Itse olen todella onnellinen ja tyytyväinen että mies näki tämän vaivan. Muistelen kosintaa todella usein ja aina se saa sydämmeni lämpenemään ja kaiholla muistelemaan.

Mutta niinhän se on, jokainen tyylillään!

Näin itse olen suunnitellut sen tekeväni, ja vielä ihan tässä lähiaikoina, joten kertakaas naiset mitä mieltä olette?

Olen siis yli 31v ja tyttöystäväni 28v, meille tulee 6kk seurustelua parin viikon päästä ja silloin ajattelin sen tehdä, siis kosia! Ehkä hieman erikoisella tavalla.

Suunnitelmissa olisi tehdä ns. aamiaiskosinta rakkaalle aamupala sänkyyn. Kaffe tarjoiltaisiin tätä varten tilatusta mukista, jossa on iso Sydän ja lukee "Kulta, tuletko vaimokseni?" ja tarjottimella olisi myös sormusrasia, mutta sen sisältä paljastuukin NominatioN:n koottavaan rannekoruun "Wedding Ring" -pala, jossa siis kaksi kihlasormusta yhdistetty yhteen.

http://www.italiansign.com/shop/articoli.aspx?idArt=1795

Oikeet sormukset mentäis siis ostamaan kunhan se "kyllä" tulee vastaukseksi, ja toivottavasti tulee :)

Tämä on ihan toiveajattelua, mutta minusta olisi ihanaa jos mieheni veisi minut esimerkiki johonkin konserttiin, mielellään jonkin rakkausballaadeja laulavan miehen ja kosisi minua siellä ja olisi esim saannut järjestettyä niin, että järjestää lavalla kosinnan tai se artisti omistaisi jonkin kappaleen meille;)

"Tuulinen ja luminen maisema.
Yksinäinen kumpu,
perhosia mahassa.

Muistelet siinä kesää ja
minä jännitän.
Jännitän niin
perkeleesti.

Katselen silmiäsi,
huuliasi. Muistelen
vajaata vuotta.

Niin paljon on ehtinyt
siihen mahtua.
Iloa ja surua.
Hautajaisia.
Eroprosessia.

Auringonnousuja
ja -laskuja.
Kylmää vettä ja
korkeuksia.

Sanon:
- Muuten tuli mieleen...
Ja samalla polvistun.
- Haluaisitko viettää
loppuelämäsi kanssani,
tanssia häissä The Riveriä?

Häkellyt ja sanot - Joo, haluan.
Sitten putoat polvillesi.

Eikä muuta maailmaa ole.
Ilon kyyneleet jäätyvät lumelle "

Tuohon liittyi tosin sellainen historia, että olimme siis mun luona viikonloppua ja päätimme lähteä sellaiselle päivän patikkaretkelle. Reitti kulki erään hyvin meille merkittävän paikan ohi ja päätin siinä kosia. Alussa meillä tulikin kinaa ja päätin jo mielessäni, että kosin vastata kesällä...prrrrkele.... Kun sitten saavuimme räntäsateessa tuon paikan kohdalle, vaimoni (silloinen tyttöystävä) olisi mennyt ohi, mutta suostuttelin hänet tulemaan sille pienellä mäellä mäntyjen keskelle. Hän tietenkin ihmetteli, että mitä nyt ja jutteli niitä näitä. Sitten vain yhtäkkiä runossakerrotulla tavalla polvistuin hangelle ja sanoin noi sanat.

Loppureissu patikoitiin aika jännissä fiiliksissä. Sormukset käytiin laittamassa sormiin samassa paikassa, hieman myöhemmin. Nyt ollaan oltu reilut neljä vuotta naimisissa.