Okei, vähän tyhmä otsikko, mutta kuitenkin. Olen ja ihmettelen edelleen sitä, miksi imetys on niin ylikorostettu juttu. Itselläni oli haaveissa imettää täysimetyksellä 6kk ja vielä siitä eteenpäinkin osittaisimetyksellä. Epäilin jo alunalkaen pystynkö imettämään ollenkaan. Ja alusta lähtien lapsi sai todella huonon otteen rinnasta, koska nännit olivat niin matalat. Käytin rintakumeja koko imetyksen ajan. Jo lapsen ollessa 1kk olin valmis lopettamaan. Tunsin kuitenkin huonoa omaa tuntoa siitä, että riistäisin lapselta sen ainoan nautinnon, rinnalla olemisen. Luin kaiken maailman juttuja täältä netistä, koska tuoreena äitinä tietenkin uskoin melkein mitä vain ja varsinkin sen, että rintamaito on parasta maitoa. Lapsellani on myös maitoallergia, jota oli hyvin vaikea todeta, koska lapsi ei saanut oireita heti syötyäni maitotuotteita. Imetin päivät pitkät, koska maitoa tuli niin vähän. Lapsi huusi illat, koska oli nälissään, ei suostunut ottamaan pulloa. Vasta puolilta öin nukahti ja heräsi pian taas uudelleen syömään. Olin todella uupunut imetykseen. Imetin koko ajan ja siitä huolimatta maitoa ei tullut ja rinnat tuntuivat tyhjiltä. Ja söin kun hevonen. Mikään ei auttanut. Sain lapsen vihdoin syömään pulloa. Pikkuhiljaa annoin aina pulloa heräämisen jälkeen, koska oli aina niin nälissään herätessään. Yleensä annoin rintaa päälle. Sitten vähensin rinnan antoa, koska sai pullosta juotua 5 minuutissa sen mitä rinnoista 2 tunnista. Todellakin saatoin imettää jopa 6 tuntia putkeen illassa, loppuaikoina jopa enemmän.
Imetys on muotia
........................
19372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Silti Suomessa harva lapsi saa kuitenkaan rintamaitoa tuohon 6 kk asti... Tiedän tuon huonon omatunnon, kun tissi ei riitä ja tarvii pulloa. Saman kanssa painin täällä. Mutta olen saanut muilta ihmisiltä vain kannustusta pullon ottoon. "Ennemmin pulloa, kuin stressaantua huutavasta lapsesta, jolla on vain nälkä". Heh, ja tuokin 6h putkeen on niiiiin tuttua ja silti ei mitään.... Kyllä elämä helpotti kun otettiin se "lisämaitotilkka" joka ilmetykselle. Välillä ei tartteta ollenkaan ja toisinaan vähän enemmän, mutta tyttö on paremmalla tuulella ja niin on äitikin. Se on minusta pääasia! Imettäkööt ne, joilla se luonnistuu ja joilla on hermoja huudattaa lasta.
En lähde ketään yksilöä kritisoimaan, koska en ole hänen housuissaan kulkenut. Kuitenkaan en voi olla muistuttamatta, että käytännössä vielä sata vuotta sitten vauva oli joko imetetty tai kuollut. Eikä sekään aika kaukana ole, jolloin ihminen ei nauttinut koskaan muun kuin oman emon maitoa; karjatalouskin on sangen nuori keksintö ihmiskunnan historiassa. Imetys on siiis jotain ihan muuta kuin muotia.
Mutta hyvä on, että nykyään on myös korvikkeita. Tosin on sanottava, että imettäminen ei aivan niin mahdotonta voi olla, kuin voisi päätellä siitä, että nyky-Suomessa vain reilua 10 prosenttia nelikuisista täysimetetään. Jos tämä olisi todella ihmisnaaraan fyysinen toimintakyky keskimäärin, lajimme olisi jo aikaa sitten kuollut sukupuuttoon. Esimerkiksi Ruotsissa luvut ovat moninkertaiset. Mistä tämä sitten johtuu, enpä tiedä.
Sen kuitenkin tiedän, että monet imetyksen lopettaneet uskovat, että imetystä jatkaneiden imettäminen oli aina helppoa ja ongelmatonta. Tämä ei pidä paikkaansa. Varsinkin ensimmäiset kuukaudet ovat täynnä monenlaista pulmaa ja opettelua lähes kaikilla.
korjata, että kyllä myös sata vuotta sitten vauvat saivat muuta kuin äidinmaitoa. Esimerkiksi hevosen ja kamelin maitoa. Lisäksi ennenvanhaan maitoon sekoiteltiin jauhoja ym.
Mutta se on totta, että Suomessa jostain syystä imetetään paljon vähemmän kuin esim. Ruotsissa tai Norjassa. Pitäisikin tutkia, että mistä johtuu. Itse täysimetän nelikuista tytärtäni ja tunnen vain yhden äidin omasta lähipiiristäni, joka on tehnyt samoin.
Imetys on meillä liian yliarvostettua. Jopa niin, että äidit ovat valmiita polttamaan itsensä loppuun ja lopulta masentuvat. Harva jaksaa pitkään usean tunnin imetysmaratoneja ja ehkäpä vielä tämänkin jälkeen joutuu lämmittämään korviketta ja pesemään pulloja. Vieläkun lisää tähän yövalvomiset, niin soppa on valmis. On myös todella väärin perheen muita lapsia (jos niitä on) kohtaan, mikäli äiti satsaa koko elämänsä uuteen tulokkaaseen.
Ne, joilla imetys onnistuu heittämällä tissin suuhun ja vauva on tyytyväinen, niin mikäs sen kätevämpää. Joidenkin tällaisten äitien on helppoa kummastella, mikseivät kaikki tee samoin ja toitottaa, että maito kyllä riittää, jos vaan imettää ja imettää.. Lohduttavaa oli lukea eräältä palstalta, kuinka imetystukiohjaajan koulutuksen käynyt äitikin joutui lopulta toteamaan, että oma imetys ei kovista ponnistuksista huolimatta onnistunutkaan. Tämä asia harvoin on siis haluamisesta kiinni. Kuten niin monesti aikaisemminkin on todettu, tärkeämpää on tasapainoinen äiti kuin tapa, jolla lasta ruokitaan.
joka on lapselle hyväksi todettu ja siksi siihen haluavat kannustaa ketkä asiasta tietävät. Jokaisen mamman pitäisi järjellä ajatella missä menee raja tuleeko imetyksestä mitään. Itse päätin että imetän sen minkä itse jaksan ja hermo sietää, loput pullosta. No kuinkas kävi. Hermoa on riittänyt nyt 4kk täysimetykseen jos nyt hoidossa poika saa pulloa mummolassa kun en jaksa väkisin pumpata etukäteen maitoja sinne. Vaati hurjasti kärsivällisyyttä aikaa ja tissittelyä toisensa perään ensimmäiset 3kk mutta nyt 4kk iässä muksulla on tietty syömärytmi, maitoa piisaa sopivasti vaikkakaan ei pidä unohtaa itse levätä tai syödä huonosti se näkyy heti maitomäärässä. Muksu niin on ollut tissin perään jo laitokselta asti että se on kannustanut jatkamaan tiheitäkin imukausia ja hankalia öitä/viikkoja. Jotka käytännössä oltiin tissillä kokoajan. Mutta lapsi on hymyilevä ihana 4kk pienokainen, maistelee nyt innoissaan soseita mutta on edelleen tissimaitomukula. Ja minulta jos kysytään on niin kauan kuin haluaa.. no ei ehkä taaperoiässä enää. Niin, ja korvike ei kovin hyvin edes pojalle sovi joten sekin kannustaa vaikka joskus meinasi turhauma tulla kun aika nipin napin maitoa joskus tuli. Sitä vaan piti yhä enemmän tissitellä sitten.
Onnea kaikille tissitouhuihin! Ja pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttäkin.. ne toivottavasti palkitaan joskus pitkillä yöunilla vielä kuten meillä nyt 3kk iän jälkeen :)
Itse imetän nyt neljättä lastani, joka on pian 2-vuotias, ja meinaan imettää edelleenkin. Suositus imetyksestähän on, että minimissään 6kk täysimetys ja vähintään 2v osittaisimetys. Miten ihmeessä suomessa, jossa yleensä näitä suosituksia niin kovasti noudatetaan, imetyssuosituksia ei noudateta. Mun lapseni ei ole nyt 1v8kk ikään mennessä sairastanut yhtään mitään, joten uskon vahvasti tissimaidon voimaan. Meillä ei ole ollut edes ensimmäistäkään nuhakuumetta vielä, vaikka luulisi sisarusten koulusta tauteja tuovan. -miettikääpä sitä, te pullomaitomammat.
Kyllä tuo lasten sairastelu näyttää olevan enemmän sattuman kauppaa kuin kiinni siitä, kuinka paljon lasta on imetetty. Lähinnä uskon geneettiseen vaikutukseen. Tuttavapiirissäni on lapsia, joita on imetetty kuukausi- jopa vuosikaupalla ja jotka ovat sairastaneet kaikki mahdolliset korva- ja keuhkoputkentulehdukset. Vieläpä ovat olleet kotihoidossa.
Meidän nyt lähes kolmevuotiasta poikaa olen aikoinaan imettänyt osittain muutamia kuukausia. Hän on ollut 1,5 vuotiaasta lähtien päiväkotihoidossa ja silti sairastanut vain muutamia nuhakuumeita ja takana yksi ainoa antibioottikuuri. Muutenkin on kehittynyt erinomaisesti sekä fyysisesti että henkisesti. Puhumaankin alkoi jo 9kk:n iässä, ja 1,5 vuotiaana puhui jo täysin sujuvasti.
Uskon myös, ettei kaikkien äitien maito ole yhtä ravitsevaa. Jos et huolehdi omasta syömisestä, niin miten maito voisi olla " sitä parasta mahdollista vauvalle". Lähinnä ihmettelen niitä, jotka uskaltavat puolivuotiaaksi saakka luottaa, että oma maito sisältää kaiken tarvittavan. Aivojen kehitys on jo ensi kuukausista lähtien niin huimaa, että ravintoaineita todella tarvitaan. Mielestäni osittaisimetys on paras tapa, sillä silloin vauva saa vasta-aineita, mutta myös taatusti kaiken muunkin tarvittavan.
että vähintään 2v. osittaisimetys. Suositus on, että 6kk täysimetys ja osittaisimetys 1-2v saakka. Ei mitään vähintään 2v. Ja tuo siis WHO:n imetyssuositus. Suomen sosiaali- ja terveysvirasto suosittelee yleisesti ottaen imetystä vuoden ikään saakka.
Kirjoitit:
"Kyllä tuo lasten sairastelu näyttää olevan enemmän sattuman kauppaa kuin kiinni siitä, kuinka paljon lasta on imetetty."
Tilastollisesti on todistettu, että imetetyt lapset ovat keskimääräistä terveempiä kuin korvikeruokitut lapset. Yksilötasolla mitään vertailuja ei kuitenkaan voi tehdä, sillä otanta (minun lapset vs. naapurin lapset) on vain ihan liian pieni todistamaan mitään asian suhteen.
Esim. 4kk täysimetys vähentää korvatulehdusten riskiä huomattavasti, mutta otannassa on ollut useita tuhansia vauvoja, eikä vain muutamaa.
Kirjoitit myös:
"Lähinnä ihmettelen niitä, jotka uskaltavat puolivuotiaaksi saakka luottaa, että oma maito sisältää kaiken tarvittavan. Aivojen kehitys on jo ensi kuukausista lähtien niin huimaa, että ravintoaineita todella tarvitaan."
Äidinmaitoa usein kutsutaan ns. aivojuomaksi sen sisältämän laktoosin sekä muiden tärkeiden aineiden vuoksi. Äidinmaitohan ei muutu juurikaan koostumukseltaan sen jälkeen, kun se on kypsäksi maidoksi muuttunut n. 2-4 viikkoa synnytyksestä. Jos verrataan 8kk ikäisen saamaa äidinmaitoa ja 2kk ikäisen saamaa äidinmaitoa, niin samaa tavaraa se on yhä edelleen. On aika absurdia olettaa, että äidinmaidon ainesosat yhtäkkiä häviäisivät jossain vaiheessa. Vieroitusvaiheessakin, kun äidinmaitoa muodostuu enää alle 3-4 dl/vrk (ja kun vauva käy rinnalla 1-3 kertaa), maidosta ei mikään ainesosa häviä, vaan se muuttuu enemmän kolostrumin kaltaiseksi, ja siten on edelleen tärkeää kasvavalle lapselle.
Nykyaikainen korvike on verrattain uusi asia, ikää sillä on n. 50 vuotta. Siihen on toistaiseksi saatu lisättyä melko suuri osa äidinmaidon sisältämistä ravintoaineista, mutta esim. äidinmaidossa olevia erilaisia entsyymejä siihen ei ole vieläkään saatu mukaan. Ennen teollisesti valmistettua korviketta vauvoille on imetyksen puuttuessa annettu laimennettuna muiden nisäkkäiden maitoja tai kauralimaa tms. Niissä tuskin on ollut kaikkea sitä, mitä ihmisenpoikasen kehittyvät aivot vaativat, kun eläinten ja ihmisen aivot ovat hieman erilaiset kehitystasoltaan. Eri maitoja voi vaikka huvikseen käydä vertaamassa Finelin sivuilla: www.fineli.fi
Itse asiassa WHO todellakin suosittelee täysimetystä 6kk asti ja osittaisimetystä muun ruuan ohella 2-vuotiaaksi tai yli.
Allaoleva lainaus on poimittu WHO:n julkaisusta 'Global strategy for infant and young child feeding' vuodelta 2003
(http://whqlibdoc.who.int/publications/2003/9241562218.pdf)
"As a global public health recommendation, infants should be exclusively breastfed for the first six months of life to achieve optimal growth, development and health.
Thereafter, to meet their evolving nutritional requirements, infants should
receive nutritionally adequate and safe complementary foods while
breastfeeding continues for up to two years of age or beyond."
"-miettikääpä sitä, te pullomaitomammat."
Tylyä ja ajattelematonta - tahditontakin, vähintäänkin tökeröä kielenkäyttöä.
Tämä ei (aina) ole valintakysymys, tämä imettäminen tai imettämättä jättäminen, kuten kommentistasi saattoi ymmärtää.
Suotta siis tällaisilla asenteilla pahoitetaan niiden mieltä, joilla ei erinäisistä syistä ole mahdollisuutta imettämiseen. Asia on herkkä ja pahaa mieltä ja syyllisyyden tunteita äideissä aiheuttava ilman tällaistakin...
Kirjoitit:
"Tilastollisesti on todistettu, että imetetyt lapset ovat keskimääräistä terveempiä kuin korvikeruokitut lapset. Yksilötasolla mitään vertailuja ei kuitenkaan voi tehdä, sillä otanta (minun lapset vs. naapurin lapset) on vain ihan liian pieni todistamaan mitään asian suhteen.
Esim. 4kk täysimetys vähentää korvatulehdusten riskiä huomattavasti, mutta otannassa on ollut useita tuhansia vauvoja, eikä vain muutamaa."
Tiedän kyllä nämä tutkimukselliset seikat itsekin tieteellistä tutkimusta tehneenä. Tulin nyt vain heittäneeksi tällaisen ei - tieteeellisen esimerkin. Fakta on, että pelkällä korvikkeellakin kasvaa vähän sairastelevia, hyvin kehittyneitä lapsia. Tulen vain joskus ihmetelleeksi joidenkin kiihkoilevaa suhtautumista imetysasiaan, sillä lapsen kehitykseen vaikuttaa niin valtavan moni muu asia. Ensin kerskutaan, kuinka täysimetetään ja muutaman vuoden päästä vanhemmat viis veisaa, missä lapset kuljeskelevat ja mitä suuhunsa laittavat. Juopotellaan, erotaan, riidellään.. No joo, huono esimerkki, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan.
Lainaus:
"Fakta on, että pelkällä korvikkeellakin kasvaa vähän sairastelevia, hyvin kehittyneitä lapsia."
Tiedän - olin itsekin sellainen :D, ja terveeksi aikuiseksi olen myös kasvanut ;)
Ja ymmärrän kärjistyksesi. Valitettavasti kaikki eivät tiedä tai osaa ajatella, että mun lapset vs. naapurin lapset -asetelma ei ole ihan riittävä, kun mm. imetyksen terveysvaikutuksista puhutaan.
Äidit, jotka eivät ole onnistuneet imetykseesä tai eivät ole halunneet imettää, ovat ihmeen kovia julistamaan imetyksen turhuutta. Imettävät äidit eivät pidä ollenkaan niin suurta meteliä valinnastaan eivätkä varsinkaan väitä toisten ratkaisuja huonoiksi. Mikä näitä ei-imettäviä äitejä oikein syyllistyttää, kun on pakko yrittää itselleen vakuutella tekevänsä oikein ja julistaa sitä muillukin, samalla lytäten tutkimustulokset ja toisten ratkaisut? Eikö se riitä, että oma lapsi voi hyvin?
Imetys on lapselle luonnollisinta ensiruokaa. Jos imetys ei suju, on tietysti tarpeen antaa jotakin muuta ruokaa. Mikä siinä on niin outoa? Miksi pitäisi mainostaa, miten lisäaineet ovat luonnonaineita tereellisempiä?
Oman epätieteellisen mutu-tuntuman mukaan korkeasti koulutetut naiset tekevät parhaansa imettääkseen, kun taas matalammalla koulutuksella tai ilman koulutusta turvaudutaan pulloon herkästi. Ehkä koulutustaso auttaa tieteen seuraamisessa.
Itse osittaisimettäjänä korkeakoulutettuna tuoreena äitinä olen kokenut asian kyllä aivan päinvastaisena.
Omaa tilannettani, jossa lapselle joudun osan ruoasta vastikkeena antamaan on aiheuttanut lähipiirissä kulmien kurtistelua niissä tuttavaäideissä, jotka täysimettävät tai ovat täysimettäneet lapsensa.
Myös keskustelupalstoilla enemmän jyräävät oman kokemukseni mukaan mielipiteillään ne äidit, jotka imettävät ja pystyvät imettämään - ja tämä tehdään vielä välillä todella rumilla sanankäänteillä. Juuri synnyttäneellä on itku herkässä ja tunteet pinnassa ja tyly kielenkäyttö saa kyllä tuoreen äidin mielen pahoittumaan pahastikin. Varsin vähemmistössä ovat ne, jotka eivät halua edes yrittää imetystä. Imetys vain voi epäonnistua mitä moninaisemmista syistä, eikä tästä pidä äitiä syyllistää. Tärkeintä lienee, että lapsi on kylläinen, tyytyväinen ja kasvaa - tulee se toteutettua sitten millä tekniikalla tahansa.
näköistä;huutaakoo vielä leikkikavereille että oottakaas hetko mä käyn tissillä..
2-vuotiaat ovat itse asiassa tosi pieniä vielä, suurimmalla osalla on vaipat täysipäiväisessä käytössä, tuskin edes pottaan ollaan tutustuttu. Harvalla 2-vuotiaalla on leikkikavereita siten, kuin ne on isommilla lapsilla totuttu näkemään: tuon ikäiset taaperot leikkivät ryhmissä mutta kukin omia leikkejään :) Eivätkä taatusti kavereilleen huutele mitään tekemisistään ;)
Aika tavallista lienee myös, että parivuotiaalla on vielä iltavelli- tai iltamaitopullo käytössä, eikä sitä juurikaan (kehdata?) kummastella. Mutta jos sen ikäinen sattuukin käymään rinnalla 2-3 kertaa päivässä, niin se onkin sellainen ihmetyksen (ja paheksumisen) aihe, että.
Olen vain hämmästynyt siitä, miten näihin asioihin suhtaudutaan...
ei ole enää mikään vauva joka vaipat jalassa pököttää menee ja leikkikavereitakin on. Eikä ole pulloa eikä tuttia eikä sitä suositellakaan imettäväksi liian pitkään hampaiden kasvun vuoksi. Kyllä minä kummastelen jos 2 vuotias ei osaa jo nokkamukista juoda.
Ja 2 vuotias on todellakin huvittavan näköinen äitinsä tissillä,saati sitä vanhempi.
Meillä 2 vuotias nukahtaa illalla unirätin tai lelun ja laulamisen sekä silittelyn tuudittamana eikä tuttia lutkuttamalla tai äidin tissiä.
Pakko jatkaa :)
Mukava kuulla, että teilllä 2-vuotias on päässyt vaipoista, puuhaa paljon kavereiden kanssa ja nukahtaa (teidän perheellenne) vaivattomasti :)
Kirjoituksestasi sain sellaisen kuvan, että näitä tällaisia kaksivuotiaita on ystävä- ja tuttavapiirissänne useita.
Mutta jos mietitään 2-vuotiaita ikäryhmänä, niin suurin osa käyttää vielä vaippoja, tarvitsee apua ruuan kanssa ja leikkii ikätoveriensa rinnalla, ei "kanssa". Miksi sitten rinnalla käyminen näyttää niin huvittavalta, jos vaippojen käyttäminen ei sitä ole?
Kerrotko vielä, miksi (ei ehkä sinun vaan noin yleensä) on vaikea myöntää, että kaksivuotias on vielä ihan oikeasti pieni? Vai annetaanko sen ikäisen matkata yksin puistoon, tehdä itse omat ruokansa ja päättää omista nukkumaanmenoajoista, kun on jo niin iso lapsi? (Ai miten niin näitä asioita ei voisi verrata toisiinsa? :) )
Edelleenkin minun on vaikea ymmärtää (hyväksyn toki!), miksi juuri imetyksen suhteen kaksivuotias on liian iso, mutta vaippoihin, nukkumaanmenoaikoihin ja täyteen valvontaan ihan sopivan ikäinen.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö kaksivuotias söisi tai joisi mitään muuta kuin äidinmaitoa tai mistään muusta kuin suoraan rinnasta. Taaperolle äidinmaidon voi ajatella olevan myös hyödyllinen ravintolisä vasta-aineineen kaikkineen. Jos saman saisi tehomainostetusta purkista annettuna, niin veikkaisin aika monen tarttuvan koukkuun... Ja tuskinpa sitä niin paheksuttaisiin, jos lapsi äidinmaidon joisi rinnan sijasta siitä mainitsemastasi nokkamukista. Vai olenko ihan väärässä? ;)