Saatan olla ainoa nainen, joka ajattelee näin, mutta täytyy tunnustaa, että välillä käy kyllä kateeksi miehiä, mitä juhlapukeutumiseen tulee. Se tuntuu jotenkin niin helpolta, kun tietää, että tummassa puvussa voi mennä lähestulkoon mihin juhlatilaisuuteen vain ja voi olla varma siitä, että on aina tyylikäs ja hyvinpukeutunut.
Joku varmaankin nyt älähtää tästä, ja sanoo, että miesten pukeutuminen on tylsää ja vailla vaihtoehtoja toisin kuin naisilla. Tämä kieltämättä pitänee paikkansa, mutta näin naisnäkökulmasta tuntuu välillä siltä, että niitä vaihtoehtoja on naisella välillä liiankin kanssa; etenkin kun ei itse kuulu niihin henkilöihin, joilla on pukeutumistaito ja tyyli verissä.
Onhan sitä tietysti etikettikirjoissa periaatteessa ohjeet siitä, millä tavalla erilaisiin juhlatilaisuuksiin tulisi pukeutua, mutta jää niitä vaihtoehtoja silti liiankin kanssa valittaviksi. Mikä on sopiva väri, entä puvun malli, sopiiko tämä nyt varmasti minulle, onko tämä yläosa sopiva vai liian paljastava, olenko nyt tähän tilaisuuteen oikealla tavalla pukeutunut, vai liian arkinen tai kenties ylipukeutunut, ja kaikkea muuta sellaista, mitä vain kuvitella saattaa.
Siis tietystihän nyt joku saattaa sanoa, että mietin asiaa liikaa ja pitäsi ottaa rennommin, ei niitä vaatteita nyt kukaan niin tarkkaan katsele. Ja en minä nyt mitään paniikkia tästä asiasta ota, eikä tiptop-kunnossa oleminen ole minulle maailman tärkein asia. (Pukeudun arkena varsin rennosti). Mutta kuitenkin silloin tällöin tulee sellaisia juhlia ja tilaisuuksia, joissa haluan olla tyylikäs ja hyvinpukeutunut sekä kunnioituksesta juhlaa ja sen järjestäjiä kohtaan, että myöskin itseni takia.
Joku varmaankin nyt älähtää tästä, ja sanoo, että miesten pukeutuminen on tylsää ja vailla vaihtoehtoja toisin kuin naisilla. Tämä kieltämättä pitänee paikkansa, mutta näin naisnäkökulmasta tuntuu välillä siltä, että niitä vaihtoehtoja on naisella välillä liiankin kanssa; etenkin kun ei itse kuulu niihin henkilöihin, joilla on pukeutumistaito ja tyyli verissä.
Onhan sitä tietysti etikettikirjoissa periaatteessa ohjeet siitä, millä tavalla erilaisiin juhlatilaisuuksiin tulisi pukeutua, mutta jää niitä vaihtoehtoja silti liiankin kanssa valittaviksi. Mikä on sopiva väri, entä puvun malli, sopiiko tämä nyt varmasti minulle, onko tämä yläosa sopiva vai liian paljastava, olenko nyt tähän tilaisuuteen oikealla tavalla pukeutunut, vai liian arkinen tai kenties ylipukeutunut, ja kaikkea muuta sellaista, mitä vain kuvitella saattaa.
Siis tietystihän nyt joku saattaa sanoa, että mietin asiaa liikaa ja pitäsi ottaa rennommin, ei niitä vaatteita nyt kukaan niin tarkkaan katsele. Ja en minä nyt mitään paniikkia tästä asiasta ota, eikä tiptop-kunnossa oleminen ole minulle maailman tärkein asia. (Pukeudun arkena varsin rennosti). Mutta kuitenkin silloin tällöin tulee sellaisia juhlia ja tilaisuuksia, joissa haluan olla tyylikäs ja hyvinpukeutunut sekä kunnioituksesta juhlaa ja sen järjestäjiä kohtaan, että myöskin itseni takia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miehet pääsevät ilman suurempia järkeilyjä,ja miettimisiä.
Syksy-Talvi tummempi puku, Kevät-Kesä vaaleampi. Ja Vaimo tai tyttö/naisystävä silittää paidan valmiiksi, ja herra odottaa hetken päästä autossa parta ajettuna,ja hyvälle tuoksuvana.
Oma kulta vielä alus-asussaan,jos on ehtinyt pukemaan, meikistä puhumatta.
Näin se taitaa olla,Kirjoitit asiasi tosi ytimekkäästi ja himskatin hyvin.
Mitäs jos on jo lapset ja nekin laitettavana voi sanoa että huh.huh.
Ja edelleen mies odottaa,nyt jo tuskaillen.
Ja se mitä nainen päällensä laittaa,Ei se voi olla se sama puku ei todellakaan jos on porukka ollut samoissa juhlissa.
Siinä se, mitä laitat,minkä mallisen/värisen,mitä yhdistät,ja entäs tukka ja meikki.
Voi vitsi näin se on varmaan monilla naisilla samat murheet,mut ei paniikkia,vaikka pirusti harmittaa miesten helppous ja "ymmärtämättömyys"
Näinkö se sitten on?
miehet pääsevät ilman suurempia järkeilyjä,ja miettimisiä.
Syksy-Talvi tummempi puku, Kevät-Kesä vaaleampi. Ja Vaimo tai tyttö/naisystävä silittää paidan valmiiksi, ja herra odottaa hetken päästä autossa parta ajettuna,ja hyvälle tuoksuvana.
Oma kulta vielä alus-asussaan,jos on ehtinyt pukemaan, meikistä puhumatta.
Näin se taitaa olla,Kirjoitit asiasi tosi ytimekkäästi ja himskatin hyvin.
Mitäs jos on jo lapset ja nekin laitettavana voi sanoa että huh.huh.
Ja edelleen mies odottaa,nyt jo tuskaillen.
Ja se mitä nainen päällensä laittaa,Ei se voi olla se sama puku ei todellakaan jos on porukka ollut samoissa juhlissa.
Siinä se, mitä laitat,minkä mallisen/värisen,mitä yhdistät,ja entäs tukka ja meikki.
Voi vitsi näin se on varmaan monilla naisilla samat murheet,mut ei paniikkia,vaikka pirusti harmittaa miesten helppous ja "ymmärtämättömyys"
Näinkö se sitten on?