Kiinnostaisi kuulla joltakin karhun nähneeltä tai sen hyökkäyk-
sen kohteeksi joutuneelta,miltä se tuntui,iskikö paniikki vai mi-
ten tilanteesta selvisi?Entä miten ovat asiat sen jälkeen,onko
metsään enää menemistä?Ärsyttää kun karhuvaaraa vähätel-
lään,siinä rytäkässä voi pahimmillaan menettää henkensä,onko
se samantekevää..?
sen kohteeksi joutuneelta,miltä se tuntui,iskikö paniikki vai mi-
ten tilanteesta selvisi?Entä miten ovat asiat sen jälkeen,onko
metsään enää menemistä?Ärsyttää kun karhuvaaraa vähätel-
lään,siinä rytäkässä voi pahimmillaan menettää henkensä,onko
se samantekevää..?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eiköhän siitä traumoja jää, mutta samantekevää se on. Kuolla voi niin monella tavalla, varsinkin metsässä, että turha tuollaisia epätodennäköisempiä on murehtia.
Karhun olen nähnyt kaksi kertaa, tosin vain vilaukselta. Kyllä karhu ihmistä väistää jos on yksin, ja vain typerys liikkuu metsässä hiljaa silloin kun niillä on pennut.
Miksi muuten olisi pitänyt paniikki iskeä? Mahtavia kokemuksia ne oli kumpikin, harmi vaan ettei kummallakaan kerralla ollut kamera käden ulottuvilla niin että olisi kuvan saanut.
Varmaan "mahtavia" kokemuksia nekin kun karhu puri pakaraan tai reiteen ja vielä
mahtavampaa kun vetäisi tassulla kaulavaltimoon ja elämä oli siinä!Vähän rehelli-
semmiltä kuullut että pakokauhu valtasi mielen ja metsään ei mene enää koskaan!
Nuo karhun "rakastajat" ansaitseekin tulla sen tappamiksi kuten "Grizzly man"illekin
kävi.
Varmaan "mahtavia" kokemuksia myös se kun joutuu puukotetuksi tai jää auton alle. Tai kun salama iskee veteen kun on uimassa, tai kun putoaa veneestä ja hukkuu. Tai kun punkki puree ja kuolee kuumeeseen. Tai kun...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kukaan täysjärkinen ei käytä aikaansa tuollaisen miettimiseen. Ne jotka käyttää, niillä ei jää aikaa elämiseen kun kaikkea pitää pelätä.
En ole törmännyt karhuun, vaikka hiljaa liikunkin luonnossa kuvaamassa.
Tietysti, jos juoksee esim: pururadalla ( askeleet eivät kuulu ) -karhualueella olisi hyvä ommella nilkkaan kulkunen. Varoittaa karhua ajoissa.
Traumoja hyökkäyksestä varmasti jää !
Harvempi kuitenkaan edes niitä näkee...
Minä pelkään enemmänkin vastaan tulevia autoja - onko rattijuoppo ajamassa päin?
Tai kävellessä tien reunaa...
En liiku yksin kaupungissa yöllä...
Kyllä ihminen on se peto jota minä varon !
Oon nähny karhun 3 kertaa kalalle menossa, ja ekalla kerralla oli poikaset mukana sillä ja tuntu että päälle tulee se emo... Piti vaan kiertää rauhallisesti etäältä se karhu, ja ei siitä mitään traumoja oo jääny, joka päivä samassa paikassa kalalla käyn(melkein joka päivä).....
Aikoinaan lenkillä koirien kanssa näin karhu kauempaa. Jäin niille sijoilleni ihastelemaan, koirat halusivat pois. Upea näky metsässä, harvempi pääsee näkemään. Eipä ole se kohtaaminen jättänyt mitään pelkoja, ja miksi jättäisi? Karhu kuuluu metsiimme ja sillä on täysi oikeus siellä olla ja elää.
Aloittaja puhuu hengen menettämisestä. Kuinka usein nykypäivän, sanotaanko kymmenen vuoden sisällä tapahtuneet karhu-ihminen kohtaamiset on päättyneet hengenlähtöön, nimittäin ihmisen? Taidan muistaa yhden kuolemantapauksen jostakin 90-luvulta, muutoin aina karhu menettää sen henkensä, vaikkei olisi mitään tehnytkään..
Viimeksi 90-luvulla. Muistutan jäleen: mikäli metsässä liikkuu niin ei kannata unohtaa miksi se tapahtui. Karhua ei saa koskaan lähteä juosten pakoon, silloin se saattaa helposti erehtyä luulemaan ihmistä saaliiksi. Jos karhu käyttäytyy uhkaavasti niin turvallisinta on perääntyä hitaasti ja samalla puhua rauhallisesti selvällä suomenkielellä. Silloin karhukin tyhmämä eläimenä tajuaa että kyseessä on ihminen eikä esimerkiksi hirvi.
Toki jos joutuu paniikkiin niin peli on todennäköisesti menetetty...
On monia vinkkejä, mitä tulisi tehdä kohdatessa karhun. Jotkut ehdottavat kuolleeksi tekeytymistä, mutta karhu syö myös raatoja, joten epäilen tekniikan toimimista. Jotkut ehdottavat huutamista ja huitomista, mikä toisaalta saattaa säikäyttää karhun,mutta voi myös provosoida sen tappelemaan ja puolustautumaankin. Jotkut taas ehdottavat tuota hitaasti perääntymistä ja puhelua, mikä saattaa tosiaan toimia kyllä, mutta ei emo-pentu-tilanteessa. Olen nähnyt kun karhu ja ihminen törmäävät toisiinsa ja ihminen sanoo vain pari sanaa liikahtamatta, karhu pötkii pakoon. Tämä siis erään luontodokkarin tekijän ohjelmasta.
Juoksemaan lähteminen ja/tai puuhun kiipeäminen on yksi pahimmista virheistä mitä voi tuossa tilanteessa tehdä. Petoeläimen saalistusvietti laukeaa saman tien kun jokin lähtee juoksemaan. Mutta on aina ihan eri asia, mitä ihminen tositilanteessa tekee. Jotkut lamaantuvat täysin, toiset hallitsevat tilanteen, kolmannet menee paniikkiin ja lähtevät juoksuun kirkuen.
....ei ihmisiä saisi liikaa petoeläimillä pelotella. Ei varsinkaan tuollaisia TV-hälytyksiä ynnä muuta liioittelua. Pelkoahan tuo aiheuttaa, jolloin entistä useampi joutuu paniikkiin pedon kohdatessaan. Noiden liiallisten varoitusten takia joku vielä pääsee hengestään, niin väitän.
Media lietsoo paniikkia ja pelkoa sekä petoeläimiin liittyen että tiettyihin koirarotuihin liittyen. Siksi olisikin parasta, jos laki määräisi edes jonkinlaista sääntöä, kuinka paljon saa lietsoa paniikkia lehdissä ja lööpeissä. Otsikot kyllä myy, mutta mitä sillä saadaan aikaiseksi? Petovihaa, jota suomessa on muutenkin aivan tarpeeksi.
Kyllähän se varmasti jättää omat muistonsa, Karhu on sen vertaa voimakas ,ettei sen purema ole mitätön nuolaisu. Itseäni ei oo karhu kyllä purrut, vaikka vuosittain niitä pyörii tuossa lähistöllä. Pitää vain olla varovainen niiden suhteen.
Karhut ei ole ihmisiä purreet eikä tappaneet. syystä että niitä on ollut sen vertaa vähän ,että niihin törmääminen on ollut melkein mahdoton. Tällä hetkellä, Karhujrn lukumäärä on sellaista luokkaa, että ihmisen ja Karhun kohtaamiset tulevat yleistymään. Karhujen yleistyessä,ne myös tulevat lähemmäksi asutuksia, tottuvat ihmisiin ,jaei tarvitse olla kummonen ennustaja,kun sanoo että Ihmiseen kohdistuvia hyökkäyksiä tulee olemaan enenevässä määrin. Karhut alkaa puolustaa omaa reviiriään, Mielen kiinnolla odotan sitä tilannetta, milloin Karhujen lukumäärä räjähtää käsiin, eli niitä on todella liikaa, raja ei oo enää kaukana. esm , Sloveniassa niitä keväällä hävitettiin 70 kappaletta. kun niitä oli liikaa.. ja aiheuttivat vahinkoja vilja sadolle ,ja karjalle..Toivotaan , että me ihmiset että
Karhut sopisimme elämään luonnossa. molemmat..
Suomi: ~900 karhua, 5.3 miljoonaa ihmistä.
Kanada: 500000 karhua, 33 miljoonaa ihmistä.
Väkilukuun suhteutettuna Kanadassa on tuhat kertaa enemmän karhuja kuin Suomessa, ja vielä sitä suurempaa ja agressiivisempaa lajia. Hyvin mahtuu vielä moninverroin lisää karhuja tännekin, vaikka Suomi on pienempi maa.
Suomea pidetään jo muutenkin takapajulana, pitääkö sitä tehdä koko maa naurunalaiseksi pelkäämällä jotain hemmetin karhuja? Talvisodassa taistelleet kääntyilevät haudoissaan.
Auttaisikohan karhuvaaraa pienentämään taajamien lähimetsien harvenushakkuut ja pusikoiden siistiminen, ainakin yhteiskunnan omistuksessa olevien. Olisihan sillä työllistäväkin vaikutus ja saattaisi tuoda jopa tuloja.
tuskinpa harvennushakkuut mitään auttaisivat, kun avomaastoinen mehiläistilakin saa kokea karhun liikkumiset.. Ja pelloilla karhut käyvät harva se kerta tuhoamassa heinäpaalit yms. Ei karhu avonaisia aukeita paikkoja välttele.
Kyllähän se näin on että aamuyön hiljaisuudessa karhu saattaa vierailla melkein missä vaan.
Yllätyskohtaamisen riskiä harvemmat metsät kuitenkin pienentäisivät. Hyöty saattaisi kylläkin olla hyvin pieni ja sitäpaitsi lähimetsien muiden asukkaiden kustannuksella.
"Tällä hetkellä, Karhujrn lukumäärä on sellaista luokkaa, että ihmisen ja Karhun kohtaamiset tulevat yleistymään. Karhujen yleistyessä,ne myös tulevat lähemmäksi asutuksia, tottuvat ihmisiin ,jaei tarvitse olla kummonen ennustaja,kun sanoo että Ihmiseen kohdistuvia hyökkäyksiä tulee olemaan enenevässä määrin."
&
"Mielen kiinnolla odotan sitä tilannetta, milloin Karhujen lukumäärä räjähtää käsiin, eli niitä on todella liikaa, raja ei oo enää kaukana."
Tässäpä vähän faktaa.
Tämänhetkinen tilanne:
http://www.suurpedot.fi/page.asp?Section=32&Item=117
Karhukannan kehitys 1978-2004:
http://www.suurpedot.fi/page.asp?Section=32&Item=558
Karhukanta ei todellakaan ole räjähtämässä käsiin.
Ole hyvä ja tutki faktat ennen kuin postailet mielipiteitäsi, sillä jotkut voivat jopa ottaa juttusi todesta.
Pekka Vähäpuksunki
jossa tiedetään olevan karhuja, kiinnittäisin jonkinsortin kilikellot vaikka lahkeisiin.
Eiköhän karhu suurimmaksi osaksi lähde karkuun jos huomaa ajoissa ihmisen.
Pahat tilanteet tulee siitä, että karhu on tullut yllätetyksi eli ihminen on huomaamattaan tullut liian lähelle.
Tämä on tietysti tällaista kuulopuhetta mutta mielestäni aika loogista.
Itse pidän ääntä metsässä kulkiessa sen vuoksi, että en halua joutua vieraiden koirien yllättämäksi. Itselläni kaksi koiraa mukana.
Ongelmaksi muodostuu tulevaisuudessa ihmisiin tottuneet karhut ja sudet koska lyhyt pakoetäisyys (tässä tapauksessa väistymisetäisyys) voi johtaa esim. poikasten puolustusreaktioon karhuilla tai saalistusreaktioon susilla esim. pakenevan lapsen tavoittelu.
Nämä pedot on syytä lopettaa ensimmäisinä kun kannan rajoitusta suunnitellaan tai muuten meidät hukka perii.
Sinä pelkäät jotain karhuja, vaikka yhteiskunnassamme on paljon muutakin "pelättävää".
Yksityisiä aseiden käsittelijöitäkin on tilastollisesti suurempi syy "pelätä" kuin karhuja.
Pekka Vähäpuksunki
Kirjoituksellani halusin selventää mistä suunnasta kannattaa aloittaa suurpetojen kannan säätely ja miksi se on joskus välttämätöntä.
Järkeä voi käyttää vaikka ei petoja pelkäisikään.
...täynnä. Kunnon korpimaita ei täällä enää ole jäljellä, kaikkialla on vähintään mökkejä. Jos asutuksen lähelle eksyvät karhut on perustetua ampua, niin parasta sitten ampua kaikki kerralla: tässä maassa on petojen enää mahdoton kulkea suurempia välimatkoja ilman että välillä joutuu asutuksen lähelle.
Tosi on että korpi ja takamaat alkaa olla vähissä ja samalla petojen liikkumatila.
Karhun ja suden ihmispelko on kuitenkin monien vuosituhansien aukana syntynyt nokkimisjärjestys, eikä sitä ole syytä muuttaa sietämällä näitä eläimiä liian lähellä ihmisasutusta.
aikana. Miljoonien, ei tuhansien.
Luuletko, että parin jahtikauden tussautteluilla on erittäin suurikin vaikutus eläinten käyttäytymiseen?
Jos haluat harjoittaa konservatiivista nokkimispolitiikkaa, niin miksi tuet sitä tuollaisella aggressiivisella politiikalla?
Tosiasia on että ihmissuvun on ikä on noin 100 000 vuotta ja se on koko tämän ajan pystynyt kilpailemaan susien ja karhujen kanssa elintilasta ja saaliista.
Se milloin ihminen on pystynyt riittävästi karkoittamaan pedot omalta reviiriltään ei ole merkitsevä vaan se että se tekee sen myös jatkossa.
Suden ja karhun täytyy väistyä ihmistä, muuten homma ei yksinkertaisesti toimi.
Homo sapiens on ollut olemassa ainakin 200 000 vuotta ja toisekseen Homo sapienshan ei ole keksinyt metsästystä, sillä jopa etelänapinat (ainakin 4 miljoonaa vuotta ennen ajanlaskun alkua) olivat niin älykkäitä, että äkkäsivät jahtihommien menestyksellisyyden.
linkkejä
http://en.wikipedia.org/wiki/Human_evolution
&
http://en.wikipedia.org/wiki/Australopithecus
Voisit muuten itsekin tutustua lukuihin ennen kuin postailet niitä.
"Se milloin ihminen on pystynyt riittävästi karkoittamaan pedot omalta reviiriltään ei ole merkitsevä vaan se että se tekee sen myös jatkossa."
Miksi sitten tarpeen tullen turvaudut historiaan ja kun tieto pettääkin, niin sanotkin: "ei sillä ole merkitystä, mutta jos se olisi pitänyt paikkaansa, niin sillä olisi ollut merkitystä".
"muuten homma ei yksinkertaisesti toimi."
Onko mitään latteampaa perustelua koskaan kuultukaan. Homma ei taida olla ihan niin yksinkertainen, voisitkohan valottaa näkemystäsi vähän tarkemmin?
Olet ilmeisesti ottanut petopelonlietsojien propagandan vähän turhankin tosissasi. Karhu on tappanut viimeisen sadan vuoden aikana yhden ihmisen, kun sitä vastoin esimerkiksi aseet tappavat huomattavasti enemmän. Kannattaisikohan sinunkin keskittyä paremmin vaikkapa jahtikavereidesi pyssyjen pelkäämiseen, kuin karhuhysteriaan.
Tässä linkkejä
http://www.helsinki.fi/yliopistolehti/2007/02/artikkeli.htm
&
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2008/12/suomalaismies_ampui_toisen_kuoliaaksi_virossa_403914.html
&
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1604623
Tulos: Karhut - Metsästäjät 1-2
Jos olet jotakin mieltä asioista, niin onko liikaa vaadittu, että esittäisit kuunon tietoa luulojen sijaan?
Hyvin olet jaksanut naputella linkkejä ja tekstiä kantasi puolustamiseksi.
Tosiasiassa et ottanut kantaa muihin kuin sivuseikkoihin.
Vielä kerran, jos päästämme Suomen petokannan pesiintymään taajama-alueille on tulossa paljon Lappeenrannan tapauksen kaltaisia onnettomuuksia.
...ihmiset nakkelevat lähimetsät täyteen roskia ja ruoanjämiä, niin tuo tuskin on vältettävissä. Esimerkiksi täällä tunnetusti pyörii karhu grillin ympäristössä, mistäköhän johtuu...
Joten kerronpa siitä. Aikoinaan olin suuren veden takana tutustumassa sikäläiseen elämään, vaelsin Montanan maisemissa, kalastellen ruokani sikäläisistä joista. Eräänä päivänä ylittettyäni osavaltion rajan, päädyin suureen kansallispuistoon. Siellä oli monenlaisia ihmeitä, buffalot märehtivät niityillä ja geysirit syöksivät kuumaa vettä ilmaan. Maisematkin olivat kertakaikkiaan upeita.
No kalastin joista joiden vieressä geysirien vesisuihkut purskauttivat kuumia suihkuja, ja minä vedin rainbow troutteja ja mulloja henkeni pitimiksi.
Sitten yhtenä iltana paistaessani taimenta telttani edessä, kuului pimeydestä karmea karjaisu ja kääntyessäni katsomaan oli peto jo kimpussani. Se puri nilkasta kovempaa kun naapurin snautseri ja arvasin sen mustasta isosta olemuksesta mustakarhuksi. Otin otuksesta niskalenkin ja väänsin sen tantereeseen, mutta sillä olikin ruista ranteessa ja se puolestaan väänsi minut allensa, siinä pyöriessä tunsin etten tule kontiolle pitkään pärjäämään ja sain käteeni paistinpannuni nuotiolta. Iskin minkä jaksoin ja osuin keskelle kalloa, kuului klonk, ja karhu parkaisi pahasti, löin uudestaan ja kahta kauheammin, kuului isompi KLONK ja karhu hervahti velttona maahan. Minä tutkin purtua nilkkaani ja totesin siinä ligamentti vamman, sitoessani nilkaani ensisiteellä, heräsi karhu ja lähti käpälämäkeen päästellen jonkinmoista nyyhkyttävää ääntä mennessään. Minäkin olin kovin väsynyt tuosta painiottelusta ja menin telttaani nukkumaan. Aamulla kun heräsin ja onnahtelin leirissä, totesin karhulta pudonneen hatun jonka se oli kiireessään jättänyt. Kesäinen lierihattu jossa luki hikinauhassa omistajan nimi. Siinä luki Yoki karhu.
Käväsin lääkärissä ottamassa jäykkäkouristus rokkotteen ja samalla lähdinkin paluumatkalle kotimaahan. Tiedättekö mistä kansallispuistossa tässä jutussa oikein seikkailtiin?
Nyt tuli Petelle punainen kortti!
Sana on vapaa joten näytähän sitten kykysi !
Yellowstone ? Ja muuten se kirjotetaan Yogi karhu, mikset vetänyt sitä kraavatista? Yogi karhulla on aina kravaatti kaulassaan.