Raskauden henkinen taakka

Minulla on todella vaikea elämäntilanne ja olen syvästi ahdistunut ja paniikissa koko ajan. Jäin yksinhuoltajaksi pitkästä parisuhteesta josta minulla on 3 ja 6-vuotiaat lapset. Suhde kesti liki 10 vuotta ja viimeiset vuodet olivat minun kohdalla aika synkkää aikaa. Mies eli vain itselleen ja olin käytännössä aina yksin ja hoidin kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat.

Suhteen loppumetreillä kun tuntui että kaikki oli jo menetetty, törmäsin naapuritalosta mieheen joka avautui minulle ongelmistaan parisuhteessa. Hän oli myös naimisissa ja hänellä oli lapsikin ja hyvin samantyyppisiä ahdistuksia suhteessaan kuin itselläni joten aloimme yhä enemmän avautua ongelmistamme ja jonkun ajan kuluttua ihastuimmekin toisiimme.

Ajauduimme arvatenkin sänkyynkin jossain vaiheessa. En pystynyt salailemaan mieheltäni että olen pettänyt ja tunnustin melkein heti tekoseni. Halusin erota ja mies oli samaa mieltä. Olin tavallaan helpottunut.

Huomasin kevään aikana olevani raskaana naapurin miehelle. Monet painostivat minua aborttiin mutten sellaiseen pystynyt. Kerroin miehellekin uutisesta ja hän perääntyi täysin. Kun miehen vaimokin sai tietää asiasta niin mies kääntyi minua vastaan kaikessa. Kielsi että oli koskaan ihastunutkaan.

Sain selville että mies oli pettänyt monta kertaa aiemminkin vaimoaan ja vaimo antanut aina anteeksi. Lisäksi mies oli valehdellut melkein kaikessa mitä oli minulle kertonut. Sain miehen exän kautta selville. Olen sen jälkeen ollut niin shokissa kaikesta että luottamus miehiin on tosi pahasti katkolla. Kaduttaa nyt että olen koko mieheen ikinä tutustunutkaan. Kannan hänen lastaan ja saan pelätä leimataanko minut huoraksi ikuisiksi ajoiksi. Mies ei halua olla tulevaan lapseen missään tekemisissä.

Olen ystävystynyt jollain tasolla miehen exän kanssa ja hieman helpottanut kuulla etten ole ainoa jolle mies on valehdellut. Tosi painostava olo jatkuvasti ja näen painajaisia tulevaisuudesta. En tiedä miten pystyn nauttimaan kunnolla vauva-ajasta. Leimaituminen ja syytökset perheenrikkomisesta vainoavat minua jatkuvasti unissa tai valveilla. Jopa päivittäin talon edustalla istuskelevat tädit juoruilevat kuuluvasti asioistani. Oli yhtenä päivänä vaan ikkuna auki ja kuulin keittiöön heidän juttujaan mm. erostani vaikkemme ole halunneet ex-mieheni kanssa mitään naapureille kertoa. Tuntuu että tädit tietävät elämästäni kaiken. Pelkään poistua talosta. Asukkaat eivät olekaan nähneet minua sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Häpeän selitellä tätä tilannetta koska aina kun joku astuu ulko-ovesta kyseinen juorukerho hyökkää heti utelemaan koko elämäntarinan. En pysty poistumaan talosta kuin takapihan kautta. Välttelen ihmiskontaktia asukkaiden kanssa niin pitkälle kuin mahdollista. Tekisi mieli vaihtaa kokonaan maisemaan mutten voi koska esikoislapsellani alkaa pian koulu lähistöllä enkä jaksa enää alkaa järjestelemään viimeisilläni raskaana asioita uudestaan muualla.

Olen henkisesti puristuksissa ja pelkään mitä syntyvä lapsi joutuu kokemaan ja miten suhtauduun häneen itse? Pelkään että jos lapsi on poika niin hän tulee muistuttamaan isästään enemmän. Tämä raskaus on ollut elämäni sekavinta aikaa.