rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä ei ole elämisen arvoista.
Turhaan ihmiset yrittävät sellaista tyhjiötä täyttää kulkemalla kaikenlaisilla turhuuksien rovioilla saadakseen sisältöä elämäänsä.
Turhaan ihmiset yrittävät sellaista tyhjiötä täyttää kulkemalla kaikenlaisilla turhuuksien rovioilla saadakseen sisältöä elämäänsä.
Vastaukset 49
Vanhimmat
mutta kaikilla ei ole sitä rakkautta ja toista ihmistä, ja silloin on täytettävä elämä jollakin. Jos on jotakin mielenkiinnon kohteita, niin niihin suuntautumalla saa edes jonkinlaista mielekkyyttä elämäänsä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia aina.
"turhuuksien rovio", mitä tarkoitat sillä!
ihmiset unohtavat rakastamisen kaiken kiireen ja pätemisen keskellä tuolla livessä.
Ei muisteta mikä loppujen lopuksi on tärkeää = ihmissuhteet.
Kyllä yksinolo tekee hyvää. Ei pidä elää koko ajan suhteessa. Moni pomppii suhteesta toiseen, vaihtaa lennossa kun ei kestä olla hetkeäkään yksin.
Vasta kun pärjää itsensä kanssa yksin voi sitten kyetä olemaan toisen kanssa.
Esitän itselleni kysymyksen: Mitä annettavaa minulla on toiselle ihmiselle, mitä iloa minusta on...toivottavasti joskus jollekin.
luot olemaan ja elämään yksin ja toiset sopeutuvat siihen jos on pakko.
Toiset eivät halua tai totu yksinäisyyteen koskaan. Ei ole kenenkään asia tuomita toisten ihmissuhteita kun ei ole elänyt heidän elämäänsä!
No kyllähän jotkut alati partneria vaihtavat ihmiset, jotka eivät siis pysty elämään hetkeäkään yksin, valehtelvat rakastavansa jotta saisivat taas uuden suhteen pystyyn. Ei kukaan voi koko ajan rakastua, kyllä siinä on hyväksikäyttöäkin jo mukana jos koko ajan seuralainen vaihtuu.
Mielestäni toisten ihmisten huijaaminen ei ole kovin arvostettava ominaisuus ihmisessä.
En minäkään halua olla yksin ja ottajiakin olisi, mutta mielestäni on ihan helvetin väärin alkaa seurustelemaan siksi, että MINÄ EN HALUA olla yksin. Se on väärin itseäni kohtaan ja etenkin sitä toista kohtaan, jolla on tunteita ja toiveita että rakastuisin häneen. Kyllä jokaisen ihmisen tulee pystyä olemaan yksin ja pitkiäkin pätkiä. Tasapainoinen ihminen pystyy olemaan yksin kärsimättä siitä hirveästi, vaikka se kaipaus kohdata toinen ihminen onkin läsnä.
Minun mielestä on narsistista sanoa, että ei halua olla yksin ja siksi hakee jonkun. Siinähän toinen on täysin käyttöesine omaan hyvään. Minä kyllä tuomitsen ihmisen, joka ei halua eikä pysty olemaan yksin ja sen vuoksi hyväksikäyttää ympäristönsä ihmisiä. Se on kasvun paikka.
rakastavansa.
Jokainen ihminen ryhtyy suhteeseen koska välittää / rakastaa sitä toista ja viihtyy tämän kanssa.
Rakkaus joskus kuolee jos jatkuvasti kohdellaan kaltoin.
Valitettavasti tällainen ilmiö kohdistuu hyvin usein naisiin. Naisia käytetään hyväksi - kulisseina.
sinun kovuusasteellasi valitettavasti.
Hakee jonkun?????HYväksikäyttää ympäristönsä ihmisiä??????
Tuomitseminen ei kuulu koskaan kanssaihmisille vaan jollekin korkemmalle voimalle?
Kyllähän moni varattu mies esittää sinkkua ja valehtelee rakastavansa sitä vierasta naista saadakseen seksiä.
Naisparka uskoo rakkauteen ja ryhtyy suhteeseen. Surullista, mutta totta.
Sanomalla rakastavansa saa monen naisen tekemään aika paljon puolestaan.
Ei se ole kovuuttta jos osaa olla itsekseen ilman parisuhdetta. Se on itsenäisyyttä, sitä että on kokonainen itsekseenkin. Jos kaksi puolikasta ei itsenään kokonaista ihmistä laitetaan yhteen ei siitä tule ehkä koskaan kokonaista ehjää yhtälöä, mutta jos tuo yhtälö kootaan kahdesta ihmisestä joiden oma kokonaisluku on ehjä ykkönen ei yhtään liian vähän eikä yhtään liikaa ihan itsenään voi paremmin tuloksena olla täydellinen kakkonen, jossa ei ole liikaa eikä liian vähän ja jonka olemassaoloa ei häiritse pilkulla viilaaminen eikä turhat sydämien murtoluvut.
Vaikka kauniisti aina sanotaankin, että toinen ihminen tekee itsensä kokonaiseksi niin se kokonaisuus on kuitenkin parhaassa mahdollisessa tapauksessa tapahduttava kokoomalla kaksi kokonaista yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi.
Se on ihmisten keskuudessa sama kuin perusmatematiikassa, luvut 1, 2,... on lukuja ja kokonaisia ihan itsekseenkin, mutta kuuluvat samaan isompaan lukujoukkoon molemmat. Ja jotkut luvuista on parillisia, jotkut parittomia ja jotkut jaollisia jollakin jotkut jollakin muulla. Jos väärällä luvulla jakaa väärän luvun ei lopputuloksena tule kuin murtolukuja, joissa ei ole kokonaisia vaan jotain vailla tai liikaa olevia ollakseen kokonaisia.
Vähän hullusti vertaan ihmisiä matematiikkaan, mutta kai siinäkin jotain ideaa on olemassa ja uskomalla edes johonkin, jos vaikka sitten teoriaan, niin voi joskus saavuttaa sen olotilan missä olisi itse kokonaisena toisen samanlaisen rinnalla ottamassa ja antamassa kuitenkaan jäämättä jossain vaiheessa ilman.
aikamoisen teorian parisuhteesta mutta taitaa pitää paikkansa aika pitkälle ja olen ymmärtänyt täysin teoriasi ja mistä se on lähtöisin ja täytyykin loppupäivä pohdiskella sitä:)
Silti intän että on olemassa ihmisiä joille yksineläminen on kirous.
Joku voisi olla jakamaton luku (1, 3, 5, 7). Matemaattisesti ilmaistuna.
Hankala tapaus. Liian vaikea ja monimutkainen.
monimutkaista ei ole olemassa, sekin on katsojan silmässä. -sivusta-
mutta olen samaa mieltä kanssasi. Jos ei osaa olla yksin kokonainen, on jollain tavalla vajaa ja tarvitsee koko ajan täyttämistä. Kukaan toinen ei jaksa koko ajan täyttää sitä vajautta ja syntyy konflikteja. Jatkuva itsestään luopuminen ja toiselle antaminen alkaa viedä voimia tai toisinpäin, jatkuva tunne siitä, ettei ole riittävä aiheuttaa enemmän tarvitsemista. Kuinka kauan rakkautta ja voimia riittää?
Paremmin varmasti voi suhde, jossa voimia ei kulu liikaa epätasapainon tasapainottamiseen...
hirviömäinen kuva ihmisistä. Ja aika mustavalkoinen: "ihminen ei ole kuin vajaat ominaisuutensa, elämä ei ole kuin hänen vajaiden ominaisuuksien kanssa elämistä" No, jotkut ovat vahvempia kuin sinä kirjoituksestasi päätellen, olen kokenut. -sivu-
Elämä on oppimisprosessi. Tuo mitä sanot pitää paikkansa. Tosin, liian itsenäinen voi olla jo liian itseriittoinen ja sitten ei enää suhde ole mahdollinen.
Tasapaino on toki ihanneolotila, mutta voiko sitä koskaan täydellisesti saavuttaa. Aina jompi kumpi kaipaa enemmän, rakastaa enemmän, kärsii enemmän, pettyy enemmän.
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset innostuvat haasteita ja toiset taas tyytyvät omantasoiseensa seuraan.
Yksinelämisen kiroudesta en ala nyt kinaamaan, mutta palataan asiaan kun olet pohtinut ja saanut jonkinlaisen oletusarvion tai väliraportin omista pohdinnoistasi vaikka sitten jo tänään myöhemmin.
mieltä kanssasi. Tosi hyvin kiteytit asian... :)
myös että eipä ole paljon toivoa ja tulevaisuutta sellaisella liitolla josta pidetään kynsin hampain kiinni nettiä vaanimalla ym. alhaisia keinoja käyttäen.
sen, mitä lyhyesti yritin sanoa, mutta olet oikeassa siinä, että toiset ovat vahvempia ja toiset heikompia, silti kaikki ovat särkyviä. Kun katselee ympärilleen, niin ei voi muuta todeta.
on joskus mahdoton yhtälö jota ei tämän elämän aikana voi ratkaista toisaalta kaikessa jopa luonnossa esiintyy aina se "kultainen" spiraali.
miettinyt teoriaasi ja se on nyt kristallinkirkasta minulle = ymmärrän sen täysin nytten.
Tuo kultainen spiraali taitaa olla korkeampaa matematiikkaa? Yliopistomatikkaa? Eiks kukka ole sellainen?
En usko et matikan avul ratkeaa parisuhdekiemurat.
Jos yhtälössä on liian monta muuttujaa sen ratkaiseminen on useimmille liian vaikeaa. Mä en toisaalta haluakaan olla mikään helppo. Pysyypähän pelimiehet ja rosvot kaukana.
matikkaa vaan luonnossa esiintyy se kultainen spiraali kaikkialla jopa oljenkorsissa:)
Oljenkorsi voisi olla ihan mielenkiintoinen tuttavuus.
Sellaisenkun jostain löytäisi niin hyvä olisi.
puhut kuitenkin kultainen leikkaus?=D
Kultainen leikkaus? Janaan...matikkaa..
kultainen spiraali. Mä vaan vastailin. En ole asiantuntija.
Mutta, se kukka..onko se kultainen spiraali?
sakkia...hahhaa. Nostakoon kätensä pystyyn hän, joka on tallonut korkeamman matikan opinnot lävitse....heh. Tuskin yksikään teistä....
niin on väittänyt - ole mulla ainakaan ole pätemisen tarvetta.
Jos sellainen olisi en olis täällä vaan istumassa jossain kuivalla luennolla.
yliopistolla matikkaa opiskellut edes sivuaineen vertaa.
Kysyin vaan noista matikka-asioista kun niistä tänne joku (jotkut) kirjoittelivat.
Ei täällä minusta kenelläkään mitään pätemisen tarvetta ole. Jos joku oikeasti osaa matikkaa hän saa joka tapauksessa arvostusta osakseen opinnoissa ja töissä joten ei ole tarvettaa täällä rehvastella. Täysin absurdi ajatus. Matikka on kaikkein arvostetuin tieteenala.
logaritminen spiraali: Logaritminen spiraali, joka leikkaa kaikki spiraalin keskipisteen kautta kulkevat suorat yhtä suuressa kulmassa. Sen yhtälö on r = abθ. Mutta sitä miten se tässä liittyy parisuhteeseen menee kyllä vähän yli nyt. Taidan vähän pohdiskella sitä... naisena ;)
kuin onkin "kultainen" spiraali kun on rakkaudesta kysymys elikkä palasimme lähtöruutuun:)
No voi vitsi sentään teidän kanssa. Vaikka parisuhdejutut kimurantteja usein ovatkin, niin miksi niistä pitää tekemällä tehdä aina niin monimutakaista. Siinä oli ihan perustietoihin elon laskuopin mukaan tehty laskelma, missä ei tarvittu kuin kansakoulun oppimäärä paitsi ehkä nuo pilkunviilaamiset, ne nyt saattaa olla ylemmältä kuin kansakoulun neljä luokkaa eli vähän ylemmiltä luokilta, mutta ei nyt sit kuitenkaan yliopiston jotain korkealentoista matematiikkaa. Tämä ketju tuon laskelmani jälkeen oli hyvä kuvaus parisuhdeproplematiikan monimutkaisuuden harhasta. Ei se ihan niin monimutkaista kyllä varmaankaan ole kuin minä sitä pidetään.
Ihan veikeä oli tuo kultainen spiraali, ei kuitenkaan minään matemaattisena terminä miettien, vaan ajatuksena hyvästä parisuhteesta, se nimittäin kuvastaa hyvin onnistunutta suudelmasta sinne aina sinne jonnekin hamaan tulevaisuuteen - mistä kenelläkään meistä ei ole vielä kokemusta kun kerran elossa ollaan - saakka.
Siis monimutkaista ei monimutakaista
ja sitten tuossa lopussa tuo onnistunutta suudelmasta senne aina jne..piti olla ensikatseesta (koska alkaahan kaikki jo ennen suudelmaa, ainakin yleensä)
usein silti ovat joninlaista kaupankäyntiä... minä tarvitsen jotain mitä sinä voit antaa ja minä tarvitsen sinua, jolle voin sitä antaa, jotta tunnen itseni joksikin tms.... valitettavasti. Erilaisia riippuvuussuhteita, hyötysuhteita, valtasuhteita, marttyyriussuhteita, jne. loputtomia versioita suhteita... surullista. Yksinäisyys on hyvä opettaja ja yksin oltuaan osaa arvostaa toista. Minä kyllä haluaisin ihan oikean rakkaussuhteen. :)
halua oikean rakkaussuhteen mutta joskus kirjoittaminen rakkaudesta on paljon antoisampaa
kuin oikea rakkaussuhde pettymyksineen.
olla tosissas, pissaan housuun.
olen sillä ihmiset ovat petollisia ja kun tänne kirjoittelee tietää pettävänsä vaan itseään.
Elämä on .......joskus yksinkertaista kun sen oivaltaa.
enemmän kuin kerrot tuossa.
tänne sanoja rakkaudesta, tiedän muitten saavan ilon irti siitä mutta tämä on mulle harrastus siinä
missä muutkin - pitsin nypläykset ja posliinimaalaamiset ja digikuvaamiset.
Olen nyt todistanut että on olemassa pyyteetöntä rakkautta :)
sillä rakkaudesta puhutaan hiljaa kuiskaten eikä kännyköitten tai netin välityksellä.
Sallittakoon jokaiselle pienet harrastuksensa.
ihan sekopää
eräänlainen harrastus.
Ajatteles moniko pöytälaatikkoon kirjoittava saa heti palautteen ruudullensa:)
johan isossa kirjassakin kehoitetaan rakastamaan lähimmäistä ja kääntämään toisenkin poskensa
joten läpsäytähän sitä toistakin poskea - saat vielä' makeammat naurut ja voit olla koko loppukesän
onnellinen issesi kanssa.
täällä mielikuvamaassa matkaajaa, tiedät kyllä sen. Ja pyyteetöntä rakkautta on olemassa, sen tunnistaminen ei ehkä aina ole helppoa.
Tuli mieleen sellainenkin ajatus, että ihmisille, jotka rakastavat ajatuksella, tämä on ehkä käsiteltävissä olevaa rakkautta, mutta ihmisille, jotka rakastavat sydämellään, tästä tulee kipeää rakastamista.
Onhan siinä sitten sellainen hyvä puoli, että vapautuu lopulta mielen hallinnasta. Mutta miten käy niiden ajatuksella rakastaville? Onko se rakkautta lainkaan lopulta?
sinulle, kun kommenttisi herätti mielenkiintoni.
Rakastaa sydämellään ja ajatuksin. Eihän rakastaessaan toista ihmistä tarvitse laittaa aivojaan narikkaan? Rakkaudessakin kummankin täytyy saada sailyttää oma identiteettinsä. Pyyteettömästi kun toista rakastaa, hyväksyy hänet sellaisenaan, jos kaksi ihmistä näin toimii, se on kaiketi rakastamista parhaimmillaan... vaikka asioiden sovittelua puoleen jos toiseen se vaatiikin..
eihän niitä aivoja voi narikkaan laittaa, ja tuo on varmasti muutenkin totta. Ei vaan ole sellaisesta kokemusta, mutta sovittelemistahan se parisuhde varmasti vaatii, oli se minkälainen tahansa..