Minulla taitaa olla edessä tämänhetkisen elämäni vaikein päätös ja asia, rakkaan koirani saattaminen viimeiselle matkalle. Koko kesän se on sairastanut ja syytä ei löydetä. Koirani on väsynyt ja voimaton, elämänilo poissa. Vielä kerran olen päättänyt tutkituttaa sen perusteellisesti yliopistollisessa eläinsairaalassa. Koira on 10 vuotta.
Kuinka selvitä siitä tuskallisesta tilanteesta? monet itkut olen itkenyt lääkäri käyntien jälkeen kun syytä ei löydetä ja koira selvästi kipeä. Kipuja onneksi tällä hetkellä ei taida olla, tosin koirathan ovat uskomattoman sitekitä peittääkseen kivun.
Pentua hakiessa sitä ei voi käsittää miten nopeasti vuodet vierivät. Ja kuinka vaikeaa elämä silloin voi olla.
Kuulisin mielellään tiedän kohtalontovereiden kertomuksia kuinka tiesitte että nyt on oikea aika päästää rakas ystävä pois? Kuinka siitä voi selvitä?
Kuinka selvitä siitä tuskallisesta tilanteesta? monet itkut olen itkenyt lääkäri käyntien jälkeen kun syytä ei löydetä ja koira selvästi kipeä. Kipuja onneksi tällä hetkellä ei taida olla, tosin koirathan ovat uskomattoman sitekitä peittääkseen kivun.
Pentua hakiessa sitä ei voi käsittää miten nopeasti vuodet vierivät. Ja kuinka vaikeaa elämä silloin voi olla.
Kuulisin mielellään tiedän kohtalontovereiden kertomuksia kuinka tiesitte että nyt on oikea aika päästää rakas ystävä pois? Kuinka siitä voi selvitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimäisen koirani vein nukutettavaksi 12v 8kk ikäisenä se oli todella sairas kasvaimia ikenissä, ei voinut syödä kuin pehmeää ruokaa ja viimeisenä aamuna kun kun vein sen, huomasin että sillä oli takajalka turvoksissa, silloin ajattelin miten tyhmä olen kun en ennen huomannut tuota jalkaa miten se on kärsinyt ja surin sitä kauan aikaa ja syytin itseäni että annoin sen kärsiä liian pitkään. "ajattelin" Jos otan joskus toisen koiran vien sen varmasti ajoissa ettei tarvii yhtään kärsiä.
Sitten otin toisen koiran joka eli 12v 2kk se tuli kuuroksi ja sillä oli paljon sairauksia ja vaikea hoitaa kun tuli liian vihaseksi se yski kovasti,lääkärit ei saaneet syytä selville, vein sen nukutettavaksi, olin käynyt sen kanssa todella monta kertaa lääkärissä ja ajattelin nyt saa riittä ....mutta miten taas kävikään surin ja itkin jos sille olisi kuitenkin voinut tehdä jotain lopetinko liian aikaisin olen tollo.
Mulle kummankin koiran poismeno oli todella vaikeaa ja nyt kun niitä kultia ei enään ole en voi koskaan ottaa koiraa, suren aivan liian paljon tein sitten niin tai näin. Että tälläinen tarina minulla. Tiedän että muistan ne läpi elämäni.
Ja kuolema kuuluu siihen. Itse jouduin joku aika sitten lopettamaan 16 vuotiaan koirani. Sai yöllä jonkun tuskallisen kipukohtauksen ja seuraavana päivänä vein lopetukseen, koska en halunnut koiran enää kärsivän ja koska ikää oli jo noinkin paljon, en viitsinyt enää alkaa kiusaamaan kokeilla ym. Lääkäri arveli tapahtumaa kuvatessani, että esim sydänkohtaus, lievä epilepsian kohtaus.
Mielummin olisin koiran pitänyt vilä seuraavat 10 vuotta luonani, mutta sillä hetkellä ajattelin, etten enää halua koiran kärsivän.
Lääkäri sanoi, että moni aina puhuu kuinka unelma loppu koiralle olisi, kun saisi kotiin nukkua, mutta kun tosi asia kuitenkin on se että koiralla on yleensä ennen kuolemaa hirveät kivut.
Oma koirani alkoi yhtäkkiä yöllä huutaa kuin syötävä, läähätti hulluna,väänsi päätään ylöpäin ja takapää vatkasi ja vajosikin pari kertaa kohtauksen aikana. Sen jälkeen ravasi ympäriinsä, vikisi,haukahteli ja inisi muutman tunnin, ennen kuin rauhoittui. Se mikä sille tuli, jäi ikuiseksi arvoitukseksi, mutta johonkin sattui ja lujaa :(
Ensimmäiset päivät olivat vaikeimpia ja itse lopetustilanne oli kamala.Olet huoneessa ja tiedät ettei kohta toista enää ole. Rauhoituspiikin saatuaan laskeutui siihen maahan makaamaan eikä enää tilanteesta tajunnut mitään. Nyt hiljalleen alkaa helpottamaan, vaikkakin ikävä edelleen on. Lopetus tapahtui kesäkuussa.
Tuosta lopetustilanteesta vielä sen verran, että tuskasta huolimatta sillä hetkellä, kun koiran sydän ei enää lyönyt, tuli rauhallinen olo. Tiesin että nyt on pojalla hyvä olla, ettei enää tarvitse kivuista kärsiä.