Black Rose osa.1

Lämmin kyynel valui pitkin poskeani. Olen mailman epäonnisin ihminen. Minulla OLI paras ystävä ja nyt istun hänen hautajaisissa kauniina loppu talven päivänä. Tulin yksin, koska vanhempani eivät ymmärtänneet kuinka tärkeä Anna minulle oli. Olen jo kauan ollut hieman masentunut. Ainoa ihminen jolle avauduin asioistani ja joka ymmärsi minua, tiesi miltä minusta tuntui oli nyt poissa. Anna menehtyi vakavassa auto-onnettomuudessa reilu viikko sitten.

Kun hautajaiset olivat ohitse ja ihmiset lähteneet muisto tilaisuuteen jäin vielä polvilleni talven kuuraamaan maahan haudan eteen. Pyysin vielä Annalta yhtä asiaa, että hän olisi aina lähelläni. Samalla lämmin tuulenvire puhalsi mustat hiukseni silmilleni. Ajattelin että Anna oli kuullut pyyntöni ja vastasi myöntävästi. Kun rupesin ajattelemaan miten korvaamaton ystavä Anna minulle oli kyyneleet alkoivat virtaamaan pitkin poskiani. Painoin vielä mustan ruusun rintaani vasten ja sitten laskin sen haudalle "Lepää rauhassa Anna".

Aamulla herättyäni ajattelin, että kävisin haudalla vielä ennen koulun alkua. Vihaan koulua, olen aina vihannut. Paitsi silloin, kun tiesin että Anna odottaisi minua hymyillen koulun pihalla. Se ei tapahtuisi enää koskaan. Koskaan enää. Koulumme on melko pieni (Kaupungissamme oli toinen koulu ”keskustassa”) ja tietenkin olen ainut emo tyyppi koulussa. Olin kurkkuani myöten täynnä emo vitseä ja kiusaamiista mitä luokkani pojat harrastivat. Olen lintsannut jo liikaa, joten rehtori sanoi että jään luokalleni, jos vielä jatkan lintsaamista. En halua kestää tätä enää yhtään vuotta lisää, joten päätin yrittää.

"Autathan minua jaksamaan koulussa? En tiedä miten kauan jaksan, kun sinä et ole enää hymyilemässä koulun portilla kun astun ulos bussista.." "Eikö sinun pitäisi olla jo koulussa?" Pelästyin ja pompahdin pystyyn, mutta se olikin vain Annan äiti Pinja tuomassa kynttilää haudalle. "Kaipa sinne pitäs mennä" vastasin apeana ja sytytin oman kynttiläni ja laskin haudalle. "Sinulla on varmasti vaikeaa ilman Annaa. Anna puhui sinusta paljon. Ja pelkkää hyvää." Pinja sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. " Sehän kiva.." yritin kuulostaa pirteältä, mutta huonolla menestyksellä. Kaivoin mustan takin taskusta askin tupakkaa, sytkärin ja sytytin tupakan. Pinja ei välittänyt, koska kaikki tiesivät että poltin. Pinja teki samoin, sanoin heipat ja lähdin kävelemään savuke huulilla koululle.

Olin jo 20minuuttia myöhässä matiikan tunnilta, joten päätin jättää sen välistä ja istuin koulun pihan penkille. Alkoi sataa lunta. Kaivoin laukustani mp3 soittimen, pistin napit korville ja musiikin soimaan. Mietin että olin jo 9- luokalla ja koulua oli enää 4 kuukautta jäljellä. Halusin vain lähteä. Vanhemmat olisivat vain iloisia, jos muuttaisin pois kotoa. Rahaakin oli, koska mummo jätti minulle perinnoksi kaikki rahansa, koska olin ainut lapsenlapsi ja äidin ja mummon välit olivat todella huonot. Nyt oli aika toteuttaa unelmat. Joten nousin, nostin laukun pään ylitse ja kävelin pois koulun pihalta. Kotiin.

Asuimme kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Asunto oli pieni, mutta minulla oli silti oma huone ja tarpeeksi tilaa. Poltin vielä tupakan ja mietin pitäiskö mennä kouluun vai toteuttaa suunnitelma, mitä monesti suunnittelimme Annan kanssa. Päädyin suunnitelmaan.

Kaivoin avaimet mustien farkkujen taskusta ja avasin oven. Nousin portaat ylös ja avasin oven asuntoon. "Moi" huikkasin eteisestä ja riisuin kengät ja takin pois, kävelin keittiöön ja otin jääkaapista oluen. Istuin äitin viereen sohvalle katsomaan telkkaria (äiti oli työtön ja siksi kotona). "Moi vaan sullekki. Et aatellu enää tänää kouluun mennä? äiti kysyi vaikka tiesi jo vastauksen, joten en vastannut. Äiti antoi minun juoda kohtuudella, mutta isä vastusti jyrkästi, joten ajattelin juoda vain yhden ennen kuin isä tulee kotiin. "Äiti kuule. Mä oon miettiny et voisinko mä vaan jättää koulun kesken ja lähtee ulkomaille miettimään asioita?" Kysyin ja hörppäsin oluesta. "No sinähän olet jo täyttäny 16.. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Isälle ei vielä sanota mitään ja saat maksaa matkan ite." Äiti vastas minulle ja hymyili. Kun Anna oli nyt poissa nii äidistä oli tullut minun paras kaveri. "Kiitti äiti. Ajattelin Espanjaa. Se on kuulema kaunis maa ja ihana kulttuuri. Menen varaamaan liput" huikkasin vielä ovelta. "Ainii ilmota koululle, että mä lopetan." "Mitkä Liput? Yksinhän sä haluut lähtee?" äiti huus mun perään. "Sä lähet mukaan ja piste," huikkasin samalla kun avasin kannettavaa.


Tässä on alku novellista Balck Rose. Kirjoitin tämän novellin n.12 vuotiaana. Olen ana rakastanut kirjoittamista ja lukemista yli kaiken. =) Unelmanani olisi joskus kirjoittaa kirja, vaikka vaan omaksi ilokseni.