Elelen tässä maatalossa. Viljelen kauraa ja teen remonttialan töitä toiminimellä.
Tuli tässä yksi luppopäivä muutama päivä sitten. Kävelin pihalla ja poikkesin vanhaan puimalaan. Katselin paikkoja ja silmiini osui vanha naisten polkupyörä. Rupesin muistelemaan
pyörän menneisyyttä. Olin silloin rippikouluiässä, kun pyörä ostettiin v. 1966. pyörä ostettiin lahjaksi äitini isälle, joka täytti 80v. vuonna -66. Äitini isä oli syntynyt v. 1886.
Pyörä on Cresent-merkkinen. Muistan vielä hyvin kun sitä pyörää vietiin päivänsankarille. Se oli koko suvun yhteinen lahja. Meillä ei autoa siihen aikaan ollut, vaan äitini sisaren mies oli lahjan viejänä. Pyörä oli köytettynä kuplavolkkarin kattotelineelle kun sitä vietiin. Oli varmaan koominen näky.
Päivänsankari oli tuohon aikaan vireä vanhus. Mielessäni ei kuitenkaan ole minkäänlaista kuvaa vaarin pyöräilystä. Elikkä pyörällä ei ole paljoakaan ajettu. Vaarin tytär, joka asui samassa mökissä kävi sillä joskus marjassa ja kaupassa.
Päivänsankari kuoli 91 vuotiaana 70-luvulla. tytär kuoli 2 vuotta sitten. Mökkikin on vaihtanut omistajaa.
Joku suvun jäsenistä on tuonut pyörän meidän puimalatoon.
Nyt kun perikunta on jäämistön jakanut, ja muutenkin asia on unohtunut otin pyörän esille ja aloin sitä tutkia.
Pyörä oli pölyinen ja takarengas oli puhki, muuten ihan ajokuntoinen. Hain paikallisesta pyöräliikkeestä uudet takarenkaat sisä-ja päälikumin, maksoi 15 ekua.
Oli kyllä hieno tunne hypätä vaarivainaan pyörä päälle koeajolle.
Sanompahan vaan, että osattiin se pyörän teko ennenkin.
Ajoasento on nykypyöriin verrattuna pysty, eli maisemia on paljon mukavampi katsella. Ja se satula. Ei nykypyöristä löydy jousitettua istuinta, jossa on jouset takapuolen alla.
Tuli tässä yksi luppopäivä muutama päivä sitten. Kävelin pihalla ja poikkesin vanhaan puimalaan. Katselin paikkoja ja silmiini osui vanha naisten polkupyörä. Rupesin muistelemaan
pyörän menneisyyttä. Olin silloin rippikouluiässä, kun pyörä ostettiin v. 1966. pyörä ostettiin lahjaksi äitini isälle, joka täytti 80v. vuonna -66. Äitini isä oli syntynyt v. 1886.
Pyörä on Cresent-merkkinen. Muistan vielä hyvin kun sitä pyörää vietiin päivänsankarille. Se oli koko suvun yhteinen lahja. Meillä ei autoa siihen aikaan ollut, vaan äitini sisaren mies oli lahjan viejänä. Pyörä oli köytettynä kuplavolkkarin kattotelineelle kun sitä vietiin. Oli varmaan koominen näky.
Päivänsankari oli tuohon aikaan vireä vanhus. Mielessäni ei kuitenkaan ole minkäänlaista kuvaa vaarin pyöräilystä. Elikkä pyörällä ei ole paljoakaan ajettu. Vaarin tytär, joka asui samassa mökissä kävi sillä joskus marjassa ja kaupassa.
Päivänsankari kuoli 91 vuotiaana 70-luvulla. tytär kuoli 2 vuotta sitten. Mökkikin on vaihtanut omistajaa.
Joku suvun jäsenistä on tuonut pyörän meidän puimalatoon.
Nyt kun perikunta on jäämistön jakanut, ja muutenkin asia on unohtunut otin pyörän esille ja aloin sitä tutkia.
Pyörä oli pölyinen ja takarengas oli puhki, muuten ihan ajokuntoinen. Hain paikallisesta pyöräliikkeestä uudet takarenkaat sisä-ja päälikumin, maksoi 15 ekua.
Oli kyllä hieno tunne hypätä vaarivainaan pyörä päälle koeajolle.
Sanompahan vaan, että osattiin se pyörän teko ennenkin.
Ajoasento on nykypyöriin verrattuna pysty, eli maisemia on paljon mukavampi katsella. Ja se satula. Ei nykypyöristä löydy jousitettua istuinta, jossa on jouset takapuolen alla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Isäni kertoi aikoinaan myös ladosta löytyneestä Studebaker henkilöautosta, tai sen osista. Auto oli purettu osiin, kun talvisodan melskeissä oli alettu ottamaan autoja armeijalle.
Tuo lato oli isoisäni vuokraamalla tilalla ja myöhemmin omistajan pojat alkoivat kunnostaa tuota autoa.
siinä se taas nähdään, miten viisaita ovat ne ammattiveljet, jotka eivät anna kaikkea "rautaromua" maaseudun ilmaisiin romunkeräystalkoisiin, joissa trokareita lihotetaan.
Hieno tarina. Pidä pyörästä huolta.
tarkoitus pitää.