Luen säännöllisesti tätä palstaa, ja mietin aina sellaista kun me kaikki melkein valitamme ettei ole kavereita yms.
Täällä meillä olisi ystäviä, jotka ymmärtää!
Itse haluaisin olla sosiaalisempi, ja olisi ihanaa että olisi kavereita jolle voisi puhua suoraan bulimiasta/anoreksiasta niin että toinen tajuaa ja ei tarvi häpeillä ja salailla.
Nostaisi painavan taakan kun saa avautua face to face.
Olin itse lapinlahti aikoina ryhmässä puhumassa,mutta ryhmiä ei ole enään, ja olen jo uloskirjattu vuosi sitten, vaikka olen bulimarektikko.
Ei tarttisi olla synkkää ja yksinäistä, olisi ainakin kavereita jotka tajuaisi, ja tukisi.
Samassa veneessä me olemme kaikki.
Vertaistuksi auttaa, vaikka sairaita vinkkejä jakaisikin.
En jaksa enää olla yksin,kun luen että meitä on niin monta.
Melkein 10v sairastelua, ja olen aika erakoitunut kausiluontoisesti.
-haleja
Täällä meillä olisi ystäviä, jotka ymmärtää!
Itse haluaisin olla sosiaalisempi, ja olisi ihanaa että olisi kavereita jolle voisi puhua suoraan bulimiasta/anoreksiasta niin että toinen tajuaa ja ei tarvi häpeillä ja salailla.
Nostaisi painavan taakan kun saa avautua face to face.
Olin itse lapinlahti aikoina ryhmässä puhumassa,mutta ryhmiä ei ole enään, ja olen jo uloskirjattu vuosi sitten, vaikka olen bulimarektikko.
Ei tarttisi olla synkkää ja yksinäistä, olisi ainakin kavereita jotka tajuaisi, ja tukisi.
Samassa veneessä me olemme kaikki.
Vertaistuksi auttaa, vaikka sairaita vinkkejä jakaisikin.
En jaksa enää olla yksin,kun luen että meitä on niin monta.
Melkein 10v sairastelua, ja olen aika erakoitunut kausiluontoisesti.
-haleja
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itekin olen miettiny kuinka ihanaa olis löytää vaikka joku kaveri jolla itelläänkin olisi bulimia, tai sitten vaan sellanen ihminen kenelle vois puhua näistä jutuista ihan kunnolla ja ilman sitä perus vastausta et "ei sun tartte laihtua", kun siitä ei mitään hyötyä ole jos sitä ei ite usko millään.
Kaikki (vähäiset) omat kaverit tietää että mulla on bulimia, mut kenenkään niiden kanssa en oo siitä ikinä kasvotusten puhunu mitään, enkä kyllä usko että niistä kukaan siitä oikeestaan mitään ymmärtäisikään.
Suurimman osan kavereista kuitenkin uskon jo menettäneeni tämänkin takia, kun erakoidun vaan omiin oloihini.
Loistava idis kyllä.. Ei mulla niin väliä, vaikkei näkis edes kasvokkain, mut olis ihana puhuu esim. puhelimessa. Mulla on viel paha tapa pitää kaikki murheet sisälläni.. helpottaisi jos olisi joku, jonka kanssa jakaa . =))
olen samaa mieltä. Mun kaverit eivät edes tiedä että sairastan bulimiaa. Enkä ole edes poikakaverilleni pystynyt kertomaan ja olen hänen kanssaan seurustellut jo kolme vuotta ja bulimiaa olen sairastanut vähän yli vuoden. sairastin ensin anoreksiaa josta seurasi bulimia. Opettelin uudestaan syömään ja muiden pakotuksella otin aina lisää. Muistin taas miten hyvää ruoka oli, mutta en halunnut lihoa ja eräänä päivänä työnsin sormet kurkkuun. Perheeni kyllä tietää asiasta, mutta niiltä ei saa tukea, haukkuja vain. tuntuu että olen ihan yksin tämän asian kanssa. Haluisin niin kovasti jonkun kaverin jonka kanssa purkaa tunteita ja ajatuksia edes puhelimitse ja joskus näkisi jos asustaa kauempana. Haluaisin myös parantua tästä ikävästä sairaudesta, toivon niin etten olisi koskaan edes sairastunut tähän tautiin.
laittakaa maileja, jos huvittaa.