Intissä oli sittenkin hauskaa

Kun tammikuun alussa 2009 piti lähteä intiin niin fiilikset oli aika paskat. Mutta tunnelma vaan muuttui kahden viikon sisällä täysin.

Kyllä, leirit vitutti, telamiinat ja marssit vitutti, aamut vitutti. Kaikki vitutti sen hetkensä, mutta seuraavana päivänä jutuille naurettiin kavereiden kanssa vatsat kipeinä. Kuinka se alokas tötterström juoksi 100 metriä ohi poteronsa yöhälytyksessä ja kuinka sinne loppusodan öihin hajottiin ja miten siellä kämmäiltiin, kaikki nuo naurattivat parin päivän päästä ihan pirusti ja naurattavat tänään ja varamaan myös 30 vuoden päästä. Ja nauraa sai loistavien kavereiden kanssa. Intissä saa varmasti jos vain haluaa elämänsä parhaimpia kavereita, joiden kanssa todella tulee pitää yhteyttä intin jälkeenkin. Kun on 24/7 tekemisissä ihmisten kanssa, niin kaverisiteistä tulee vahvoja ja loistavia puolessakin vuodessa.

En pahemmin piitannut asepalveluksen suorittamisen tasostani tai merkitystä Suomelle. Hommat nyt tein niin ja näin, ikinä en painanut täysillä. Ja paljon siellä vitutti asiat, mutta aika se kultaa muistot hetkessä. En olisi mennyt inttiin jos ei olisi ollut pakko, mutta nyt jälkeen päin ajatellen se oli loistavaa aikaa elämässäni kavereiden ja hauskanpidon suhteen, eikä mitään vaativaa tarvinnut edes tehdä, kun kaikki tuotiin valmiiksi eteen ja talutettiin kädestä.

Kun reupesi TJ lähenemmään alle 10 niin kyllä siinä alkoi miettiä että näinkö nopeasti se aika menee. Yht äkkiä niitä aamuja ei ollutkaan enää loputtomasti ja yhtenä iltana syötiinkin viimeisiä munkkikahveita sotkussa kavereiden kanssa. Kun se viimeinen aamu koitti ja TJ0 biisit lähti soimaan, ja hyvästeli hyviä jätkiä portilla, niin kyllä siinä oikeasti tuli haikeat fiilikset.