Miten vanhempanne suhtautuivat kun diagnoosi oli valmis ?

Ymmärrän hyvin, että inhoat isääsi; kännäävän juopon päänaukomista on tosi rasittavaa kuunnella. Mitä taas tulee tohon kysymykseesi koskien vanhempien suhtautumista, kun itse on tullut aikuiseksi, niin siitä mulla on aika selkeä käsitys, valitettavasti vain aika pessimistinen: ääliöstä nuoresta äidistä tai isästä tulee vanhetessaan vain vanhempi ääliö-äiti tai -isä.

Tämän takia ei kannata koskaan odottaa liikoja minkäänlaista kehityksentapaistakaan omilta vanhemmiltakaan. Sellaista tapahtuu etupäässä vain television psykologisissa sarjoissa, kuten dr. Phil yms.

Alkoholisti sen sijaan käsitykseni mukaan vain taantuu ja lopulta häneen on yksinkertaisesti vain katkaistava välit, ihan oman edun nimissä. Häpeä ei valitettavasti ole aina haitta, jota pitkänlinjan alkoholisti läheisilleen tarjoilee.

Olen kuullut ties minkälaisia juttuja siitä miten vanhemmat ovat suhtautuneet keskittymishäiriöön ja samaten ylipäänsä ihmisten. Media kun suoltaa kaikenlaista ja on tullut kaikenlaisia viharyhmiä USA:sta asti ja addien stimulantteja syövät yliopisto-opiskelijat väärillä diagnooseilla niin tietysti kaikki kaatuu AD/HD:n niskaan.

Siispä: Mikäli vanhempasi tai läheisesi ei täysin ymmärrä keskittymishäiriötäsi, lääkitystäsi, ominaisuuksia, lahjojasi, tai muita tällaisia asioita, niin minusta on parempi kunhan asia on itselle selvä ja siksi ihmistä parempi apu addina ollessa onkin päiväkirja. Legendan mukaan joku kuuluisa kemisti kirjoitti päiväkirjaansa mitä hän aikoo tehdä tunnin päästä ja mitä hän on tehnyt tunti sitten.

Mielestäni on tärkeää löytää ihmisiä, jotka ymmärtävät, että sinä olet erilainen ihminen kuin muut ja sinä voit olla viisas vaikka sinulla olisi tuo diagnoosi. Tässä mielessä vertaistuki on usein parempi kuin esimerkiksi vanhemmat. Ainakin itse olen huomannut, että ihmisen ymmärrykseen vaikuttaa paljolti se mitä ja mistä hän on lukenut ja mitä ja kuinka paljon hän luottaa sinuun ja näkee kykysi tai puutteesi.

Voi kuulostaa kyyniseltä, mutta minun mielestäni on tärkeintä että itse ymmärtää itsensä, eikä se miten muut ihmiset ymmärtävät diagnoosisi. Jos joku ei ymmärrä, niin pyydä häntä lukemaan enemmän ja opiskelemaan mitä tunneäly tarkoittaa ja jos hän ei niin tee, anna hänen pitää käsityksensä. :)