Haluaisin kuulla muiden pahoipidellyiksi tulleiden naisten kokemuksista ja tunteista? Miesystäväni on sairaalloisen mustasukkainen, useimmiten ihan aiheetta, ja mukiloi minut suukopun päätteeksi. Ero tuntuu aika pahalta, koska hän selvinpäin on mitä ihanin mies. Vai mitä pitäisi tehdä?
Pahoinpitelystä..
Julia
191997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jonka aikana puhutaan paljon myös pahoinpidellyksi joutuvista naisista. Lue. Haluan vain sanoa sen, että tutkimusten mukaan pahoinpitelyt raaistuvat suhteen pitkittyessä. Noin 40 naista vuodessa kuolee kumppaninsa pahoinpitelyn seurauksena Suomessa. Haluatko olla yksi heistä?
Takaisin vaan samalla mitalla miehellesi.Älä anna lyödä itseäsi ja varsinkaan naista.Haloo Sinä naistenhakkaaja,katso peiliin ja lyö puuvajassa vaikka päätäsi seinään.
Seurustelin itse jonkin aikaa aivan ihanalta vaikuttavan miehen kanssa. Tyypillä oli yliopistokoulutus (mikä EI tosiaan sivistyksen mitta!!). Hän oli charmikas, älykäs ja hyvännäköinen sekä muiden silmissä kaiken lisäksi suosittu ja pidetty ihminen...kaikki siis kohdallaan ...TAI SITTEN EI!!! Muutaman kuukauden jälkeen paljastui hänestä se TODELLINEN luonne. Alkoi mustasukkaisuuskohtaukset ja hän sai aivan älyttömistä asioista pelottavan isoja raivonpuuskia - ensin hajotettiin tavarat ympäriltä, sitten käytiin jo lyömään tyttöystävää..minua (ilman että millään tavalla provosoin)! Ja muiden silmissä hän jatkoi roolina oloaan "upeana, suosittuna ja muita kunnioittavana" seuramiehenä (mikä on hyvin yleistä näille miehille). Ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen katkaisin suhteen - lopullisesti. Takasin en ottanut vaikka hän masentuneen oloisena sitä ANOI ja vakuutteli olleen ainoa kerta!! Tietyllä tapaa välitin miehestä vielä (sillä kuten sanoit, näillä miehillä on aina se toinen yliviehättävä puolensa). Mutta annoin järjen voittaa ja lopetin heti alkuunsa! TÄLLÄISELLÄ SUHTEELLA EI OLE TULEVAISUUTTA, MIES EI MUUTU KUIN PITKÄLLÄ TERAPIALLA (jos silläkään)!!!!!!!! NAINEN VAIN SAIRASTUU HENKISESTI TÄLLÄISEN miehen SEURASSA ja tuhlaa elämänsä - TÄMÄ ON RAAKA TOTUUS!!! Sinä ansaitset parempaa !!! Haluatko tuhlata elämäsi siihen, että saat jatkuvasti pelätä milloin unelmamies muuttuu taas hirviöksi (joka kerralla pahemmaksi)!!SILLÄ NIIN TULEE TAPAHTUMAAN, vaikka kuinka uskottelisit itsellesi, että "ei hän enää". MUISTA: PAREMPIAKIN olisi tarjolla ...siitä olen vakuuttunut!!!Tällainen mies on SAIRAS, oikeasti sairas. Menee helposti jo psykopatian puolelle, vaikka usein miellämmekin sen kaukaiseksi asiaksi. Kuitenkin näitä psykopaatteja tai rajatilapersoonia tapaa arkipäivän keskellä paljon enemmän kuin osaa aavistaakaan. Ja kyse on juuri siitä, kuinka taitavia manipuloijia he ovat...kuten sanoit, heissä on kaksi puolta -- he osaavat olla "unelmien miehiä" ja saavat siten kumppaninsa vakuutettua, mutta hetkessä muuttuvat julmiksi(usein muilta kun tyttöystävältä juuri tämä pimeä puoli pidetään pimennossa!!). Itse kokeneena tiedän, että jättö- tilanne on hyvin vaikea henkisesti - mutta ainut oikea ratkaisu!! Haluan myös sanoa, että minua ÄRSYTTÄÄ ihmiset jotka ilman parempaa tietoutta tuomitsevat naiset, jotka "sietävät" tällaisen miehen käytöstä yhä uudelleen. Ihmiset myös kauhistelevat " miksi se sietää tollaista". niin miksi? Koska mies on latistanut naisen henkisesti ja fyysisesti aivan loppuun tällä jatkuvalla "unelmamies/ hirviö- epätasapaino- olemuksellaan". Ja jokainen joka vähänkin osaa ajatella tajuaa, ettei henkisesti loppuunpalaneena pysty aina järjen kannalta siihen "itsestään selvään" päätökseen.Nainen on tavallaan jatkuvassa shokissa! LÄHDE SIIS SUHTEESTA VÄLITTÖMÄSTI!! Itse voin sanoa, että en kadu päätöstäni hetkeäkään!! YKSIKIN lyönti on liikaa!! Väkivallalla ei ole missään tilanteessa OIKEUTUSTA - ei missään!
Toivon voimia sulle ja muille saman kokeneille!! Naiset, uskokaa ITSEENNE ja mahdollisuksiinne!! Pärjäätte yksinkin ja voitte elää paljon antoisamman elämän ilman jatkuvaa pelon läsnäoloa!! Ennen kaikkea kysykää itseltänne: haluanko tällaisen elämän itselleni ja mahdollisesti myös lapsilleni?? Parempaankin elämään ja mieheen olisi mahdollisuus!!
JA kaikille tasapainoisille ja naista kunnioittaville miehille: kiitos olemassaolostanne!!!!!!!!!!
Joo kyllä on kauheaa tuo mustasukkaisuus ! Kirjoitan vain lyhyesti vaikka saisin paljon pidemmän tarinan aikaisekaiseksi. Siis seurustelin naisen kanssa noin reilut kaksivuotta. Noin kolmen kuukauden kulutttua huomasin minä ja pari kaveriniakin saman, että taitaa olla mustasukkaista tyyppiä, okei olin silloin onneni kukkuloilla ja ylpeä pienestä mustasukkaisuudesta. Sitten se alkoi helvetti jota kahta lyhyt aikaista lopetusta lukuun ottamatta kesti yli kaksi vuotta ja loppui aautonrattiin tarttumiseen ja leipäveitsellä tökkimiseen noin 4kk:tta sitten. Ai niin lyhyesti lupasin; ensin alkoi raivarit siitä että katsoin jotain naista liian pitkään, välttämättä en ollut edes katsonut häntä vaan esim autoa, mutta jos 100m:n säteellä oli nainen niin sitähän minä kuolasin, jos tuli varsinkin vaaleahiuksinen nainen kadulla vastaan olin tietenkin ollut hänenkanssaan jossain välissä,ei voinut käydä ostamassa kioskilta tupakkaa kun siellä on päivä ym. lehtiä kuolaan vain niitä naisia niissä,kavereiden kanssa ei voinut edes kuvitella menevänsä mihinkään koska kumminkin oltais menty naisia iskemään. Hän voi kyllä katsella lehtiä, käydä kavereiden kanssa kahvilla tai olusilla eihän siinä mitään, hän tietää mikä on eli luotettava jota minä en ole. Ei auttanut keskustelut ei, ei vaikka lupauduin kuinka muuttaa tapani, mitkä tavat?. No tapojen muuttamisesta tulikin sitten ongelma n:ro kaksi kun hän ei sitten tiedä mitä ajattelen, VOI JEESUS! Esim: luin kirjaa olohuoneessa ja hän tuli sinne. Katseli pitkään ikkunasta ulos kunnes havahduin ja vilkasin ja ikkunasta että mitä se rakkaani katsoo, SUURI VIRHE. Siellä oli vastapäisen talon parvekkeella kokonaista 3 vaaleaa naista tupakalla. Siitähän sota alko, vai mukamas kirjaaluen, ilmankos oot noin tyytyväisen näkönen kun kyttäätkin täällä vaan naisia. VOI HELVETIN HELVETTI ! Viimeinen episodi: Olimme lähdössä viikonlopun viettoon maalle ja hänen kaverinsa soittivat, voisivatko he ensviikolla mennä töiden jälkeen kahvill/oluelle vähäksiaikaa jolloin muistin että minullakin olisi menoa entisten asiakkaiden kanssa kuukauden päästä. No hän lupautui kavereilleen ja minä onneton puhelun päätyttyä sanoin omasta menostani jolloin alkoi toinen maailman sota joka meinas päättyä huonosti hänen tartuttuaan rattiin sanoen mennäänkö mettään jos et vastaa,kun en viitsinyt vastata kysymykseen että naisiahan te sinne menette iskemään. No tilanne rauhoittui kunnes lauantai-iltana kaverini soitti kylään kahville ja lupauduimme menemään. Onneton kun en muistanut, että kaverin vaimo oli valkaissut hiuksensa, ja se on kuin punainen vaate. Eihän siellä sitte oltu kun reilupuoltuntia kun piti kotia lähteä ja alkoi kolmas maailmansota, koska minulla kuulemma on jotain säpinää kaverin vaimon kanssa tai ainakin haluaisin että olis VOI VITTU ! Sitte alkokin tulee leipäveittestä, joten heivasin muijan mäkeen vaikka uskokaa tai älkää rakastin ja rakastan häntä vieläkin. Hän on sairas ja jotenkin kuivittelin että siitä paranee mutta ei näy valoa tunnelinpäässä ei. Meinasin seota jo itsekin mutta koitan uskotella itselleni että näin on paras. Mitä nopeammin lähtee sen parempi, jos huomaatte tuollaisia oireita kumppanissanne niin nostakaa kytkintä ennenkuin hajootte itse niinkuin minä melkein yritin ja uskoin mutta ei, ei auttanu terapeutit eikä lääkkeet
Ollaan varmaan seurusteltu saman naisen kanssa.
Lähes jokaisen tapahtuman kohdalla huomasin kokeneeni samat asiat exäni (onneksi EX!) kanssa.
Niistä kohtauksista riittäisi kirjoitettavaa/puhuttavaa loputtomasti, jos vain joku jaksaisi lukea/kuunnella niitä monta päivää.
Sen ainakin opin siitä suhteesta, etten enää luota sairaalloisen mustasukkaisen tyhjiin lupauksiin parantumisestaan, vaan se on devakukkkude, jos alkaa niitä merkkejä ilmassa olla.
Ihan kuin olisin lukenut omaa tarinaani. Mies oli menestyvä, komea ja kaikkea upeaa muiden silmissä. Hänenlaisensa tunnistaa mm. roolista naisten naurattajana. Kotona hän oli täysi psyko.
Sitä helvettiä kesti n. 4 vuottta kunnes sain itseäni niskasta kiinni ja pakenin hänen luotaan. Hän aneli takaisin, en mennyt. Ymmärsin että olen oman onneni seppä ja mitä vapaus on.
Sellaisesta suhteesta ei lähdetä niin vaan, se on totta. Mies kiristi rahaa, löi, repi hiuksista, uhkasi soitella työpaikalleni, sai minut lopulta uskomaan, että vanhempani eivät välittäisi tällaisesta tyttärestä.... ja listaa voisi jatkaa...loputtomiin. Niin ja minä en käynyt ainoastaan kuin töissä ja kotona. En saanut pitää yhteyttä sisareeni..joka mainitsi muutaman sanan naisen kohtelusta exälleni.
Ei kuitenkaan yleistetä että miehet on väkivaltaisia, minulla on nyt se jota olen elämääni odottanut....
Voin kertoa sinulle oman tarinani. Edellisessä suhteessani kestin kyseistä käytöstä 4 vuotta! Hän oli hyvännäköinen, menestynyt erittäin ystävällinen ja sosiaalinen luonne. Hän kävi kiinni kun oli riitaa. Löi avokämmenellä selkään, repi hiuksista jne. Joskus oli mustelmia vartalossa ja itkin tuntitolkulla. Tämä ei ollut kuitenkaan jokapäiväistä, vain silloin kun korotin todella ääneni riidan aikana ja hän menetti malttinsa. Hän ei ollut viinaan menevä mies ja osasi olla todella suloinen.
Lopulta aloin itse lyödä takaisin kunnes tajusin ettei siinä ollut enää mitään järkeä!
Eikä siinä vielä kaikki, nykyiseni kanssa on välillä samanlaista meinikiä. Hän on aivan mahtava ihminen, kun riitaa tulee hän itkee, huutaa ja heittelee tavaroita. Kännispäissään on joku kerta käynyt kiinni kun olen raivonnut ja itkenyt jostakin asiasta. kerran löin itse nenille takaisin, mutta ei hän siitä provosoitunut vaan itki, olihan itse aloittanut. Kyllä sen näkee, että hänestä tuntuu pahalle kun on tehnyt minulle sellaista. Hän ei ole sinällään väkivaltainen luonne, ei ole edes koskaan tapellut toisen miehen kanssa!Olen alkanut tulemaan pikkuhiljaa siihen tulokseen että vika on minussa, ei miehissä! Jotenkin minua ei voi kestää kun korotan ääneni, eli pitää pitää sitten mölyt mahassa ja yrittää esittää asiat rauhallisemmin.
Itse olen perusluonteeltani todella kiltti, enkä haluaisi toiselle mitään pahaa. Nyt kun kirjoitan tätä niin mietin, että miten saatan edes lyödä toista takaisin! Tätä onneksi tapahtuu todella harvoin ja yleensä saan syyttää myös omaa syyttelyäni ja mustasukkaisuuttani jne.
Onneksi pyrin tasapainoon että en nyt kuitenkaan ihan älyttömyyksiin mene. Huom! Molemmissa suhteissa minua on petetty kerran, että ei kai ole itsetunto mitenkään vahvoilla eikä luottamus...surullista
Mutta jos mielestäsi et selvästi provosoi niin jätä se mies ja lyödä ei toista saisi vaikka mikä olisi!
Kauan itsekin ajattelin, että varmaan olen jotenkin itse syyllinen... Oikeastaan minä olin se, joka oli ensimmäisenä lyönyt silloisessa suhteessa. Mutta se olikin se ensimmäinen ja viimeinen kerta. Kunnes kertakaikkiaan vaistomaisesti oli jo alettava puolustautumaan. Ajatuksena "jos se siitä heräisi tai säikähtäisi tms". No, siitähän se kyllä oikeastaan "riemastui" vielä lisää -ja oli vielä enemmän oikeutetttu nyrkin käyttöön. Ja sai minutkin aina välillä siihen uskomaan. Ja voi sitä henkisen alistamisen määrää! Monta helvetillistä vuotta sitä kestin. Sitten sivalsi kunnolla minulta nenän poskelle. Ja kohtalo muutatti meidät erilleen. Äkkiä nykäisin itseni irti. Vielä näimme usein monissa merkeissä ja huolimattomuudessa (ja vielä jonkun paremman toivossa?)lapsikin lähti alulle... Mutta lapsen tulo ei todellakaan saanut minua palaamaan hänen luokseen. Silloin lopullisenlopullisesti päätin, että lapsen ei tarvitse sellaista helvettiä sivusta seurata. helvettihän siitä irti pääsi, mutta pysyin kannassani. Hän saa tavata lastaan säännöllisesti, mutta keskinäinen kanssakäyminen on (ikävä kyllä, mutta väkisinkin) mahdollisimman vähäistä. Kauempaa katsottuna lopullisesti huomasin, että sairashan hän oli. Mutta minulla ei riittäneet voimat häntä siitä paremmille vesille auttamaan. Taistelee vieläkin, seitsemän vuoden jälkeen, sairautensa kanssa (liekö ymmärtää omaa tilaansa..).
pisti silmään lauseet:"nykyisen kanssa välillä samanlaista meininkiä" ja " kännipäissään joskus lyönyt" MUTTA: "ei hän sinällään ole väkivaltainen luonne"
itselleen usein selittelee asioita niinkuin haluaisi niiden olevan. kun on löytänyt jonkun jota rakastaa ei halua luopua unelmasta. huom. unelmasta. totuutta on vaikea katsoa silmiin.
usein väkivaltaiseen suhteeseen liittyy riippuvuus. riippuvaista henkilöä on helppo hallita syyllisyydellä. lyönnit pistetään omaksi syyksi. mies on vaan niin sitä ja tätä, ei hän oikeasti jne. väkivaltaisessa suhteessa uhrin itsetunto otetaan pelinappulaksi. kun itsetunto on palasina, ei ole VOIMIA lähteä pois.
sanot ettei sinua voi kestää kun korotat ääntäsi. onko äänen korottaminen vain miehen oikeus? kyllä jokainen saa osoittaa tunteensa, hyvät ja pahat silloinkun siltä tuntuu. kunhan ei käydä kiinni.voi kuulostaa karulta, mutta been there..
Oman kokemukseni pohjalta annan sinulle neuvon: älä jatka tuon miehen kanssa elämääsi. Hänen vaivansa pahenee iän myötä, eikä hän pääse siitä irti. Itsesi vuoksi jatka elämääsi, älä jää oravan pyörään mukaan. Itse kestin oravan pyörää muutaman vuoden ja lopulta kun pääsin irti suhteesta olen jälkeenpäin vasta huomannut miten vaikeaa elämä silloin oli. Olen löytänyt rinnalleni oikean kumppanin ja osaan olla onnellinen eikä minun tarvitse pelätä. Toivotan sinulle voimia että pystyt tekemään päätöksen oman hyvinvointisi kannalta!
ON SE VAAN KUMMA KUN MUNKIN EKSÄ (SEUKATTIIN 4.VUOTTA) OLI NIIN HELVETIN SOSIAALINEN JA KAIKKIEN KAVERI HERRASMIES, OIKEIN MUKAVUUDEN HUIPPU, MUTTA LÖI MUA, REPI HIUKSISTA,RIEPOTTELI YMS...
ELI SEHÄN ON TUTKITTU; NÄMÄ PAHOINPITELIJÄT OVAT YLEENSÄ VARSINAISIA HELLANLETTAS KULTAPOIKIA KODIN ULKOPUOLELLA!!! VAROKAA NAISET!! NÄITÄ ON PALJON!!
Olen elänyt 6 vuotta alkoholistin kanssa ja fyysistä pahoinpitelyä ei ollut niinkään mutta se henkinen puoli:/
Hän syytti minua kaikesta, mikä ei ollu hyvin...Lopulta jopa siitä, että olin pakottanut hänet ostamaan auton vaikka hänen kysyessä mielipidettäni autosta sanoin että"en ota kantaa,sinun laina,sinun auto,sinun päätös".Kuitenkin syy oli minun...
Olin milloin huora milloin läski milloin mitäki...
Sitten heitin miehen ulos!Eikä takaisin ole tulemista varsinkaan sen jälkeen ku kävi kännipäissään luonani räyhäämässä eron jälkeen ja löi.Onneksi rakas koirani tuli väliin...
Eli naiset...maailmassa on muitakin miehiä kuin niitä jotka lyövät,pahoinpitelevät henkisesti tai ovat alkoholisteja.JOKAINEN NAINEN ON ANSAINNUT JA SAA PAREMMAN!
Siihen helvettiin ei tarvitse jäädä...
Ymmärrän kyllä, että kerran parinkymmenen vuoden jälkeen napsahtaa pinna, mutta ei suhteen alkutaipaleella, jolloin puolisot yleensä näyttävät parastaan toisille. Silmiään sulkemalla ei luonnehäiriö katoa.
Jos ihmiset ovat luonteeltaan sopivia toisilleen ei suhteen alkuvaiheessa ole vielä edes ehtinyt kertyä "patoutumia" ja turhautumia ..jotka saattasivat purkautua hallitsemattomina väkivallanpurkauksia . Jos on noin hallitsematon luonne niin kenkää vaan. Pitää osata arvostaa itseään ja vaatia vain parasta !
EI OLE MIEHEN KOULUTUKSESTA, ULKONÄÖSTÄ,SEURALLISUUDESTA YMs. KIINNI PAHOINPITEELEKÖ SE VAI EI....vaikka usein miellämmekin pahoinpitelijät VIRHEELLLISESTI työttömiksi alkoholisteiksi. PÄINVASTOIN pahimmat tapaukset taitavat olla juuri niitä, joista ei olisi koskaan voinut kukaan uskoa sellaista ("sehän on niin mukava aina...eihän toi voi olla totta" ---- juupa juu!!! )!! Niin, eihän Kari Häkämiehestäkään olisi uskonut---sehän on vielä sellaisessa virassakin--- lakiasioissa (mielenkiintoista...miksköhän on alan valinnut??)...niinpä niin...pahimmat pahoinpitelijät ovatkin juuri näitä, joilla on kalliit ja turvalliset kulissit suojanaan ja ystäväpiiri "tukenaan" (koska he ovat niin HELVETIN ihania muille kuin sille jota pitäisi eniten rakastaa....ystäville sitä ollaan oikeita enkeleitä) TODELLA SAIRASTA!! saa olla nykyään kyllä varuillaan tollasten hyvännäkösten hurmurimiesten kanssa...tie mitä paljastuu....HUH!!! mutta onneksi on olemassa vielä tasapainosiakin miehiä...hope so!!
Vaikka tuntuu ihanalta kun on selvinpäin,niin ota "pitkät"
Olen nähnyt niin monta vastaavaa tapausta jolloin
on puhuttu ummet ja lammet kun ollaan yhdessä selvänä.
Myöhemmässä vaiheessa tulee vielä enemmään iskuja , menee kontrolli miesystävältä, jatkuu , pahenee.
Aloita uusi elämä kunnollisen miehen kanssa.
Tsemppiä
Jätä hyvä ihminen se miehesi
Ei rakastava mies lyö . Tajusin sen itsekin vasta 21 avioliittovuoden jälkeen . Sain joka käänteessä selkääni , milloin missäkin mustelmia , entiset ei ehtineet haaleta kun jo tuli uusia . Syy oli aina minussa . En käynyt ikinä missään yksin , paitsi töissä ,silti oli kauheita mustasukkasuuskohtauksia. Itse mies kyllä kävi vieraissa ja toi kotiin satiaisia sun muuta mukavaa reissuiltaan .Älä katsele pitkään .
vaikka miehesi on maailman ihanin kultaisin (silloin kun ei lyö)ja vaikka miehesi rakastaa sinua (anteeksi pyytäen silloin kun on satuttanut lupaamalla että tämä ei toistu enää kuoskaan) miksi alennut siihen että mies joka sanoo rakastavansa osoittaa sun paikkas nyrkin ja hellan väliin...joo tiedän se on vaikeeta myöntää itselleenkään ettei minussa (sinussa) ole vikaa vaan miehessäsi joka niin kovin rakastaa sinua että ei osaa muuten sinua rakastaa kuin nyrkein ...hän saa sinut pelottelemlla ja alistamalla pysymään vierellään ...mutta kysyn sinulta oletko valmis menettämään järkesi tuon miehen takia oletko valmis elämään ikuisessa pelossa oletko valmis opettamaan lapsillesi että lyöminen alistaminen ja kaikkis e pelko mitä tulette kärsimään on sallittua ?
Tuskin -> itse tajusin vajaan vuoden avioliitossa olon jälkeen ja tyttäreni syntymän jälkeen ettei mieheni ole minun arvoiseni ettei minun tarvitse elää ikuisessa pelossa ettei tyttäreni tarvitse nähdä kuinka rakastava isä lyö äitiä minun tehtäväni oli ja on suojella tytärtäni ettei hänen tarvitsisi elää turvattomasti taikka pelossa - on vain ajan kysymys milloin tuo rakastava miehesi käy sinun ja hänen mahdollisen jälkikasvun kimppuun ---sitäkö haluat?
mies joka lyö tuntee alemmuutta ei ole sujut itsensä kanssa vaikka ulospäin antaa itsevarman kuvan sisällä on pelokas pikkupoika joka sietäisi saada kunnolla selkäänsä ... ei auta puolustella näitä kus..... päitä jotka eivät ymmärrä mihin niitä nyrkkejään voisi käyttää.... turha tunkea itseänsä ikuiseen ahdinkoon ...sillä tää mies saa sut sairaaksi hekisesti ja fyysisesti varmasti hankkiudu eroon sulle on parempaakin tarjolla varmasti katse vaan eteenpäin ja heivaa tollanen hemmettiin ...ajattele ystävä kallis järjellä !
olen tehnyt tänä viikonloppuna päätöksen, että eroan poikaystävästäni. olemme olleet yhdessä 2 ja 1/2 vuotta ja niistä 1 ja 1/2 vuotta asuttu saman katon alla. sain tarpeekseni joka viikonloppuisesta juomisesta ja sairaalloisesta (!!) mustasukkaisuudesta. viime aikoina olen alkanut inhota viikonloppuja. riitelimme aina ja sain kuulla huorittelua yms. ja kaksi viikkoa sitten tappelu riistäytyi käsirysyksi ja poikaystäväni löi minua kasvoihin. sen jälkeen päätin, että en voi olla tälläisessä suhteessa enää. en jää väkivaltaiseen suhteeseen.
poikaystävälleni alkoholi ei sovi ollenkaan vaan hänestä tulee aggressiivinen ja väkivaltainen. eka kertaa kuitenkin nyt minua kohtaan. selvinpäin poikaystäväni on oikein mukava.. mutta kun kerran lyö niin lyö toistekin. lähdin tänä viikonlopuksi pois vanhempieni luo selvittämään ajatuksiani. eropäätös oli vaikea, mutta kun ajattelen tulevaisuuttani en halua elää tälläisessa suhteessa. olemme olleet viikonlopun aikana kuitenkin yhteydessä ja poikaystäväni sanoo rakastavansa minua ja haluaa olla minun kanssa, mutta en antanut poikaystävälleni mitään vastauksia. tänään menen kotiin ja kerron, että olen tehnyt päätökseni, parempi kun jatkamme elämäämme erillämme. ero tuntuu pahalta, mutta toisaalta oloni on helpottunut. Olen ollut stressaantunut ja masentunut. oloa helpotti kun keskustelin asioista äitini ja ystävieni kanssa.
erosta tulee varmaankin vaikea, poikaystäväni uhkasi että aikoo juoda koko ensi viikon ja kun en voi ajaa häntä yhteisestä asunnosta pois kuin vasta kuun lopussa. toisaalta voimme nyt erota sovussa, koska poikaystäväni myöntää että syy on hänen ja sanoo että hän on minulle huono mies. ansaitsen parempaa. hän ei kuitenkaan haluaisi erota, mutta ymmärtää minun päätökseni.
Hyvä, kuulostaa että olet tehnyt oikean päätöksen! Mies uhkaa juoda koko viikon juuri sen takia että haluaa sinun tuntevan syyllisyyttä juomiseensa ja luulee näin parantavansa mahkujaan palata yhteen, luulisin ainakin.
Itse lopetin vuosia sitten suhteen, kun exäni nuppi sekosi aina kun joi alkoholia. En ole päivääkään katunut että lähdin, ja uskon ettet sinäkään tule!