Pisaroita taivaalla
auringon säteitä
veden pisaroita
aaltojen välkettä
puunlatvuksien huminoita
ukkosen kumua
pientä välkettä
salamointia
tuulien kuisketta
ihollani käyden
moninaiset elämänsäteet
avautuvassa sateenkaaressa
- silta
sydämiimme
tunteittemme
sieluihin -
...ja niin kaukana
ja näin syvällä minussa
olet.
Kaipuuna
tule jo !
auringon säteitä
veden pisaroita
aaltojen välkettä
puunlatvuksien huminoita
ukkosen kumua
pientä välkettä
salamointia
tuulien kuisketta
ihollani käyden
moninaiset elämänsäteet
avautuvassa sateenkaaressa
- silta
sydämiimme
tunteittemme
sieluihin -
...ja niin kaukana
ja näin syvällä minussa
olet.
Kaipuuna
tule jo !
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta siltikin lähellä.
Runo lähtee kulkemaan luonnon elementein
edeten auringon säteistä veden muotoihin ja ukkoseen,
metsän puheeseen tuulen asettuessa iholle.
Kuitenkin kaiken pohjalla on ihmissydänten
ja sielujen silta kaipaukseen.
Kaikki sopii kuvaan hyvin ja päätös on
lempeä, silti käskevä ' tule jo '
Juuri noin
kaukana silti niin lähellä.
Minulle luonto on tärkeä myös näissä
kuvauksissa kun ne kuitenkin niin lähelle
toisiaan liittyy.
Juuri noita yritin kuvata - tunteen sanoin
luonnon kuvin - toisiinsa yhdistyen.
Osaat tulkkauksen taidon,ripaus
elämää sitä rikastuttamaan.
Kiitos Sinulle ja luonnonkuvia
alkavaan viikkoosi.
Luonnosta saatuja kuvaelmia, ihania tunteita,
joille olisi hyvä rakentaa siltä sydämestä sydämeen,
lopettaa kaipuun tuska, jolla hyvin runosi lopetitkin...
"tule jo"
jonka voi ajatella käskevänä, mutta silti nöyränä pyyntönä.
Miten minä voisin tähän uutta vastata kun tuo
kommenttisi - osuu suoneen.
Ja tuo loppulauseesi on kuin minun
luoma jonka Sinä puolestani lausut.
Kiitos Sinulle ja viikon hehkua.
Herkkä ja koskettava tunnelma kuvaus kaipauksesta...
Kaipauksella voi olla monta eri kieltä
kuin kehon että mielen säveltä,jolla
se meitä koskettaa että jälkiään jättää.
Kiitos Sinulle jasnina herkästä kommentistasi
ja hyvää viikonalkua askareisiisi.