Minkälainen on hyvä mies?

ihan ensimmäinen ja ehdoton rehelisyys kaikissa
asioissa..sen jälkeen tulee vasta muut.

Siis se oikeansorttinen kipnä, kai kemiaksikin
sanottu tarvitaan mielestäni aivan ensin. Ja
mistä se sitten syntyy, kuka tietää ?

Toivoisin kuitenkin, että kun ja jos vielä joskus
löydän sellaisen miehen, josta kumppaniksi
olisi...Niin saisi olla rehellinen, luotettava ja
turvallinen. Sopivasti tulinen, samalla hellä.
Seurallinen ja arjen asioissa fiksu,
käytännönläheinen.
Pukeutua pitää osata tilanteen mukaan oikein, ja
pitää itsestään huolta. Siinäpä noita
kriteereitä...ja odotan...

Mies, se on kemiaa heti alusta lähtien.
Joko sitä on tai ei. Muut asiat on turhaa
turhuutta ja harhaa.

Minulle "Mestari sano:i "hyva mies ela milloinkaan lyo vatupassilla,rautanaulaa...
joten olen kai "HYVA MIES"

mies, jolla ei ole valmiina kaavaa, miten elämän
pitää sujua vaan, joka uskaltaa elää ja antaa
elämän ja rakkauden viedä...

joka seurassa saa olla oma itsensä ja myös hän on
oma itsensä aikuinen mies!

jonka kanssa yhdessä uskaltaa heittäytyä
rakkauden leikkeihin ja arjen elämään...

se kipinä pitää tietysti syttyä molemmin puolin

Sanamuotosi "laatuvaatimus" ei ehkä
ole paikallaan. Mielestäni kysymys
millainen ihminen sopii minun korvaani
paremmin.
Kuule sellainen ihminen jolla on järki
päässä sen verran että tuntee vastuuta
perheestään sekä parisuhteesta yleensä.
Siis siihen ei mahdu toivottoman lapselli-
set miehet (eivät osaa koskaan vakiintua
ja asettua yhteiselämään kokonaan).
Sellainen joka välittää vaimona,naisena,
arvostaa myös parhaana ystävänään.
Olisi aika vaarallista jos se paras henkiys-
tävä olisi joku ulkopuolinen naaras.
Hyväksyisitkö itse että naisellasi olisi
joku tuttu miesystävä "jonka kanssa on niin
helppo keskustella kun ei osaa oman kanssa".

Mutta tärkeintä on se jokin joka kaksi sielua
lujasti yhteen liittää..(sinne ei mahdu muita)
Siis luottamus,avoimuus toisia kohtaan
ripaus kunnioitusta...kaikki yhteiselämää
lujittavat asiat ovat molemmille yhtä tärkeitä
nehän ovat niitä asioita jotka pitää yhdessä.
Kumpikin tekee työtä parisuhteen eteen,kummal-
lekkaan ei toinen ole itsestään selvyys..
Eli kun kunnioitat toista ihmisenä,pystyt myös
kunnioittamaan kaikkea muutakin yhteistä
elämässä.
Kaikkeen tarvitaan toki se yhteenliittävä
rakkaus toista kohtaan (ja se menee ohi itserak-
kauden).
Ymmärrätkö sanan juureton ihminen merkityksen.
Ihminen joka ei koskaan ole mihinkään tyytyväinen
kyllästyy kaikkeen nopeasti jne.
Ei juureton ihmisluonne kiinny ja kasva mihinkään
kiinni (kun ei koskaan mihinkään juurru ei voi
mistään välittääkään niinkuin pitäisi ja sitä
pitkällinen parisuhde edellyttää)
Ei kaikilla ihmisillä ole näitä edellytyksiä
elämää varten vaikka kuin olisikin löytänyt
"sen oikean". Mistä sitten sellainen ihmisen
luonteessa johtuu..jaa kylläpäs se on
kasvatuksesta ja lähtökohdista kiinni.
Mitä kukin elämältä tahtoo sehän on niin pirun
lyhyt loppujenlopuksi,muutama kymmenen vuotta
ihmisrukalla ja kaput.
Minä en ole koskaan halunnut että siitä paljon-
kaan menisi hukkaan,aina eteenpäin jollain
tavalla (haaveita ja tavoitteita) osata arvostaa
niitä elämän pieniäkin asioita.
Siellä se mielestäni elämän sisältö asustaa!
Mutta löytää sitten se samanhenkinen..ei kai
ole helppoa,sattumankauppaa.
Niin harva tänä päivänä osaa olla tyytyväinen
mihinkään...ei elämän sisältö ja onni löydy
rahalla.
Ajattele..heräät aamulla kultasi vierestä ja
on vaan niin pirun hyvä olla,mukava herätä
yhdessä uuteen päivään.
Siis yhdessä onnellinen!!

Kyllä mies ei ole mies,jos ei ole fyysisesti
vahva,niin että jos vaimo koukuttelee,hän ottaa
vaimonsa syliin ja rutistaa,koska silloin on
nainen yksinkertaisesti huomion ja hellyyden
puutteessa.Ja miehen pitää osata käyttää päätään
ja maalaisjärkeään.Mitään teoreetikkoja en
tarvi...vaikka valitettavasti olenkin jostain
syystä juuri tuollaisen matemaatikon kanssa ollut
kimpassa jo kolmattakymmentä vuotta.Mutta kärsin
aivan valtavasti juuri siitä että mitään asiaa ei
voida ottaa ja toteuttaa jos ei sitä pohdita
kymmentä vuotta...enkä tajua miksi elän
tälläisessa suhteessa,koska olemme niin
erilaisia.Jotain kai täytyy olla...jotain:)

Tottakai mieheltä vaaditaan, että hän on melkein
yhtä hyvä kun nainen, mutta sehän on mahdotonta...

KAIKKEIN TÄRKEINTÄ ON SE, ETTÄ MIES ANTAA NAISEN
PUHUA TUNTEISTAAN JA OLOTILOISTAAN, EIKÄ TAPA
SITÄ ULOSANNINHALUA!!! Mulla on sellainen mies,
ettei hän puhu eikä muutenkaan näytä tunteitaan.
OK, siihen olen jotenkin tottunut... Se on kyllä
surullista etten minäkään saa näyttää
tunteitani!!! Olen aina ollut vilkas ja näyttänyt
hyvät ja pahat...