Kannattaako ensimmäiseksi koiraksi ottaa jotain vähän vanhempaa koiraa? Siis esim. 6-12kk? Jotenkin tuntuu, että vanhempi koira olisi helpompi.. kun sitä on jo koulutettu ja kaikkea, pahin pentujen järsimisvaihe (hampaiden lähtö) mennyt ohi yms. Mutta sopeutuuko jo vanhempi koira uuteen kotiin ja uuteen omistajiin sitten miten hyvin? Onko se ihan pakollista ottaa luovutusikäinen
"vanha" koira ensikoiraksi?
järkeä vai ei
4299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sopeutuisi ??????? Meille vanhin tullut koira on ollut 9 vuotta ja eli täysillä vielä 6 vuotta. Pelastin lopetukselta. Sen jälkeen on tullut 6 vuotias joka on edelleen hengissä.
Eli ei se katso ikää. Yhtälailla pentukin ensi alkuun ikävöi ja yhtälailla aikuinen koira voi tuhota ja purra. Pyydä ihmiseltä, joka todella tuntee koiria, apua koiran valinnassa.
Meillä on nyt 4 kk vanha pentu täällä, hampaat vaihtuu, mutta eipä tuo mitään tuhoa. Omia leluja ja puruluita jyystää.
Ja on ihan hyvä pelastaa näitä kotimaisia aikuisia koiria.... :)
ikäinen. Ja tosiaan monia perusjuttuja jo hallinnassa. Toki niissä voi tulla takapakkia, kun sirrtyy uuteen kotiin, mutta kun jatkatte kasvattajan ohjeiden mukaisesti niin nopeasti palautuvat. On vain teistä kiinni, miten kohtelette koiraa, että miten hyvin se sopeutuu :)
vielä pikkuisen vanhempana. Ittellä koira joka tuli vuotikkaana, samoista syistä kuin mitä itse olet miettinyt. Sisäsiisteys opetettu ja alkeelliset tavat edes. Muut ongelmat olin valmis hoitamaan ja tarjoamaan kodin loppuiäksi.
Ongelmia sopeutumisessa ei ollut vaan olimme alusta saakka kuin paita ja perse, mutta sen jatko-opetuksen sain kyllä miltei unohtaa vuodeksi. Kodinvaihto kun tapahtui keskellä murrosikää.
Eli siinä oli sitten remmiräyhää, "ihmisvihaa", testosteronia, metsäviettiä ja motivaatiopuutetta, ym. ja kun koira oli luonteeltaan samalla kertaa itsenäinen omien polkujen kulkija että yhden omistajan koira niin ristiriidoilta ei aina voitu välttyä.
Mutta nyt kolmen vuoden yhteiselon jälkeen voin sanoa että kaikki tuo "taistelu" mitä käytiin on tuottanut erinomaisen hyvän tuloksen.
Jälkikäteen olen usein miettinyt että seuraavan koiran, kun aika tuosta luupäästä joskus jättää, otan kaksivuotiaana. Silloin pitäisi olla jo kaikki tärkeimmät asiat opittu ja pysyä päässä hiukan kauemmin kuin murkkuikäisellä jolla kuultu sana pysyy päässä niin kauan kuin kestää tulla toisesta korvasta ulos. Yleensä tuo aika on nanosekunti.
Eli jos haluat välttyä "pahimmilta" murrosiän taisteluilta koiran kanssa niin ota vielä hiukan vanhempi. Se on nimittäin jokaisen pennunottajan edessä, eikä välttämättä helppo haaste. Kodinvaihtajalle haaste potenssiin kolme.
Ensinnäkin, jos haluaa ensikoiraksi vanhemman koiran, ei siinä mitään vikaa ole. Jos ei ole ottanut selvää koiran koulutukseen ja pentuikään liittyvistä asioista, voi olla hyväkin idea ottaa koira, jolla jo on jonkinlaista peruskoulutusta taustalla. Koiran sopeutuminen uuteen kotiin on aina kiinni yksilöstä ja sen taustasta ja historiasta. Ei voi sanoa, sopeutuuko se kuinka hyvin tai nopeasti, koska se riippuu aina eläimestä itsestään.
Mutta vanhempi koira, jolla jo on oppimishistoriaa ja muuta taustaa, voi olla myös vaikeampi saada toimimaan oman talon sääntöjen mukaisesti. Se kun on oppinut elämään edellisessä kodissaan ja toimimaan sen talon sääntöjen mukaan.