Takana jo viides hakuvuosi. Juuri sain tiedon viimeisestä koulusta, jossa luki: "Olet varasijalla nro 89."
Ikää alkaa olla jo 26, ja jälleen minut torjuttiin ties kuinka monennesta opinahjosta. Alan uskomaan, että tässä on jotain henkilökohtaista.
Olen ollut työttömänä, työmarkkinatuella, siivonnut, myynyt vaatteita jne. Sanon suoraan, että elämässä ei tällä hetkellä näy valoa tunnelin päässä. En jaksa enää pätkätöitä, sijaisuuksia, niitä hommia "joita kukaan ei halua tehdä, aikoihin joita kukaan muu ei suostu tekemään".
Olen väsynyt jonottamaan Kelassa ja Työvoimatoimistossa.
Olen väsynyt tähän yhteiskuntaan.
Hyvä Opetusministeri, miksei minulle löydy koulua joka huolisi minut? Olen hakenut ammattikouluihin, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Joka paikasta minulle näytetään ovea - ulos.
Te kaikki hienot virkamiehet puhutte miten koulutus kannattaa aina, mutta mitä ihminen voi tehdä, jos häntä ei hyväksytä kouluun? Onko koulu teidän mielestänne pyöröovi, jonne voi kulkea ihan noin vain? Minulla on asiasta erilainen kokemus.
Kyllä, minulle on tarjottu työvoimakoulutusta kaikenlaisiin hanttihommiin, joissa olen jo työskennellyt. Onko minun pakko siis tehdä työtä, jota inhoan? Eikö teillä ole tarjota ihmiselle ihmisarvoista elämää, mielekkäässä ammatissa jossa hän voisi jopa saavuttaa mielenrauhan?
Miksen saa koulupaikkaa? Opiskeluhaluja on ja motivaatiota.
Ikää alkaa olla jo 26, ja jälleen minut torjuttiin ties kuinka monennesta opinahjosta. Alan uskomaan, että tässä on jotain henkilökohtaista.
Olen ollut työttömänä, työmarkkinatuella, siivonnut, myynyt vaatteita jne. Sanon suoraan, että elämässä ei tällä hetkellä näy valoa tunnelin päässä. En jaksa enää pätkätöitä, sijaisuuksia, niitä hommia "joita kukaan ei halua tehdä, aikoihin joita kukaan muu ei suostu tekemään".
Olen väsynyt jonottamaan Kelassa ja Työvoimatoimistossa.
Olen väsynyt tähän yhteiskuntaan.
Hyvä Opetusministeri, miksei minulle löydy koulua joka huolisi minut? Olen hakenut ammattikouluihin, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Joka paikasta minulle näytetään ovea - ulos.
Te kaikki hienot virkamiehet puhutte miten koulutus kannattaa aina, mutta mitä ihminen voi tehdä, jos häntä ei hyväksytä kouluun? Onko koulu teidän mielestänne pyöröovi, jonne voi kulkea ihan noin vain? Minulla on asiasta erilainen kokemus.
Kyllä, minulle on tarjottu työvoimakoulutusta kaikenlaisiin hanttihommiin, joissa olen jo työskennellyt. Onko minun pakko siis tehdä työtä, jota inhoan? Eikö teillä ole tarjota ihmiselle ihmisarvoista elämää, mielekkäässä ammatissa jossa hän voisi jopa saavuttaa mielenrauhan?
Miksen saa koulupaikkaa? Opiskeluhaluja on ja motivaatiota.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei nyt voi olla muuta...tai väärät alat...
Kiitos, vastauksesi lohdutti tosi paljon.
lähinnä että olet vä'ärille aloille pyrkinyt ja siksi niin surkeat tulokset....sori
Mistä alasta olet kiinnostunut? Onko sinulla muuta pohjakoulutusta kuin peruskoulu? Jos korkeakoulutukseen hakee, kannattaa suorittaa ensin lukio.
Käsittääkseni ammatilliseen koulutukseen tulee tarjolle lisäpaikkoja, joita voi hakea täydennyshaun kautta. En tiedä yksityiskohtia, mutta kannattaa varmaan ottaa suoraan yhteyttä kouluihin ja kysyä lisää.
Kansanopistoon pääsevät käytönnössä kaikki halukkaat ja opintoihin saa myös opintotukea. Siellä voi opiskella mm. monia eri aineita avoimesta yliopistosta ja hakea sitten vaikka avoimen yliopiston väylän kautta yliopiston opiskelijaksi ilman pääsykokeita. Joka tapauksessa avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot voi lukea osaksi korkeakoulututkintoa.
Jos olet monta vuotta jo hakenut pääsemättä sisään, tulee kyllä ensin mieleen että haet jollekin alalle, jolle sinulla ei ole taipumuksia. Kannattaa ottaa yhteyttä tämän vuoden hakukohteisiin ja kysyä, mikset tullut valituksi. Voi auttaa seuraavaa vuotta ajatellen.
Mikä on peruskoulutuksesi? Lukion jälkeen ei ole helppoa päästä amikseen, koska pk-pohjaiset on etusijalla. Samoin kait alemmasta peruskoulutuksesta saa lisäpisteitä. Myös nuoresta iästä saa lisäpisteitä, joten siinäkin olet huonommassa asemassa ainakin amisten suhteen.
Jos avaat tilannettasi vähän enemmän, voit saada paremmin vinkkejä. Nyt on vaikea auttaa, kun vika voi olla missä vaan.
Olen myös 26 v nainen ja olen kerran pyrkinyt ammattikorkeakouluun, mutta en tuolloin päässyt. Takana on useampia ammattitutkintoja ja tuntuu siltä että jos vielä opintoja hankkisi jatkaisin mieluiten korkeakoulussa. Tosin jos joltain ammattitutkinnolta olisi varma työpaikka tiedossa voisihan senkin käydä. Täydennyshaussa on tarjolla liukuhihna tradenomipaikkoja joista ei tiedä oikein mihin ne valmistuu, vaiko kortistoon. Ei toisaalta huvittaisi opiskellakaan enää kovin monta vuotta, kun tahtoisi elämältä muutakin.