Tarkoitus on udella, että mitä tuntemuksia ja kokemuksia on siitä, että saavuttaa tuon 5 vuoden maagisen rajan ja saa terveen paperit? Vieläkö uusimisen pelko jyllää takaraivossa?
Sitten toivoisin kokemuksia siitä, että jos on 40 ja hormonipositiivinen syöpä, niin jatkuuko ne antiestrogeenit vielä sen 5 vuoden jälkeenkin?
Itselläni kylläkin ajettiin hormoni tuotanto alas Zoladex? kapseleilla ( en nyt tältä istumalta muistalääkkeen nimeä ja enkä viitsi mennä reseptiä ettimään) tuota samaista lääkettä käytetään miesten kastrointiin ja samalla se toimii myös rintasyövän hoidossa.....
Yksinkertaisesti sanottuna, "unohtuuko" syöpä mielestänne vai mietittekö sitä asiaa päivittäin tavalla tai toisella?
Itselläni voi mennä useitakin päiviä, etten muista asiaa muuten kuin lääkkeiden ottamisen takia, mut toisinaan sitten säikähdän ihan tavallista nuhaakin...
Toivon asiallisia vastauksia, en mitään väittelyä, sillä sairaus on jokaisen henkilökohtainen asia.
Sitten toivoisin kokemuksia siitä, että jos on 40 ja hormonipositiivinen syöpä, niin jatkuuko ne antiestrogeenit vielä sen 5 vuoden jälkeenkin?
Itselläni kylläkin ajettiin hormoni tuotanto alas Zoladex? kapseleilla ( en nyt tältä istumalta muistalääkkeen nimeä ja enkä viitsi mennä reseptiä ettimään) tuota samaista lääkettä käytetään miesten kastrointiin ja samalla se toimii myös rintasyövän hoidossa.....
Yksinkertaisesti sanottuna, "unohtuuko" syöpä mielestänne vai mietittekö sitä asiaa päivittäin tavalla tai toisella?
Itselläni voi mennä useitakin päiviä, etten muista asiaa muuten kuin lääkkeiden ottamisen takia, mut toisinaan sitten säikähdän ihan tavallista nuhaakin...
Toivon asiallisia vastauksia, en mitään väittelyä, sillä sairaus on jokaisen henkilökohtainen asia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pyörii vain joku sisäpiiri, asia selvä.
Mullakin kohta täyttyy tuo viiden vuoden raja. Olen yli kymmenen vuotta vanhempi. Syön Arimidexia. Kuulin, että eräs nainen, joka myös söi sitä, on kuollut. Myös hänellä oli se aikaraja täyttynyt ja mietti että kannattaisiko vielä mennä tutkimuksiin kun joutuu itse maksamaan. Hänelle tuli päänsärkyä ja meni näkö. Hän vielä puhui minulle, että onkohan syöpä uusinut? Minä vaan sanoin, että yritä piristyä, ei se sitä ole.
Nyt harmittaa kun noin sanoin.
Itse en ole pelännyt aikaisemmin syövän uusiutumista, mutta nyt on alkanut arveluttaa.
Kun ei tämä elämä ole niin kummoista ollut, niin ehkä senkin takia ajattelin, että joutaahan täältä.
Kaksi kertaa vuodessa otetaan se yksi verikoe, josta pitäisi näkyä onko syöpää ja kerran vuodessa mammografia. Mutta riittääkö ne?
Silti elämä jatkuu sinulla! päivä kerrallaan tai hetki hetkeltä. Pääasia on se, että sinä toivuit ja jatkat omalla tavallasi elämääsi. Viisaana ja kokeneena.
Päivä kerrallaan eletään ja iloiten ja fiiliksen mukaisesti joko ilo tai alakulo! Eteenpäin eletään päivä kerrallaan!
viisi vuotta jo kulunut hoidoista.Tunnen olevani terve.Enkä muistele
syöpää enää päivittäin.Kun luen tätä palstaa niin silloin tulee asioita
mieleen.Ihmettelen kyllä miksi jotkut jatkuvasti pyörivät syövän
ympärillä.Rintasyövällä on hyvä ennuste parantua ja jos käy niin,että
se uusii,niin minkäs sille voi.Se täytyy vain ottaa vastaan.Sanotaan vaikka
niin,että se on korkeimman käres.
kahteen otteeseen, mutta edelleen hengissä vahvasti enkä luovuta ennenkuin viimeisetkin rippeet ovat käytetty. Sisua sairastajat, suomalaista sisua sitä halua kaikille antaa.
Olin minäkin jossain vaiheessa vihainen elämälle ja Jumalalle, kun tämän teki, mutta ehkä tästä on jotain hyvääkin virinnyt. Mene ja tiedä ainakin olen onnellisempi nyt kuin ennen. Asenne ratkaisee aika paljon asioita.
ja henkisellä voinnilla on uskomaton osuus hoitojen suhteen, usein tätä henkistä puolta vähätellään, mutta ainakin minun omahoitaja oli sitä mieltä, että ne jotka uskoo parantumiseen ja voivat henkisesti hyvin syövästä huolimatta, niin he myös kestävät hoidot paremmin ja yleensäkin toipuvat nopeammin.