Kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja pelaamisesta on tullut minulle yksi tapa paeta todellisuutta kun huomaan voittavani, niin minut valtaa jonkinlainen euforian tunne. Hävitessäni vaivun todella syvään masennukseen ja alan miettiä itsemurhaa.
Miten tästä kierteestä pääsee oikein eroon? Tiedän ajautuvani tällä menolla konkurssiin ja tilannetta pahentaa vielä se, että olen tällä hetkellä työtön. Uskoisin, että minulla ei olisi tätä ongelmaa, jos olisin mukana työelämässä, jolloin saisin muuta ajateltavaa.
En ymmärrä miten RAY mainostaa oikein vastuullisuuttaan kun suurin osa sen tuloista tulee juuri minun kaltaisiltani yhteiskunnan vähäosaisilta ripottelemalla automaattejaan kaikkialle.
Miten tästä kierteestä pääsee oikein eroon? Tiedän ajautuvani tällä menolla konkurssiin ja tilannetta pahentaa vielä se, että olen tällä hetkellä työtön. Uskoisin, että minulla ei olisi tätä ongelmaa, jos olisin mukana työelämässä, jolloin saisin muuta ajateltavaa.
En ymmärrä miten RAY mainostaa oikein vastuullisuuttaan kun suurin osa sen tuloista tulee juuri minun kaltaisiltani yhteiskunnan vähäosaisilta ripottelemalla automaattejaan kaikkialle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun todellisuuttasi on pelaaminen. Tuo päätelmä on jotenkin outo. Euforiakin kuulostaa erikoiselta ainakin kolikkopelin ääressä. Muutamasta eurosta harva tulee onnelliseksi.
RAY on peliautomaatteja varten. Se sanoo mitä sanoo, jotta saisi toimintaansa jatkaa. Näin minä asian ymmärrän. Toki sieltä rahaa ohjautuu sellaiseen toimintaan jonka oletetaan mm. vähentävän tai ehkäisevän masennusta eri keinoin.
Meikä veikkaa 2-4 eurolla viikossa vakioa, pyöräilee tai lenkkeilee sitä varten usein kauimmaiseen R-kioskiin. Harvemmin enää lyön kolikkoa automaattiin, aika tylsiä minusta ovat.