miten olette nuoret työikäiset aivohalvauspotilaat kuntoutuneet työelämään takaisin?
minulta halvaus vei paljon voimia, ja nyt tuntuu ettei oikein jaksa mitään tehdä just ja just kodin siivota ja sekin vie jo voimia..
se on kumma kun ne niin sitä kättä vaan kuntouttaa ja kakkea toimintaterapiaa.. mutta mikään taho ei pidä huolta oikein potilaan yleiskunnosta.
minulta halvaus vei paljon voimia, ja nyt tuntuu ettei oikein jaksa mitään tehdä just ja just kodin siivota ja sekin vie jo voimia..
se on kumma kun ne niin sitä kättä vaan kuntouttaa ja kakkea toimintaterapiaa.. mutta mikään taho ei pidä huolta oikein potilaan yleiskunnosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
minulle tuli keväällä 2004 aivoverenvuotoja eri puolille päätä ja sen seurauksena tukoksia ja infarkteja, toinen puoli halvantui. Minulla oli kuintenkin enkeli matkassa, halvausoireet hävisivät hiljalleen ja minulla oli kova kiire päästä takaisin elämään ja arkeen takaisin. Kolmen kuukauden kuluttua jatkoin työssäni normaalia työaikaa. Nyt ajatellen, aivan liian paljon ja aivan liian varhain.
Elämä on nykyään niin normaalia kuin se tämän kaiken jälkeen voi olla. Ulkoapäin vieras ei voi arvata mitä olen läpikäynyt, mutta itse tiedän. Kaikki mitä teen - työssä ja vapaa-ajalla vie uskomattomasti voimia. Sitä on läheisten ja ystävien joskus vaikea ymmärtää. Väsymys on saanut ihan uudet kasvot. Mitään kuntoutusta en ole saanut - njaa... ensimmäisinä kuukausina neuropsykolossita ja sen jälkeen avh & epilepsia kurssilla olen ollut mukana ja se oli aivan hyödyllinen.
Omatoimisesti käyn säännöllisesti hierojalla jännittyneden lihasten vuoksi (liittyy avh:sta seuranneeseen epiin).
Mutta päivä kerrallaaan sinniteellaan maailman menossa mukana :D Pitäisi muistaa elää kuin viimeistä päivää - ja silti muistaa rauhoittua ja vetää henkeä. Aikamoiset kotiläksyt :D
Tsemppiterkut sinulle, toivon sinun säilyttävän positiivisen asenteen (auttaa uskomattomasti) ja toipuvan hyvin.