ja näen sinut ilman niitä typeriä vaaleanpunaisia laseja. Huomaan raadollisuutesi ja sen miten korostat itseäsi aatteesi avulla. Huomaatkohan koskaan, että samalla lyöt maahan niitä, jotka ajattelevat eri tavoin asioista. Ihan sama minulle... en oikeasti enää rakasta. Olen silmissäsi täyttä saastaa, joten miten voisimmekaan koskaan olla ystäviä? Ei se olisi mahdollista. Sinä et hyväksy minua, joten se siitä. Turhaan olen sinulta hyväksyntää anonut ja nyt sen vasta tajuan.
tulin järkiini
vihdoinkin...
11551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hiukan parantamista, voisit purkautua ilman noita tummia laseja.
toteamus. Tottakai kaikissa on hyvätkin puolensa, niin myös hänessä. Niihin hyviinhän minäkin erehdyin... mutta parempi kun tajusin viimeinkin että en voi vaatia toiselta sellaista, mitä hän ei voi antaa, en edes normaalia hyväksyntää. Jos toinen vaatii muuttumista, vika ei ole ehkä minussa, vaan hänen asenteissa. Niin sen järkeilin. On vielä olemassa muutamia ymmärtäviä ihmisiä.
toiveita, tollanen muuttumisleikki kyllä kannattaa unohtaa heti alkuunsa. aika varma voi kyllä olla, että toinen muuttuu kuitenkin, muttei välttämättä sinne haluamaan suuntaan. Helpompi hyväksyä ensin itsensä, toinen on sitten ihan eri yksilö. Varmaan niitä hyviä puoliakin löytyy sitten enemmän.
mitään toiveita. Mikä muuttumisleikki? Mulle on ihan paskan hailee, mitä mieltä sä oot tai kukaan muukaan. Elän elämääni just niinkö ite haluan enkä aio enää kuunnella ketään... en KETÄÄN!
sitten ollut minulta.
Ihan ulkopuolisena kysyn tuosta aatteesta? Jotenkin tuntuu että olisin tavannut tuollaisia ihmisiä joskus.
Mikä aate on kyseessä?
Onko sinun tapauksessasi kyse väärinkäsityksestä, sekin on mahdollista. Ehkä hän tarkoittanut mitään pahaa. Puhut rakkaudesta. Se on vahva tunne ja sen vuoksi ehkä ylireagoit asioihin.
Minua tölvineet eivät rakasta minua, ehkä se on sinänsä helpompi kestää. Ei se kivaa silti ole.
että mies ei tarkoittanut pahaa sittenkään. En nyt kerro tuosta aatteesta sen tarkemmin. Totta on että hän ei rakasta, joten voi kohdella miten huvittaa. En odota mitään parempaa enää.
uskoa mihinkään hämäriin tyyppeihin ja lahkoihin. Usko itseesi ja siihen mitä sydämesi sanoo.
hyväksyn sut sellasena kuin oot ja mä tunnen sua jo vähän, believe me!
itseään kohtaan ei kenenkään silti tarvitse hyväksyä, ei edes rakastamaltaan ihmiseltä.
Toista ei voi väkisin muuttaa mutta jos sä vaikka oot satuttanut sitä ja se on halunnut kertoa sulle että et saa tehdä noin ja että ei hyväksy sellaista niin ei se ole sitä että "se ei hyväksy mua sellaisena kun mä olen". Tai no,,, tavallaan mutta kaikkea ei kuitenkaan tartte hyväksyä ja usko täi älä ihminen pystyy muuttumaan ja joskus on hyvä katsoa myös itseään peilistä kriittisesti siinä mielessä että miettii onko tehnyt väärin. Jos ei ole ei siinä mitään jos on voi ainakin mennä ja sanoa anteeksi ennenkun menee raivoamaan "että sä et hyväksy mua sellasena kun mä olen".
en tiedä,auyttaako tämä mitään,mutta toivon,että sinä jaksaisit"menetyksestäsi" huolimatta. On joku jossain,joka ymmärtää,juuri sinua!!