"Useimmat tämän päivän fyysikoista eivät ole kiinnostuneet uskonasioista sen vertaa, että heitä voitaisiin pitää edes ateisteina."
Nobel-palkittu fyysikko Steven Weinberg teoksessaan Unelmia viimeisestä teoriasta (2000).
Nobel-palkittu fyysikko Steven Weinberg teoksessaan Unelmia viimeisestä teoriasta (2000).
Vastaukset 85
Vanhimmat
todistaa? Nykyihmisen juurettomuutta ja välinpitämättömyyttä?
Jumalan olemassaolo ei ole fantasiaa, vaan faktaa. Maapallo on myös samaa faktaa ja aamukaste poimulehdellä. Ihmisen aivot, tuo palvottu myhkyräpallo ei paljoon pysty - maailmankaikkeus pitää ottaa mittakaavaksi, niin alkaa oma ego asettua sille kuuluvalle paikalle, joka ei ole hyttysen kakkaa komeampi, jos sitäkään. Oli sitten fyysikko tai kyynikko. Et näin jälleen!
Ainoa logiikka sinun teismillesi on siinä, että olet joutunut uskonnon vaikutuspiiriin. Muuten Jumalaan uskomiselle ei ole loogisia perusteita, ellet sitten ole Spinozan tavoin panteisti. Jumalaan uskomisen loogisuus on siis kiinni siitä, miten määrittelet Jumalan.
* Jumala on sama kuin luonnollinen maailma, eikä jumaluudella ole persoonallisuutta.
* Luonnollinen maailma on ikuinen.
* Hyvän ja pahan käsitteet, jotka pohjaavat ihmisten tuntemuksiin, eivät siten ole määrättävissä.
* Ymmärryksen tavoittelu, sekä todellisuuden ja mysteerin hyväksyminen ovat todellisia hyveitä.
* Usko ja toivo ovat hairahduttavia tuntemuksia, jotka ovat aina kytköksissä pelkoon ja epätoivoon niiden kääntöpuolien roolissa.
* Kaikki tapahtuu välttämättä niin kuin se tapahtuu. Ei ole olemassa vapaata tahtoa missään substantiaalisessa mielessä. Ihmisen vapaus koostuu siitä tai sikäli, kuin hän näkee kaiken tapahtuvan adekvaatit (eli oikeat) syyt.
* Kaikki ihmisten ja muiden eläinten tekemä on aina deterministisesti merkityksellistä, koska kaikella on vaikutus ikuisessa luonnossa.
Spinoza korosti aidon tietämisen vapauttavaan voimaan.
Sama ajatus esiintyy muuten Raamatussakin. "Tieto on tekevä teidät vapaiksi."
Raamatussa on sikin sokin kaikenlaista, joukossa oikein hyviä elämänohjeitakin.
että Raamatussa olisi tuollaista lausetta. Missä kohden se siellä on? Vai tuliko sinulle moka ja muistit väärin? Sellainen lause siellä ainakin on, että "totuus on tekevä teidät vapaiksi".
subjektiivinen käsitys asioista. Mikä on siis totuus!
Kun tietää mikä on totta, ei tarvitse tehdä ratkaisuja muiden syöttämän pajunköyden perusteella, vaan käyttää omia aivojaan vapaasti. Sillä tavalla totuus tekee vapaaksi. Minua on vapauttanut se, kun oivalsin, että uskonto on huuhaata. Sen oivallettuani olen voinut nauttia elämästäni paljon enemmän. Enää eivät mitkään pelottelut helvetillä vaikuta. Jumalan tahdolla ja synnillä ei ole enää mitään merkitystä minulle, vaan teen ratkaisuni omien mieltymysteni pohjalta. Niihin saattaa jonkin verran kuitenkin vaikuttaa uskonnollinen taustani.
kuu kulkee radallaan, aurinko nousee ja laskee ja ulkoavaruus sykkii - ilman, että siihenkään tarvitaan niitä oivallisia vapaaksitekeviä aivojasi. Älä syötä meille omaa aivopajunköyttäsi, please!
..tosistaan riippuvaiset. Ihminen ei voisi käsittää toista ilman toista. Ristiriitaista kyllä mutta ihminen on vapaa vasta, kun hän on lainalainen. Crowley on sanonut: "jokaisen ihmisen tulisi olla niin kuin tähti ja kiertää rataansa".
unta?
"Jumalan olemassaolo ei ole fantasiaa, vaan faktaa"
Hankittu valtaa.
ja totuus löytyy raamatusta jonka kirjoitti ihminen.
kuullostaa aika luotettavalta ennen ihmiset ei edes osanneet juonitella saati valehella
jep kyl raamattu on totta, hehehe ihan totta.
Usko helvetinpelkoineen ja syntilistoineen (oli se lista sitten jonkin porukan tai ihmisen itse itselleen laatima) on primitiivistä ja lapsellista.
Ateisteja näyttää tulevan usein juuri niistä, jotka ovat uskoneet tosissaan tuohon soopaan ja pelänneet. He ovat halunneet päästä pelostaan ja hylänneet siksi kaiken uskoon viittaavan, koska ymmärtävät uskonnolliset väittämät edelleen kirjaimellisesti. Heillä on siis vain kaksi vaihtoehtoa: uskoa ja pelätä, tai kieltää arvo kaikelta uskonnolliselta.
"Aikuisemmasta" uskosta he eivät tiedä mitään. Siitä, mitä on vaikea selittää, mutta mikä tekee ihmisen sisäisesti vapaaksi ja riippumattomaksi, ja mikä on syvää luottamusta siihen Ihmistä Suurempaan.
Sinähän taitava silmänkääntäjä olet! Ei voi kuin hämmästellä. Mutta paljastuit kuitenkin. Tarkoituksesi on luokitella erilaisia uskovaisia, ja mielestäsi vain jotkut heistä ovat oikealla, "aikuisella" tavalla uskovaisia. Osa on surkeita pelkureita, jotka pelkäävät jumalianne ja helvettiänne. Mutta SINÄ, sinä se olet keksinyt Aikuisen Tavan olla uskovainen.
Mitä eroa sinun uskollasi on siihen haukkumaasi "lapselliseen" ja pelokkaaseen uskoon?
Kun sinua vähän raaputtaa, sinäkin pelkäät. Sinäkin uskot että jumalilla / jumalalla on ylivoimaiset voimat ja hän pystyy lukemaan sinun ajatuksiasi. Sinäkin uskot että hän pystyy päättämään mitä sinulle tulevanakin hetkenä tapahtuu ja minne hän sinut heittää kuolemasi jälkeen. Olet täysin jumalasi alistama.
Lisäksi sinä pelkäät myös ihmisiä, niitä toisia uskovaisia. Erityisesti sellaisia joilla on valta sanoa, oletko sinä oikealla tavalla uskovainen vai et. Sinäkin pelkäät helvetisti, jos joudut hoitokokouksen kohteeksi. Sinäkin alistut tekemään mitä hyvänsä temppuja näiden ihmisten edessä, tullaksesi hyväksytyksi yhteisössä ja saadaksesi pitää paikkasi yhteisön jäsenenä.
Et ole haukkumaasi pelkuriuskovaista kummempi.
Ylimielisyytesi on oksettavaa.
Jämerä ja hyvä analyysi, Metaskeema! Kiitos panoksestasi tällä palstalla.
Ohoh! Kylläpäs kirjoitukseni näytti sattuvan! Enpä arvannut, että osuisin tietämättäni jonkun akilleenkantapäähän ja että tuo joku sattuisi vielä olemaan alkeellinen käytökseltään.
Tässä ketjussa on paljon asiallisia viestejä ja kirjoittajia, niin että voisitkohan sinä pysytellä taka-alalla ja antaa keskustelurauhan niille, jotka haluavat keskustella ihan ihmisiksi?
Tuollainen ala-arvoinen räkyttäminen asiallisten viestien seassa on typerää ja häiritsevää. Eikö sinua hävetä?
Tiedoksi niille, jotka mahdollisesti tätä lukevat. En ole vanhoillislestadiolainen enkä edes kristitty perinteisessä mielessä. Jumalaan uskon.
Millaiseen jumalaan uskot? Miksi väität, että uskosi on aikuismaista? Siksikö, että jumalasi sallii sinulle masturboinnin ja monia muitakin kivoja asioita?
Jaa että millaiseen Jumalaan uskon? Korkeimpaan Voimaan. PerusTurvaan. Häneen, joka on meidät luonut ja näkee tosiaan kaikki ajatuksemme, kuten tuo Pettersson sanoi, mutta se juuri on huojentavaa. Ihmiset eivät näe, ja voivat siksi olla ilkeitä ja tuomitsevia toisiaan kohtaan. Jumala näkee, että jokaisella on tarve toteuttaa tarkoitustaan, mutta ei raukka pysty siihen kuin vajavaisesti. Jumalasta säteilee PerusArmo.
Helvettiin en usko, enkä ole sitä koskaan pelännyt, vaikka vl-kodista olenkin. Meillä ei peloteltu helvetillä. Äiti sen sijaan puhui usein lempeästä ja huolehtivasta Taivaan Isästä.
Että miksikö uskoni on aikuismaista? Siksi, että se tajuaa ihmisen pienuuden ja heikkovoimaisuuden. Ei voi turvata itseensä eikä muihin, siihen olemme liian rajallisia. Ei voi turvata ihmisten saavutuksiin, ne ovat melko avutonta räpellystä. On Yksi, jonka kädessä kaikki on, ja usko siihen antaa mielenrauhan.
Uskonnotkin ovat ihmisten saavutusta ja sitä räpellystä. Ne voivat kuitenkin toimia tienä Jumalan yhteyteen, mutta yhtä lailla niitä käytetään ihmisten omien pyyteitten välikappaleina. Kyhätään ihmisoppeja, ja sokea usko niihin on sitä lapsellista.
Kyllä Jumala on sallinut minulle monenlaista kivaa, minkä vl-usko kieltää, eikä ole herätellyt syyllisyydentunteita ollenkaan. En ole tullut sellaisia edes ajatelleeksi.
Syyllisyydentunteita herää toisenlaisista asioista. Esimerkiksi jos jätän asiani huolehtimatta tai kohtelen huonosti toisia ihmisiä.
Unelmia viimeistä edellisestä teoriasta? JUMALA ON! Teoriassa ja eritoten myös käytännössä. Alfa ja omega - alku ja loppu.
Jumalista, taivaasta ja helvetistä ei ole jälkeäkään, ei mitään todisteita.
Sen sijaan siitä on lukemattomia todisteita, miten rajaton on ihmisen mielikuvitus.
Mihin tavalliset ihmiset tarvitsevat jumalatarinoita?
Ne jotka työkseen ovat tutkineet maailmankaikkeutta ja luontoa, eivät ole kaivanneet jumalia selittämään yhtään mitään. Päinvastoin, jumlaan perustuneet selitykset ovat yksi toisensa jälkeen tippuneet pois historian kuluessa, sitä mukaa kun on luontoa, ihmistä ja maialmankaikkeutta on opittu kunnolla tuntemaan. Se mikä on olemassa ei kaipaa luojaa eikä jumaluuksia.
Nyt olisikin syytä kysyä, kuka tai mikä taho hyötyy siitä että ihmisten mielissä yhä ylläpidetään jumala-fantasioita.
Kuka tästä hyötyy?
joka on vuosikymmeniä tutkinut työkseen luontoa ja maailmankaikkeuttakin, ja on siinä hommassa maailman huippua. Uskoo Jumalaan. Nuorena erosi kirkosta, mutta on liittynyt siihen takaisin myöhemmällä iällä.
Pitääkin kysellä, mitä hänen kollegansa ajattelevat näistä asioista.
uskovaisia nuoria, joita kiinnostaa tieteen ohella muukin älyllinen pohdinta ja henkilökohtainen uskonelämä, joka vain vahvistuu tiedon lisääntyessä. Palat loksahtavat kohdalleen. Metaskepsis taitaa panna taas omiaan sekaan. Hyvä yritys, mutta siksi jää.
että kun todellinen tieto ja sen myötä asioitten syvällinen ymmärtäminen lisääntyy, ihminen tajuaa ihmisen ja koko ihmislajin tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden.
"Tyhjä tähkä sojottaa ylpeänä taivasta kohti, täysi tähkä kumartaa."
Että valtaosa fysiikan opiskelijoista olisi uskovaisia nuoria?
Missä tämä on tutkittu? Suomessako? Mistä sait tuon tiedon?
luki tuossa viestissä. Ehkä on kyse Oulun yliopistosta. Onko siellä paljon lessuja?
Yhdysvalloissa 72 % National Academy of Sciencen jäsenistä (= huippututkijoista) on ateisteja, 21 % agnostikkoja ja vain 7 % jumalaan uskovia.
Lhde: Tiedelehti Nature 394:313( 2001)
Aihetta on tutkittu eri vuosikymmeninä eri maissa ja toisistan riippumattomilla tieteen menetelmillä.
Kaikki tulokset ovat samansuuntaisia.
Älykkäämmät ihmiset ovat useimmin ei-uskonnollisia. On suurempi todennäköisyys, että älykäs ihminen ja varsinkaan luonnontieteilijä ei usko jumalaan kuin että hän uskoisi.
Uskonnollisten ihmisten keskiarvoinen älykkyysosamäärä on myös pienempi kuin ei-uskonnollisten ihmisten vastaava ÄO:n keskiarvo.
http://www.stabu.net/uskojaao.html
usein tyypit, joilla "sydämen äly" on vähän kehittymätön. Mitenkähän tuota asiaa voisi tutkia?
Heittelet täällä siekailematta ikiomia luulojasi, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Pidätkö useinkin omia luulojasi ja kuvitelmiasi tieteellisenä faktana?
Oliko arka asia?
Heittelen omia käsityksiäni, niinkuin täällä keskustelupalstalla heitellään. Niitähän tämäkin ketju pursuaa. Olet nyt tainnut erehtyä. Tämä ei ole tieteellinen debatti.;)
Käsitykseni perustuvat kaikkeen siihen, mitä elämän varrella on puseroon tarttunut. Luettuun, kuultuun, nähtyyn, koettuun.
Jos kerron vartavasten jonkin tieteellisen faktan, sanon, että se on sellainen.
Sehän on ihan luonnollista, jos kysymys on Oulun yliopistosta. Siellä minäkin joskus nuorena hengailin.
Monet älykkäät ihmiset uskovat Jumalaan, mutta se ei yleensä johdu siitä, että he ovat älykkäitä vaan pikemminkin siitä, että ovat omaksuneet uskonnon ympäristöstään. Älykkyys voi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin aiheuttaa sen, että usko lähtee.
maan parhaat aivot kerääntyvät ;=) eikä kyse ole ollenkaan vl-uskoisista. Jälleen kerran vesiperä.
Mikä selittää älyllisen suunnittelun?
Ehkä yleisin ja suosituin argumentti Jumalan olemassaolon puolesta vetoaa maailmankaikkeuden ällistyttävään järjestykseen, joka viittaa johonkin universumia suurempaan Suunnittelijaan. Kun näemme linnan, tiedämme, että joku on rakentanut sen. Jos löydämme kellon metsästä tai hätäsanoman rannalta, tiedämme, että älyllinen olento on ollut paikalla. Kun tutkimme maailmankaikkeutta, huomaamme, että siinä on havaittavissa merkkejä äärimmäisen älykkäästä järjestyksestä ja suunnittelusta. Älyllinen Suunnittelija kuten Jumala selittää tämän selvästi paremmin kuin sattuma.
Hämmästyttävimpiin todisteisiin suunnittelusta kuuluu maailmankaikkeuden suotuisuus älylliselle elämälle. On olemassa lukuisia eri tekijöitä, joiden pienikin muutos olisi tehnyt maailmankaikkeudesta meille täysin sopimattoman. Näihin kuuluvat alkuräjähdyksen kuumuus, maailmankaikkeuden kasvamisnopeus ja monet muut tekijät. Kun todennäköisyydet lasketaan yhteen, elämälle suotuisan universumin mahdollisuus on niin mitättömän pieni (yhden suhde lukuun, jossa on miljardeja miljardeja nollia), ettemme voi edes käsittää sitä.
Suurten asioiden lisäksi älyllisestä suunnittelijasta todistavat myös mikroskooppiset asiat. Esimerkiksi ihmissolu on uskomattoman viisaasti suunniteltu tehdas, jonka syntyperää evoluutio ei kykene tyydyttävästi selittämään. Uskomaton löytö on myös se, että ihmisen DNA sisältää tietoa aivan kuin tietokone, eikä tiedon lähde ole älyttömyys vaan äly.
Evoluutioteoria itsessään vie materian älyttömästä älylliseen, mikä viittaa selvästi järjelliseen suunitteluun. Järjetön materia ei voi muuttaa itseään järkeväksi, vaikka aikaa olisi kuinka monta vuotta. Jos aivot ovat todella pelkän sattumanvaraisen ja irrationaalisen evoluutioprosessin tulosta, mitä syytä omaan järkeilyyn on ylipäänsä luottaa? Kuka lähtisi lentomatkalle, jos konetta ohaisi lentokapteenin sijasta esimerkiksi apinan satunnaisesti ohjelmoima tietokone?
Älyllisen suunnittelun sukulaisargumentti perustuu ihmisen tietoisuuteen. Koemme, että universumi on älyllisesti ymmärrettävissä. Järki on osa sitä, mitä koemme maailmassa. Silti maailma ei itse ymmärrä itseään – ihmeellisyydestään huolimatta luonto ei ole tietoinen olemassaolostaan sen paremmin kuin ymmärrettävyydestäänkään. Joko maailman ymmärrettävyys ja rajallisen mielemme sopivuus siihen (sen kyky ymmärtää sitä) perustuu pelkkään sokeaan sattumaan (minkä uskominen kaipaisi enemmän uskoa kuin usko Jumalaan), tai sitten asiasta on todellakin vastuussa Jumalan kaltainen Äly.
Maalaisjärkemme ja sisimpämme protestoi intuitiivisesti sattumaselitystä vastaan – siihen turvautuvat epätoivoisesti ne, jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat kieltää Jumalan. Silti jokainen voi omasta puolestaan tietää, että hänellä on nyt tietoisuus ja äly, jota joitain vuosikymmeniä sitten ei yksinkertaisesti ollut lainkaan olemassa. Tämä viittaa luomisen salaisuuteen. Miljardit vuodet maailmankaikkeus on ollut ilman kutakin yksilöä – tämänhetkinen tietoisuus omasta olemassaolosta on ihme, eikä järjetön sattuma ole järkeä tyydyttävä selitys.
Mihin moraali perustuu?
Jokaista koskettava käytännöllinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta liittyy objektiivisiin moraaliarvoihin eli todelliseen hyvään ja pahaan. Uskovat ja ateistit ovat pitkälti samaa mieltä siitä, että jos Jumalaa ei ole, objektiivisia moraaliarvoja ei myöskään ole. Hyvä ja paha ovat siis vain ihmisten keksimiä yhteiskunnasta ja ympäristöstä riippuvia mielipiteitä.
Kaikki kuitenkin tietävät intuitiivisesti, että jotkut asiat ovat todella oikein, kun taas toiset ovat oikeasti väärin. Ovatko raiskaus, murha, viattoman kidutus ja lasten hyväksikäyttö todella moraalisesti täysin yhtä hyviä asioita kuin anteliaisuus, oikeudenmukaisuus, jalomielisyys ja tunnollisuus? Pitäisikö orjuus ja juutalaisten joukkomurha hyväksyä yhteiskuntaan vedoten? Jos vastaus on ei, on jo tunnustettu Jumalan olemassaolo.
Jumalan olemassaolo, hänen tahtonsa ja lakinsa selittävät ihmisen ymmärryksen todellisestaa moraalisesta hyvästä. Ateistinen maailmankatsomus taas ei tarjoa mitään pohjaa minkään julmuuden tuomitsemiseksi. Murhalla ja luonnollisella kuolemalla ei ole absoluuttisesti mitään moraalista eroa, jos ihmiset ovat loppujen lopuksi vain eläimiä. Kun leijona tappaa seepran, kyseessä ei ole murha, emmekä vangitse käärmettä linnunmunan varastamisesta.
Jos ihminen on apinan lapsi, häntä ei voi varsinaisesti kritisoida mistään, mutta jos hän on Jumalan lapsi, on luonnollista valittaa siitä, että hän ei toimi luontonsa vaatimalla tavalla. Itse asiassa huomaammekin jatkuvasti, että ihmiset kiistelevät toistensa kanssa moraalisista asioista (mikä olettaa, että kiisteltävästä asiasta on olemassa objektiivinen totuus) ja valittavat toisten huonosta käytöksestä. Jos jokainen todella loisi oman tasavertaisen moraalinsa, protesteille ei olisi mitään syytä.
Modernimpi versio tästä argumentista liittyy ihmisen omaantuntoon. Vaikka moni ateisti
Mikä selittää älyllisen suunnittelun?
Ehkä yleisin ja suosituin argumentti Jumalan olemassaolon puolesta vetoaa maailmankaikkeuden ällistyttävään järjestykseen, joka viittaa johonkin universumia suurempaan Suunnittelijaan. Kun näemme linnan, tiedämme, että joku on rakentanut sen. Jos löydämme kellon metsästä tai hätäsanoman rannalta, tiedämme, että älyllinen olento on ollut paikalla. Kun tutkimme maailmankaikkeutta, huomaamme, että siinä on havaittavissa merkkejä äärimmäisen älykkäästä järjestyksestä ja suunnittelusta. Älyllinen Suunnittelija kuten Jumala selittää tämän selvästi paremmin kuin sattuma.
Hämmästyttävimpiin todisteisiin suunnittelusta kuuluu maailmankaikkeuden suotuisuus älylliselle elämälle. On olemassa lukuisia eri tekijöitä, joiden pienikin muutos olisi tehnyt maailmankaikkeudesta meille täysin sopimattoman. Näihin kuuluvat alkuräjähdyksen kuumuus, maailmankaikkeuden kasvamisnopeus ja monet muut tekijät. Kun todennäköisyydet lasketaan yhteen, elämälle suotuisan universumin mahdollisuus on niin mitättömän pieni (yhden suhde lukuun, jossa on miljardeja miljardeja nollia), ettemme voi edes käsittää sitä.
Suurten asioiden lisäksi älyllisestä suunnittelijasta todistavat myös mikroskooppiset asiat. Esimerkiksi ihmissolu on uskomattoman viisaasti suunniteltu tehdas, jonka syntyperää evoluutio ei kykene tyydyttävästi selittämään. Uskomaton löytö on myös se, että ihmisen DNA sisältää tietoa aivan kuin tietokone, eikä tiedon lähde ole älyttömyys vaan äly.
Evoluutioteoria itsessään vie materian älyttömästä älylliseen, mikä viittaa selvästi järjelliseen suunitteluun. Järjetön materia ei voi muuttaa itseään järkeväksi, vaikka aikaa olisi kuinka monta vuotta. Jos aivot ovat todella pelkän sattumanvaraisen ja irrationaalisen evoluutioprosessin tulosta, mitä syytä omaan järkeilyyn on ylipäänsä luottaa? Kuka lähtisi lentomatkalle, jos konetta ohaisi lentokapteenin sijasta esimerkiksi apinan satunnaisesti ohjelmoima tietokone?
Älyllisen suunnittelun sukulaisargumentti perustuu ihmisen tietoisuuteen. Koemme, että universumi on älyllisesti ymmärrettävissä. Järki on osa sitä, mitä koemme maailmassa. Silti maailma ei itse ymmärrä itseään – ihmeellisyydestään huolimatta luonto ei ole tietoinen olemassaolostaan sen paremmin kuin ymmärrettävyydestäänkään. Joko maailman ymmärrettävyys ja rajallisen mielemme sopivuus siihen (sen kyky ymmärtää sitä) perustuu pelkkään sokeaan sattumaan (minkä uskominen kaipaisi enemmän uskoa kuin usko Jumalaan), tai sitten asiasta on todellakin vastuussa Jumalan kaltainen Äly.
Maalaisjärkemme ja sisimpämme protestoi intuitiivisesti sattumaselitystä vastaan – siihen turvautuvat epätoivoisesti ne, jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat kieltää Jumalan. Silti jokainen voi omasta puolestaan tietää, että hänellä on nyt tietoisuus ja äly, jota joitain vuosikymmeniä sitten ei yksinkertaisesti ollut lainkaan olemassa. Tämä viittaa luomisen salaisuuteen. Miljardit vuodet maailmankaikkeus on ollut ilman kutakin yksilöä – tämänhetkinen tietoisuus omasta olemassaolosta on ihme, eikä järjetön sattuma ole järkeä tyydyttävä selitys.
Tuo juttusi on läpeensä typerää, uskonnollista kreationismisontaa.
"Kun näemme linnan, tiedämme, että joku on rakentanut sen. Jos löydämme kellon metsästä tai hätäsanoman rannalta, tiedämme, että älyllinen olento on ollut paikalla. Kun tutkimme maailmankaikkeutta, huomaamme, että siinä on havaittavissa merkkejä äärimmäisen älykkäästä järjestyksestä ja suunnittelusta. Älyllinen Suunnittelija kuten Jumala selittää tämän selvästi paremmin kuin sattuma."
Nähtävästi et ymmärrä lainkaan mitä on luonnonvalinta. Lähdet liikkeelle lopputuloksesta ja päivittelet ettei se olisi voinut syntyä sattumalta. Elämä on kuitenkin kehittynyt vähitellen pitkän ajan kuluessa, eli tapahtuneet muutokset ovat olleet todella pieniä, mutta kumuloituvia. Lopputuloksena on nykyisenkaltaiset elämänmuodot. Esimerkiksi ihmisen selkä ei ole "äärimmäisen älykkäästi suunniteltu", koska se soveltuu varsin huonosti kahdella jalalla kävelevälle.
"Uskovat ja ateistit ovat pitkälti samaa mieltä siitä, että jos Jumalaa ei ole, objektiivisia moraaliarvoja ei myöskään ole. Hyvä ja paha ovat siis vain ihmisten keksimiä yhteiskunnasta ja ympäristöstä riippuvia mielipiteitä."
Tämä on täyttä p**kaa.
Moraali on syntynyt ihmiselle laumassa elämisen seurauksena. Jos Jumala tai edes uskovaisuus olisi moraalin edellytys, niin uskovaisethan eivät tekisi koskaan mitään mikä määriteltäisiin yhteiskunnassa moraalittomaksi. Kuitenkin tälläkin palstalla on saatu lukea, että esim. vl-ien joukossa on pedofiileja.
joka on kaikkeen sisäänrakennettu, eikä vain sattumaa.
Elämme lisäksi yksilökeskeisessä maailmassa yhä enenevässä määrin ja moraali taas rapistuu kellä rapistuu ja aitoja yritetään kaataa. Laumasieluja toki on, mutta "yksinäiselläkin sudella" voi olla hyvä moraali. Oma tulkintasi ontuu.
Ota järki käteen ja ala nöyrtyä Suuremman ja Viisaamman edessä, niin osut paremmin oikeaan. Turha on potkia tutkainta vastaan.
Luonnonvalinta ei edellytä "älykkään suunnittelijan" läsnäoloa millään tavalla.
"Elämme lisäksi yksilökeskeisessä maailmassa yhä enenevässä määrin ja moraali taas rapistuu kellä rapistuu ja aitoja yritetään kaataa. Laumasieluja toki on, mutta "yksinäiselläkin sudella" voi olla hyvä moraali. Oma tulkintasi ontuu."
Elämme jokainen oman kulttuurimme vaikutuspiirissä, jota kautta meihin iskostuu myös ihmisen olemassaolon kannalta välttämättömät moraalisäännökset, eli esim. lapsista ja läheisistä huolehtiminen, mikä on lajin säilymisen kannalta välttämätöntä. Ollakseen ihminen, ihmisen täytyy oppia ihmiseksi muiden ihmisten avulla. On olemassa eristyksissä olleita ns. susilapsia, joilta on puuttunut normaalit ihmiskontaktit, ja jotka ovat siksi eläimen tasolla: liikkuvat nelinkontin ja syövät kuten eläimet ilman käsiä.
Jos tarkoitat moraalilla uskonnollisia syntikäsityksiä esim. homouden synnillisyydestä, niin sellaisen "moraalin" pitääkin rappeutua.
"Ota järki käteen ja ala nöyrtyä Suuremman ja Viisaamman edessä, niin osut paremmin oikeaan."
Mikäli "Suurempi ja Viisaampi" viittaa Jumalaan, niin se on oman ( muiden uskovaisten) mielikuvituksesi tuotetta. Luopukaa jo tuollaisesta taikauskosta ja tutustukaa todellisuuteen!
toimiakseen edellytä ohjelmoijan välitöntä läsnäoloa, vaan skulaa ihan itsekseen.
Moraalinsa ihminen joka tapauksessa määrittelee ihan itse: jos tahtoo rikkoa yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja, löytää itsensä ennen pitkää vankilasta. Oikea on oikein ja väärä on väärin.
Ja Jumala on.
Katsele näitä symmetrisiä äärimmäisen järjestyneitä luonnossa esiintyviä kiteitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:SnowflakesWilsonBentley.jpg
Perustuuko näiden synty johonkin ylimaalliseen universaaliin älyyn vai fysiikan lakeihin?
hei kuule,
sanoit: "On olemassa lukuisia eri tekijöitä, joiden pienikin muutos olisi tehnyt maailmankaikkeudesta meille täysin sopimattoman."
Mitä yhteyttä tällä tosiasialla on sellaisen mielikuvitusolennon kuin jumalan kanssa? Ei tuo fakta mitenkään edellytä jumalia.
Luonnonvalinta ei edellytä mitään "ohjelmoijaa" missään vaiheessa.
"Moraalinsa ihminen joka tapauksessa määrittelee ihan itse: jos tahtoo rikkoa yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja, löytää itsensä ennen pitkää vankilasta."
Vihdoinkin olemme jostakin samaa mieltä: ollakseen moraalinen ei tarvitse Jumalaa. Eli täysin jumalatonkin voi olla hyvin moraalinen ja oikeudenmukainen, jopa moraalisempi kuin uskovainen.
Ja Jumala on mielikuvituksen tuotetta.
Se on hieno asia, että fysiikka kiinnostaa. Se ei silti todista minkään uskon oikeellisuudesta yhtään mitään. Tuskin kukaan on uskossa siksi, että on opiskellut fysiikkaa vaan ainoastaan uskonnollisen interferenssin vuoksi.
Katselet universumia sammakkoperspektiivistä, etkä näin voi "nähdä" kokonaisuutta.
Kellä korvat on, kuulkoon - kellä silmät on, nähköön.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen mutta ei ole huolehtinut edes sen vertaa että ihmiset tietäisivät jumalan olemassa olon.
Nolo homma junmalalta.
Tuossa edellä pitkässä viestissä kirjoittaja puolusti ns. Älykkään Suunnittelijan olemassaoloa.
Minulla nämä luonnontieteen ja uskonnon väliset ristiriidat ovat olleet henkilökohtaisen uskonelämän arkea jo toistakymmentä vuotta. Osansa kiusauksista aiheuttaa tutkijan työni ja erittäin utelias mieleni, joka ei lakkaa kyselemästä.
Tuon edelläkaltaisen "älykkään suunnittelijan" kaltaiset kyhäelmät - ikävä kyllä - vain lisäävät sellaisen ihmisen kiusauksia, joilla ovat suomukset pudonneet silmiltä näkemään sen, kuinka paljon ihmisen kuvia ovat kaikki jumalat maailmassa. Hypoteesi älykkäästä suunnittelijasta (kuin myös kreationistiset selitykset) sisätävät niin monia kehäpäätelmiä ja nousevat selvästi ihmisen tarpeesta löytää kausaliteetteja (jokin on olemassa siksi, kun joku sen loi) ja jopa teleologiseen harhaan sortuvia amatöörimäisiä ajatusrakennelmia elollisen luonnon päämääristä.
Jos hankkii tietyntasoisen yleissiivistyksen sekä luonnontieteen keskeisimpien teorioiden alalta (toden teolla ymmärtäen, ei vain pintapuolisia yleissivistäviä kirjasia) että tärkeimmistä ihmistieteen teorioista, ei voi enää uskoa persoonalliseen, välimereiseen jumalaan.
Ainoaksi riekaleeksi, johon tarrautua, jää jonkinlainen panteistinen, luonnonlakien kautta vaikuttava jumaluus.
Minusta sellaisillekkin ihmisille, jotka ponnistelevat jonkinlaisen uskon säilyttääkseen keskellä tutkimusmaailmaa, täytyy antaa tilaa kokea Jumala sellaisena, johon he voivat uskoa.
Keskiaikaisen kuuloiset, taikauskoiset selittelyt jumaluudesta vain heikentävät heidän mahdollisuuksiaan jättää sydämeensä tilaa Jumalalle.
Elämän on täällä mahdollistanut mielestäsi Jumala jokin korkeampi voima.
Ja ihminen raamattuineen on alkanut säveltää omiaan tuohon luomiseen.
Tarinat Jeesuksesta ynm.
Tiivistetysti: avaruuden kaikkineen on luonut korkeavoima olkoon se nimeltään Jumala
Kaikki muu hömppä on sitten ihmisen mielikuvitusta.
henkilö - Jumalan Poika.
Jos ja kun jotain on sävelletty, se on tapahtunut ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus on yhtä totta kuin Jumala.
ihmisen uskoon voisivat vaikuttaa yleissivistykset tai tutkimustyöt? Jos "usko" on sellaisista riippuvainen, ei se ole mitään todellista uskoa, vaan vain opittua asiaa.
Usko syntyy ihmisen sisimmässä, ja sen vain saa, lahjana.
Ei ihminen silloin ole riippuvainen sellaisesta, antavatko toiset hänelle tilaa kokea Jumala jne., tai millaisia selityksiä Jumalasta tarjoillaan. Ei hän ole ulkoapäin ohjautuva!
Kirjoitit eritätin viisasti ja erittelit osuvasti niitä vaikeuksia joita tieteeseen perustuvan koulutuksen saanut ihminen kohtaa pohtiessaan omaa hengellistä katsomustaan.
Mutta tätä jäin miettimään:
"Keskiaikaisen kuuloiset, taikauskoiset selittelyt jumaluudesta vain heikentävät heidän mahdollisuuksiaan jättää sydämeensä tilaa Jumalalle."
Jos jumala on niin heiveröinen, ettei siitä jää mitään jäljelle tiukassa analyyttisessa pohdinnassa, miksi siitä ylipäätään kannattaa pitää kiinni? Ei sellaiselal jumalalla ole arvoa joka ei kestä kaikkein kovinta tieteellistä tarkastelua. Nimittäin, jos jumala kerran on kaikkivaltias jne, ei kai se ihmisen tieteen kaadettavissa ole. Eikä sen olemassaolo voi olla siitä riippuvainen, uskotaanko hänen olevan olemassa tai ei.
Luulisi jumalalle olevan yhdentekevää, uskotaanko häneen.
Jos jumalan olemassaolo on kiinni siitä että ihmiset uskovat hänen olevan olemassa, silloin jumalan olemassaolo on heikoissa kantimissa.
Uskominen, joka saadaan lahjana, koskee ymmärtääkseni Jeesuksen sovitustyötä ja armoa.
Puolestaan raamattuun uskominen siinä mielessä, että se kuvaa Jumalan olemuksen ja maailmajärjestyksen sellaisenaan, ei voi oikeastaan löytää perusteita. Ainakaan luonnontieteellisiä toisseikkoja ohittamatta.
Usko raamattuun luonnontieteellisenä opuksena se vasta opittua onkin. Omaksuminen ja hyväksyminen vaatii lähestulkoon aivopesun ja opitun ylläpito voimakasta suggestiota.
Sanan "usko" olen joutunut määrittelemään juuri noin: kyse on sovitustyön uskomisesta omalle kohdalle.
(sen puolestaan, missä para-avaruudessa/transkendenssissa tämän sovitustyön logiikka - ml. premissi ajanrajan kahtapuolta sijaitsevasta "ajasta" ja "paratiisista"- aktualisoituu, haluan säilyttää mysteerinä. Ainakin yritän).
Harmi, että ehdin juuri vastata ennen postaustasi. Tavallaan osut asian ytimeen siinä, millä keinoin olen voinut agnostismini hyväksyä ja silti pysyä armon kerjäläisenä!
Juuri tämä Jumalan suuruus ja kaikkivoipaisuus on se henkireikä.
Olen ajatellut siten, että Raamattu oli aikanaan suurinpiirtein samanlainen kirja, kuin Newtonin Principia aikoinaan: aikanaan parhaita inhimillisiä ja maallisia kokonaisselityksiä kaikelle olevaiselle.
Toisinsanoen Raamattu on monin paikoin selkeästi ihmismielen töitä: jos Jumala olisi kirjoittajalle sanellut kaiken sen, mitä tänä päivänä tiedämme, olisi lopputulos ollut tuolloin ylijärjellistä muminaa - oli Jumalalta hyvää retoriikkaa olla liittämättä sanaansa sellaita, joka ei kuitenkaan olisi auennut.( Ja mistäpä tietää, vaikka Raamattuun olisikin kuulunut jotain tietoa nykyisestä tahi peräti tulevasta tiedosta, suullisesti periytettynä ajanjaksona kyseinen materiaali on karsiutunut nykyasuisesta runomitasta pois :)
Olen siis yrittänyt jättää Kaikkivaltiaalle tilaa elämääni ja ajatuksiini. Huolimatta erittäin suurista epäilyistä.
Olen ajatellut, että Hän voi kaikkivaltiudessaan pelastaa minutkin, huolimatta agnostismistani.
Mutta raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, ja jos joku uskoo tekevänsä siinä palveluksen modernin tutkijan sielunelämälle, että harhaisilla epä-älyllisillä silmänkääntötempuilla yrittää nostaa Raamatun arvovaltaa aineen asioissa, tekee hän lähinnä karhunpalveluksen.
Ajattelusi on kaikin puolin kunnnioitettavaa. Et uhoa suuntaan etkä toiseen. Jätät asian kaikkivaltiaalle jos sellainen on. Ei hassumpaa jos minulta kysyt! Tuon voin itsekin allekirjoittaa. Kiitos punnituista kirjoituksistasi.
Kyllä maailmaan tarinaa mahtuu
Uskoi ihminen mihin hyvänsä, Jeesuksen sovitustyöhön, Allahiin, luonnonjumaluuteen tai vaikka vain elämään, hän saa sen uskonsa lahjana. Se vain annetaan hänen sisimpäänsä.
Jos hän yrittää itse sitä rakentaa esim. lukemalla ja pohtimalla, se jää pinnalliseksi rakennelmaksi. Samoin se jää pinnalliseksi, jos se on ulkoapäin syötettyä eikä ihminen ole omaksunut sitä sydämeensä.
Voimme olla normaaleja kaikkine vajeineen ilman että me täällä luokittelemme toinen toisemme eri luokkiin ja "lyömme" raamatulla päähän
Kiva saada vastauksenne!
Kaikilla jää usko toivomiseen, ja taas kaikilla on omat ristinsä esteenä...
Minun uskomistani on kovasti helpottanut, kun teologiveljet ovat kirkastaneet tuota näkökulmaa, mikä oli "tavallisella" miehellä.
Kun kerran kaikki synnit ovat yhtä kadottavia, niin epäilevän-Tuomaan synninkin saa uskoa unohdetuksi!
"Kun kerran kaikki synnit ovat yhtä kadottavia, niin epäilevän-Tuomaan synninkin saa uskoa unohdetuksi!"
Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi pidät kiinni kristinuskon uskomuksista, vaikka tiedät hyvin ettei Jumala persoonallisena luojajumalana ole mahdollinen?
Miksi uskot, että on olemassa syntiä? Miksi uskot Jeesuksen sovitustyöhön, joka on myös tarkemmin pohdittaessa varsin absurdi juttu?
Tuottaako usko sinulle turvallisuuden tunnetta?
on juuri tuottaa turvallisuudentunnetta. Ilman sitä ihminen ei pysty ottamaan vastuuta ja elämään mielekkäästi, vaan pelkää vain kuollakseen oman nahkansa puolesta.
Hän voi sulkea silmänsä ja esim. luottaa naivisti muihin ihmisiin ja elää sen turvantunteen varassa, mutta jos hän avaa silmänsä ja näkee ihmisen ja elämän raadollisuuden, hän tarvitsee ihmistä suuremman taustaturvan. Tavallaan pohjan, jolta ponnistaa.
Minusta ne, jotka eivät tunne tarvitsevansa ihmistä suurempaa turvaa, eivät vain ole ajatelleet asiaa loppuun asti.
"Ilman sitä [uskoa] ihminen ei pysty ottamaan vastuuta ja elämään mielekkäästi, vaan pelkää vain kuollakseen oman nahkansa puolesta."
Olen itse ateisti, enkä todellakaan allekirjoita tuota kirjoittamaasi: en pelkää kuollakseni oman nahkani puolesta, vaan hyväksyn täysin sen, että ihminen on osa luontoa ja jokaisen osana on päätyä kuoltuaan jälleen luonnon kiertokulkuun. Itse asiasssa tämä on hieno ajatus - ja täysin totta, toisin kuin kristinuskon pelastustarinat.
Ateisti ottaa itse vastuun teoistaan toisin kuin uskovainen, joka usein siirtää vastuun omasta elämästään uskonlahkolle, esim. SRK saa päättää niinkin intiimistä asiasta kuin ehkäisystä.
Oh-hoh!
>> Minusta ne, jotka eivät tunne tarvitsevansa ihmistä suurempaa turvaa, eivät vain ole ajatelleet asiaa loppuun asti.
Kun tajuaa, että ainoa voima jolla voimme saada maailman turvallisemmaksi, on ihmisten keskinäinen yhteistoiminta ja rauhanomainen neuvottleu sekä heikompien auttaminen, niin se on ainut tie turvallisuuteen.
Yliluonnollisuuksiin ja taruhahmoihin uskominen useimmiten vain pahentaa tätä yhteistyökykyä. Uskonnot juuri tekevät maailmasta turvattoman, ne eivät ole lisänneet turvallisuutta. Uskontojen avulla diktaattorit ovat sytyttäneet sotia.
Sokeasti uskovainen voidaan kuuliaisuusvelvoitteella ja taivaspaikan menettämisen pelossa saada tekemään mitä hyvänsä pahaa jopa ihan lähimmillekin ihmisille.
Tämähän nähtiin rauhanyhdistyksissä hoitokokouksissa, jossa ihmiset ilmiantoivat toinen toisiaan. Jopa lapset vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan.
Kirjoitit että
"Ilman sitä [uskoa] ihminen ei pysty ottamaan vastuuta ja elämään mielekkäästi, vaan pelkää vain kuollakseen oman nahkansa puolesta."
Tarkoitin että
"Ilman sitä [turvallisuudentunnetta] ihminen ei pysty ottamaan vastuuta ja elämään mielekkäästi, vaan pelkää vain kuollakseen oman nahkansa puolesta."
Koska vastasit sellaiseen mitä en sanonut, en kommentoi vastaustasi siltä osin.
Sitä vain ihmettelen, mitä sinulle on tuo oman nahkansa puolesta pelkääminen. Helvetinpelkoa? En tarkoittanut sillä mitään tuonpuoleista, vaan ihan tätä ajallista elämää. Tuonpuoleisesta emme tiedä.
Ihminen ottaa vastuun teoistaan juuri niin syvästi kuin hänellä on turvallisuudentunnetta takanaan, jonka varassa vastuuta ottaa. Jos hän on vastuuntuntoinen ateisti (heitä on monenlaisia niinkuin muitakin ihmisiä), hän on saanut sen turvallisuudentunteensa ilmeisesti jo lapsuudessaan eikä ole siitä tietoinen, vaan se on hänelle itsestäänselvyys. Hän elää siinä mielessä lapsen lailla itseään tiedostamatta.
Sitä tarkoitin, että jos ihminen tiedostaa itsensä ja muut ihmiset ja elämän ilman illuusioita, hän tietää tarvitsevansa turvan taakseen, eikä ihmisestä sellaiseksi ole.
Huomaan että tässä ollaan juututtu sinun väitteisiin. kaikki eivät huomaa että sinä esität mielipiteistä, et faktoja, ja niihin pitäisi suhtautua siis mielipiteinä. Mielipide voi olla kiinnostava ja sitä voi kannattaa pohtia, tai sitten se on yhdentekevä.
Minun mielestäni tämä sinun on mielenkiintoinen mielipide:
"...jos ihminen tiedostaa itsensä ja muut ihmiset ja elämän ilman illuusioita, hän tietää tarvitsevansa turvan taakseen, eikä ihmisestä sellaiseksi ole."
Itse sanoisin paremminkin niin, että
- jokainen ihminen voi elää parhaiten tuntiessaan elämänsä ja itsensä turvalliseksi
- turvallisuuden ja suojan tarve on universaali kaikille ihmisille kaikkialla (jo pelkästään luonnossa ja hengissä selviytymisen takia)
Ihminen perustaa turvallisuutensa eri asioihin. On hyvä erottaa toisistaan turvallisuus faktana ja ihmisen turvallisuuden TUNNE.
On paljon ihmisiä joille usko tuonpuoleiseen ja jumaliin vahvistaa heidän turvallisuuden TUNNETTAAN.
On myös ihmisiä, joiden turvallisuuden kokeminen ja tunne ei kaipaa jumalia.
Itse kukin voi päätellä itse, perustuuko oma turvallisuudentunne illuusioihin vai faktoihin. Se vaatii melko perusteellista selvän ottamista asioista.
vaan uskosta. Vastasit asian vierestä.
Jotta ihmiset pystyvät mielekkääseen yhteistoimintaan, heillä täytyy olla syvempi turva takanaan kuin toisensa.
Muuten he tukeutuvat vain toisiinsa, ja siitä seuraa väkivalta eli turvattomuus muodossa tai toisessa.
Joko perustetaan vihollisleirejä tyyliin me hyvikset vastaan nuo pahikset ja ruvetaan sotimaan, henkisesti tai konkreettisesti, tai sitten syntyy autoritäärinen yhteisö johtajineen ja alamaisineen, jossa johtajat saavat turvantunteensa siitä että lepäävät alamaistensa kannattelemina ja alamaiset siitä ettei tarvitse vastata muusta kuin että pysyy kuuliaisena.
mielipiteistä ja faktoista? Eihän tällaisista asioista ole muuta kuin mielipiteitä. Oikeastaan ei mistään asioista ole. Ihmisen ymmärrys ja kyvyt ovat liian vajavaiset saadakseen selville lopullisia faktoja. Tai jos sellaisia saataisiinkin selville, emme voi tietää sitä, että ne ovat lopullisia. Jopa faktana pitämämme luonnonlait ovat vain meidän käsitys asioista eli mielipide.
Minusta sinulla on lapsenomainen usko noihin "faktoihisi".
Et tainnut huomata, että puhuin nimenomaan turvallisuudenTUNTEESTA. Siitä, jonka pohjalta ihminen uskaltaa vastuuta ottaa. Se on siis tunne-elämän asia.
Tätä en ymmärrä ollenkaan:
""...jos ihminen tiedostaa itsensä ja muut ihmiset ja elämän ilman illuusioita, hän tietää tarvitsevansa turvan taakseen, eikä ihmisestä sellaiseksi ole."
Itse sanoisin paremminkin niin, että
- jokainen ihminen voi elää parhaiten tuntiessaan elämänsä ja itsensä turvalliseksi
- turvallisuuden ja suojan tarve on universaali kaikille ihmisille kaikkialla (jo pelkästään luonnossa ja hengissä selviytymisen takia)"
Eiväthän nuo väittämäsi ole mitenkään ristiriidassa tuon kanssa, mitä sanoin. Minusta tuntuu, ettet oikein ymmärrä lukemaasi.
Taustalla ajaa sotimaan "väärä uskoisia" vastaan
Asiasta jatko päätelmään opetusministeri esitti että vakaumuksellista uskon opetuksesta voisi luopua ja alkaa opettamaan kaikista uskonnoista.
Tämä olisi varsin tervettä kun kaikki saisi neutraalia tietoa muista niin epäluulo
vähenisi ja suvaitsevaisuus lisääntyisi.
Jos tällainen olisi maailmassa yleistä se vähentäisi uskon nimissä sotimista.
Hyvä Henna!
"Sitä vain ihmettelen, mitä sinulle on tuo oman nahkansa puolesta pelkääminen. Helvetinpelkoa?"
Alunperin "oman nahkansa puolesta pelkääminen" oli sinun ilmauksesi. Ajattelin että tarkoitat tuolla ilmauksella ehkä kuolemanpelkoa. En usko kristinuskoon, joten en usko myöskään helvettiin, taivaaseen tai sielunviholliseen, koska ne kuuluvat siihen samaan satuun.
Ja vastaukseksi: en pelkää omaa kuolemaani, läheisteni kyllä.
"Sitä tarkoitin, että jos ihminen tiedostaa itsensä ja muut ihmiset ja elämän ilman illuusioita, hän tietää tarvitsevansa turvan taakseen, eikä ihmisestä sellaiseksi ole."
Uskonto on illuusio. Uskovainen on jäänyt ikäänkuin kasvamatta aikuiseksi: hän odottaa "taivaallista isää" pelastamaan itsensä aikuisen vastuulta. Uskonnon retoriikka on paljastavaa: Jumalan lapsi, saara-äiti, olla lapsen paikalla, lapsi on uskon esikuva.... Uskonnossa ei juuri arvosteta aikuiseksi kasvamista.
Ihmisen on hyvä löytää turva itsestään, luottaa itseensä, ottaa se aikuisen vastuu ja hyväksyä oma kuolevaisuutensa. "Iloitse elämästäsi niinkuin se olisi ainoasi, SILLÄ SE ON!"
Insinöörinä havahduin tässä kohtaa:
"Jopa faktana pitämämme luonnonlait ovat vain meidän käsitys asioista eli mielipide."
Jaa-a, en haluaisi astua laivaan tai lentokoneeseen joka olisi rakennettu mielipiteiden pohjalta.
Jos pikku poikasi terveys pettää, haluatko että lääkäri tekee dignoosin ja päättää hoitomentelmistä lääketieteen faktojen vai satunnaisten mielipiteidensä pohjlata?
kuolemanpelkoa. Itse en ainakaan osaa pelätä kuolemaa, ehkä tyhmyyttäni. Kun kuolen, menen vain kotiin. Tarkoitin elämänpelkoa, sitä, että pelkää joutuvansa kärsimään sietämättömästi.
Puhut uskonnosta, mutta minä puhuin uskosta. Tajuatko eron?
Uskonto näyttää olevan sinulle suunnilleen yhtä kuin vanhoillislestadiolaisuus. Etkö tunne muun kaltaista uskomista? Jos et, niin sääli.
Siitä aikuisenkaltaisuudesta juuri olen puhunut. Se edellyttää sitä, että ihmisellä on turva itsensä ja muiden ihmisten ulkopuolella tai yläpuolella. Aikuinen on tajunnut ihmisen rajallisuuden ja sen, ettei hänestä ole todelliseksi turvaksi, ei itsestä eikä muista.
Kun ihminen on löytänyt turvan itsestään eli sisimmästään, hän on löytänyt Jumalan, vaikkei sitä ehkä tiedä. Hänellä on itsessään jotakin, mihin nojata, ja se on enemmän kuin hän itse.
Olet tässä ketjussa koko ajan sama ihminen, vaikka kirjoitat eri nimimerkeillä ja rooleissa, eikö niin? En muista, mitä missäkin roolissa olet sanonut ja mihin olen vastannut mitäkin, mutta samaa asiaahan tämä koko ajan on.
"vääräuskoisia" vastaan.
Uskoja on niin monenlaisia. Aina kun ihminen idealistisesti uskoo, että tämä meidän ismimme on oikea ja tuon vastapuolen väärä, hän on valmis tarttumaan aseisiin puolustaakseen "pyhää asiaa", JOS hän on ihmisoppinen, eli panee turvansa ihmisiin eikä Jumalaan. Jumalan nimissä kyllä usein ihmisoppien puolesta soditaan, mutta ne paljastaa ihmisopeiksi viimeistään se, että ollaan hanakoita turvautumaan väkivaltaan.
Tälläkin palstalla on näkynyt halukkuutta "pyhään sotaan" esimerkiksi joidenkin ihmisoikeuksien puolesta intoilevien taholta. Vastapuoli kyykkyyn, jos ei muuten niin väkivallalla!
ja ota tilalle vaikka tutkijan mieli. Millainen on tieteen luonne? Sille ei ole olemassa lopullisia faktoja, vaan pelkkiä teorioita, joita pidetään pätevinä toistaiseksi, niin kauan kuin ehkä jokin ne taas kumoaa. Niitä teorioita voidaan siis sanoa mielipiteiksi, ihmisten sen hetkiseksi käsitykseksi asioitten tilasta.
Käytännön elämässä toimimme faktoina pitämiemme asioitten pohjalta, koska muuten eläminen olisi mahdotonta, mutta huominen voi tuoda aivan uudenlaista tietoa. Jos vaikka ufot tulevat avaruudesta meille opettamaan, miten asiat vähän paremman tiedon mukaan ovat?;) Nauravat meille ja sanovat, että eihän tuo silta kanna tuollaisena edes tuhatta vuotta; niiden mukaanko te sen rakensitte, mitä sanotte luonnonlaeiksi?
"Tarkoitin elämänpelkoa, sitä, että pelkää joutuvansa kärsimään sietämättömästi."
Elämään kuuluu myös kärsimys. Ei siinä ole mitään pelättävää.
"Puhut uskonnosta, mutta minä puhuin uskosta. Tajuatko eron?"
Puhun uskonnollisesta uskosta, kristinuskosta, kuten sinäkin. Ollakseen kristinuskoa siinä on myös nuo elementit (taivaallinen isä, Saara-äiti... jne) olipa kysymys mistä lohkosta tai lahkosta hyvänsä.
Aikuinen ihminen on tajunnut elämän rajallisuuden ja hyväksyy sen. Sinun turvasi on illuusiossa, "taivaallisessa isässä", se on sinun turvallisuutesi lähde, vaikkakin kuviteltu. On täysin mahdollista löytää rauha ja turvallisuudentunne itsestään, ilman mitään illuusioita. Se on hyvä tunne. :)
"Olet tässä ketjussa koko ajan sama ihminen, vaikka kirjoitat eri nimimerkeillä ja rooleissa, eikö niin?"
Olen kirjoitellut kanssasi pelkästään tähtirivistöllä. Ei minulla ole mitään intressejä mihinkään roolipeleihin. Hyviä poitteja toki on noilla muillakin. :)
"Jumalan nimissä kyllä usein ihmisoppien puolesta soditaan, mutta ne paljastaa ihmisopeiksi viimeistään se, että ollaan hanakoita turvautumaan väkivaltaan."
Kummallista venkoilua tuo: jos uskovainen tekee pahaa niin hän ei ole uskovainen.
Luehan VT:ta. Siellä itse isä Jumala kehottaa väkivaltaan, tappamaan miekalla naiset, lapset, vanhukset, ihan kaikki.
"Tälläkin palstalla on näkynyt halukkuutta "pyhään sotaan" esimerkiksi joidenkin ihmisoikeuksien puolesta intoilevien taholta. Vastapuoli kyykkyyn, jos ei muuten niin väkivallalla!"
Eikö sinun mielestäsi ihmisoikeudet kuulu vl-lille?
Jos uskova ihminen lähtee tiettensä väkivallan tielle, hän ei kuuntele Jumalan ääntä, vaan oman lihansa ääntä. Jos hän oikeuttaa sen väkivallan uskollaan, hän on pykännyt oman ihmisoppinsa.
VT:n ihmisenkaltainen ja psyykkisesti keskenkasvuinen Jumala on oman aikansa kulttuurin tuote. Jumala varmaan katseli tuota sepustusta anteeksiantavasti hymyillen, ja puhui samaan aikaan monien VT:n kirjoittajienkin kautta todellista sanomaansa.
""Tälläkin palstalla on näkynyt halukkuutta "pyhään sotaan" esimerkiksi joidenkin ihmisoikeuksien puolesta intoilevien taholta. Vastapuoli kyykkyyn, jos ei muuten niin väkivallalla!"
Eikö sinun mielestäsi ihmisoikeudet kuulu vl-lille?"
Miksi venkoilet? Sinun mielestäsi mitä tahansa oikeana pitämäänsä asiaa saa ajaa läpi väkivallalla?
Kuvittelepa seuraava tilanne. Kansa on jakautunut kahteen yhtä suureen leiriin.
Molemmat leirit vannovat ihmisoikeuksien nimeen, mutta toisen mielestä uskonnonvapaus (joka pitää sisällään vapauden julistaa julkisesti uskonkäsityksiään) on tärkein ihmisoikeus ja muut ihmisoikeudet ovat sille alisteisia.
Toisen leirin mielestä uskonnonvapaus on vähemmän tärkeä kuin jokin muu ihmisoikeus, ja sen tulee olla tälle ihmisoikeudelle alisteinen.
Molemmat osapuolet uskovat väkivaltaan ja tahtovat alistaa toisen leirin tunnustamaan heidän oma näkemyksensä.
Seuraa verinen sisällissota.
Olivatkohan he vähän tyhmiä? Eikö muita tapoja suhtautua asiaan olisi ollut?
En kannata väkivaltaa missään nimessä.
Jos uskonnonvapauden varjolla harjoitetaan joidenkin ihmisryhmien syrjintää (esim. homot) tai alistamista (esim. vl-naiset), niin siihen pitää yhteiskunnan puuttua, ei väkivallalla vaan Suomen lakien puitteissa. Lait velvoittavat kaikkia kansalaisia - uskovaisiakin -, eikä lakeja voida uskonnonvapauden nimissä kiertää. Tämä aika usein uskovaisilta unohtuu.
Uskonnoilla ei pidä olla mitään erivapauksia polkea ihmisoikeuksia. Ja eikö ihmisoikeuksien polkeminen ole aina väärin?
Tuo sinun esimerkkisi kahdesta ihmiskoikeuksista taistelevasta joukosta on sinänsä vähän huvittava.
olet saanut päähäsi, että puhun kristinuskosta? En ole mitään sellaista sanonut, enkä siitä puhu. Puhun uskosta Jumalaan.
Näyttää muutenkin siltä, ettet aina malta ajatella, mitä toinen sanoo, vaan tulkitset hänen sanomisiaan summittaisesti omien ennakkoluulojesi pohjalta. Sellainen keskustelu ei ole mielekästä.
Niinkuin nyt tämäkin "aikuisen turvallisuuden lähde". Et ole ajatellut, mitä kirjoitin, vaan jauhat tuota samaa omaasi. Itse en viitsi ruveta enää toistamaan sanomisiani, kun voit lukea aiemmista viesteistäni.
"Olen kirjoitellut kanssasi pelkästään tähtirivistöllä. Ei minulla ole mitään intressejä mihinkään roolipeleihin. Hyviä poitteja toki on noilla muillakin. :)"
Älä viitsi! Tottakai tiedän, kuka olet. Olen niin kauan näitä vl-palstoja lukenut.
"Puhun uskosta Jumalaan."
Ihan sama asiahan tuo on: "taivaallinen isä" on sinun turvasi.
"Älä viitsi! Tottakai tiedän, kuka olet. Olen niin kauan näitä vl-palstoja lukenut."
Et taatusti tiedä. En ole juurikaan kirjoitellut s24:llä. :D
joita joittenkin ihmisoikeuksien puolesta intoilevien viesteistä on pahimmillaan syntynyt. Verinen kostonhalu ja alistamisenhalu on paistanut niistä läpi.
"Uskonnoilla ei pidä olla mitään erivapauksia polkea ihmisoikeuksia. Ja eikö ihmisoikeuksien polkeminen ole aina väärin?"
Luehan uudelleen tuo kuvitelmani kahdesta taistelevasta leiristä.
"Tuo sinun esimerkkisi kahdesta ihmiskoikeuksista taistelevasta joukosta on sinänsä vähän huvittava."
Kun olisikin vain huvittava! Juuri tuolla tavalla "uskonsodat" syntyvät. Katsopa vaikka näitä lauseitasi:
"Uskonnoilla ei pidä olla mitään erivapauksia polkea ihmisoikeuksia. Ja eikö ihmisoikeuksien polkeminen ole aina väärin?"
Sinähän olet jo avoimesti heiluttelemassa sotakirvestä!
tämä keskustelu. Voit lukea sitä uudestaan ajatuksen kanssa, jos kiinnostaa.
Sää oot kuule kirjotellu S24:llä kauemmin kuin minä olen tätä lukenut. Tulin tätä lukemaan noin 3,5 vuotta siiten. Niin että se siitä.
Ei kannata sanoa näkemiin, kun voihan tuolla muualla törmätä piankin.
Tarkoitatko että jos uskonnonvapaus on tärkein arvo, ja tuohon uskonnonvapauteen kuuluu esim. homouden pitäminen syntinä, niin uskovaisella on oikeus syrjiä "homostelijoita", vaikka se sotii ihmisten tasavertaisuutta koskevia lakeja vastaan?
on väkivaltainen. Se on "oikean uskon" kiihkolla määrittelemässä ylhäältäpäin, mitä oikeuksia toisilla ihmisillä saa olla ja mitä ei.
Kyllä uskovaistenkin pitää Suomen lakeja noudattaa, eikös vain?
Minun asenteillani ei ole tässä mitään merkitystä puoleen eikä toiseen.On kovasti tyypillistä että kun uskovaisella asialliset argumentit loppuvat niin siirrytään arvostelemaan henkilöä.
Mukavaa päivänjatkoa!
Arvelin sinun kysyvän että mitä tarkoitin sotakirveen heiluttelulla.
Tottakai asenteellasi on merkitystä, kun sen kerran vartavasten tänne luettavaksi lätkäiset.
Kun et osaa sitä puolustaa, rupeat valittamaan, että henkilöäsi arvostellaan. Jos asenteesi on yhtä kuin henkilösi, ja haluat pitää henkilösi koskemattomana, niin miksi kirjoitat sen tänne arvioitavaksi?
"Kyllä uskovaistenkin pitää Suomen lakeja noudattaa, eikös vain?"
Lakeja voi noudattaa tai olla noudattamatta. Väkivaltaahan ne ovat, mutta parempaakaan systeemiä ei toistaiseksi ole keksitty. Jos ei halua noudattaa lakeja, ottaa sitten vastaan siitä seuraavat sanktiot.
Huomaatko tuon kielenkäyttösi? "Pitää" noudattaa. Ylhäältäpäin sanelua toisille ihmisille, mitä heidän "pitää"tehdä.
Tuo "mukavaa päivänjatkoa" on minusta niin banaali toivotus, etten viitsi sitä käyttää. Sanon mieluummin vain että hei sitte.
ruumis poltetaan..siitä jää kourallinen hienoa pölyä...se, mistä ihminen on luotukin!
Maassa maatuu
ei poltettavissa tai maatumassa. Kyseessä on ikuinen elämä Jumalan ja Jeesuksen yhteydessä. Ota tai jätä, valinta on vapaaehtoista. Ketään ei pakoteta, mutta vain hullu ja tyhmä jättää väliin.
Siis pelastuminen on vain älykkäille?!!!!
Tällaisesta ajattelusta tule mieleen vlestojen keskuudessa vallitseva " me ollaan parempia" meininki.
akselin yläpuolelle, joten mistään superälykkyydestä ei ole suinkaan kyse. Ja älyllisesti viisaskin voi näissä asioissa olla tyhmä.