Kiperiä kysymyksiä labbiksen pennusta!

Pieni ihmettelee maailmaa suppeammin sitä ei huvita kauemmaksi lähteä.Ohita vaan hihna lyhyellä sanot koiralle samalla ohi tms ellet halua vastaantulian kanssa yhteydessä olla.Koiralle puruleluja ym mitä järsii kyllähän huonekaluihinkin ym "monesti" purujälkiä tulee.Mielestäni koiranne voi nukkua missä vaan purujälkiä tulee jos on tullakseen minun labbis leimas useammankin tuolinjalan ym pentuna.Tärkein sitten koirakouluun ja harrastamaan jotain labbiksella tulee opetettua kunnolla samalla.

Meilläkin labbis oli pentuna samanlainen, löi jarrut päälle heti kun yritti pihalta lähteä jonnekin. Sitten sitä yritettiin vetää sinne lenkille (ei liikaa), mutta aika tuskaista oli.
Lenkillä koira kyllä sitten viihtyi kun sinne asti päästiin.

Mekin pidimme koiraa pentuna kodinhoitohuoneessa pissauksen yms. takia. Sieltä se jyrsi vähän tapettia ja kynnystä. Nykyään koira on jo 6v. mutta haluaa aina mennä yöksi sinne kodinhoitohuoneeseen..koska on tottunut nukkumaan siellä :)
Pitäkää vain yöt siellä kylpyhuoneessa, tila riittää varmasti pennulle, jos pentu vain viihtyy siellä. Sitten kun jyrsimisvaihe alkaa olla ohitse niin voi pitää vapaana.

hei,
todellakin ne ovat "aivan ihania", kuten sanoit :) itselläni on tällä hetkellä 1,5 v labbis uros ja voin todeta että virtaa riittää :)

Meillä uloslähtö onnistui erittäin hyvin, ilman sen suurempia kommelluksia, ihan pentuna mentiin tosin pennun ehdoilla, eli tutkittiin pikkuhiljaa pihaa ja sen ympäristöä sillä tavoin että pentu sai mennä edellä/vierellä ja haistella paikkoja ja kun pihan ympärys oli tullut tutuksi siitä sitten pikkuhiljaa laajennettiin aluetta ja samalla opeteltiin sitä että minä olen se joka päättää minne mennään ja millä tahdilla, ei koira. Mutta kokemuksella tiedän ettei kaikkien kohdalla ole näin. kaverin koiraa opetin uloslähtöön ihan perus nappuloilla ja "maailman ihanimmalla lelulla" (koiruuden mielestä). kyllähän se aikaa vei, mutta muista että itsellä tulee olla rauhallinen ja määrätietoinen asenne, koska koira aistii erittäin hyvin eleistä mitä ihminen ajattelee. ja voin ylpeänä sanoa, että vaikka varmaan naapurit pitivätkin minua välillä ihan hömelönä, kun puhuin koiralle eri äänensävyillä ja pompin toisinaan kuin aropupu keskellä kerrostaloaluetta, niin sainpahan ainakin koiran kiinnostumaan minusta ja kulkemaan kanssani myös pihan ulkopuolella:) kyllä se siitä

mitä siten tulee kohtaamisiin kaduilla. Meillä oli sama ongelma, että tuli vastaan kuka tahansa olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Suurimmat ongelmat olivat polkupyöräilijät. Ja edelleen korostan hihnan toisessa päässä olevan ihmisen asennetta, eli malttia ja rauhallisuutta, niin hyvä tulee. Otin tavaksi sen että kun havaitsin vastaan tulevan pyöräilijän, jos koira ei ollut vierelläni kävelemässä, tein heti käskyn vierelle ja pyrin pitämään kontaktin. Aivan alkuun pysähdyimme siten että koira istui perusasennossa vierellä ja katsekontakti minussa. kun kontakti pysyi niin samalla koiralle sateli kehuja. Ja kun "vaara" oli ohitse matka jatkui. ja pikku hiljaa kun pyöräilijät pystyivät ohittamaan meidän ilman ongelmia vaihdoin paikallaan olon kävelyyn, mutta katsekontakti tuli pysyä. nykyän ei ole enää mitään ongelmia ihmisten ohittamisessa :) ja ollaan opeteltu sana "reuna", eli jos koira ei ole vierellä seuraamassa vaan kävelemme esimerkiksi rantatiellä koira edellä, niin kun näen vastaantulijan niin käsky "reuna" ja koira siirtyy tien reunaan kävelemään ja pysyy siellä, kunnes saa luvan "vapaa". Mutta vaikka helpolta kuulostaa, todettakoon että toiset koirat ovat meille vieläkin toisinaan se iso ongelma... eli samalla tavalla kuin polkupyöräilijöitä ja kävelijöitä kohtaan opeteltiin harjoitellaan edelleen toisia koirakkoja kohtaan. Toisinaan ohittaminen käy helposti, ilman mitään ongelmia, mutta on joukossa päiviä jolloin sitten "unohdetaan" kaikki opittu ja näytetään kaikki mahdolliset temput niin metrin paikallaanhypyistä kimeisiin leikkiinkutsuhaukkuihin. =) Mutta maltii on valttia, kyllä se vielä jokin päivä alkaa sujua ihan rutiinilla. Mahdollisimman paljon vaan ihmisten parissa oloa ja kävelyä. (pakko mainita, että saatiin tossa illalla jopa kehuja eräältä vanhemmalta pariskunnalta, että kylläpä mennään nätisti, kun käytiin lenkin yhteydessä sataman läpi kävelemässä, kun tiesin että siellä on paljon ihmisiä. =) jee hyvä me!)

Ja sitten siihen kolmanteen kysymykseen :) en halua pelotella mutta juu onhan tuota hieman remppaamista ollut :). tosin korostettakoon että ei tietenkään kaikki koirat tee tuhoja. esim meidän pojun emä ei ole tuhonnut yhtään mitään, mutta meidän "lapsukainen" sitten sitäkin enemmän:)
Lattialistat, vaatekomeron kulma, 4 mattoa, kissan kiipeilyteline, WC:n ovi, oven karmi, kissan wc, ja puinen koiraportti =) siinähän sitä listaa olisikin jo, heh. Meillä käytiin jonkin sortin uhmaikä tuossa pikkasen ennen kun yksi vuosi tuli täyteen. Onneksi aika oli lyhyt, koska muuten ei varmaan olis enää talossa seiniäkään :) silloin tuntui, että kun olin töissä, tai edes hetken poissa kotona, niin vähintään 100 €:n edestä oli kotona hajonnut paikkoja. Lenkkien määrän/pituuden en uskonut olevan syynä, koska koiruus sai kyllä erittäin hyvin liikuntaaja keskustelin vielä kasvattajan kanssa hänen mielipiteistä, mutta samaan tulokseen tultiin. Torua ei oikein pystynyt, koska tuhot oli tehty silloin kun olin koira oli yksin, ja en saanut sitä kiinni "itse teossa". kyllä siinä muutama ärräpää lensi kun vessan oveta puuttui 20x30 cm pala kun tulin eräs päivä töistä. Mutta ei auttanut narina, se oli kestettävä. Työpaikalle pyyntö että mulle iltavuoroja ja isäntä teki sitten omassa työssään aamuja, eli koiran ei tarvinnu olla kun 2-4 tuntia itsekseen. totesin myös motivaatiopallot hyviksi keksinnöiksi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Toi "tuhoamisvimma" meni suht nopeasti ohitse ja nyt on kestäny paikat ihan ehjinä jo pitkään. Meillä koiran ja kissan käytössä on päivisin keittiö, eteinen ja olohuone, ja sitten kun ollaan itse kotona, on kaikki huoneet avoinna. Yöt ovat rauhallisia ja koira nukkuu koko yön makuuhuoneen lattialla ja kömpii sitten aamulla mun viekkuun sänkyyn isännän lähdettyä töihin =)

tulimpas kirjoittaaneeksi pitkän "romaanin" :) sanottakoon vielä, että ei ole sitten yhtä ja ainotta tapaa kuinka toimia, ja tuo äskeinen oli vaan mun oma tyyli, eli jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee. :)
ja lisättäköön vielä että nykyään koiruus pystyy olemaan ihan hyvin kotona koko työpäivän ajan ilman että mitään hajoaa.

mutta onnea vielä teille, iso ja hassu maailma odottaa pientä taapertajaa :)