Olen ollut uranuurtaja ruolla tolskaamisen kanssa ja se on luultavasti ollut myös ainoita asioita,
joissa olen ollut hyvä.
14. vuotta uitin päätäni pöntössä tai näännytin itseäni, rämmin niin syvällä siinä suossa,
että loppujen lopuksi olin kuollut henkisesti.
Menetin lapseni isän, ystävät ja työni.
Nyt siitä on neljä vuotta kun tein täyskäännöksen
ja sain vedettyä itseni pois siitä painajaisesta.
Olen löytynyt ihanan miehen ja olemme naimisissa, lapsestani kasvoi oikein reipas nuori neiti,
minulla on vakituinen työ, oma asunto ja ystävätkin
on pikkuhiljaa palanneet.
Kaiken kaikkiaan asiat on siis enemmän kuin hyvin.
Tai niin voisi ainakin kuvitella nopeasti katsottuna.
Vuosi sitten alkoi jokin älytön aalto vastoinkäymisiä
joka saralla elämässä, mutta niistä selvittiin.
Nyt kun vastaa tuli viimeisin pieni ruttu,
niin koko 4 vuotta tervettä elämää on pyyhitty pois.
Taas on pää pöntössä.
Mikä pahinta minun olo on fyysisesti parempi
kuin kertaakaan tämän neljän vuoden aikana.
Henkisellä puolella on myös ihan voittaja-fiilis.
Pystyn keskittymään taas asioihin, olen eloisa,hauska,
virkeä ja niin älyttömän aikaan saava vihdoinkin!
Tiedän, että jos en nyt korjaa tilannetta heti,
niin jonkin ajan kuluttua odottaa taas sama helvetti ja
sama pitkä ja kipeä tie terveeseen elämään,
mutta miten luopua tästä skarpista ja hyvin euforisesta olotilasta??
Pidän itsestäni nyt, en halveksi enkä vähättele.
Jos korjaan tilanteen nyt, niin minun on pakko
palata takaisin harmaaseen arkeen jossa olen pelkkä saamaton, laiska, kykenemätön syöttäporsas.
Tässäpä tämä vuodatus.
Kiitos ja anteeksi!
joissa olen ollut hyvä.
14. vuotta uitin päätäni pöntössä tai näännytin itseäni, rämmin niin syvällä siinä suossa,
että loppujen lopuksi olin kuollut henkisesti.
Menetin lapseni isän, ystävät ja työni.
Nyt siitä on neljä vuotta kun tein täyskäännöksen
ja sain vedettyä itseni pois siitä painajaisesta.
Olen löytynyt ihanan miehen ja olemme naimisissa, lapsestani kasvoi oikein reipas nuori neiti,
minulla on vakituinen työ, oma asunto ja ystävätkin
on pikkuhiljaa palanneet.
Kaiken kaikkiaan asiat on siis enemmän kuin hyvin.
Tai niin voisi ainakin kuvitella nopeasti katsottuna.
Vuosi sitten alkoi jokin älytön aalto vastoinkäymisiä
joka saralla elämässä, mutta niistä selvittiin.
Nyt kun vastaa tuli viimeisin pieni ruttu,
niin koko 4 vuotta tervettä elämää on pyyhitty pois.
Taas on pää pöntössä.
Mikä pahinta minun olo on fyysisesti parempi
kuin kertaakaan tämän neljän vuoden aikana.
Henkisellä puolella on myös ihan voittaja-fiilis.
Pystyn keskittymään taas asioihin, olen eloisa,hauska,
virkeä ja niin älyttömän aikaan saava vihdoinkin!
Tiedän, että jos en nyt korjaa tilannetta heti,
niin jonkin ajan kuluttua odottaa taas sama helvetti ja
sama pitkä ja kipeä tie terveeseen elämään,
mutta miten luopua tästä skarpista ja hyvin euforisesta olotilasta??
Pidän itsestäni nyt, en halveksi enkä vähättele.
Jos korjaan tilanteen nyt, niin minun on pakko
palata takaisin harmaaseen arkeen jossa olen pelkkä saamaton, laiska, kykenemätön syöttäporsas.
Tässäpä tämä vuodatus.
Kiitos ja anteeksi!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.