Meillä on mieheni kanssa yhteishuoltajuus, mutta viime aikoina on alkanut todella ärsyttää se, ettei hän osallistu lapsen elatukseen. Asumme taloudellisesti tuetussa asunnossa ja minä äitiyspäivärahoillani elätän kolme ihmistä. Mieheni ei siis ole töissä koska niitä ei ole löytynyt. Päivät hän on vanhempiensa luona auttamassa äitiään yrityksen perustamisessa ja luulee saavansa siitä työn. Minä hoidan lähes kokopäiväisesti lasta yksin, sillä mies tulee myöhään illalla kotiin, lähtee aikaisin aamulla ja yöllä hän ei jaksa herätä. Tätäkö on yhteishuoltajuus? Pitäisikö minun vain tyytyä tähän vai mitä voisin tehdä?
yhteishuoltajuuden "säännöt"
yksinhuoltaja(ko)
9579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
meillä oli vähän samaa
mun äitiysrahalla elätin 3 ihmistä
mies ei saanut töitä. tarjottiin kyllä mutta ei kelvannut.
työkkärin rahat meni hältä tietenkin poikki ja mut irtisanottiin kun palasin töihin.
tähän kun lisättiin vielä se, ett'ä mies ei ollunna koskaan kotona ja usein tuli kännissä kotiin niin oli pienen lapsen kanssa tehtävä vaikea päätös.
mies sai valita kaljan tai perheen
Olen nyt yksinhuoltaja, kukin vetäköön omat johtopäätöksensä
Eron jälkeen oma elämä kyllä parani kun oli mahdollisuus keskittyä vain oman ja lapsen hoitoon.
uusi työpaikkakin löytyi ja siellä nyt kolmatta vuotta
ex edelleen työtön ja ryypiskelee. näkee lasta miten sattuu.
kyllä ehdottaisin että istuisitte alas ja puhuisitte.
sano, että sun resurssiyt ei riitä, et pysty ja jaksa yksin pyörittää taloutta ja vaikka mies auttaakin äitiään niin joku tulontlähde olis oltava. pakkohan sen miehen äidinkin on ymmärtää että ei voi olettaa että 3 ihmistä pyhällä hengellä ja hyvällä tahdolla elää.
Ette te ole kumpikaan yhteishuoltajia vaan elätte parisuhteessa. Yhteishuoltajuus on huoltajuusmuoto joka valitaan tai määrätään eron jälkeen. Siis sitten kun parisuhde on loppuut ja asutaan erillään.
Yhteishuollossa mies ei todellakaan kömmi yöksi emännän kainaloon vaan ihan omaan pikku yksiöönsä.
Yhteishuollossa lapsi voi tavata etävanhempaansa enemmän tai vähemmän. Kyse on vain siitä voiko lähivanhempi päättää kaikki lapseen liittyvät asiat yksin vaiko ei. Yhteishuollossa ei voi ja yksinhuollossa voi.
Jos ärsyttävä ukko alkaa ottaa päähän eroa ja puntaroi haluatko yhteis- vai yksinhuoltajuuden. Nykyään sossu ja tuomioistuimet suosivat yhteishuoltajuutta kaiken uhallakin, vaikka sillä ei olisi mitään edellytyksiä toimia.
Tämä holtajuusmuoto ei vaikuta elatusmaksuihin eikä tapaamisiin. Ne sovitaan tapauskohtaisesti erikseen. Yleensä etävanhempi maksaa elatusmaksua ja jos ei siihen kykene Kela maksaa elatustuen.
ovat au-vanhempia, ja heillä on (ilmeisesti) yhteishuollosta virallinen sopimus. . Avoliitossa elävä nainen voi kyllä olla virallisesti yksinhuoltajakin, vaikka asuisi lastensa isän kanssa. Avomiehellä ei ole elatusvelvollisuutta avovaimoaan kohtaan, mutta lapsiaan kohtaan on tietysti. Avoliitossakin asuttaessa pitäisi tietysti tehdä elatussopimus. Mies on velvollinen maksaamaan lastensa äidille elatusapua.
Kehotan ap:ta asettamaan mies valinnan eteen: joko pariskunta menee naimisiin ja mies elättää perheensä tai pariskunta eroaa. Jos mies ei voi makssa elatusapua, kunta maksaa elatustukea.
milläs sinä kolme elätät? kyllähän työtön saa tukia siinä missä sinäkin, vanhempainrahaa saa myös isäkin, sinä voit mennä töihin jos raha ei riitä, ja mies siirtyy vanhempain rahalle. ja mitäs seuraavalla tarkoitat?
"Päivät hän on vanhempiensa luona auttamassa äitiään yrityksen perustamisessa ja luulee saavansa siitä työn."
miten niin LUULEE saavansa siitä työn?
Mies LUULEE saavansa siitä palkkatyön.
Oletko sinä työttömyys- vai sairaseläkkeellä kun ehdit lusmuamaan nettipalstalla kellon ympäri?
Kyse ei todellakaan ole yhteishuoltajuudesta vaan yhteistaloudesta. Ei pidä sekoittaa asioita.
Minä olen pienyrittäjänä elättänyt miestäni ja perhettämme(5 hlöä koira) jo 8 vuotta. Mies jäi työttömäksi eikä työtä ole enää löytänyt. Tilanne on tiukka, mutta yhteistyöllä se sujuu. Mies on hoitanut taloutta ja huushollia ja kuskaa lapsia kouluun ja harrastuksiin ja huolehtii koirasta ja nyt vielä kaiken lisäksi vanhasta äidistäni joka on muuttanut samaan talouteen aivoinfarktin jälkeen.
Pakko se on ihmisen sopeutua jos tilanne muuttuu radikaalisti. Meillä tämä toimii. Tietenkin olen joskus täysin puhki kun tulen töistä eikä kaikki kotona ole suinkaan järjestyksessä. Mutta pakko katsoa asioita sormien välistä ja olla iloinen siitä että mies ei ryyppää eikä rellestä vaan hoitaa kotipesän hyvin ja lapset ja mummu on tyytyväisiä.
Hienosti olette ymmärtäneet nuo myötä- ja vastamäet, vaikka en nyt tiedä, oletteko naimisissa.
Ja mies on ymmärtänyt, että jos jää työttömäksi, voi tuoda kortensa kekoon muutenkin. Hoitaa kotihommat kunnialla ja vielä auttaa, että mummokin saa inhimillisen hoidon kotona. Hienoa!
Katso sinä duunariäippä vaan edelleen sormien läpi, jos kotona ei kaikki ihan järjestyksessä olekaan. Kuullostaa kuitenkin, että miehesi tekee parhaansa. Ja vielä työttömyydestä huolimatta jaksaa eikä masennu. Ja etenkään ei ryyppää ja rällää. Siinä on niin paljon plussia vaakassa, että pienet epäjärjestykset voi unohtaa.
Toivon teille kaikkea hyvää ja parempia aikoja, jotta miehesikin saa työtä.
on vaikeuksia lukutaidon kanssa. ei aloituksessa mainita mitään palkkatyöstä. ja kysymyksenikin koski vain sanaa LUULEE, eli miten niin LUULEE........ tietääkö aloittaja sitten ettei mies saakkaan työtä siitä firmasta? vai miksi mies LUULEE saavansa työtä siitä?
ja sulle tiedoksi LUUSERIREPPANA, että meneppä optikolle niin huomaat että ennemmin sinä olet täällä kellon ympäri kuin minä. hehhehheeeeee
Kiitos, mieltäni lämmitti kovasti mitä sanoit. :)
Emme ole virallisessa avioliitossa mutta yli 10 vuotta avoliittoa on kestänyt. Ei vaan ole ollut aikaa ja rahaa mennä naimisiin eikä olla nähty sitä vielä tarpeelliseksi kun homma toimii muutenkin hyvin ja olemme sitoutuneet toisiimme.
Elämä ei aina mene käsikirjoitusten mukaan. Sitä vaan pitää sopeutua ja olla luova ja sisukas. Ja tehdä parhaansa jotta läheisillä ja jälkeläisillä olisi mahdollisimman hyvät elinolosuhteet. Kyllä on illalla sängyssä monet kyyneleet vuodatettu. Mutta aina on jaksanut uskoa että elämä kantaa ja ihminen on rakennettu etsimään ratkaisuja arkipäivän ongelmiin. Ja ehkä siellä pohjalla sellainen perusluterilainen luottamus Jumalaan on myös antanut voimia kestää vaikeudet.
Elämä on lyhyt, sitä ei voi perustaa pinnallisille arvoille eikä talousmahdeille. Tärkeää on se pieni kaunis mitä arjen keskellä voi nähdä ja saada aikaan. Ja läheisten kanssa vietetty aika.
Hyvää kesää kaikille!