Pakkula on vakuuttanut "silminnäkijänä", että synninpäästösanojen kirjoittamiskäytäntö on tosiaan SRK:ssa muutettu:
”Muutama vuosi sitten läheisen kansanopiston kurssilla eräs kurssilainen kysyi, onko hänen havaintonsa oikea, ja jos on, mihin käytännön muutos perustuu.
Saimme kurssin opettajalta vastauksen, että havainto on oikea, ja että käytäntöä vaihdettiin tietoisesti, kun alkoi siellä täällä tulla ihmisiä, jotka väittivät saaneensa uskon niitä vastauksia lukemalla. Koska ei haluta antaa ihmisille Raamattuun perustumattomia lupauksia, käytäntöä vaihdettiin hiljaisuudessa. ”
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/13/srk-kieltanyt-synninpaaston-julistamisen-tekstissa/
”Muutama vuosi sitten läheisen kansanopiston kurssilla eräs kurssilainen kysyi, onko hänen havaintonsa oikea, ja jos on, mihin käytännön muutos perustuu.
Saimme kurssin opettajalta vastauksen, että havainto on oikea, ja että käytäntöä vaihdettiin tietoisesti, kun alkoi siellä täällä tulla ihmisiä, jotka väittivät saaneensa uskon niitä vastauksia lukemalla. Koska ei haluta antaa ihmisille Raamattuun perustumattomia lupauksia, käytäntöä vaihdettiin hiljaisuudessa. ”
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/13/srk-kieltanyt-synninpaaston-julistamisen-tekstissa/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voiko järjettömämpää kieltoa enää olla? Jos kiellon olisi päättänyt joku ateisti-diktaattori, sen ymmärtäisi.
Miksi juuri SRK:n johtajat oanivat kiellon voimaan evankeliumille?
Tähän saakkahan uskovaiset olivat 1800-lluvulta lähtien kirjoittaen siunanneet toinen toistaan. Ei kait uskominen ole Raamatun eikä Lutherin pohjalta kiinni liikenteestä eikä samalla paikkakunnalla olemisesta?
Apostolien aikaan oli ihmisen tietty pakko mennä fyysisesti samaan paikaan kuin sananjulistaja kun ei ollut kirjoja, lukutaitoa eikä viestintätekniikkaa. Piti mennä sinne missä joku PUHUI asiasta.
Nykyään on tehokas tiedonvälitys, jolla voi tavoittaa miljoonia kuulijoita/lukijoita, mutta SRK tekee juuri nykyaikana päätöksen että evankeliumin julistaminen on kirjoitetussa tekstissä kielletty.
Tosiaan, täällaista kieltoa voisi odottaa ateisistilta... mutta uskovaisten tekona tämä kielto rikkoo räikeästi Jeesuksen lähetyskäskyä.
"Apostolien aikaan oli ihmisen tietty pakko mennä fyysisesti samaan paikaan kuin sananjulistaja kun ei ollut kirjoja, lukutaitoa eikä viestintätekniikkaa."
Ap. t. 19
18. Ja tuli myös monta niistä, jotka uskoivat, tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.
19. Ja monta niistä, jotka hempeitä juonia harjoitelleet olivat, toivat kirjat ja polttivat kaikkein nähden. Ja kuin niiden hinnat laskettu oli, niin löydettiin viisikymmentä tuhatta hopiapenninkiä.
20. Niin voimallisesti kasvoi Herran sana ja vahvistui.
ja Raamattu oli myös olemassa.
Ap.teot 8
27. Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
28. Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
väitätkö sinä tosissasi, että ajanlaskun alun jälkeisinä vuosikymmeninä vuonna 50-100 jKr. oli "kirjoja"?
kerropa millaisia? Ja ketkä niitä pääsivät lukemaan?
Kuule, ne "kirjat" olivat suunnattoman kallisarvoisia, harvinaisia, KÄSIN kopioituja tekstejä. Kuten myös Vanhan testamentiin aikaan.
Kirjapainon keksi Gutenberg vasta 1400-luvulla... :-D
"Raamattu oli myös olemassa"...
Nyt höpiset roskaa.
Oli juutalaisten Toora, ja erilaisia muita perinnetekstejä mutta ei tietenkään "Raamattua" sellaisena kuin me kristityt sen nykyisin tunnemme.
Alkuseurakunnan aikoihin kiertelevistä saarnaajista ne jotka olivat kirjoitustaitoisia, tai heidän apulaisensa, alkoivat tehdä muistiinpanoja ja lähettivät niitä toisille.
Luku- ja kirjoitustaito oli hyvin harvinainen. Se oli yleensä vain eliitin jäsenillä. Paavali oli alkuaan kreikkalaisen kasvatuksen ja sivistyksen saanut, ei mikään oppimaton juutalainen paimentolainen. Mutta hän oli harvinaisuus.
Uutta testamenttia ei tietenkään ollut lainkaan olemasa, sen kirjoittaminen aloitettiin vasta 100-luvulla jKr.
Raamatun koostumuksesta päästiin yksimielisyyteen vasta useiden kirkolliskokousten riitelyjen tuloksena 390-luvulla jKr. ja siitä eteenpäin.
Sitä ennen ei siis ollut olemassakaan Raamattua meidän ymmärtämässä muodossa. Eikä sitä ollut sen jälkeenkään vielä yli tuhanteen vuoteen kansankielisenä eikä useina kappaleena noin vain saatavilla.
Kun Raamattuja alettiin paina akirjapainossa, niidne hinta oli vielä silloinkin hyvin korkea. Ne olivat kreikan- ja latinankikelisiä, kunnes Luther ja kumppnit käynnistivät Raamatun kääntämisen eurooppalaisille kielille.
Suomessa ei ollut vielä 1600-luvullakaan Raamattuja tavallisella kansalla, eikä lukutaitoakaan. Suomalaiset oppivat lukemaan vasta 1900-luvun mennessä, joten vasta siitä saakka on täällä ollut mahdollisuus itse perehtyä Jumalan sanaan.
Jeesuksen kuolemen jälkeisinä vuosisatoina ei tavallisella kansalla siis ollut mitään mahdollisuutta itse lukea Jeesuksen opetuksista. Tästä syystä ei sellaisesta ole - ei voi olla - Raamatussa tietoa.
Vl-maallikkopuhujat eivät tullee ajatelleeksi historian tosiasioita rakennellessaan vl-pelastusoppia. Koska ehillä ei ole ollut tietoa.
He ovat luulleet,että ihmiset elivät 2000 vuotta sitten samanlaisessa yhteiskunnassa kuin he itse Suomessa 1940-60-luvulla.
...paitsi, että suomalaiset osasivat lukea hyvinkin jo 1800-luvulla. Nimittäin pidettiin ns. lukukinkereitä, joissa pappi ja/tai lukkari opetti kansaa lukemaan, sillä naimisiin ei päässyt, ellei osannut lukea.
Luku- ja kirjoitustaidon taso taas on asia erikseen...
Joo, kiitos kommentista, harkitusti jätin tuon pois... kyllä sitä opetusta aloittivat jo Gezelius-piispat 1600-luvulla... mutta ei voida puhua omakohtaisesta lukutaidosta eikä mahdollisuudesta Raamatun lukemiseen yleisesti vielä 1800-luvulla. Tosiasiallinen lukutaidottomuus oli yleistä, tästä kirjoitti mm. Snellman.
"väitätkö sinä tosissasi, että ajanlaskun alun jälkeisinä vuosikymmeninä vuonna 50-100 jKr. oli "kirjoja"?"
En väitä mitään, mutta lainasin Raamattua Apostolien teoista ja siinä kerrotaan, että parannuksen tehneet uskovaiset Efesossa polttivat kirjojaan roviolla. Poltettujen kirjojen arvokin on mainittu. Jos sinua on uskominen, apostoli Luukas siis puhuu potaskaa.
"Nyt höpiset roskaa.
Oli juutalaisten Toora, ja erilaisia muita perinnetekstejä mutta ei tietenkään "Raamattua" sellaisena kuin me kristityt sen nykyisin tunnemme."
VT oli sisällöltään nykymuodossa jo olemassa satoja vuosia ennen Kristusta ja sitä sanottiin Raamatuksi.
Aapeli Saarisalo VT:n synnystä ja ajoituksesta:
" Äärimmäisen käsityksen mukaan ei mitään pyhien kirjojen kokoelmaa ollut olemassa ennen pakkosiirtolaisuutta, jota ennen muka vain Liiton kirja (ks. ) ja Joosian ajalta 5:s Mooseksen kirja olivat pyhinä kirjoina. Täten kaanonin kokoaminen olisi päättynyt vasta 200-luvulla eKr.
Meidän käsityksemme mukaan taas Esran ja Nehemian aika on kaanonin viimeistelyn aikaa, niin kuin juuutalainen perimätietokin väittää, «2. Makk. 2:13». Tällöin syntyi jako lakiin, profeettoihin ja kirjoituksiin. Malakian jälkeen, kun profetia näytti loppuneen, ei uusia kirjoja otettu vastaan. Laki, psalmi- ja sananlaskukokoelmia sekä profeetallisia kirjoja oli olemassa jo ennen pakkosiirtolaisuutta, ja niillä oli pyhän sanan arvo. Kanonisointi alkoi jo varhain, «5. Moos. 27»; «Joos. 24:26»."
Kreikankielinen Raamattukin, Septuaginta, oli jo n. 200 v eKr olemassa.
Tarkoitus oli, että ihmiset oppisivat lukemaan edes pikkuisen ja pystyisivät nimikirjoituksen tai edes puumerkin panemaan papereihin. Usein lukukinkerit olivat rippikoulun yhteydessä, eli oppivat jonkinlaisen luku- ja kirjoitustaidon sekä saivat naimaluvan.
Kalevassa 19.7. kysyttiin Aimo Hautamäeltä tästä.
PARI KYSYMYSTÄ, Kaleva 19.7.2009 – Jaana Haapaluoma
Voiko synnit saada vahingossa anteeksi?
Vanhoillislestadiolaiset huhuavat, että heidän teksteissään ei saisi enää lukea synninpäästöä, jotta ihmiset eivät saisi syntejään vahingossa anteeksi lehtiä lukemalla.
Lestadiolaisissa julkaisuissa eli esimerkiksi Päivämiehessä ja Siionin keväässä olevissa teksteissä ei saisi enää lukea lausetta ”Usko tälläkin hetkellä kaikki synnit ja heikkoudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä”.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n pääsihteeri Aimo Hautamäki, onko synninpäästön lisääminen kielletty kaikessa hiljaisuudessa?
"Sellaista sääntöä ei ole missään vaiheessa tehty. Periaatteena on ollut aina, että jos synninpäästö sopii luontevasti tekstiin, sen voi laittaa."
Voiko silloin saada vahingossa syntinsä anteeksi?
"Ei, vaan silloin teksti vahvistaa uskoa."
Käytetäänkö synninpäästöä teksteissä?
"No tuota, melko harvoin."
Lestadiolaiset kertovat, että Suviseuroissa vuonna 2008 päätettiin, ettei synninpäästöä saa enää kirjoittaa lehteen. Sen jälkeen olisi uskoteltu, että tämä on aina ollut yleinen periaate.
"Päätimme erään kirjan tekemisen yhteydessä, ettei kirjaa lukemalla saa syntejä anteeksi. Silloin keskustelimme myös siitä, että jos synninpäästö sopii luontevasti teksteihin, ne voi laittaa."