Voiko asperger alkaa näkyä vasta 20 ikää lähestyttäessä? Olen monta vuotta tuntenut, etten ole kuin muut. Jotenkin "epänormaali", mutten kuitenkaan halua ollakaan kuin muut. Minuun täsmää lähes kaikki asperger-oireet. Kun puhuin tästä äidilleni, hän sanoi että se olisi huomattu jo lapsena, että hän on työnsä puolesta nähnyt lukuisia asperger-lapsia, ja että minä en ole sellainen koskaan ollut.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Jotain "vikaa" minussa varmasti on. Enkä tarkoita että haluaisin leimata itseni miksikään, mutta tietyissä tilanteissa olisi hyvä sekä oman itsen että muiden ymmärtämisen kannalta, jos tietää että jokin selitettävä häiriö on olemassa...
Mitä tästä pitäisi ajatella? Jotain "vikaa" minussa varmasti on. Enkä tarkoita että haluaisin leimata itseni miksikään, mutta tietyissä tilanteissa olisi hyvä sekä oman itsen että muiden ymmärtämisen kannalta, jos tietää että jokin selitettävä häiriö on olemassa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän asperger voidaan diagnosoida vasta aikuisenakin!Olen lukenut että moni aikuinen on kuullut aspergerin piirteistä ja huomanneet itsessään samanlaisia asioita ja sehän helpottaa kun ymmärtää mistä ja miksi käytökseni on erilaista.Se on raskasta kun miettii itsekseen mikä minussa on"vikana"kun en käyttäydy kuin muut!Vikahan ei aspergeeni tai autismi ole vaan se on omaa autisti nuoren elämää seuratessa voisi sitä sanoa luonteen piirteiksi....yhtäkään samanlaista ihmistä ei ole olemassakaan ja sanoihan eräs lääkäri minulle:Jos meitä kaikkia tutkitaan niin kaikissahan meissä löytyy autismia tai aspergeenia!Ole ja nauti elämästä sellaisena kuin sinä olet ja älä mieti "vikojasi"!
Minun assi-oireeni voimistuivat iän myötä sitä mukaan kun elinpiirini laajeni ja ympäristön paineet lisääntyivät. Aikuistuminen, kodin/äidin turvasta irtautuminen, uusien asioiden kohtaaminen. Lapsuudesta muistan kuinka minulta usein kyseltiin olenko aina vihainen... en ollut mikään "hymytyttö". Kun lapset olivat pieniä oli minulla hankalaa puheen tueksi ilmehtiä luontevasti. Koska en oikein osannut puhua ja katsoa hellästi yritin korvata sen laululla ja sylissäpitämisellä.
Nyt 45 v. minun on joskus vaikeaa saada ihmiset kuuntelemaan/ymmärtämään mitä tarkoitan, koska puheeni ja ilmeeni on "eriparia". Jos asiani on todella tärkeä olen oppinut kysymään suoraan: ymmärrätkö mitä tarkoitan?
jopa 60v:na, kuten joku on silloin saanutkin dg:n, kun alkanut selvittää miksi on persoonana sellainen kuin on. Nykyisen tiedon saannin ja välittämisen aikakautena näköjään moni aikuinen havahtuu päättelemään, että kyse saattaa olla Assiudesta..
Aivan hiljattain oli tv:s Levengoodin haastatteluohjelman vieraana Miina Äkkijyrkkä, joka ja siinä tuli ilmi, että Miina on Asperger. Ohjelma voi tulla vielä uusintana...Taatusti hänenkin dg on aika tuore, mutte en ihmettele dg:a. Yhden asian nainen kyseessä. Lehmät täyttäneet hänen maailmansa ja elämänsä. Miina on aiemmin kertonut kärsineensä lukivaikeusista nuoruudessaan. Ja Miina on ollut kertomansa mukaan "villi" aina uteliaana menossa lapsena...Ei kaikki assit ole syrjäänvetäytyviä...
Minut diagnosoitiin 20 -vuotiaana. Elinpiiri laajentui ja jämähdin paikoilleni. Toki oireeni näkyivät aikaisemminkin, varsinkin lapsena, mutta vanhempani kieltäytyivät huomaamasta mitään. Kärsin masennuksesta diagnosoimattoman aspergerini kanssa ja olin todella helpottunut, kun asiat selvisivät.
Äitisi näkemät asperger-lapset ovat varmaankin aina olleet vieraassa ympäristössä ja enemmän tai vähemmän paineen alla. Vieraan ihmisen kanssa ja/tai vieraassa paikassa assi tietysti käyttäytyy eri tavalla kuin tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Lisäksi kun tietää, että toisella on jokin tämänkaltainen "vika" ihmiset tarkkailevat häntä eri tavalla. Mainitulla käytöksellä on nimikin, Neisserin havaintokehä. Neisserin havaintokehä toimii siten, jos ihmisellä on asioista jokin käsitys, hän huomaa paremmin käsitystään tukevat asiat kuin niitä horjuttavat.