Tapasin 10-vuoden takaisia koulukavereitani kaksi viikkoa sitten. Siinä sitten selvisi, että jotkut olivat pokanneet kotikylältä siipat itselleen. Minä siinä sitten rupesin pohtimaan, että mikä se saa ihmisen ottamaan itselleen pienestä kylästä puolison? Rumasti ilmaistuna sehän edesauttaa sisäsiittoisuutta. Kai sitä ollaan jotenkin arkoja, kun ei uskalleta lähteä kokeilemaan elämää kauemmas, vaan pysytellään kotipadan äärellä. Minulle oli koulusta päästyäni jo päivän selvää, etten siihen kylään enää jää ja en ole jäänytkään. Toki käyn siellä sukulaisissa, mutta tuolloinkin törmään näihin henkilöihin jotka ovat jääneet sinne paikoilleen ja kuljeskelevat ainakin 5-vuotta nuoremman paikkakuntalaisen puolison kanssa. Eihän sillä ikäerolla mitään väliä ole, mutta minusta ainakin tuntuisi siltä, että olisin rakentamassa yhteistä elämää vähintään pikkuserkkuni kanssa.
Olkaa hyvät ihmiset rohkeampia ja katsokaa sitä maailmaa avarammin silmin! On sitä lääniä kotikuntanne ulkopuolellakin.
Olkaa hyvät ihmiset rohkeampia ja katsokaa sitä maailmaa avarammin silmin! On sitä lääniä kotikuntanne ulkopuolellakin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäs sitä merta eemmäs kalaa, jos läheltäkin löytää :D
Mun kotipaikkakunnalla (n. 6000 asukasta) lähes kaikki ovat pariutuneet joko naapurin pojan/tytön tai ainakin kaverin sisaren/veljen kanssa xD Ja jos oikein hurjia tehdään niin sitten haetaan se puolisko joistain naapurikunnista jotka ovat tietenkin hyvin samanlaisia paikkoja niin asukkailtaan kuin kooltaan.
Itse lähdin pois heti kun kykenin koska ajattelin että ihan missä tahansa muualla on pakko olla parempaa kuin tuolla landella :) Näin vanhemmiten olen alkanut taas lämpenemään maaseutuasumiselle mutta niille ukoille en ;)
Se on se tuttuus ja turvallisuus. Myös helppous, siksihän peräkammarista on kautta aikojen löytynyt (jouto)materiaalia.
Kaupungeissa taasen helpommin uskotaan kierrätykseen; ukot ja akat vaihtavat säännöllisesti puolisoa, ennen kuin 100 t km on tullut täyteen.
Toiset ovat maailmanmatkaajia ja toiset jäävät iäksi samoille seuduille. Kukapa tietää, kenen valinta on se oikein, kun ei oikein osaa omistakaan valinnoistaan aina sanoa.
Mutta silti se vaan pistää mietityttämään, että eikö todellakaan ole minkäänlaista mielenkiintoa lähteä kauemmas kotoa? Esimerkiksi työn perään, sehän se on yleisin syy kun lähdetään pois. Tiedän tapauksia, jotka notkuvat siellä kotipaikkakunnassa ja nostaavat työttömyystukea sekä sossun tukia. Nyt ei tosin töitä liiemmin ole, mutta aiemmin on ollut mutta eivät vaan ole kiinnostuneet elämästään. Kieltämättä minulla on nyt hyvä olla, kun on töitä ja oma koti.
tota ihan samaa.. Oon tiukasti sitä mieltä että jos ihminen syntyy, nai, asuu ja kuolee samalla muutaman kilometrin säteellä käymätt missään muualla asumassa tai muuta ne se jotenkin jättää jälkensä ihmiseen. Ja tää ei oo pahalla, olenpahan vaa huomannut minkälaisia näistä ihmisistä on tullut jotka tänne paskakaupunkii jäi jumiin, ne ei oo käyneet ku omilla kulmilla ja sen huomaa....
asia tässä toisistaan eli kotiseuturakkaus ja se että ihastuu johonkin joka on samoilta kulmilta kotoisin.
Osa esimerkiksi muuttaa pois kotiseudultaan mutta seurustelee samalta paikkakunnalta olevan kanssa.
Kyllä monella siinä on se että voi olla tuttu ja voi katsella jopa maailmaa hieman samasta kulmasta, jaetaan samanlaisia kokemuksia menneisyydestä jne.
Mitä tulee 5-vuotta nuorempaan niin eihän tuo ole ikä eikä mikään nykyaikana.
En osaa toisten valintoja arvostella vaikka itse olen maailmalle lähtenyt enkä kotipadan äärelle palaa. Toisaalta ei minua haittaisi vaikka noilta seuduilta neidon löytäisinkin kunhan ei tarvitse muuttaa takaisin sinne kotiseuduille.
"Olkaa hyvät ihmiset rohkeampia ja katsokaa sitä maailmaa avarammin silmin! On sitä lääniä kotikuntanne ulkopuolellakin."
Miksi? Jos on maailman onnellisin siellä kotikunnan sisäpuolella sen naapurista olevan tytön/pojan kanssa?
Mitäs vikaa siinä on? Yleensä siipat hankitaan sieltä missä asutaan eikä 200km päästä. Lisäksi syitä on se, että tuntee taustoja henkilöistä tai ne on kavereita jne. Taidat olla vaan kateellinen ja katkera kun et ole siippaasi löytänyt.
Kieltämättä olin aikoinaan ihastunut useampaankin luokallani olevaan tyttöön, mutta ne sitten jäi kun lähdin muualle opiskelemaan. Mielessä pyörivät silti, mutta suurimmaksi osaksi minua kiehtoi uusiin ympyröihin tutustuminen enkä ole sitä katunut. Siinä on oma hohtonsa, kun törmää tuntemattomaan vastakappaleeseen. Tämä tuntematon on ennenpitkää tuttu, kaveri, avopuoliso jne. Sitten hänen oma piirinsä tulee tutuksi ja sitä myötä uusia tuttavia ja kavereita. Että kyllä minä nyt olen paremmissa piireissä kuin mitä olisin voinut olla jos olisin jäänyt kotinurkille.
Joissain kylissä ongelma on että kaikki nuoret lähtee tekemään sen elämän isomman kylän kulmille.
Ja tiedätkö miksi ne lähtee? No siksi kun siitä kylästä mahdollisesti puuttuu se elinehto..työ! Okei, ehkä naapurikylässä saattaa olla töitä mutta aina ei ole sitäkään. On siis pakko lähteä muualle.
Joo tiedän...
oli muistaakseni niin että "mitä serkumpi sen herkumpi..."