Mistä voisi päätellä tuntomerkit jotka osoittaisi totuuden mukaisuutta, ja mistä taas sellaiset tuntomerkit jotka eivät ole totuuden pohjaisia ja mukaisia, joissa vasta oikeuskin toteutuu oikein.
Eikö siitä tuotoksesta mitä tuottavat, jos tuottaa yhdellekkin syyttömälle jotain pahaa, henkistä tai fyysistä tuskaa ja kärsimystä, silloin on jossain kohden tehty tai toimittu väärin, totuuden ja oikeuden, eli kaikkia osia tyydyttävien, täydellisyyden lakien vastaisesti. Silloin Jumalan sanan ja ohjeiden vastaisesti. Jotka ovat vain ja ainoastaan niitä täydellisyyteen johtavia ja ohjaavia, käytännön tason viitoitusta, määritelmiä ja ehtoja, jonka mukaan täydellisyys mahdollistuu. Johon koko luomakunta kaikkineen on sidottu, joihin ja joiden mukaisesti luotu. = Täydellisyyden lait = koko luomakunnan kaikki lainalaisuudet, Jumalan lait.
Jumalan Pyhästä totuuden Hengestä ihmiseen siinnyt, ihmisen ja Jumalan pojaksi lihassa syntyyneksi, täydellisyyden lain edustajaksi, opettajaksi, ohjaajaksi, tien näyttäjäksi ja viitoittajaksi ja sille oven avaajaksi ja oveksi tullut. Jonka sanan ja oppien, ohjeiden ja ehtojen kautta avattu mahdollisuus tuohon täydellisyyden lakien alaisuuteen, niiden rajojen sisäpuolelle ja sitä myöden täydellisyyden tilaan pääsemiseksi. Jota nyt kaikki vastustaa, ja haluaa sokeudessaan yhä syvempään ja pahempaan sekasortoon ja sitä myöden kohti täydellistä tuhoa / ikuiseen kadotukseen sinne kärsimysten loputtomaan osastoon.
Eikö nyt joka ainoan sielun, persoonan, elämän = ihmisen ns. MINÄ olemus, ja yksilö. olisi korkea aika alkaa hiukan ottamaan selvää, missä kukin on, miksi on, ja mihin on sokeudessaan menossa, tai minne kutakin johdetaan, kuka tai ketkä johtaa, ja millä opeilla, tavalla, tarkoituksella ja päämäärällä. Suurin osa ihmisistä on tietenkin jo niin monenlaisten lihan himojen ja syntien sokaisema ja turruttama, ettei tajua, eikä valitäkkään siitä mihin viedään, kunhan vain saa himonsa tänä päivänä vielä tyydytetyksi. Mutta kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä, jolloin elämän lankansa yllättäen katkeaa, synnit ja syntisyys on vetänyt elämän langan niin tiukalle, että sattaa kenen kohdalla tahansa, katketa hetkenä minä hyvänsä, heräten vasta siellä ikuisen kärsimysten puolella.
Jeesuksen nimessä, varoitukseksi ja valistukseksi sekä muistutukseksi.
Vähäinen palvelijansa.
Eikö siitä tuotoksesta mitä tuottavat, jos tuottaa yhdellekkin syyttömälle jotain pahaa, henkistä tai fyysistä tuskaa ja kärsimystä, silloin on jossain kohden tehty tai toimittu väärin, totuuden ja oikeuden, eli kaikkia osia tyydyttävien, täydellisyyden lakien vastaisesti. Silloin Jumalan sanan ja ohjeiden vastaisesti. Jotka ovat vain ja ainoastaan niitä täydellisyyteen johtavia ja ohjaavia, käytännön tason viitoitusta, määritelmiä ja ehtoja, jonka mukaan täydellisyys mahdollistuu. Johon koko luomakunta kaikkineen on sidottu, joihin ja joiden mukaisesti luotu. = Täydellisyyden lait = koko luomakunnan kaikki lainalaisuudet, Jumalan lait.
Jumalan Pyhästä totuuden Hengestä ihmiseen siinnyt, ihmisen ja Jumalan pojaksi lihassa syntyyneksi, täydellisyyden lain edustajaksi, opettajaksi, ohjaajaksi, tien näyttäjäksi ja viitoittajaksi ja sille oven avaajaksi ja oveksi tullut. Jonka sanan ja oppien, ohjeiden ja ehtojen kautta avattu mahdollisuus tuohon täydellisyyden lakien alaisuuteen, niiden rajojen sisäpuolelle ja sitä myöden täydellisyyden tilaan pääsemiseksi. Jota nyt kaikki vastustaa, ja haluaa sokeudessaan yhä syvempään ja pahempaan sekasortoon ja sitä myöden kohti täydellistä tuhoa / ikuiseen kadotukseen sinne kärsimysten loputtomaan osastoon.
Eikö nyt joka ainoan sielun, persoonan, elämän = ihmisen ns. MINÄ olemus, ja yksilö. olisi korkea aika alkaa hiukan ottamaan selvää, missä kukin on, miksi on, ja mihin on sokeudessaan menossa, tai minne kutakin johdetaan, kuka tai ketkä johtaa, ja millä opeilla, tavalla, tarkoituksella ja päämäärällä. Suurin osa ihmisistä on tietenkin jo niin monenlaisten lihan himojen ja syntien sokaisema ja turruttama, ettei tajua, eikä valitäkkään siitä mihin viedään, kunhan vain saa himonsa tänä päivänä vielä tyydytetyksi. Mutta kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä, jolloin elämän lankansa yllättäen katkeaa, synnit ja syntisyys on vetänyt elämän langan niin tiukalle, että sattaa kenen kohdalla tahansa, katketa hetkenä minä hyvänsä, heräten vasta siellä ikuisen kärsimysten puolella.
Jeesuksen nimessä, varoitukseksi ja valistukseksi sekä muistutukseksi.
Vähäinen palvelijansa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jeesus = juutalainen kansanjohtaja, teloitettu n. 2000 vuotta sitten
Jumala = ihmisen ajattelun tuote
Uskonto = ihmisen ajattelun mahdollistama sosiokulttuurinen käyttäytymismuoto
No jopa on tieteilijä kaukana totuudesta. Näin ollen suudessa pimeydessä, jossa ei voi nähdä.
Kummassa voi nähdä paremmin pimeässä vai valoisassa. Valoisuus paljastaa koko totuuden. pimeys taas kätkee koko totuuden, mutta kun valkeus tulee pimeyteen pajastuu totuus.
Ja valkeus on jo tullut, pimeydessä elävät eivät sitä vaan vielä tiedosta, koska valo häikäisee aluksi, eli vieläkin pitävät silmiään kiinni, peljäten sitä valkeutta, ja sitä mitä kaikkea se tulee paljastamaan, voi olla että paljastuu pimeään turvanneiden häpeälliset tilansa.
Kummassa siis helpompi ja turvallisempi elää ja toimia.
Jos ajatellaan, että uskonto perustuukin vankalle realistiselle pohjalle, niin mikä uskonnoista? Miksi se ainoa oikea uskonto olisi juuri sinun uskontosi? Uskonnon ensimmäisiä tehtäviähän on alistaa mahdollisimman moni juuri sen uskonnon ehdottomaan vaikutuspiiriin; se onnistuu nimenomaan kieltämällä muut uskonnot. Usein tämä tapahtuu perustelemalla se kyseisen uskonnon pyhään/pyhiin kirjoihin noteeratulla uskonnon perustajan luomalla ohjeella.
Toisaalta koko sana 'uskonto' perustuu uskomukseen; uskotaan vailla todennettua tietoa, että jokin asia on tietyllä tavoin. Siis meidän uskomus on jotain ja jonkun toisen uskomus on jotain muuta. Miksi meidän uskomuksemme ilman todennettua tietoa olisi se oikea kuva totuudesta?
Olet varmasti huomannut, että useat monoteistiset uskontonäkemykset perustuvat samantyyppiseen jumalaan (vrt. kristinusko, islam), mutta tulkinnat ovat erilaisia. Uskontojen kirjallisuus on monilta osin samanlaista; niissä puhutaan aivan samoistakin asioista, jopa samoin sanoinkin (vrt. raamattu, koraani). Jotkut tapahtumat kuvataan jo paljon varhemmassa kirjallisuudessa (vrt. vanha testamentti, veda-kirjallisuus). Oletan että olet jonkun kristinuskoon perustuvan näkemyksen kannattaja, joten kysyn: miksi raamattu olisi kirja, jota pitää tiukasti noudattaa, kun se puolestaan perustuu osin muihin, vanhempiin teoksiin?
Tiukalla tarkoitan tässä ns. kirjaimellista tulkintaa. Jos ajatellaan, ettei tulkintaa(=raamatun pitämistä ehdottoman totuudenmukaisena) ajateltaisi ehdottomana, niin eihän meidän tarvitsisi uskoa, että kaikki asiat siinä ovat oikeassa. Itse asiassa mistä tietäisimme, mitkä asiat olisivat oikeita ja mitkä eivät? Se murentaisi uskonnon pohjan.
Sekaannusta lisää vieläpä samankin uskontokunnan sisällä tapahtuva eriytyminen. Mistä tiedämme, tulisiko meidän uskoa katolisiin vai luterilaisiin oppeihin vai jopa luterilaisuuden sisällä juuri lestadiolaiseen näkemykseen, entäpä sen sisällä vanhoillislestadiolaisuuteen vai uusheräykseen? Miksi on niin monia näkemyksiä, kun raamatun, johon ne perustuvat, pitäisi olla ehdottoman oikeassa. Raamatun kompleksisuuden vuoksi syntyvien tulkintaerojen vuoksiko? Jos Raamattu on niin monitulkintainen ja epäkonsistentti, niin miksi meidän tulisi pitää sitä totuutena? Siitähän löytyy näemmä monia totuuksia, ja niiden perusteella saattaisin valita väärän, uskoa väärään totuuteen ja tulla tuomituksi (esim. en uskoisi vanhoillislestadiolaiseen näkemykseen).
Eikö se valo pimeyteen josta puhut, synny nimenomaan niin, että epävarma ihminen löytää uskonnosta jotain, johon tarrautua. Uskonto on jotain joka toimii tukipilarina, luo varmuutta omaan epävarmuuteen, toimii ohjenuorana ja sääntelee ihmisen käyttäytymistä, toimii perusteena ihmisen toiminnalle ja valinnoille, lievittää ahdistusta jne. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskonnon perusta olisi totuus. Eikö juuri kaikkien uskontojen ole tarkoitus toteuttaa nimenomaan noita edellämainittuja asioita. Siispä mikä tahansa uskonto olisi sen perusteella totuus, että se luo 'pimeyteen valoa, jossa on helpompi ja turvallisempi elää ja toimia'.
Esitän siis kaksi perustavanlaista kysymystä: 1) miksi juuri sinun uskontosi on OIKEA uskonto (miksi tulisi valita juuri sinun uskontosi), 2) miksi juuri sinun uskontosi on TOTUUS (mistä tiedät, että asiat ovat tapahtuneet/tapahtuvat juuri uskontosi esittämän mukaisesti). Oletan että pystyt vastaamaan tähän syvemmin kuin 'raamattu sanoo...' -tyyppisellä jargonilla. Väitithän sentään jo ensimmäisessä lauseessa edellisessä viestissä, että 'tieteilijä on kaukana totuudesta".
En edusta mitään uskontoa, en edes kristinuskontoa joka on eri asia kuin Kristuksen Jeesuksen opetukset ja / apostolein. (uusitestamentti). Eli uusi liitto Kristuksessa Jeesuksessa, Isän Jumalan kaikkivaltiaan puolelta annettu ja vahvistettu ja valtuutettu, sekä koko luomakunnan kuningasten Kuninkaaksi Kruunattu, puhtaan totuuden ja oikeuden edustajaksi, joka on myös ITSE totuuden lähde.
Kaikki mikä luotu on, on luotu hänen kautaan ja Häneen, Jumalan lakiin (täydellisyyden lakiin) Jota Hän, Jeesus edustaa, ja jonka piiriin kaikkia ihmisiä kutsuu, ei pakota eikä vaadi, vaan antaa mahdollisuuden, Hänen joka edustaa Jumalan astettamaa täydellisyyttä, jota ihmiset kaikin tavoi tuhoavat ja taistelevat sitä vastaan, jopa ukonto nimikkeiden alla, eksyttääkseen muitakin, pelkkään uskonnollisuuteen. Joka ei johda muuhun kuin uskontojen välisiin kahakointiin, ja silloin paholaisen palvelemisiin ja saatanaan yhtymiseen, jonka eksyttäminä nämä uskontoihin eksyneet ja liittyneet sitten taistelevat.
Toisinsanoen sinulla ei ole mitään vastausta esitettyihin kysymyksiin. Enpä kyllä odottanutkaan.
AUUUUUUUUUHHHHHHHHHH!!!!!!! Sitako se on ollut, kun tuntuu silta, etta seurustelen itse Saatanan kanssa nykyaan.......? No tulipahan sillekin selitys......
Totuus löytyy itsestämme. Se on egomme virittämien ansojen takana. Se on hyökkäävien ja kaunaisten ajatustemme takana. Anteeksianto on avain totuuteen ja vapautus. Oletteko huomanneet, että syytämme aina muita, kun meillä on paha olo. Kuvittelemme, että syyllinen epäonneemme johtuu aina ulkopuolisista tekijöistä. Pitäisikö alkaa ajatella, että kaikki johtuukin pelkästään omasta asenteistamme ja ajattelutavastamme.
Kuvittele esim. Belgian pedofiilin Marc Dutrouxin kaltaisen tapauksen uhrin tilanne; olet juuri pelastunut kaappauksesta alkaneesta pitkästä vankeudesta ja raiskausten täyttämästä seksiorjuudesta. Koet pahaa oloa ja syyllinen tapahtuneeseen on varmasti ulkopuolinen tekijä eli kyseinen pedofiili.
Jumalaan uskova ihminen kysyisi tässä tilanteessa 'miksi jumala hylkäsi minut'? Jumalanhan tulisi suojella meitä kaikelta pahalta, erityisesti lapsia. Jumalaan uskova voisi ajatella, että tekijä oli saatanan vallassa. Toisaalta eikö jumala olekaan niin voimakas, että olisi voinut pelastaa lapsen saatanan voimilta? Tulisiko muuttaa ajattelutapaansa antaa anteeksi tekijälle, ja näin saavuttaa totuus ja vapautus? Tulisiko antaakin anteeksi jumalalle, joka vastoin uskon lupauksiaan ei pelastanutkaan lastaan pahalta? Onko sittenkin niin, että usko ja siitä kumpuavat opetukset eivät olekaan totuus? Minkä totuuden henkilö saavuttaisi anteeksiannolla?
Jumalaton ihminen taas syyttäisi samalla tavalla ulkopuolista tekijää eli pedofiilia. Eikö olisi kornia ajatella, että syyllinen epäonneen onkin henkilö itse, menemällä esim. kouluun juuri tiettynä kellonaikana, tiettyä reittiä pitkin, minkä vuoksi päätyi kaappauksen uhriksi? Miten pahaa oloa poteva voisi antaa anteeksi ja saavuttaa totuuden? Minkä totuuden? tai vapautuksen mistä? Tuskastako? Anteeksianto ei poista sitä seikkaa, että olet uhri jollekin, jonka tekijä on ulkopuolinen.